STS-51-L

STS-51-L
STS-51-L:n miehistö
Lennon tilastotiedot
Avaruussukkula	Challenger
Navigaatio
← STS-61-C STS-26 →
Infobox OK

Savupilvi muutamia sekunteja Challengerin tuhon jälkeen. Paksummat käyrät savuvanat osoittavat kahden apuraketin lentoratoja, ohuemmat savuvanat osoittavat sukkulan jäännösten putoamisreitit.

STS-51-L oli 25. avaruussukkulalento ja kymmenes avaruussukkula Challengerin lento. Laukaisu tapahtui 28. tammikuuta 1986. Lento päättyi katastrofaalisesti, johtaen sukkulan tuhoutumiseen ja kaikkien miehistön jäsenten kuolemaan.

Tutkimuksissa havaittiin, että noin 58 sekuntia laukaisun jälkeen oikeassa apuraketissa oli nähtävissä liekki. Apuraketin o-rengastiiviste oli pettänyt, ja liekkisuihku heikensi apuraketin ja polttoainetankin välistä rakennetta, johtaen lopulta suihkua lähinnä olevan kiinnikkeen irtoamiseen ja apuraketin liikkumiseen jäljellä olevien kiinnikkeiden varassa.^lähde? Apuraketti osui lopulta polttoainetankkiin ja noin 73 sekuntia laukaisun jälkeen ulkoinen polttoainetankki hajosi aerodynaamisen rasituksen takia, ja koko sukkula peittyi tulipalloon. Onnettomuus ei siis ollut varsinainen räjähdys, vaan kyseessä oli polttoainetankin ja muiden heikompien osien hajoaminen valtavien voimien alla. Tietyt osat, kuten sukkulan miehistöhytti ja apuraketit, kestivät nämä voimat ja jatkoivat lentoaan. Miehistöllä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä törmäyksestä mereen, tosin ei ole täysin varmaa kuolivatko kaikki sukkulan hajotessa vai pysyivätkö jotkin hengissä veteen putoamiseen asti.

Tavoite

Lennon päätavoitteena oli TRDS-2-satelliitin laukaiseminen ja SPARTAN-203-koe, jonka tarkoituksena oli tutkia Halleyn komeettaa. Muita tavoitteita olivat Fluid Dynamics Experiment (FDE); Comet Halley Active Monitoring Program (CHAMP); Phase Partitioning Experiment (PPE); ja kolme Shuttle Student Involvement Program (SSIP)-koetta.

Lähtö televisioitiin laajalti, ja Yhdysvalloissa sitä seurattiin mm. kouluissa, koska Christa McAuliffe oli valittu "opettaja avaruudessa" ("Teacher in Space")-ohjelmaan. Tähän ohjelmaan liittyen McAuliffen oli tarkoitus tehdä televisioitavia oppitunteja sukkulan kyydissä. Tämä ohjelma toteutettiin myöhemmin lennolla STS-118 elokuussa 2007.

Miehistö

1. Francis Scobee, komentaja
2. Michael J. Smith, pilotti
3. Judith Resnik
4. Ellison Onizuka
5. Ronald McNair
6. Gregory Jarvis
7. Christa McAuliffe

Lähteet

Edeltäjä: STS-61-C

Nasan avaruussukkulalennot

Seuraaja: STS-26