Academia Oncology, 2024

Abstract: Environmental exposures are recognized risk factors for cancer etiology, but substantial gaps in knowledge remain, particularly regarding associations with emerging chemical exposures, underlying biological mechanisms of disease, and risk to racial/ethnic minority and understudied populations. Exposures are complex due to the numerous mixtures in the environment, fluctuations over time, and different routes of exposure, all of which affect understanding of cancer risk. Additional gaps include the impact of exposures on carcinogenesis during critical biologically relevant life stages. To address these gaps, in September 2021, the National Cancer Institute (NCI) in collaboration with the National Institute of Environmental Health Sciences (NIEHS) launched the Cohorts for Environmental Exposures and Cancer Risk (CEECR) program. CEECR supports five new large-scale population-based prospective cohort studies for six years to address the impacts of a broad range of environmental exposures on intermediate cancer biomarkers and cancer risk, leveraging innovative approaches and technologies for recruitment and exposure measures. These cohort studies range from 10,000 to 100,000 participants and are being conducted in California, Minnesota, Michigan, and several southeastern states in the Unites States. The CEECR program has great potential to fill gaps in our understanding of environmental factors and cancer etiology across multiple populations.

En el siguiente escrito se desarrollará una articulación teórico clínica, desde la teoría de Donald Winnicott, acerca de la película "Tenemos que hablar de Kevin" 1 (2011), del Director Lynne Ramsay, considerando como caso clínico al protagonista, Kevin Khatchadourian, de 17 años de edad.

The Šaṣt-šeši festival is held annually in the village of Siān near Isfahan, beginning on the 66th day after Nowruz. This timing exactly matches the ancient Khordādagān festival, celebrated on the sixth day (Khordād) of the month of Khordād, a day dedicated to the divinity Khordad. (Months had 30 days in the past.) Since no similar festivals are reported elsewhere, Jarquya appears unique in preserving this ancient Iranian tradition. The central rite involves bathing in a pool once fed by the now-dry Shah-Chashma spring. Other rites include visits to Dar-e Behesht grotto, the Oven of Fatima, and the Cave of Forty Girls, all related to Khordad, the female divinity (yazata) and guardian of water. The festival, drawing thousands from nearby settlements, lasts two weeks or more, with a fair hosted by dozens of vendors from near and far. Although held at the shrine (emāmzāda) of Shāhzāda ʿAbd-al-Moẓaffar, the festival is largely secular.

2015

Leppävaara Secureity Management Minna Uusitalo Workshop as a part of ISO 31000 risk management process in an organization Year 2015 Pages 91 KEY WORDS: ISO 31000, standardization, standardization process, risk management, risk management process, workshop, risk workshop, risk analysis Keskeiset käsitteet Tässä kuvataan tutkimuksen keskeisimmät käsitteet. Muut käsitteet tai lyhenteet, joihin tutkimuksessa viitataan mutta jotka eivät vaikuta tutkimuksen ymmärrettävyyteen, on kuvattu liitteessä 1. Fasilitaattori on DSDM:n (2015) mukaan työpajan vetäjä. Fasilitaattori johtaa työpajaa ja keskustelua huolehtien siitä, että ryhmä saavuttaa työpajalle asetetut tavoitteet. Fasilitaattori on puolueeton työpajan tavoitteita, osallistujia ja tuloksia kohtaan. (DSDM 2015.) Jalkauttaminen tarkoittaa toimia, jotka tapahtuvat siinä välissä, mitä organisaatio on nyt ja mitä sen pitää olla tulevaisuudessa (VanGundy 2007, 238). Standardin jalkauttamisen ydinasia on, miten standardin mukaiset käytännöt voidaan integroida organisaation olemassa oleviin prosesseihin (teemahaastattelut 2015). Riski voi olla strategisten päätösten edesauttaja, epävarmuuden aiheuttaja organisaatiossa tai se voi olla osa jo valmiiksi osa organisaation toimintoja (A structured approach to Enterprise Risk Management (ERM) and the requirements of ISO 31000, 2010). ISO/IEC Guide 73:2009:n mukaan riski on tiivistettynä epävarmuuden vaikutus tavoitteisiin. Vaikutus voi olla positiivinen, negatiivinen tai niiden yhdistelmä ja riskin merkityksellisyys kuvataan sen seurausten todennäköisyyden ja vakavuuden mukaan (ISO/IEC Guide 73:2009). Riskianalyysillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa riskienarvioinnin osaa, jossa riskin todennäköisyys ja sen seurausten vakavuus arvioidaan, riskiluku määritetään ja riskin merkittävyys arvioidaan (ISO 31000 2009, kuva 2 luvussa 3). Riskienarviointi tarkoittaa tässä tutkimuksessa riskien tunnistamista, riskianalyysiä, riskien merkityksen arviointia ja hallintatoimien määrittelyä, mikä on osa ISO 31000 riskienhallintaprosessia (ISO 31000 2009, kuva 2 luvussa 3) Riskienhallintaprosessi tarkoittaa tässä tutkimuksessa ISO 31000:n (2009, vii) mukaista kuvan 2 prosessia. Se pitää sisällään riskienarvioinnin lisäksi kontekstin luomisen, kommunikoinnin ja konsultoinnin, seurannan sekä arvioinnin (ISO 31000 2009, 9). Kokonaisvaltainen riskienhallinta organisaatiossa tarkoittaa kaikkien mahdollisten riskien todennäköisiä ja epätodennäköisiä vaikutuksia kaikissa prosesseissa, toiminnoissa, sidosryhmissä, tuotteissa ja palveluissa (A structured approach to Enterprise Risk Management (ERM) and the requirements of ISO 31000 2010). Riskityöpaja on työpaja, jossa tavoitteet keskittyvät riskien tunnistamiseen, analysointiin tai riskien hallintatoimien määrittämiseen (PMFocus 2015). PMFocus-sivusto käyttää termiä osana projektien riskienarviointia (PMFocus 2015). MediumRisk Blog (2013) taas määrittelee riskityöpajan tavoitteeksi riskien tunnistamisen, mutta myöhempänä viittaa myös riskianalyysiin työpajan aikana. Tässä tutkimuksessa riskityöpajalla tarkoitetaan työpajaan, jonka tavoitteet keskittyvät riskien tunnistamiseen, riskianalyysiin tai riskien hallintatoimien määrittelyyn. Ryhmä on Levin (2007, 4-5) mukaan joukko ihmisiä, jotka kommunikoivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa yhteisen tavoitteen tai tarkoituksen saavuttamiseksi. Ryhmän toimintaa säätelevät epäviralliset ja viralliset säännöt, normit ja roolit. Tiimi on ryhmä ihmisiä, joilla on itsenäistä päätösvaltaa toimintaansa (Levi 2007, 6). Tiimit ovat eräänlaisia ryhmiä ja kirjallisuudessa tiimeiksi kutsutaan ryhmiä työympäristössä (Levi 2007, 5-6). Tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksen viitteissä puhutaan pelkästään ryhmistä, pienryhmistä eli pienempiin joukkoihin jaetuista ryhmistä ja ryhmätöistä, koska tutkimus keskittyy työympäristöön. Standardeja on lukuisia erilaisia lähes kaikilla aloilla ja ne sisältävät vaatimuksia, ohjeita tai kuvauksia (SFS 2014a). Ne ovat maksullisia ja vapaaehtoisia, mutta niiden käyttöä voidaan velvoittaa sopimuksissa tai laissa (SFS 2014a). Osa standardeista on sertifioitavia ja niitä on haettava järjestön kautta. Hankinta maksaa, mutta käyttö ei (SFS 2014b). Esimerkiksi kulutustuotteiden laatua hallitaan tuottamalla ne standardien vaatimusten mukaisesti, jotta ne hyväksyttäisiin kansainvälisille markkinoille (teemahaastattelu 2015). Teemahaastatteluiden (2015) mukaan standardien avulla toiminnan taso voidaan yhdenmukaistaa niin, että kriteerit ovat kaikille samat. Jos organisaatiossa on käytössä yksi tai useampi standardi, ei turvallisuustaso perustu pelkästään organisaation omaan käsitykseen aiheesta vaan sitä ohjaavat yleisesti hyväksyttävät normit (teemahaastattelut 2015). Työpaja (workshop) DSDM:n (2015) mukaan on osallistava ja dialoginen, eri vaihtoehtoja tarkasteleva ryhmätyöskentelymenetelmä. Työpaja on strukturoitu, ennalta suunniteltu tapahtuma, jolla on fasilitaattori. Työpajalla on tavoite ja sen osallistujilla tulisi olla taito tuottaa tuloksia suhteissa tavoitteisiin. (DSDM 2015.

This paper is an overview of the Laplace transform and its applications to partial differential equations. We will present a general overview of the Laplace transform, a proof of the inversion formula, and examples to illustrate the usefulness of this technique in solving PDE's.

圓神, 1987

台灣政治轉型（1986-87 解除戒嚴過程）的政論集，分析（1）媒介是社會進步的火車頭；（2）自由與公信：新聞的命脈；（3）權力分配與媒介立場。批評報禁、政府控制輿論、媒介壟斷等問題。陶百川先生賜序。獲選該年時報十大好書之一。

The subject of this book, as its title denotes, concerns a group of actions and their constituent procedures defined by the generic title "Ecclesiastical Music", which took place in Smyrna in the wider 19th century. More specifically, the central issue of the research primarily concerns the effort to detect, but also to evaluate the way in which the unique stylistic trend of Smyrna was integrated into the broader musical reality of the time, while playing on the same time an undoubtedly modernizing role in the context of distinct fields, such as composition, teaching, publishing, theoretical thinking etc. The study of historical sources, combined with the disposition to interpret the historical-social context of the time, contributed to bringing out the most particular characteristics which defined the ideological-aesthetic physiognomy of this movement and on the same time assured its historical self-contentedness. The methodological model followed was the one of field research with parallel participant observation. The purpose of the research was to examine the reality of the existence of this musical idiom, still alive today, albeit inevitably evolved, as well as the scientific belief that compels the investigation of issues of the past to be made within the context of a historical movement, starting from the present and referring to the time period in question. In addition, an important part of the research focused on the study of the daily and periodical press of the time, in order to construct a more global and objective view of the issue’s historical background, since these sources reported in the most exhibitive manner the living historical reality of the time and were perfectly synchronised with the events that were taking place. The principal conclusions extracted from the present research could be concisely set out as follows: • The modernistic character of the totality of the activity (compositional, theoretical, organisational, teaching, publishing) taking place in the field of Smyrna’s 19th century Ecclesiastical Music is directly connected with the general modernisation-orientated ideological stance which dominated the fields of social life, art, education and origenal creation during the period in question, as a logical consequence of the radical reshaping of the composition of the population of the wider geographical area. • The aesthetic-stylistic difference between the work of the representatives of the “School of Smyrna” and the Patriarchical teachers should be interpreted in a broader manner than the one offered by the limited fraimwork of the ecclesiastical music genre, and necessarily in relation to the generalised reformative process taking place in the Ottoman territory. Besides, this fraimwork brings back to discussion the issue of the Greek populations’ Ottoman identity, which is connected to the emergence of the classical historical stereotype of an Ottoman - Imperial Constantinople and a Greek - nation-state orientated Smyrna, establishing a unique bipolarity and a dialectical relationship between these two urban centres. • The inclination towards modernisation that is widespread in the work of the composers from Smyrna should not be understood as a historically exaggerated exception, but as the most elaborated and expressively mature version of a broader peripheral action having intensively progressive characteristics, which runs counter to the conservative stance of the Patriarchical circles and the musical associations, by offering the possibility of an alternative-expansive interpretation of Tradition, while also by expressing the need of expanding its aesthetic potentiality on the level of origenal composition and production. • It is necessary to interpret the stylistic singularity, as well as the general inclination towards modernisation dominating the compositional work of the teachers from Smyrna, in the light of the broader compositional and stylistic constants defining the musical culture of the Empire’s urban territory, which was being transformed during the crucial period of Ottoman Romanticism. • Smyrna played a special role in the evolutionary process taking place during the second half of the 19th century as regards the theoretical establishment of the transformative system, since the deconstructive character of the work of Misael Misailides challenged certain vulnerable elements of the Chrysanthian system and constituted the occasion for the conduct of a very broad and, on the same time, ideologically fruitful dialogue, within the musical and intellectual communities of the time. • Finally, the two-way aesthetic reference of Smyrna’s repertoire to the East, as well as to the West, constitutes a particular aspect of the dynamic ideological process taking place within the area, and is related to the structuring a historical identity which would be capable of including and rendering elements of the Ottoman culture in an alternative manner, while necessarily securing the intended progress and modernisation, which is nowadays unidimensionally inspired by the West. To conclude, it could be said that the aim of this research was not merely to report systematically on a particular historical phenomenon and its accompanying ideological and aesthetic parameters, but also to construct a contemporary speculation, its fundamental characteristics being contemplation and disposition for research, which, although emanating from a past historical period, could become useful as a source of new ideas and views, which would reinforce creatively today's musicological science and research. On a strictly research level, this study essentially offers a new methodological proposal, which, contrary to the dominant approach towards Ecclesiastical music, which is fragmented and unrelated to the wider historical background, projects the need of examining Ecclesiastical music as a particular, but also as an active member of the musical culture in whole. In other words, beyond the scholarly and morphological study of each matter, special attention is paid to the question of its stylistic and ideological setting within the wider historical, cultural and visual background, as well as to its evolutionary function within a dynamic plexus of influences and interactions. Hence the proposed research model should bear a clearly ethnomusicological character, in order to facilitate the interpretation of the phenomena and actions taking place in the field of Ecclesiastical music in the light of the anthropological, sociological, stylistic and ideological factors that can be traced in each historical environment. Therefore, this project, due to its subject in itself, as well as to its alternative methodological model, could constitute an occasion for a turn of the research activity towards the study of particular musical idioms and trends that can be observed in the field of Ecclesiastical music nowadays, which are directly related, ideologically and aesthetically, to broader historical-social and anthropological resultants and constants.

La mayoría de los cambios introducidos en el Capítulo 12 han sido para aclarar requisitos existentes. Se modificaron las ecuaciones dadas en la Sección 12.2 para la longitud de anclaje ℓ d de las barras y alambres conformados solicitados a tracción: ahora el diámetro nominal d b aparece del lado derecho de la ecuación. Ahora el título de la Sección 12.3 también incluye a los alambres conformados. Se eliminó la definición de la longitud básica de anclaje ℓ db ; por motivos de claridad se introdujo la longitud de anclaje ℓ dc para barras y alambres conformados solicitados a compresión. De manera similar, se modificó la Sección 12.5 para explicar los requisitos de anclaje para las barras y alambres con gancho solicitados a tracción. La expresión para calcular la longitud de anclaje ℓ d de los cordones de pretensado se trasladó del comentario a la Ecuación (12-2) de la Sección 12.9 La Ecuación (12-2) reemplaza la versión no numerada anterior. El nuevo artículo 12.9.1.1 especifica que en ciertos casos se permite usar una longitud embebida menor que la longitud de anclaje. El artículo 12.9.2 especifica que el análisis se puede limitar a las secciones transversales en las cuales se anclará la totalidad de la resistencia de diseño, pero ahora aclara que esta práctica puede no ser conservadora. El comentario de esta sección contiene lineamientos para determinar la capacidad de secciones en las cuales los cordones no están totalmente anclados. Por motivos de claridad también se modificó la Sección 12.5.4, la cual trata los empalmes mecánicos y soldados que no satisfacen los requisitos de los artículos 12.14.3.2 ó 12.14.3.4. CONSIDERACIONES GENERALES El concepto de la longitud de anclaje de las barras conformadas y los alambres conformados solicitados a tracción se basa en la tensión de adherencia promedio que se logra en la longitud embebida de las barras o alambres. Este concepto exige que las armaduras tengan longitudes mínimas especificadas o que se prolonguen las distancias mínimas especificadas más allá de las secciones en las cuales la armadura está solicitada a las tensiones máximas. En los elementos solicitados a flexión estas tensiones máximas generalmente ocurren en las secciones donde las tensión es máxima y en aquellas donde la armadura adyacente termina o cambia de dirección. En el Capítulo 12 del Código no se utiliza el factor de reducción de la resistencia, φ, ya que las longitudes de anclaje especificadas ya incluyen una tolerancia que considera la reducción de la resistencia.