Indonesian kiinalaiset
Indonesian kiinalaiset ovat nimensä mukaan Indonesiassa asuvia kiinalaisia. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan heitä oli 2 832 510, eli noin 1,2 % koko maan väestöstä[1]. Kiinalaisilla on historiaa Indonesiassa jo 1400-luvulta lähtien, mutta suurin osa heistä muutti maahan vasta sen ollessa osa Alankomaiden Itä-Intiaa.
| Indonesian kiinalaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 2 832 510 (v. 2010) | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | kiina, malaiji | |||
| Uskonnot | konfutselaisuus, taoismi, buddhalaisuus, kristinusko, islam | |||
Pienestä väestönosuudestaan huolimatta Indonesian kiinalaiset ovat Indonesian liike-elämän perusta, ja he ovat perinteisesti hallinneet maan kaupankäyntiä.[2]
Historia
muokkaa
Kiinalaisia tiedetään olleen nykyisen Indonesian alueella jo 1400- ja 1500-luvuilla. Tuolloin kiinalaisyhteisöt muodostuivat lähinnä kiinalaisista muslimeista. He kuitenkin sulautuivat ajan myötä ympäröivään paikalliseen väestöön. Alankomaalaisissa lähteissä mainitaan Jaavan saarella ja etenkin sen pohjoisosissa olleen kiinalaisyhteisöjä. He olivat lähinnä kauppiaita ja koska he eivät olleet tuoneet naisia mukanaan, he avioituivat lähinnä paikallisten kanssa. Näin muodostuneet yhteisöt tulivat tunnetuiksi nimellä peranakan-kiinalaiset. Alankomaalaisten otettua vallan käsiinsä Alankomaiden Itä-Intiassa kiinalaiset menestyivät paitsi kauppiaina, myös plantaasien omistajina ja käsityöläisinä Bataviassa (nyk. Jakarta). Vuonna 1740 alankomaalaiset ja paikalliset sotilaat tappoivat noin 10 000 kiinalaista kaupungissa verilöylyssä, joka jäi siirtomaakauden pahimmaksi kiinalaisvastaiseksi välikohtaukseksi. 1800-luvulla kiinalaisia muutti alueelle etenkin hokkienkiinaa puhuvia kiinalaisia Fujianista ja kiinalaisasutus levisi Jaavan lisäksi muille saarille, kuten Sumatralle ja Borneolle. Uudet muuttajat tulivat tunnetuiksi totok-kiinalaisina erotukseksi aiemmin saapuneista peranakan-kiinalaisista.[3]
Vuonna 1930 suoritetun väestönlaskennan mukaan kiinalaisia oli 1 233 214, eli noin 2 % koko väestöstä. Heistä noin puolet asui Jaavalla ja Maduralla, loput muilla saarilla. 1900-luvun alulta lähtien Indonesiaan oli tullut myös vanhojen hokkienkiinaa puhuneiden kiinalaisten lisäksi hakka- ja kantoninkiinaa puhuneita kiinalaisia. Japani miehitti Alankomaiden Itä-Intian ja heidän antautuessaan vuonna 1945 indonesialaiset alkoivat valmistella itsenäisyyttä Sukarnon johdolla. Alankomaiden yrittäessä perustaa siirtomaahallintoaan uudelleen syttyi Indonesian itsenäisyyssota. Puolisotilaallisten joukot surmasivat kiinalaisia ja tuhosivat heidän omaisuuttaan.[3]
Maan sittemmin itsenäistyttyä ja Sukarnon noustua presidentiksi kysymykseksi nousi kiinalaisten kansalaisuus. Kiinalaiset alkoivat poliittisten liikkeiden kautta ajaa asemaa itselleen sukuna, eli etnisenä ryhmänä Indonesian alkuperäisväestön tapaan. Suharton noustua valtaan vuonna 1965 maan kommunistista puoluetta ja sen monia kiinalaisia kannattajia vainottiin. Suharton aikana myös kiinalaiset koulut suljettiin ja kiinankieliset julkaisut lakkautettiin. Vasta presidentti Abdurrahman Wahid salli niiden jatkaa toimintaansa. Kiinalaisvastaisia hyökkäyksiä tapahtui myös toukokuun 1995 levottomuuksissa.[3]
Kulttuuri
muokkaa
Peranakan-kiinalaiset puhuvat kotonaan yleensä malaijia, kun taas totok-kiinalaiset puhuvat edelleen kiinaa. Kiinaa opetetaan useissa koululaitoksissa ja sillä julkaistaan useita lehtiä, sekä televisio- ja radio-ohjelmia. Suurimmassa osassa Indonesian kaupungeista on kiinalaiset kaupunginosat, jotka tunnetaan nimellä Pecinan. Jakartan kiinalaiskaupunginosa tunnetaan puolestaan nimellä Glodok. Indonesian kiinalaiset ovat kungfutselaisia, taolaisia ja buddhalaisia, joiden lisäksi osa on kääntynyt muslimeiksi ja kristinuskoon. Koska kansalaisuuspapereihin tarvitaan tieto uskonnosta, moni kiinalainen ilmoittaa uskonnokseen yksinkertaisesti buddhalaisuus, vaikka he harjoittaisivatkin jotain muuta uskoa.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Kewarganegaraan, Suku Bangsa, Agama dan Bahasa Sehari-hari Penduduk Indonesia Hasil Sensus Penduduk 2010 Badan Pusat Statistik. Viitattu 9.11.2014. (indonesiaksi)
- ↑ Indonesia Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Encyclopedia of Diasporas - osa 2, s. 795-807. Springer, 2005. ISBN 0306483211 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Indonesian kiinalaiset Wikimedia Commonsissa