ruotu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (historia) maaseudulla muutaman talon muodostama ryhmä, jolla oli yhteinen vastuu sotamiehen tai köyhäinhoidon järjestämisessä
- (historia) Ruotsin armeijan 12–20 miehen yksikkö, ratsuväessä 16 miestä
- (sodankäynti) laivaston joukkuetta vastaava osasto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruo̯t̪u/
- tavutus: ruo‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruotu | ruodut |
| genetiivi | ruodun | ruotujen |
| partitiivi | ruotua | ruotuja |
| akkusatiivi | ruotu; ruodun |
ruodut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruodussa | ruoduissa |
| elatiivi | ruodusta | ruoduista |
| illatiivi | ruotuun | ruotuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruodulla | ruoduilla |
| ablatiivi | ruodulta | ruoduilta |
| allatiivi | ruodulle | ruoduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruotuna | ruotuina |
| translatiivi | ruoduksi | ruoduiksi |
| abessiivi | ruodutta | ruoduitta |
| instruktiivi | – | ruoduin |
| komitatiivi | – | ruotuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruodu- | |
| vahva vartalo | ruotu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ruotujako, ruotujakolaitos, ruotukaveri, ruoturintama, ruotutila, ruotutilallinen, ruotu-ukko, ruotuväki, vaivaisruotu
Idiomit
[muokkaa]- palata ruotuun
- palata sovitulle linjalle tms.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruotu Kielitoimiston sanakirjassa