Franco Maria Malfatti
| Franco Maria Malfatti di Monte Tretto | |
|---|---|
 Franco Maria Malfatti di Monte Tretto. |
|
| Euroopan komission puheenjohtaja | |
|
1. kesäkuuta 1970 – 21. maaliskuuta 1972
|
|
| Edeltäjä | Jean Rey |
| Seuraaja | Sicco L. Mansholt |
| Italian parlamentin jäsen | |
| Italian opetusministeri | |
| Italian valtiovarainministeri | |
| Italian ulkoministeri | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta 1927 Rooma, Italia |
| Kuollut | 10. joulukuuta 1991 (64 vuotta) |
| Ammatti | Toimittaja |
| Puoliso | Markiisitar Franca Spinola |
| Tiedot | |
| Puolue | Kristillisdemokraatti |
Franco Maria Malfatti di Monte Tretto (13. kesäkuuta 1927 Rooma – 10. joulukuuta 1991 Rooma) oli italialainen poliitikko ja toimittaja, joka oli useita kertoja maansa hallituksen jäsenenä sekä toimi myös Euroopan komission puheenjohtajana.
Taustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malfatti oli Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja hänen puolisonsa Johanna Navarralaisen jälkeläinen. Hän oli keskeinen jäsen Italian kristillisdemokraattisen puolueen johdossa, jossa hän toimi mm. poliittisen toimiston päällikkönä sekä muissa merkittävissä tehtävissä.[1]
Poliittisen toiminnan ohessa hän toimi mm. kustannusyhtiö 5 Lunen johdossa sekä Popolo- ja Discussione-lehtien päätoimittajana. Lisäksi hän kirjoitti kristillisdemokraattisen puolueen muihinkin lehtiin kuten Per l'Azione, Cronache Sociali ja Nuove Cronache.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malfatti valittiin ensimmäisen kerran Italian parlamenttiin Perugia-Terni-Rietin vaalipiiristä vuonna 1958. Hänen valittiin uudelleen vuosien 1963, 1968, 1972, 1976, 1979, 1983 ja 1987 vaaleissa, joten hän oli vielä kuollessaan edustajainhuoneen jäsen.
Malfatti toimi Italian opetusministerinä (1973–1978), valtiovarainministerinä (1978–1979) ja ulkoasiainministerinä (1979–1980).
Hän oli myöskin Euroopan komission kolmas presidentti vuosina 1970–1972, jolloin hän erosi virastaan noustuaan ministerin virkaan Italiassa. Vuonna 1980 hän oli Italian valtuuskunnan johtajana Euroopan parlamentissa.
Poliittisesti Malfatti oli ajatuksissaan ja toimissaan lähellä Aldo Moron ryhmittymää.
Malfatti oli eräs Bilderberg-ryhmän kokouksiin osallistujista.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malfatti oli naimisissa markiisitar Franca Spinolan kanssa.
Hänen perheensä lahjoitti hänen laajan ja merkittävän kirjastonsa Perugian yliopistolle.
Malfattin muistoksi on perustettu tiedekeskus Cintro Studi Politici e Sociali F. M. Malfatti.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b http://www.princeton.edu/~achaney/tmve/wiki100k/docs/Franco_Maria_Malfatti.html
- ↑ http://www.centrostudimalfatti.org/ Centro Studi Politici e Sociali F. M. Malfatti
|
Edeltäjä: Jean Rey |
Euroopan unionin komission puheenjohtaja 1970–1972 |
Seuraaja: Sicco L. Mansholt |
| Euroopan hiili- ja teräsyhteisön johtajat (1952–1967) |
|
|---|---|
| Euroopan atomienergiayhteisön komissio (1958–1967) | |
| Euroopan talousyhteisön komissio (1958–1967) | |
| Euroopan yhteisön komissio (1967–2009) | |
| Euroopan komissio (2009–) | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
