lopullinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]lopullinen (38) (komparatiivi lopullisempi, superlatiivi lopullisin) (taivutus [luo])
- asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
- Tutkija ei pidä perussuomalaisten romahdusta lopullisena – ”heillä on yhä potentiaalisia äänestäjiä” (aamulehti.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlopulˌlinen/
- tavutus: lo‧pul‧li‧nen
Etymologia
[muokkaa]substantiivi loppu + johdin -llinen
Käännökset
[muokkaa]1. asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: lopullisesti
- substantiivit: lopullisuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lopullinen Kielitoimiston sanakirjassa