Hirohito
Shōwa (jap. 昭和; 29. huhtikuuta 1901 Tokio – 7. tammikuuta 1989 Tokio), tunnetaan länsimaissa paremmin nimellä Hirohito (jap. 裕仁), oli Japanin 124. keisari, joka hallitsi Japania vuosina 1926–1989.[1] Hirohiton valtakausi on Japania hallinneiden keisareiden pisin. Hirohiton valtakautta kutsutaan Shōwa-kaudeksi, ja samaa hallitsijanimeä Shōwa (suom. "Kirkas rauha") käytetään myös kirjoitettaessa Hirohitosta keisarina. Länsimaissa hänet tunnetaan kuitenkin syntymänimellään. Hirohiton valtakaudella käytiin myös toinen maailmansota.[2]
| Hirohito 裕仁 | |
|---|---|
| Shōwa-tennō | |
 Hirohito vuonna 1945. | |
| Japanin keisari | |
| Valtakausi | 25. joulukuuta 1926 – 7. tammikuuta 1989 |
| Kruunajaiset | 10. marraskuuta 1928 |
| Edeltäjä | Taishō (Yoshihito) |
| Seuraaja | Akihito |
| Japanin valtionhoitaja | |
| Valtakausi | 29. marraskuuta 1921 – 25. joulukuuta 1926 |
| Syntynyt |
29. huhtikuuta 1901 Tokio, Japanin keisarikunta |
| Kuollut |
7. tammikuuta 1989 (87 vuotta) Tokio, Japani |
| Puoliso | Nagako ( 1924) |
| Lapset |
Shigeko Higashikuni Sachiko Kazuko Takatsukasa Atsuko Ikeda Akihito Masahito Takako Shimazu |
| Suku | Yamato |
| Isä | Taishō (Yoshihito) |
| Äiti | Teimei (Sadako) |
| Uskonto | šintolaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Varhaiset vaiheet
muokkaa
Hirohito kasvatettiin tuon ajan keisarillisen perinteen mukaisesti erillään perheestään. Nuoren Hirohiton ja hänen veljensä Yasuhiton (prinssi Chichibu) kasvatuksesta vastasi kreivi Kawamura Sumiyoshi. Alle kolmen viikon ikäisenä Hirohito lähetettiin hovista Satsuman lääniin osaksi kreivi Kawamuran perhettä. Kawamura oli vakinaisesta palveluksesta jo eläkkeelle jäänyt vara-amiraali. Valitsemalla Kawamuran Hirohiton opettajaksi keisarihovi halusi kouluttaa tulevan keisarin modernien hallitsijoiden tapaan sotilaaksi. Kawamura kuoli 67-vuotiaana 1904 Venäjän–Japanin sodan ollessa kiivaimmillaan, ja kolmevuotias Hirohito palasi veljensä kanssa takaisin hovin kasvatettavaksi Kōson palatsiin Tokion lähelle.
Keisari Meiji uskoi vastuun Hirohiton opettamisesta Venäjän sodan sankarille, kenraali Nogille, vuonna 1908. Nogin opetusmalli perustui tiukkaan sotilaskuriin, jossa bushido, zen ja kungfutselaisuus olivat tärkeässä osassa. Hirohiton isoisän, keisari Meijin kuoltua 1912 tulevan keisarin elämä muuttui suuresti. Entiselle opetusministerille ja Tokion keisarillisen yliopiston presidentille Hamao Aratalle annettiin vastuu Hirohiton opettamisesta. Vain hieman sen jälkeen, kun Hirohito oli aloittanut uudessa opissaan, Nogi suoritti junshin eli seurasi keisari Meijiä kuolemaan tekemällä itsemurhan.
Keisariuteen valmistaminen
muokkaaHirohiton valtakausi alkoi käytännössä jo 1921, kun hän seurasi henkisesti sairaalloista isäänsä keisari Yoshihitoa Japanin sijaishallitsijaksi. Hirohiton valtakauden alussa sotilaiden valta Japanin hallinnossa kasvoi, ja Japanin jo Meiji-kaudella aloittama Japanin vahvistaminen ulkoisia vihollisia vastaan sai lisää kannatusta politiikassa.
Vuonna 1921 kruununprinssi teki myös puoli vuotta kestäneen kiertueen Eurooppaan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Japanin keisariperheen jäsen, joka matkusti ulkomaille.[3][4]
Huhtikuussa 1923 Hirohito teki 12-päiväisen vierailun Taiwaniin, joka oli ollut Japanin siirtomaa vuodesta 1895 lähtien.[5]
Daisuke Namba yritti murhata Hirohiton ampumalla tätä kohti Tokiossa 27. joulukuuta 1923. Namba teloitettiin myöhemmin hirttämällä.
Toinen maailmansota
muokkaa- Pääartikkeli: Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa
Hirohito johti Japanin toiseen maailmansotaan pääministerinään Hideki Tōjō.[6] Japani liittoutui sodassa Italian ja Saksan kanssa ja liittyi näin akselivaltoihin.[7][8] Japani taisteli Tyynellämerellä ja valloitti Brittiläisen Intian saaristoa. Japanista tuli Tyynenmeren valtias, lukuun ottamatta Yhdysvaltain hallussaan pitämiä alueita. Jopa Australiassa pelättiin keisarillisen Japanin armeijan hyökkäystä vuonna 1941. Hirohito halusi kuitenkin hallita koko Tyynenmeren aluetta, ja koska osa sen alueista oli Yhdysvaltain hallussa, Japani hyökkäsi vuonna 1941 Yhdysvaltoihin näyttääkseen vahvuutensa ja ilmaistakseen tällä tavalla olevansa Tyynenmeren herra. Hirohito ja Tōjō luultavasti ajattelivat Yhdysvaltain perääntyvän hyökkäyksen jälkeen ja vetävän joukkonsa pois Tyynenmeren alueelta. Japani teki joulukuussa 1941 tuhoisan iskun Yhdysvaltain meritukikohtaan Pearl Harboriin. Useita sotilaita kuoli ja laivoja upposi. Yhdysvallat julisti sodan Japanille, ja Japanin liittolainen Saksa julisti sodan Yhdysvalloille.[9]
Saksasta ei kuitenkaan ollut tuolloin konkreettista apua Japanille. Yhdysvaltain joukot sotivat pitkään Japanin armeijaa vastaan Tyynellämerellä. Elokuussa 1945 Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin, Hiroshimaan ja Nagasakiin. Useita Hirohiton kenraaleja sekä myös pääministeri Tōjō teloitettiin sodan jälkeen sotarikoksista syytettyinä, mutta Hirohito kuitenkin säästyi.[9] Huolimatta siitä, että Hirohito määräsi Japanin antautumaan, hänellä ei yleisesti ole katsottu olleen merkittävää roolia Japanin sotatoimissa sodan aikana.[10]
Hirohito ilmoitti Japanin antautumisesta radiopuheessa, jossa hän ei kuitenkaan käyttänyt sanaa "antautua" ja käytti muutenkin vaikeaselkoista kieltä. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Japanin keisari puhutteli kansaa suoraan.[10][3]
Osa liittoutuneiden johtajista halusi asetta Hirohiton syytteeseen sotarikoksista, mutta kenraali Douglas MacArthur uskoi, että sodanjälkeisen Japanin muovaaminen demokraattisempaan suuntaan onnistuisi paremmin, jos Hirohito jätettäisiin valtaistuimelle.[3] Yhdysvaltojen miehittäessä Japania sodan jälkeen MacArthur sai Washingtonista ohjeet, että hänen piti käyttää valtaansa Japanin poliittisten instituutoiden, mukaan lukien keisarin, kautta.[11] Kolmen alkuperäisen akselivallan johtajista vain Hirohito pysyi yhä vallassa sodan jälkeen.[9]
Toisen maailmansodan jälkeen
muokkaaVuonna 1947 voimaan astuneen, amerikkalaismiehittäjien kirjoittama, perustuslaki säilytti monarkian, mutta vei hallitsijalta lähes kaiken vallan. Keisarista tuli uuden perustuslain myötä vain kansallisen yhtenäisyyden symboli. Osittain tästä syystä Hirohito alkoi esiintyä julkisuudessa enemmän tuodakseen keisari-instituutiota lähemmäs tavallista kansaa. Vuonna 1971 Hirohitosta tuli ensimmäinen Japanin hallitseva keisari, joka vieraili ulkomailla, kun hän teki kiertueen Euroopassa.[2][12] Syyskuussa 1971 Hirohito vieraili ensimmäistä kertaa, joskin epävirallisesti, Yhdysvalloissa ja presidentti Richard Nixon otti hänet vastaan Alaskassa. Lokakuussa 1975 keisari teki ensimmäisen virallisen valtiovierailunsa Yhdysvaltoihin.[13][14] Hirohito matkusteli aktiivisesti myös Japanissa, mikä vaikutti positiivisesti hänen ja koko keisariperheen maineeseen Japanissa.[3]
Hirohito boikotoi epävirallisesti Yasukuni-temppeliä vuodesta 1978 sen jälkeen, kun paljastui, että joitakin toisen maailmansodan jälkeen tuomittuja sotasyyllisiä on haudattu sinne salaa. Myös Hirohiton seuraajat Akihito ja Naruhito ovat jatkaneet epävirallista boikottia.[15]
Hirohito pysyi Japanin keisarina aina kuolemaansa asti, vuoteen 1989. Toisen maailmansodan jälkeen Japanin kansa ei enää kuitenkaan pitänyt keisaria jumalallisena olentona kuten ennen, sillä Hirohito ei onnistunut estämään atomipommien pudottamista Nagasakiin ja Hiroshimaan.
Hirohiton kuoltua syöpään vuonna 1989 hänen pojastaan Akihitosta tuli Japanin uusi keisari.[3]
Kunnianosoituksia
muokkaa
Suomen valkoisen ruusun ritarikunta ketjulla (Suomi, 1942)[16]
Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1922)[17]
Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1919)[18]
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1923)[19]
Valkoisen kotkan ritarikunnan ritari (Puola, 1922)[20]
Rajamitrabhornin ritarikunnan ritari (Thaimaa, 1963)[21]
Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Thaimaa, 1925)[22]
Sikatunan ritarikunta ketjulla (Filippiinit, 1966)[23]
Etelän Ristin ritarikunnan suurristi (Brasilia, 1955)[24]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Italia, 1916)[25]
Pouonon ritarikunnan suurristi (Tonga)[26]
Bathin ritarikunnan suurristi (Yhdistynyt kuningaskunta, 1921)[27]
Sukkanauharitarikunnan ritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1929; poistettiin 1941, mutta palautettiin 1971)[28]
Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1928)[29]
Kaarle III:n ritarikunta ketjulla (Espanja, 1923)[30]
Salomon ritarikunnan ritari (Etiopia)[31]
Galleria
muokkaa-
Douglas MacArthur ja keisari Hirohito Yhdysvaltain Japanin-suurlähetystössä Tokiossa 27. syyskuuta 1945. -
Ronald ja Nancy Reagan sekä keisari Hirohito (äärimmäisenä oikealla) Tokiossa 9. marraskuuta 1983. -
Hirohiton mausoleumi vuonna 2007.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Large, Stephen: Emperor Hirohito and Showa Japan: A Political Biography. Routledge, 1992.
- ↑ a b Hirohito | Biography, Full Name, World War II, Surrender, & Facts Encyclopædia Britannica. 19.11.2024. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Historic Figures: Emperor Hirohito (1901-1989) BBC - History. 2014. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
- ↑ The Emperor of Japan (pdf) Gerald R. Ford Presidential Library. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ “Travelling in Tainan with Japanese Crown Prince Hirohito” Learn about the culture and history of Taijiang and take a salt industry tour Taijiang National Park. 7.10.2022. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Tojo Hideki History.com. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ Axis Alliance in World War II ushmm.org. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ Axis Powers | World War II | Britannica.com Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ a b c Hirohito Encyclopedia.com. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ a b Emperor Hirohito Nuclear Museum. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
- ↑ The Fate of Emperor Hirohito The National WWII Museum. 26.8.2020. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Oka, Takashi: Hirohito Plans First Trip Abroad by Reigning Japanese Emperor The New York Times. 24.2.1971. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
- ↑ Neis, Karen: A Visit From the Emperor of Japan Richard Nixon Foundation. 22.9.2015. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
- ↑ Japan - Visits by Foreign Leaders - Department History Office of the Historian. Arkistoitu 23.12.2024. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Explainer: Why Yasukuni shrine is a controversial symbol of Japan's war legacy Reuters. Arkistoitu 13.12.2023. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 3.1.2025.
- ↑ Stk. av St. Olavs orden (s. 995–996) Norges statskalender. 1930. Viitattu 3.1.2025. (norjaksi)
- ↑ Kungl. Serafimerorden (s. 7) Sveriges statskalender. 1940. Viitattu 3.1.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Pedersen, Jørgen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 466. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2025. (tanskaksi)
- ↑ Kawalerowie i statuty Orderu Orła Białego 1705–2008, s. 298. ARX REGIA, 2008. (puolaksi)
- ↑ แจ้งความสำนักนายกรัฐมนตรี เรื่อง ถวายเครื่องราชอิสริยาภรณ์แด่สมเด็จพระจักรพรรดิแห่งประเทศญี่ปุ่น ratchakitcha.soc.go.th. Arkistoitu 2014. Viitattu 3.1.2025. (thaiksi)
- ↑ ส่งเครื่องขัตติยราชอิสริยาภรณ์ไปพระราชทาน ratchakitcha.soc.go.th. Arkistoitu 2016. Viitattu 3.1.2025. (thaiksi)
- ↑ The Order of Sikatuna Official Gazette of the Republic of the Philippines. Arkistoitu 2019. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Viagem do Presidente Geisel ao Japão biblioteca.presidencia.gov.br. 1976. Viitattu 3.1.2025. (portugaliksi)
- ↑ Calendario generale del regno d'Italia, s. 58. Ministero dell'interno, 1920. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2025. (italiaksi)
- ↑ Tonga Royalty Posing with Japanese Leaders Pictures Getty Images. 6.10.2016. Arkistoitu 2016. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Page 3747 | Supplement 32318, 9 May 1921 London Gazette. 9.5.1921. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ List of the Knights of the Garter (1348-present) heraldica.org. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
- ↑ REAL DECRETO Núm. 1.683 ( rectificado) Boletín Oficial del Estado. 1928. Viitattu 3.1.2025. (espanjaksi)
- ↑ Real y distinguida orden de Carlos III (s. 221) Guía Oficial de España. 1930. Viitattu 3.1.2025. (espanjaksi)
- ↑ The Imperial Orders and Decorations of Ethiopia The Crown Council of Ethiopia. Arkistoitu 2012. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hirohito Wikimedia Commonsissa
- ”Mies, joka on maansa Laki ja Jumala”. Kansan Kuvalehti, 10.3.1933, nro 11, s. 6. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
| Edeltäjä: Yoshihito |
Japanin keisari 1926–1989 |
Seuraaja: Akihito |