Zheng He

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amiraali Zheng Hen muotokuva Malakkan kaupungintalon edustalla

Zheng He (perint.: 鄭和; yksink.: 郑和; pinyin: Zhèng Hé; Wade–Giles: Cheng Ho, alkuperäiseltä nimeltään Ma He,[1] perint.: 馬和; yksink.: 马和; pinyin: Mǎ Hé; 1371–1433[1]) oli hui-kiinalainen[1] merenkävijä ja tutkimusmatkailija. Hän johti aikakauden suurinta laivastoa lukuisille matkoille Intian valtamerelle ja pitkin Afrikan rannikkoja.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700-luvun piirros, jonka arvellaan esittävän aarrelaivaa.

Zheng He syntyi Ma He -nimisenä hui-kansaan kuuluvana muslimipoikana köyhään perheeseen Yunnanin maakunnassa 1371. Sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat käyneet pyhiinvaellusmatkalla Mekassa. Hänet kasvatettiin kaksikieliseksi (kiina ja arabia). Kun Ma He oli 10-vuotias, viimeisiä mongolipesäkkeitä valloittavat Ming-dynastian armeijat ottivat alueen haltuunsa. Hänet kastroitiin ja hänen piti palvella keisarillista hovia loppuelämänsä eunukkina. Ma He vietiin pääkaupunki Nanjingiin prinssi Zhu Di:n palvelijaksi. [2]

Zhu Di ystävystyi palvelijansa kanssa ja otti tämän rinnalleen johtaessaan vallankaappausta 1402. Palkkioksi Ma He sai kunnianosoituksena sukunimen Zheng ja hänet nimitettiin pääeunukiksi keisari Yonglen (Zhu Di) hoviin. Zheng He pääsi opiskelemaan Nanjing Taixueen, Keisarilliseen keskusyliopistoon.[2]

Keisari Yongle päätti rakennuttaa valtavan laivaston, jonka päätarkoitus oli osoittaa kiinalaisen dynastian mahtia noin sadan vuoden ulkomaisen vallan jälkeen. Laivasto kävi myös kauppaa, mutta sen päätarkoitus oli diplomaattinen. Laivat lastattiin täyteen lahjoja muiden maiden johtajille, minkä vuoksi niitä sanottiin aarrelaivoiksi. Laivastoa komentamaan määrättiin uskollinen Zheng He. Hän johti laivaston ainakin seitsemälle matkalle, joille kertyi pituutta yhteensä yli 300 000 kilometriä.[2][3]

Zheng He oli islaminuskoinen ja pääsi matkoillaan tekemään myös itselleen tärkeän pyhiinvaelluksen Mekkaan.

Zheng Hen laivoston matkat

Jo Zheng Hen kuudennen matkan aikana, vuonna 1421, keisari Yongle päätti, että Zheng Hen aarrelaivojen matkat oli vastedes lopetettava, joskaan määräys ei keskeyttänyt matkaa, jolle hän oli jo lähtenyt.[4] Yongle kuoli 1424, ja hänen seuraajansa Hongxi antoi heti valtaan tultuaan uuden aarrelaivojen matkoja koskevan kiellon.[5][6] Hongxin lyhyeksi jääneen hallitsijakauden jälkeen hänen seuraajansa Xuande salli kuitenkin Zheng Hen tehdä vielä yhden tutkimusmatkan vuosina 1431–1433[7], mutta vuoden 1435 jälkeen kiinalaisten tutkimusmatkailijoiden retket lakkasivat lopullisesti, vieläpä kaikki meritse tapahtuva ulkomaankauppakin kiellettiin.[7][8] Tämä johtui pitkälti siitä, että mandariinit virkamiehet vastustivat kalliita merimatkoja voimakkaasti.[9]

Laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bengalin sulttaanilta saatu kirahvi

Zheng Hen laivastossa oli jättimäisiä monimastoisia džonkki-tyyppisiä aluksia. Niiden pituudeksi mainitaan jopa 164 metriä. Aluksissa oli 4 kantta ja kaksinkertainen runko. Eurooppalaiset eivät pystyneet rakentamaan näin suuria puisia aluksia. Džonkkien rakenteissa käytettiin jo varhain osastointia, kuten Quanzhou-laivan hylky osoittaa. Laipiot tekevät rakenteesta jäykemmän, jolloin laivasta voidaan tehdä myös isompi. Suurimpien aarrelaivojen uppoaman on arveltu olleen 30 000 tonnia. Todiste laivojen koosta on vuonna 1962 Nanjingistä löydetty yhden aarrelaivan ruoripylväs, joka oli 11 metriä korkea. Vertaamalla sitä tunnettuihin laivoihin aarrelaivan kooksi on arvioitu 150 metriä. Näillä mitoilla aarrelaivat olisivat olleet suurimpia koskaan rakennettuja puulaivoja.[3]

Tärkeimmät matkat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zheng Hen matkoja edeltänyt Kangnidon kartta (1402)

Zheng He johdatti laivaston ainakin seitsemälle matkalle "Läntiselle valtamerelle". Hänen komennuksessaan oli 300 laivaa ja 30 000 miestä[3]

  1. 1405–1407: 62 laivaa, joista neljä oli valtavia ainakin 122 metriä pitkiä ja 50 metriä leveitä aluksia. Lisäksi mukana oli hevoslaivoja, vesilaivoja, sotalaivoja jne. Miehistöä 27 800 henkeä. Matka kulki Nanjingista Vietnamin, Jaavan ja Malakkan kautta Calicutiin.[1] Intiassa käytiin kauppaa joitakin kuukausia. Paluumatkalla Sumatralla jouduttiin taisteluun merirosvojen kanssa. Merirosvojen päällikkö vietiin Nanjingiin teloitettavaksi.
  2. 1407–1409: Paluumatka Intiaan, Zheng He ei lähtenyt mukaan, vaan valvoi temppelin kunnostustöitä Kiinassa. Kiinalaiset tukivat Kalkutan kuningasta vallankumouksellisia vastaan.
  3. 1409–1411: 48 laivaa ja 30 000 miestä kulki samaa reittiä kuin ensimmäinen matka, mutta perustaen matkalle varastoja. Paluumatkalla Sri Lankan kuningas ei osoittanut riittävää kunnioitusta keisarille, joten hänet vangittiin ja vietiin Nanjingiin keisarin eteen. Hänet palautettiin, kun hän oli pyytänyt keisarilta anteeksi.
  4. 1413–1415: 63 laivaa ja 28 650 henkeä lähti matkalle kohti Persianlahtea Ormusin vauraaseen valtioon.
  5. 1417–1419: Tämä matka vei aluksi Persianlahdelle ja sitten Afrikan itärannikolle, josta tuotiin eläimiä, kuten seeproja ja leijonia.
  6. 1421–1422: Kaakkois-Aasiaan, Persianlahdelle, Intiaan ja Afrikkaan.
  7. 1431–1433: Rauhanpalauttamisretki Siamiin ja Malakkaan, 100 laivaa, 27 500 henkeä. Zheng Hen arvellaan kuolleen paluumatkalla.

Brittiläinen entinen sukellusveneen kapteeni Gavin Menzies on kirjoittanut kirjan 1421: Vuosi jolloin Kiina löysi maailman, jonka mukaan Zheng olisi tutkinut käytännössä koko maailman Länsi-Afrikkaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, Grönlantia, Antarktista ja Australiaa myöten.[10] Valtavirran historioitsijat ovat hylänneet hypoteesin, koska kartta näyttää kopiolta 1600-luvun ranskalaisesta kartasta.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Zheng He – The Chinese Muslim Admiral Muslim Heritage. Viitattu 10.1.2014.
  2. ↑ a b c d Alex Aissaoui: Zheng He oli Kiinan Kolumbus 12/2006. 8.12.2006. Viitattu 15.4.2017.
  3. ↑ a b c Graham, Ian: ”Zheng Hen aarrelaivat”, 50 laivaa, jotka muuttivat historian kulun, s. 28–31. Suomentanut Jyrki K. Talvitie. Kustannus Oy Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-410-3
  4. ↑ Dreyer, Edward L.: Zheng He: China and the oceans in the early Ming dynasty, 1405–1433, s. 90. Pearson Longman, 2006. ISBN 0-321-08443-8
  5. ↑ Dreyer, s. 137
  6. ↑ Menzies, s. 50–51
  7. ↑ a b Mendes, s. 52.
  8. ↑ Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs: Ihmisen yhteiskuntien kohtalot, s. 445. ((Guns, Germs and Steel: The Fates of Human Societes, 1997.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9
  9. ↑ Mendes, s. 49
  10. ↑ Gavin Menzies: 1421 – Kun Kiina löysi maailman. Suomentanut Riikka Nurminen. Genimap, 2005. ISBN 951-593-967-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zheng_He&oldid=22840824”