Wikipedia

Henning Mankell

ruotsalainen kirjailija
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Säveltäjä Henning Mankellista on eri artikkeli.

Henning Mankell (3. helmikuuta 1948 Tukholma, Ruotsi – 5. lokakuuta 2015 Göteborg, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen kirjailija. Hän työskenteli myös teatterin parissa. Mankellin kirjoista suosituimpia ja tunnetuimpia ovat Kurt Wallander -rikosromaanit, joista on tehty myös elokuvia.

Henning Mankell
Henning Mankell vuonna 2011
Henning Mankell vuonna 2011
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1948
Tukholma, Ruotsi
Kuollut5. lokakuuta 2015 (67 vuotta)
Göteborg, Ruotsi
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti kirjailija, dramaturgi, teatteriohjaaja ym.
Puoliso Eva Bergman
Lapset Jon Mankell 1980–
Kirjailija
Tuotannon kieliruotsi
Tyylilajit rikos, trilleri, nuortenkirjallisuus, historiallinen kirjallisuus, yhteiskuntakriittinen kirjallisuus
Aiheesta muualla
www.henningmankell.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Mankell kirjoitti paljon romaaneja, näytelmiä ja nuortenkirjoja. Hän kirjoitti muutakin kuin rikosromaaneja, vaikka niistä kirjailija erityisesti tunnetaankin. Mankellin kirjoja on käännetty yli 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta[1].

Elämäkerta

muokkaa
” Mitä ikinä kirjoitan tai keksinkin, todellisuus on aina pahempi. En pystyisi ikinä keksimään niin hirveitä asioita kuin todellisuudessa tapahtuu. ”

– Henning Mankell (2012). [2]

Mankellin vanhemmat olivat tuomari Ivar Henningsson Mankell ja Ingrid Birgitta Mankell (o.s. Bergström). Hänen isoisänsä oli tunnettu säveltäjä, joka myös oli nimeltään Henning Mankell.[3] Vanhemmat erosivat Mankellin ollessa vuoden ikäinen, ja hän muutti isänsä, isosiskonsa ja nuoremman veljensä kanssa pieneen Svegin kauppalaan Pohjois-Ruotsiin.[4][5]

Mankellin mukaan äidin puuttuminen ei juurikaan vaivannut häntä, sillä hänellä oli hyvä ja läheinen suhde isäänsä. Hän oli kuitenkin yksinäinen lapsi, sillä hänen sisaruksensa viihtyivät keskenään, mutta Henning oli paljon omissa oloissaan. Myöhemmin perhe muutti Boråsiin. Hän tapasi äitinsä ensimmäisen kerran avioeron jälkeen vasta 15-vuotiaana. Sen jälkeen he olivat ystävällisissä väleissä, mutta äiti jäi kuitenkin etäiseksi. Mankellin äiti teki itsemurhan Mankellin ollessa vähän alle 30-vuotias.[6][4]

Mankell suunnitteli kirjailijan uraa jo nuorena mutta oli kiinnostunut myös teatterista. Hän jätti lukion kesken, työskenteli vajaan vuoden verran Pariisissa yrityksessä, joka puhdisti ja korjasi klarinetteja ja saksofoneja,[7] ja kaksi vuotta merimiehenä.[5] Hän asui norjalaisen avovaimonsa kanssa 1970-luvulla kaksi vuotta Sambiassa. Vuonna 1986 Mankell kutsuttiin vierailulle Teatro Avenidaan Mosambikiin. Hän alkoi työskennellä sen palveluksessa ja asui yli 25 vuotta osittain Maputossa. Hän toimi teatterissa ohjaajana ja taiteellisena johtajana.[8][9] Monet Mankellin romaaneista sijoittuvat Afrikkaan ja kertovat afrikkalaisista elämäntavoista ja Afrikan ongelmista; esimerkiksi jännitysromaani Leopardin silmä tapahtuu Sambiassa.[10] Myös Ruotsissa Mankell oli 1970- ja 1980-luvulla erilaisissa teatteriin liittyvissä tehtävissä eri paikkakunnilla: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, ohjaajana ja teatterinjohtajana.[11]

Mankell kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan tavallista pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kirjoittaa ilmiöstä rikosromaanin muodossa.[12] Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat kuitenkin menivät Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankellin aiemmat teokset.[13] Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998,[14] ja käännösten myötä Mankellista tuli vähitellen miljonääri.[15]

Vuonna 2012 ilmestyi tanskalaisen Kirsten Jacobsenin Mankellista kertova Mankellin haastatteluihin perustuva kirja, joka on julkaistu suomeksi nimellä Mankell. Tammikuussa 2014 Mankell kertoi sairastavansa syöpää. Hänellä oli kasvain niskassa ja toisessa keuhkossa.[16] Hän piti sairastumisestaan ja hoidoista päiväkirjaa, joka julkaistiin Göteborgs-Postenissa ja suomeksi Helsingin Sanomissa.[17] Välillä hoidot näyttivät tehonneen, ja Mankell uskoi kestävän vielä vuosia ennen kuin sairaus nujertaisi hänet. Hän suunnitteli tulevaisuuttaan ja aikoi kirjoittaa vielä lisää kirjoja.[18][19] Mankell kuitenkin kuoli 5. lokakuuta 2015 varhain aamulla nukkuessaan.[1][20]

Poliittinen aktiivisuus

muokkaa

Nuoruudessaan Mankell oli mukana radikaaleissa äärivasemmistolaisissa liikkeissä. Hän osallistui Vietnamin sodan, Portugalin siirtomaasotien ja Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaiseen toimintaan.[8] 1970-luvulla Mankell asui Norjassa ja oli avioliitossa norjalaisen naisen kanssa, joka oli maolaisen puolueen jäsen. Mankell osallistui aktiivisesti puolueen toimintaan, vaikka ei liittynyt puolueen jäseneksi.[21] Vuonna 2008 ilmestyneessä romaanissaan Kiinalainen Mankell käsittelee perusteellisesti Kiinan historiaa ja länsimaista maolaisliikettä.[22]

Toukokuussa 2010 Mankell oli mukana Ship to Gaza -järjestön Mavi Marmara -avustuslaivassa, joka yritti murtautua Israelin saarron läpi Gazaan. Israelin joukot kuitenkin nousivat alukseen kansainvälisillä vesillä ja surmasivat yhdeksän mielenosoittajaa.[23]

Liiketoimintaa ja hyväntekeväisyyttä

muokkaa
” Maailmassa on liikaa ihmisiä, jotka vain istuvat ja katselevat rahakasojensa kasvavan, minun on sitä hyvin vaikea ymmärtää. ”

– Henning Mankell. [24]

Mankell perusti vuonna 2001 yhdessä kustantaja Dan Israelin kanssa kustantamon Leopard förlagin. Kustantamo julkaisee yhteiskunnallista kirjallisuutta, historiateoksia ja kaunokirjallisuutta 10–15 kirjaa vuodessa. Mankell oli sijoittanut omaisuuttaan neljään muuhunkin yritykseen, joissa hän oli myös hallituksen jäsenenä.[25]

Mankell tunnettiin erilaisten hyväntekeväisyysprojektien tukemisesta. Hän muun muassa lahjoitti 15 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 1,5 miljoonaa euroa) SOS-Lapsikylän rakentamiseksi Mosambikiin.[26][27][24][28] Hän lahjoitti puolet tuloistaan. Dan Israel arvelee Mankellin perinnön menevän stipedirahastoihin ja vastaaviin kohteisiin.[25]

Perhe

muokkaa

Henning Mankell oli kolme kertaa naimisissa. Hänellä on yksi biologinen lapsi, vuonna 1980 syntynyt Jon Mankell, joka on työskennellyt elokuvatuottajana. Toisen vaimonsa kolmea poikaa Mankell piti kuin ominaan.[29][30]

Mankellin viimeinen puoliso oli ohjaaja Eva Bergman, joka on elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tytär.[8] Mankell vietti paljon aikaa appensa kanssa, joka pyysi häntä kirjoittamaan itsestään. Mankell tekikin käsikirjoituksen Bergmanista kertovaan televisiosarjaan, joka valmistunee lähivuosina.[18]

Palkinnot

muokkaa

Mankell sai kirjoistaan useita palkintoja:[31]

  • Tähtiin karkaava koira -kirjasta
  • Wallander-kirjasta Kasvoton kuolema
  • Wallander-kirjasta Väärillä jäljillä
  • Comédia infantile -kirjasta
  • Viides nainen -kirjasta
    • Bokhandels medhjälparföreningen -palkinto Din bok vårt val, 1996[32]
  • Astrid Lindgren -palkinto, 1996
  • Vuoden kirjailija SKFT, 1997
  • Pyryssä nukkuva poika -kirjasta
    • Expressenin lastenkirjapalkinto Heffaklumpen, 1997
  • Tulen arvoitus -kirjasta
    • Berliinin kaupungin palkinto ulkomaiselle kirjailijalle, 1997
  • Wallander-sarjasta
  • Resan till världens ände -kirjasta
  • Askeleen jäljessä
    • Deutscher-Krimi-Preis (ulkomaiset kirjailijat) 2001
    • Corine-palkinto kirjasta Askeleen jäljessä 2001
  • Golden Dagger kirjasta Väärillä jäljillä 2001
  • Piccadilly Circus ligger inte i Kumla -kirjasta
  • Tanssinopettajan paluu kirjasta:
    • Deutscher Bücherpreis in der Kategorie ”Publikumsliebling des Jahres”, 2003
  • Suvaitsevaisuuspalkinto, Evangelischen Akademie Tutzing 2004

Teokset

muokkaa

Kurt Wallander -sarja

muokkaa

Linda Wallander -romaani

muokkaa

Muut rikosromaanit

muokkaa

Muut romaanit

muokkaa

Nuortenromaanit

muokkaa

Muita kirjoja

muokkaa
  • I sand och i lera (essee -ja artikkelikokoelma, 1999)
  • Jag dör, men minnet lever (tositarinoihin perustuvia aids-potilaiden elämäkertoja, 2003)
  • Darwins kapten och andra pjäser (viisi näytelmää: Darwins kapten, Antiloperna, Gatlopp, Mörkertid, Möte om eftermiddagen, kirja julkaistu 2010)
  • Juoksuhiekka (Kvicksand, muistelmateos, 2014)

Näytelmiä

muokkaa
  • Nöjesparken
  • Apelsinträdet (1983)
  • Älskade syster (1983)
  • Lampedusa

Elokuvia ja televisiosarjoja

muokkaa

Mankell on ohjannut ja käsikirjoittanut kuuden minuutin mittaisen lyhytelokuvan Löpet (1981)[35].

Mosambikin katulapsista kertova kirja Comédia infantil on elokuvattu, ja siinä on esiintyjinä muun muassa oikeita mosambikilaisia katulapsia. Elokuvan ensi-ilta oli 1998.[36] Rikosromaanista Tanssinopettajan paluu on tehty kaksiosainen tv-sarja vuonna 2004[37]. Kennedyn aivot (2010)[38] ja Kiinalainen (2011)[39] myös filmattu televisiolle.[40]

Norjalainen neliosainen jännityssarja Seuraaja valmistui 1999. Käsikirjoitus oli Mankellin, mutta Kurt Wallanderia tässä sarjassa ei nähty – sarja tapahtui Mosambikissa.[41] Televisiosarja Labyrinten esitettiin vuonna 2000 Ruotsissa televisiossa, ja sarjasta muokattu romaani ilmestyi samana vuonna[42] (suomennettu nimellä Savuna ilmaan 2010).

Mankell on kirjoittanut yhdessä Jan Guilloun kanssa kahdeksanosaisen rikossarjan Talisman (2003), jossa Wallander on mukana (häntä näyttelee Lennart Jähkel).[43] Mankellin ideoiden pohjalta on myös käsikirjoitettu kaksi Rikospaikalla-elokuvasarjan jaksoa, joissa molemmissa on pääosassa Axel Milbergin esittämä komisario Klaus Borowski.[44]

32-osainen Wallander-sarja (2005–2013) perustuu Mankellin suunnittelemiin juoniin, joiden pohjalta muut ovat tehneet käsikirjoitukset (kaksi perustuu Wallander-kirjoihin).[8][45] Wallanderia esittää sarjassa Krister Henriksson.[46] Aiemmin kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa Wallanderin roolissa on Rolf Lassgård.[47]

Lähteet

muokkaa
  • Kristen Jacobsen: Mankell. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26158-2
  • Henning Mankell: Juoksuhiekka. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2015. 978-951-1-28864-0
  • Uusimaa, Terttu: Henning Mankell Tornion kirjasto. 2015. Tornion kaupunki. Viitattu 7.9.2015.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Paula Tapiola: Kirjailija Henning Mankell on kuollut Yle Uutiset. 5.10.2015. Viitattu 5.10.2015.
  2. ↑ Jacobsen, s. 269
  3. ↑ Jacobsen, s. 79–80
  4. ↑ a b Jacobsen, s. 93–100
  5. ↑ a b Biography Henningmankell.com. Arkistoitu 15.10.2015. Viitattu 12.10.2015.
  6. ↑ Jacobsen, s. 81
  7. ↑ Mankell, s. 126
  8. ↑ a b c d Henning Mankell osasi odottaa kuolemaa Yle Uutiset. 5.10.2015. Viitattu 12.10.2015.
  9. ↑ Jacobsen, s. 163
  10. ↑ They Eye of a Leopard Henningmankell.com. Viitattu 12.10.2015.
  11. ↑ Jacobsen, s. 116-117
  12. ↑ Wallander Henningmankell.com. Arkistoitu 17.12.2016. Viitattu 12.10.2015.
  13. ↑ Mankell, s. 130
  14. ↑ Mankell, s. 134
  15. ↑ Lena Olsson: Miljonärer på sitt skrivande Aftonbladet. 23.2.2002. Viitattu 12.10.2015.
  16. ↑ Henning Mankell sairastui syöpään: ”Kasvain niskassa ja keuhkossa” Iltalehti. 29.1.2014. Viitattu 19.6.2014.
  17. ↑ Henning Mankell: Wallanderin luoja Henning Mankell pitää syöpäpäiväkirjaa Helsingin Sanomat. 4.5.2014. Viitattu 10.5.2014.
  18. ↑ a b Ingrid Norrman: Henning Mankell i stor GP-intervju Göteborgs-Posten. 27.9.2015. Viitattu 6.10.2015.
  19. ↑ Henning Mankell haaveili uudesta Wallander-kirjasta Iltalehti. 6.10.2015. Viitattu 6.10.2015.
  20. ↑ Henning Mankell has passed away Henningmankell.com. 5.10.2015. Viitattu 5.10.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Augustsson, Lars Åke & Hanssen, Stig: De svenska maoisterna, s. 162. Göterborg: Lindelöw, 2001. ISBN 91-88144-48-8 (ruotsiksi)
  22. ↑ Janne Suokas: Henning Mankell: Kiinalainen Gbtimes. 24.2.2009. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 12.10.2015.
  23. ↑ Mankell: Partahöyläni oli ainoa ase laivalla Yle Uutiset. 2.6.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 19.6.2014.
  24. ↑ a b Africa. Chimoio Henningmankell.com. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  25. ↑ a b Kirjailija Henning Mankell ehti tienata miljoonaomaisuuden Iltalehti. 6.10.2015. Viitattu 6.10.2015.
  26. ↑ Mocambique ([vanhentunut linkki]) SOS Barnbyar Sverige. Arkistoitu Viitattu 19.6.2014. (ruotsiksi)
  27. ↑ Henning Mankells barnby invigd SOS Barnbyar Sverige. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 19.6.2014. (ruotsiksi)
  28. ↑ Biography Henningmankell.com. Arkistoitu 29.2.2012. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  29. ↑ Jacobsen, s. 124
  30. ↑ ”Förfärligt att folk tänker med arslet” aftonbladet.se. Viitattu 5.10.2015. (ruotsiksi)
  31. ↑ Mankell.de (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Svbmf.se
  33. ↑ Ulkomaiset kunniakirjat, (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen dekkariseura
  34. ↑ Hovberg.se
  35. ↑ Henning Mankell Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  36. ↑ Comédia infantil Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  37. ↑ Danslärarens återkomst Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  38. ↑ Kennedys hirn Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  39. ↑ Der Chinese Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  40. ↑ Förlaga Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  41. ↑ Etterfølgeren (1998) Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  42. ↑ Labyrinten Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  43. ↑ Talismanen Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  44. ↑ Komisario Borowski – mies Rikospaikalla Yle TV2 Juttuarkisto. 6.10.2011. Viitattu 7.8.2015.
  45. ↑ Per Hägred: ”Du blir författare för att du har förmågan” Kvällsposten. 5.10.2015. Viitattu 12.10.2015.
  46. ↑ Krister Henriksson Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)
  47. ↑ Rold Lassgård Svensk Filmdatabas. Viitattu 18.10.2015. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henning_Mankell&oldid=22210668”
pFad - Phonifier reborn

Pfad - The Proxy pFad of © 2024 Garber Painting. All rights reserved.

Note: This service is not intended for secure transactions such as banking, social media, email, or purchasing. Use at your own risk. We assume no liability whatsoever for broken pages.


Alternative Proxies:

Alternative Proxy

pFad Proxy

pFad v3 Proxy

pFad v4 Proxy