ruusu
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ruusu (1)
- ruusukasvien heimon kukkiva piikkivartinen pensas, ruusupensas
- ruusun kukka, jota käytetään yleisesti mm. leikkokukkana
- ruusujen (Rosa) suvun kasvi
- (lääketiede) erysipelas, rasvakudokseen ulottuva ihon syvä streptokokin aiheuttama bakteeri-infektio
- eräs heraldinen kuvio
- eräs pelikorteilla pelattava juomapeli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːsu/
- tavutus: ruu‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruusu | ruusut |
| genetiivi | ruusun | ruusujen |
| partitiivi | ruusua | ruusuja |
| akkusatiivi | ruusu; ruusun |
ruusut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruusussa | ruusuissa |
| elatiivi | ruususta | ruusuista |
| illatiivi | ruusuun | ruusuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruusulla | ruusuilla |
| ablatiivi | ruusulta | ruusuilta |
| allatiivi | ruusulle | ruusuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruusuna | ruusuina |
| translatiivi | ruusuksi | ruusuiksi |
| abessiivi | ruusutta | ruusuitta |
| instruktiivi | – | ruusuin |
| komitatiivi | – | ruusuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruusu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa](kasvin yms. ja taudin nimityksenä) ruotsin sanasta ros < alasaksa < latinan sanasta rosa; Kirjakielessä ensi kerran taudin nimityksenä Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[1]
Käännökset
[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: ruusuke, ruususto
- adjektiivit: ruusuinen, ruusukas, ruusumainen
Yhdyssanat
[muokkaa]alppiruusu, jaloruusu, jouluruusu, juhannusruusu, karjalanruusu, kiinanruusu, koiranruusu, kompassiruusu, kurttulehtiruusu, kyhmyruusu, köynnösruusu, leikkoruusu, metsäruusu, mustanmerenruusu, orjanruusu, ruusuetanainen, ruusuikkuna, ruusujuuri, ruusukaali, ruusukasvi, ruusukasvit, ruusukimppu, ruusukivi, ruusukuume, ruusukuvio, ruusukvartsi, ruusukvitteni, ruusuköynnös, ruusulajike, ruusuleinikki, ruusunhohde, ruusunhome, ruusunhärmä, ruusunmarja, ruusunnuppu, ruusunpiikki, ruusunpuna, ruusunterälehti, ruusuntipat, ruusuntuoksu, ruusupapu, ruusupenkki, ruusupensas, ruusupippuri, ruusupistiäinen, ruusupitsi, ruusupuu, ruusuruoho, ruususeppele, ruusutarha, ruusuvesi, ruusuäkämä, ruusuöljy, ryhmäruusu, salkoruusu, seinäruusu, tuuliruusu, villiruusu, vyöruusu, ylioppilasruusu, äitienpäiväruusu
Idiomit
[muokkaa]- pelkkää ruusuilla tanssimista - helppoa ja ongelmatonta
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruusu Kielitoimiston sanakirjassa
- ruusu Tieteen termipankissa
- Artikkeli 1046 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 172. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.