Israelin ilmavoimat

Israelin ilmavoimien lipussa ja tunnuksessa on sininen daavidintähti

Israelin ilmavoimat (hepr. ‏זרוע האויר והחלל‎, engl. Israeli Air Force, IAF) on osa Israelin puolustusvoimia. Sillä on käytössään noin tuhat lentokonetta ja sen nykyinen komentaja on Tomer Bar.

IAF perustaminen ja alun kalusto

Avia S199

IAF perustettiin 1947. Israelilla oli vaikeuksia saada ostettua aseita ulkomailta ja siksi ilmavoimien kalusto oli aluksi kokoelma hyvin eri tyyppisiä koneita. Alussa sen kalusto muodostui kuudesta Auster-yhdyskoneesta jotka oli koottu kahdestakymmenestä Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuodusta Austerista. Austerit olivat varsinaisesti koulutuskoneita, mutta israelilaiset käyttivät niitä taistelussa ampumalla aseilla ja pudottamalla kranaatteja koneiden ovista.

Myöhemmin kalustoon ostettiin Tšekkoslovakiasta Avia S199 -hävittäjäkoneita, jotka olivat Messerschmitt Bf 109 -koneita Junkers Jumo -moottoreilla. Israelin julistautuessa itsenäiseksi 1948 ja sodan syttyessä, oli IAF:llä käytössä neljä Aviaa. Koneiden ensimmäinen yhdistetty taistelu- ja harjoituslento tapahtui Tel Avivia lähestynyttä 10 000 miehen egyptiläistä kolonnaa vastaan, ja taistelussa menetettiin yksi Avia. Muutamaa päivää myöhemmin IAF sai ensimmäisen ilmavoittonsa kun ainoa lentokelpoinen Avia pudotti egyptiläisen C-47 Dakota -pommittajan Tel Avivin yläpuolella.

IAF onnistui hankkia Yhdysvaltain viranomaisten luvatta neljä B-17- ja neljä A-20 Havoc -pommikonetta. Kolme B-17 lennettiin Tšekkoslovakiaan, jossa ne aseistettiin ja siirtolennolla Israeliin kävivät pommittamassa Kairoa.

Peitefirman nimissä hankittiin, muka Uuden-Seelannin RAF-veteraaneista kertovaan elokuvaa varten, Englannista neljä Bristol Beaufighteria.

IAF:n ensimmäinen Supermarine Spitfire koottiin vihollisen Tel Avivin rantaan alasammutusta koneesta ja RAF:ltä saaduista varaosista.

Sodan päättyessä 1949 IAF käsitti yli sata konetta ja sillä oli 23 ilmavoittoa, kun se oli itse menettänyt 15 konetta, lähinnä onnettomuuksissa.

Siirtyminen suihkuhävittäjiin

IAI Kfir oli israelilaisvalmisteinen hävittäjäpommittaja. Kuvan kone Israelin ilmavoimien museossa Hatzerimissa.

Itsenäisyyssodan jälkeen IAF:n konekanta kasvoi nopeasti. Tšekistä ja Italiasta IAF hankki ylijäämä-Spitfirejä, Ranskasta huonokuntoisia Mosquitoja ja Ruotsista huippukuntoisia North American P-51 Mustangeja.

Samaan aikaan Egypti hankki ensimmäisiä suihkukoneitaan, Gloster Meteoreja ja de Havilland Vampireja Britanniasta. Vuonna 1950, yrityksistään huolimatta, Israel ei saanut Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai Yhdysvaltoja myymään suihkukoneita. Britannia myös esti IAF:n yrityksen hankkia Ranskasta Dassault Ouragan-hävittäjiä. Vuonna 1953 Yhdistynyt kuningaskunta suostui myymään Israelille Gloster Meteoreja. Lähi-idän ensimmäinen ilmataistelu suihkuhävittäjien kesken käytiin Israelin yllä, Ahron Yoeli pudotti Gloster Meteorilla egyptiläisen Vampire-hävittäjän.

Vuonna 1955 Lähi-idän satunnainen sodankäynti kärjistyi ja Egypti aloitti yhteistyön Neuvostoliiton kanssa ja aseavun mukana sai MiG-15 -hävittäjiä ja Il-28 -pommikoneita. Tämän johdosta Israel koetti hankkia Korean sodassa MiG:ien vastineena toimineita F-86 Sabreja Yhdysvalloista. Yhdysvallat kieltäytyi ja esti Kanadaa myymästä koneen lisenssiä Israeliin. IAF torjui itse Ruotsin tarjouksen toimittaa SAAB J-29 -koneita, koska se ei olisi soveltunut rynnäkkötehtäviin. Algeriassa sotaa käyvä Ranska suostui myymään Ouragan- ja Dassault Mystere IV -hävittäjäkoneita, jotta Egyptin huomio kääntyisi pois Ranskan siirtomaista Israeliin. Tästä seurasi, että Ranska toimi pitkään, 1960-luvun loppuun, IAF:n hankkijana.

Nykyinen lentokalusto

Katso myös: Luettelo Israelin ilmavoimien kalustosta

• Beechcraft Bonanza 18 koulutuskäytössä

Hävittäjät

Israelin ilmavoimien F-4E Phantom II aavikkoväreissä

F-16I Sufa on F-16 Fighting Falconin israelilaisversio

• F-15 Eagle
• F-15E Strike Eagle
• F-16I
• F-35I Lightning II

Helikopterit

• AH-64 Apache
• AH-1 Cobra
• CH-53 Sea Stallion
• Eurocopter Panther
• Sikorsky S-70

Lentokentät

Israelin ilmavoimien organisaatio

• Hatzerim
• Hatzorin lentokenttä
• Nevatimin lentokenttä
• Ovda
• Palmachimin lentokenttä
• Ramat Davidin lentokenttä
• Ramonin lentokenttä
• Sde Dovin lentokenttä
• Sedot Mikhan lentokenttä
• Tel Nofin lentokenttä

Lähteet

• Mobilisti, s. 58-65, Helsinki 2009, Kustannus Oy Mobilisti, ISSN 0783-4616

Aiheesta muualla

• Viralliset verkkosivut