Roger Daltrey
| Roger Daltrey | |
|---|---|
 Roger Daltrey konsertissa Hyde Parkissa vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1944 |
| Ammatti | muusikko, laulaja-lauluntekijä, elokuvatuottaja, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1959– |
| Tyylilajit | Rock, art rock, hard rock, power pop |
| Soittimet | laulu, kitara, huuliharppu |
| Yhtyeet | The Who, The RD Crusaders, No Plan B Band |
| Levy-yhtiöt | Polydor, Atlantic, Atco, Decca, Rykodisc, Warner Bros. |
| Aiheesta muualla | |
| www.thewho.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Roger Harry Daltrey (s. 1. maaliskuuta 1944, Lontoo) on englantilainen rockmuusikko, joka tunnetaan varsinkin The Who -yhtyeen laulajana. Daltrey on tehnyt myös sooloalbumeita vuodesta 1973 alkaen sekä näytellyt elokuvissa ja teatterissa.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roger Harry Daltrey syntyi työväenluokkaiseen perheeseen Lontoossa. Hän pärjäsi koulussa hyvin, mutta hänet kuitenkin erotettiin kapinallisuutensa seurauksena. Daltrey ryhtyi rock-muusikoksi Elvis Presleyn innoittamana. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli The Detours, jossa hän soitti kitaraa. Yhtye oli The Whon edeltäjä ja siinä soittivat lopulta kaikki muutkin Whon jäsenet. Kun yhtyeen laulusolisti lähti, Daltrey siirtyi sen laulajaksi ja Pete Townshend kitaristiksi. Myöhemmin yhtye vaihtoi nimensä The Whoksi. Daltreylla oli tapana ratkoa yhtyeen sisäisiä riitoja usein nyrkeillään, minkä vuoksi hänet erotettiin yhtyeestä väliaikaisesti vuonna 1965 ja otettiin takaisin parannettuaan tapansa.[1]
The Whon suosiossa Daltreyn energinen laulutapa ja karismaattinen esiintymistyyli olivat tärkeässä osassa. Daltrey kehittyi myös laulajana yhtyeen uran aikana alkuaikojen huutajasta hienovaraiseksi tulkitsijaksi. The Whon lauluntekijä Pete Townshend on sanonut, että ilman Daltreyta ei myöskään The Whota olisi, sillä Daltreyn tulkinta on ainutlaatuista.[1]
Daltrey on tehnyt vuodesta 1973 lähtien myös sooloalbumeja, vaikka onkin jatkanut myös The Whon kanssa esiintymistä ja levyttämistä. Hän on myös levyttänyt irlantilaista musiikkia The Chieftains -yhtyeen kanssa, mistä hän sai Grammyn 1991.[1]
Viimeisimmän soololevynsä As Long As I Have You Daltrey julkaisi kesäkuussa 2018. Hänen Who-bänditoverinsa Pete Townshend vierailee kitaristina seitsemällä levyn 11:stä kappaleesta. [2]
Daltrey on silloin tällöin soittanut kitaraa The Whon konserteissa. Muun muassa vuoden 2002 Yhdysvaltain kiertueella hän käytti suomalaisen Kari Niemisen valmistamaa Buxom-kitaraa.[3]
Daltrey on myös elokuva- ja televisionäyttelijä. Hän on esittänyt pääosaa The Whon rockoopperan Tommyn filmatisoinnissa, Franz Lisztin elämään perustuvassa komediassa Lisztomania ja kiitetyssä rikosdraamassa McVicar. Hän on myös esiintynyt Kerjäläisoopperan ja Kolmen pennin oopperan elokuvasovituksissa, sivurooleissa monissa muissa elokuvissa sekä useissa televisiosarjoissa.
Daltrey on ollut kahdesti naimisissa, malli Jackie Rickmanin kanssa 1964–1968 sekä malli Heather Taylorin kanssa vuodesta 1971 lähtien. Hänellä on viisi lasta sekä lastenlapsia.[4] Lisäksi Daltrey on kertonut hänellä olevan kolme 60-luvulla irtosuhteista syntynyttä lasta, joista hän sai tietää vasta vuosikymmeniä myöhemmin.[5]
Daltreyn omaelämäkerta My Generation – Rocklegendan omaelämäkerta julkaistiin vuonna 2018.[6] Teoksen englanninkielinen nimi Thanks a Lot, Mr. Kibblewhite: My Story viittaa yläasteen rehtoriin, joka erotti Daltreyn koulusta tämän ollessa 15-vuotias.[7]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sooloalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Daltrey (1973)
- Ride a Rock Horse (1975)
- One of the Boys (1977)
- McVicar (1980)
- Parting Should Be Painless (1984)
- Under a Raging Moon (1985)
- Can't Wait to See the Movie (1987)
- Rocks in the Head (1992)
- As Long As I Have You (2018)
Elokuvanäyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tommy (1975)
- Lisztomania (1975)
- The Legacy (1978)
- McVicar (1980)
- Murder: Ultimate Grounds for Divorce (1984)
- Pop Pirates (1984)
- The Little Match Girl (1987)
- Mack the Knife (1990)
- Cold Justice (1989)
- Buddy's Song (1991)
- If Looks Could Kill – Teen Agent (1991)
- Lightning Jack (1994)
- Bad English I: Tales of a Son of a Brit (1995)
- Vampirella (1996)
- Like It Is (1998)
- Best (2000)
- Chasing Destiny (2001)
- .com for Murder (2002)
- Johnny Was (2006)
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Daltrey, Roger: My Generation – Rocklegendan omaelämäkerta. (omaelämäkerta) Suomentanut Jääskeläinen, Pasi Rakas. Bazar, 2018. ISBN 9789522796073
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Madden, David W.: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 334–335. (toim. Cramer, Alfred William) Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128
- ↑ "Tämä on paluu aivan alkuaikoihin" - The Who -nokkamieheltä tulossa sielukas sooloalbumi - Soundi.fi Soundi.fi. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ http://www3.yrittajat.fi/sy/ay1/yrittaja/home.nsf/pages/Tkitarat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nicole Lampert: Why my wife let me cheat on her: Roger Daltrey on why his attitudes to marriage vows are far from straightforward 15.7.2011. Daily Mail. Viitattu 8.2.2014.
- ↑ Julie McCaffrey: Roger Daltrey discovers he's father of three more children he knew nothing about mirror. 14.10.2018. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ My Generation - Bazar Kustannus Bazar Kustannus. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ The Who -laulajan muistelmien julkaisupäivä varmistunut - Roger Daltrey: "Se, että olen yhä tässä ja pystyn kertomaan tarinani on suorastaan ihme" - Soundi.fi Soundi.fi. Viitattu 15.10.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roger Daltrey Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
