Kaarle III (Espanja)
Kaarle III (esp. Carlos I, Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio); (20. tammikuuta 1716 Madrid – 14. joulukuuta 1788 Madrid, Espanjan kuningaskunta) oli Espanjan kuningas vuosina 1759–1788 sekä sitä ennen Napolin ja Sisilian kuningas vuosina 1735–1759 nimellä Kaarle VII ja Parman herttua vuosina 1732–1734 nimellä Kaarle I. Hän edusti valistunutta yksinvaltiutta.[1][2]
| Kaarle III | |
|---|---|
| Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas | |
 Kaarle III, Anton Raphael Mengs n. 1761 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 10. elokuuta 1759 – 14. joulukuuta 1788 |
| Edeltäjä | Ferdinand VI |
| Seuraaja | Kaarle IV |
| Syntynyt |
20. tammikuuta 1716 Madrid, Espanja |
| Kuollut |
14. joulukuuta 1788 Madrid, Espanja |
| Hautapaikka | Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon El Escorial |
| Puoliso | Maria Amalia |
| Lapset |
Maria Josefa Maria Luisa Filip Kaarle IV Ferdinand I Gabriel Antonio Pascual Francisco Javier |
| Koko nimi | Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio |
| Suku | Bourbon |
| Isä | Filip V |
| Äiti | Elisabet Farnese |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku ja lapsuus, koulutus
muokkaa
Kaarle III:n vanhemmat olivat Espanjan kuningas Filip V ja tämän toinen puoliso Elisabet Farnese. Hän oli vanhempiensa esikoinen ja hänellä oli viisi täyssisarusta ja kaksi velipuolta, Ludvig I ja Ferdinand VI.[2]
Nuori Carlos sai kolme vuotta vanhemman velipuolensa, kruununprinssi Fernandon kanssa samankaltaisen kasvatuksen.[3] Opettaja Giovanni Antonio Medranon johdolla hän sai espanjalaisen infanten eli prinssin tiukan ja jäsennellyn koulutuksen. Poika oli hyvin hurskas ja kunnioitti hallitsevaa äitiään, jota monien aikalaisten mukaan hän muistutti suuresti. Medrano opetti hänelle maantiedettä, historiaa ja matematiikkaa sekä sotataidetta ja arkkitehtuuria Carlosin Firenzessä, Parmassa ja Piacenzassa oleskelun aikana. Hän sai myös koulutusta taidegrafiikan tekemiseen, etsaamiseen ja maalaamiseen sekä monenlaisiin fyysisiin aktiviteetteihin, kuten metsästykseen, joka oli hänen suosikkilajinsa ja johon hän osoitti taitoa jo poikana ja vanhemmiten myös intohimo.[2][4] Hän puhui ranskaa, italiaa ja latinaa.[5]
Hänen ulkonäköään hallitsi Bourbonien nenä, jonka hän oli perinyt isänsä puolelta. Häntä kuvailtiin ”ruskeaksi pojaksi, jolla on laihat kasvot ja ulkoneva nenä”, ja hänet tunnettiin iloisesta ja eloisasta luonteestaan.[6]
Herttua ja kuningas
muokkaa
Kaarle sai vuonna 1732 suurvaltojen sopimuksella hallittavakseen aluksi Parman herttuakunnan, joka Puolan perimyssodan jälkeen vuonna 1735 vaihdettiin Napolin kuningaskuntaan. Hän luopui vuonna 1759 Napolista perittyään Espanjan kruunun lapsettomana kuolleelta velipuoleltaan Ferdinand VI:ltä.[2]
Vuonna 1731 Kaarlesta tuli 15-vuotiaana Parman ja Piacenzan herttua lapsettoman isosetänsä Antonio Farnesen kuoleman jälkeen. Vuonna 1734 hän johti 18-vuotiaana espanjalaisia joukkoja rohkeassa ja lähes täysin verettömässä marssissa Napolin kuningaskunnan ja Sisilian kuningaskunnan valtaamiseksi ja valtaistuimien vaatimiseksi espanjalaiselle hallitsijalle.[7]
Morsiamen etsintä ja avioliitto
muokkaaKaarlen äiti Elisabet Farnese oli alkanut etsiä Kaarlen omasta pyynnöstä potentiaalisia morsiamia pojalleen, kun tämä tunnustettiin virallisesti Napolin ja Sisilian kuninkaaksi 21-vuotiaana. Neuvotteluja käytiin Wienissä keisari Kaarle VI:n tyttärestä arkkiherttuatar Maria Annasta (1718–1744), hän ei ollut saatavilla koska oli rakastunut Lothringenin prinssi Karl Alexanderiin (1712–1780). Elisabet valitsi leskikeisarinna Wilhelmina Amalian ehdotuksesta tämän tyttärentyttären Maria Amalian, vastavalitun Puolan kuninkaan ja Itävallan arkkiherttuattaren tyttären. Hän oli vasta 12-vuotias mutta pitkä ja hyvinkehittynyt ikäisekseen.[5] Avioliittoa pidettiin ainoana vaihtoehtona avioliitolle Itävallan kuningashuoneeseen.[4]
Maria Amalia oli vain 13-vuotias, kun hänelle ilmoitettiin avioliitosta. Avioliittopäivä vahvistettiin 31. lokakuuta 1737. Maria Amalia avioitui valtakirjalla Dresdenissä toukokuussa 1738. Kaarle ei ollut paikalla, ja häntä edusti Maria Amalian veli, Saksin vaaliruhtinas Fredrik Kristian. Pyhä istuin suhtautui avioliittoon myönteisesti ja lopetti diplomaattiset erimielisyytensä Kaarlen kanssa. Pariskunta tapasi toisensa ensimmäisen kerran 19. kesäkuuta 1738 Portellassa, kylässä valtakunnan rajalla lähellä Fondia. Hääjuhlallisuudet hovissa kestivät heinäkuun 3. päivään saakka. Osana juhlaa Kaarle perusti Pyhän Januariuksen ritarikunnan, josta tuli Napolin kuningaskunnan arvostetuin ritarikunta. Myöhemmin hän perusti Kaarle III:n ritarikunnan Espanjassa vuonna 1771.[4]
Kaarle kuvaili vaimoaan sukkelaksi kuin enkeli, ja sanoi olevansa onnellisin aviomies maan päällä.[8] Maria Amalia oli poliittisesti aktiivinen ja osallistui valtion asioiden hoitamiseen valtioneuvoston kokousten jäsenenä heti ensimmäisen poikansa, valtaistuimen perillisen syntymän jälkeen.[9]
Maria Amalian kuolema 37-vuotiaana Madrissa syyskuussa 1760, vain vuosi Espanjaan saapumisen jälkeen, oli raskas isku Kaarlelle eikä hän enää koskaan avioitunut.[5]
Kuninkaana
muokkaaKaarle III nousi Espanjan valtaistuimelle vuonna 1759 lapsettoman velipuolensa Ferdinand VI:n kuoltua. Espanjan kuninkaana Kaarle III teki kauaskantoisia uudistuksia lisätäkseen kruunun varallisuuden kasvua ja puolustaakseen ulkovaltojen tunkeutumisia valtakuntaan. Hän helpotti kauppaa, modernisoi maataloutta ja maanomistusta sekä edisti tiedettä ja yliopistotutkimusta. Hän toteutti kuninkaallista politiikkaa lisätäkseen valtion valtaa kirkon suhteen. Hallituksensa aikana hän karkotti jesuiitat Espanjan valtakunnasta[10] ja edisti valistusta Espanjassa.[2]
Kaarle III aloitti tutkimukset Iberian niemimaan muslimimenneisyydestä. Hän vahvisti Espanjan armeijaa ja laivastoa. Vaikka hän ei saanut Espanjan taloutta täysin hallintaansa ja joutui joskus ottamaan lainaa kulujensa kattamiseksi, useimmat hänen uudistuksistaan onnistuivat tuomaan kruunulle lisää tuloja ja laajentamaan valtion valtaa jättäen täten pysyvän perinnön.[11]
Kaarlen hallinto toteutti joukon laajoja uudistuksia, joiden tavoitteena oli saattaa merentakaiset alueet tiukemmin keskushallinnon valvontaan, kääntää suuntaus kohti paikallista autonomiaa ja saada enemmän valvontaa katolisen kirkon suhteen. Uudistukset, kuten kahden uuden varakuningaskunnan perustaminen, hallinnon uudelleenjärjestely, pysyvän armeijan luominen, uusien monopolien perustaminen, hopeakaivostoiminnan elvyttäminen, amerikkalaissyntyisten espanjalaisten (criollos) sulkeminen pois korkeista siviili- ja kirkollisista viroista ja monien etuoikeuksien (fueros) poistaminen papistolta.[12]
Kaarle III paransi Madridin oloja ja rakennutti sinne paljon julkisia rakennuksia: puistokatuja, aukioita, puutarhoja ja suihkulähteitä sekä hankki kaduille kiveyksen ja valaistuksen. Kaarle III olikin yksi Madridin historian suosituimmista kuninkaista, ja sanontaa ”paras pormestari, kuningas” käytettiin laajalti. Hän oli harras katolinen mutta inhosi jesuiittoja.[13][4]
Kaarle III kuoli 72-vuotiaana joulukuussa 1788 Madridin kuninkaallisessa palatsissa. Hänet on haudattu El Escorialin kuninkaallisen San Lorenzon luostarin kirkon Kuninkaalliseen kryptan, Kuninkaiden pantheoniin.
Lapset
muokkaaKaarlelle ja Maria Amalialle syntyi kaikkiaan kolmetoista lasta:[4]
- Maria Isabel (1740–1742), kuoli alle 2-vuotiaana[4]
- Maria Josefa (1742–1742), kuoli alle kolmikuisena[4]
- María Isabel Ana (1743–1749), kuoli 7-vuotiaana[4]
- María Josefa Carmela (1744–1801), kitukasvuinen ja epämuodostunut, pysyi naimattomana.[4]
- Maria Luisa (1745–1792), avioitui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II:n kanssa ja heille syntyi 16 lasta.[4]
- Felipe (1747–1777) Calabrian herttua, henkisesti kehitysvammainen, ei koskaan oppinut puhunumaan ja sairasti epilepsiaa; syrjäytettiin perimysjärjestyksessä, kuoli 30-vuotiaana isorokkoon.[4]
- Kaarle IV (1748–1819) Espanjan kuningas, avioitui 1765 Parman herttuattaren Maria Luisan kanssa, ja heille syntyi 14 lasta.[4]
- Maria Teresa (1749–1750), kuoli alle 2-vuotiaana.[4]
- Ferdinand I (1751–1825) Molempain Sisiliain kuningas, avioitui Itävallan arkkiherttuattaren Maria Karoliinan kanssa, ja heille syntyi 18 lasta.
- Gabriel (1752–1788), avioitui Portugalin kruununprinsessan, infanta Maria Ana Vitórian, Pietari III:n ja Maria I:n tyttären kanssa,[4] ja heille syntyi kolme lasta.
- Maria Ana (1754–1755), kuoli alle vuoden ikäisenä.[4]
- Antonio Pascual (1755–1817), pakotettiin avioliittoon veljensä Kaarle IV:n tyttären, infanta María Amalian (1779–1798) kanssa.[4] Vaimo kuoli ainoan, kuolleena syntyneen pojan synnytykseen jälkeiseen infektioon 19-vuotiaana.
- Francisco Javier (1757–1771), kuoli 14-vuotiaana isorokkoon.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ The Enlightenment Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Charles III | Enlightened Monarch of Spain | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Fernando VI | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 24.7.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Carlos III | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ a b c María Amalia de Sajonia | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ Schipa, Michelangelo: Il regno di Napoli al tempo di Carlo di Borbone, Naples, Stabilimento tipografico Luigi Pierro e figlio, 1904, s. 74. (italiaksi)
- ↑ Biografia de Carlos III www.biografiasyvidas.com. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ Queen Maria Amalia of Saxony Museo del Prado. (englanniksi)
- ↑ María Amalia de Sajonia | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ Mörner, Magnus. "The expulsion of the Jesuits from Spain and Spanish America in 1767 in light of eighteenth-century regalism." The Americas 23.2 (1966): Ss. 156-164 (englanniksi)
- ↑ Henderson, Nicholas: "Charles III of Spain: An Enlightened Despot," History Today, Nov 1968, Vol. 18 Issue 10, s. 673-682 ja Issue 11, s. 760–768 (englanniksi)
- ↑ Kuethe, Allan J.: "Bourbon Reforms" in Encyclopedia of Latin American History and Culture, vol. 1, ss. 399-401. New York: Charles Scribner's Sons 1996 (englanniksi)
- ↑ Mörner, Magnus. "The expulsion of the Jesuits from Spain and Spanish America in 1767 in light of eighteenth-century regalism." The Americas 23.2.1966. Ss. 156-164.
Aiheesta muualla
muokkaa- Carlos III:n elämäkerta Espanjan Kuninkaallisen historia-akatemian (Real Academia de la Historia) sivulla (espanjaksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle III (Espanja) Wikimedia Commonsissa