Kalsiitti
| Kalsiitti | |
|---|---|
 Keltaista kalsiittia |
|
| Luokka | karbonaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | CaCO3 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | valkoinen, kellertävä, punertava tai sinertävä, joskus harmaa tai musta |
| Kidejärjestelmä | trigoninen |
| Lohkeavuus | erittäin etevä lohkeavuus 1014-pinnalla |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 3 |
| Tiheys | 2,72 g/cm³ |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | yksiakselinen (-) |
| Kiilto | lasikiilto |
| Taitekerroin | 1,486–1,658 |
| Kahtaistaitto | 0,172 |
| Viiru | valkoinen |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvä, läpikuultava tai läpinäkymätön |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Kalsiitti eli kalkkisälpä (CaCO3) on mineraali, joka on kemialliselta koostumukseltaan kalsiumkarbonaattia. Se on karbonaattiryhmän mineraaleista yleisin.[2]
Kalsiitin kidejärjestelmä on trigoninen. Kiteet ovat hyvin yleisiä ja saattavat olla hyvinkin monimuotoisia. Kalsiitin yleisin kidemuoto on suippo, kuusisärmäinen pyramidi, jonka joka toinen kulma on terävämpi. Kalsiitti on väriltään useimmiten valkoinen, mutta saattaa joskus olla kellertävän, punertavan tai sinertävän valkoinen.[1] Joskus väri on myös harmaata tai jopa mustaa. Kiilto on lasikiilto ja viirun väri on valkoinen. Epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa värillisenkin viirun. Kovuus on 3 Mohsin asteikolla[1][4][5] ja tiheys on 2,72 g/cm³[3].
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalsiitti muodostaa yksinään kivilajin, kalkkikiven. Kalkkikivessä suurin osa kalsiitista on kemiallisesti tai biologisesti muodostunutta. Magmaattinen kalsiitti sen sijaan on päämineraali karbonatiitissa.[4] Näiden lisäksi kalsiittia tavataan karseissa ja hydrotermisissä esiintymissä[4] sekä usein kallioiden raoissa ja onkaloissa[1]. Suomessa sitä esiintyy ainakin Kolarissa, Paraisilla[2], Lohjalla (Tytyrin kaivos), Särkisalossa, Lappeenrannassa ja Kerimäellä[1]. Sitä saadaan myös Siilinjärven fosfaattikaivoksen sivutuotteena.
Raaka-aine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen vanhaan kalkkikivi on ollut tärkeä rakennusmateriaali muun muassa antiikin Kreikassa.[4] Nykyisin kalkkikiveä käytetään erityisesti sementin[4] sekä raudan, teräksen ja lasin valmistuksessa. Selluloosan keitossa sitä voidaan käyttää kemikaalina. Maa- ja metsätaloudessa kalkkikiveä käytetään happamuuden poistoon sekä ravinteena.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wenk, Hans-Rudolf ja Bulakh, Andrey: Minerals: Their Constitution and Origin. Cambridge: Cambridge University Press, 2016. ISBN 978-1-107-51404-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Geologia.fi: Kalsiitti
- ↑ a b c Piispanen, Risto & Tuisku, Pekka: Mineralogian perusteet: Verkko-Oppikirja (Tieto on osiossa II. 5. 5. 1. Kalsiitti l. kalkkisälpä) cc.oulu.fi. elokuu 2005. Oulu. Viitattu 4.10.2022.
- ↑ a b Wenk ja Bulakh, s. 338
- ↑ a b c d e Wenk ja Bulakh, s. 340-341
- ↑ Antti Kivinen & Osmo Mäkitie: Kemia, s. 325. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mindat: Calcite (englanniksi)
- Webmineral: Calcite Mineral Data (englanniksi)
- Mineral Data Publishers: Calcite (pdf) (englanniksi)