Midwayn taistelu

Midwayn taistelu oli toisen maailmansodan aikana Tyynellä valtamerellä käyty meritaistelu. Taistelu käytiin 4.–7. kesäkuuta 1942 Yhdysvaltojen ja Japanin keisarikunnan välillä Midwaysaarten ympäristössä. Taistelu oli Tyynenmeren sotanäyttämön kannalta taitekohta – sen myötä Japanin sotamenestys kääntyi tappiolliseksi. Taistelu oli toinen kerta merisodankäynnissä, kun laivastot ottivat yhteen ainoastaan ilmavoimin ja yksi historian harvoista avomerellä käydyistä taisteluista.

Midwayn taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Kuvakooste Midwayn taistelusta
Päivämäärä: 4.–7. kesäkuuta 1942 Paikka: Midwaysaaret Lopputulos: Yhdysvaltojen voitto
Osapuolet
Yhdysvallat	Japanin keisarikunta
Komentajat
Chester W. Nimitz Frank J. Fletcher Raymond A. Spruance	Isoroku Yamamoto Chuichi Nagumo Tamon Yamaguchi
Vahvuudet
3 lentotukialusta 7 raskasta risteilijää 1 kevyt risteilijä 17 hävittäjää 19 sukellusvenettä 233 lentotukialusten lentokonetta 127 lentokenttien lentokonetta	Taisteluun osallistui 4 lentotukialusta 2 taistelulaivaa 2 raskasta risteilijää 1 kevyt risteilijä 11 hävittäjää 15 sukellusvenettä 248 lentotukialusten lentokonetta
Tappiot
1 lentotukialus 1 hävittäjä 307 kaatunutta	4 lentotukialusta 1 raskas risteilijä n. 4 800 kaatunutta

Taistelussa Yhdysvaltojen kolme lentotukialusta voittivat Japanin neljä tukialusta. Japani menetti kaikki tukialuksensa, mutta Yhdysvallat vain yhden. Taistelun jälkeen aloite Tyynellämerellä siirtyi Yhdysvalloille.

Tausta

Dioraama Midwayn taistelusta

Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen Japani toteutti laajentumissuunnitelmaansa ja eteni Tyynellämerellä nopeaan tahtiin alkuvuodesta 1942. Japanin laivaston komentaja amiraali Isoroku Yamamoto suunnitteli Midwayn valtaamista puolustuksen kulmakiveksi Havaijin suuntaan (operaatio MI). Hän piti Tyynellämerellä olleiden Yhdysvaltojen lentotukialusten tuhoamista välttämättömänä puolustuksen varmistamiseksi. Midway oli strategisesti tärkeä, ja Yamamoto pyrki sitä uhkaamalla houkuttelemaan vihollisen taisteluun.

Yhdysvaltojen tiedustelu

Yhdysvaltalaisten radiotiedustelu oli pystynyt selvittämään japanilaisten viesteissään käyttämän salakielen. Salauksen purkanutta ryhmää johti komentaja Joseph Rochefort. Toukokuun alussa todettiin viesteissä viitattavan usein kohteisiin AF ja AL, joista AL tiedettiin Aleuttien saariryhmäksi ja AF:n epäiltiin tarkoittavan Midwaytä. Jotta epäilylle saataisiin vahvistus, käski Nimitzin tiedustelu Midwayn tukikohtaa lähettämään radiosanoman, jonka mukaan saarella vallitsi vesipula. Itse käsky voitiin lähettää merikaapelin kautta, joten Midwayn radioliikenne pysyi normaalina. Parin päivän kuluttua saatiin tulkittua japanilaisten viesti, jonka mukaan kohteessa AF on juomavesipula, joten kohde saatiin varmistettua. Koska yhdysvaltalaiset olivat murtaneet japanilaisten viestinnän, saattoivat he asettua salaa Midwayn ympäristöön jo ennakolta.

Japanin tiedustelu

Yamamoto oletti, että yhdysvaltalainen lentotukialus Yorktown oli uponnut Korallimeren taistelussa toukokuun 1942 alussa. Alus kuitenkin saatiin merikelpoiseksi telakan väen äärimmäisten ponnistusten ja laivaston komentajan vetoomuksen ansiosta. Tämän vuoksi japanilaiset eivät saaneet selvyyttä vihollisen lentotukialusten määrästä Midwayn taistelun aikana.

Japanin laivaston operaatiosuunnitelma

Suunnitelma oli neliosainen:

1. 5. Laivasto komentajanaan vara-amiraali Boshiro Hosogawa hyökkää Dutch Harboriin Aleuteille ja valtaa Attun ja Kiskan, jotta Yhdysvallat lähettäisi laivastonsa pohjoiseen. Laivastoon kuuluivat tukialukset Ryūjō ja Junyō, raskaat risteilijät Nachi, Maya ja Takao, kevyet risteilijät Abukuma ja Tama.

1. Iskuryhmä tuhosi Midwayn puolustuksen. Ryhmässä olivat:
   1. 1. Laivaston päävoima komentajanaan amiraali Isoroku Yamamoto, johon kuuluivat kevyt lentotukialus Hōshō, taistelulaivat Yamato, Nagato ja Mutsu, kevyt risteilijä Sendai sekä hävittäjät Fubuki, Shirayuki, Murakumo, Hatsuyuki, Isonami, Uranami, Shikinami, Ayanami ja Yūkaze sekä pohjoinen tukiryhmä, jossa oli taistelulaivat Hyūga, Ise, Fusō, Yamashiro sekä kaksi kevyttä risteilijää ja 12 hävittäjää
   2. 1. Laivaston iskuryhmä vara-amiraali Chuichi Nagumon komennossa, tukialukset Kaga, Akagi, Sōryū ja Hiryū. Lisäksi osastoon kuuluivat taistelulaivat Haruna ja Kirishima, raskaat risteilijät Tone ja Chikuma sekä kevyt risteilijä Nagara. Osaston lähisuojana olivat hävittäjät Akigumo, Makigumo, Yūgumo, Isokaze, Hamakaze, Arashi, Kazagumo, Urakaze, Tanikaze, Nowaki, Hagikaze ja Maikaze. Osaston tukena oli kahdeksan tankkeria.
   3. 2. Laivasto komentajanaan vara-amiraali Nobutake Kondo. Laivastoon kuuluivat kevyt lentotukialus Zuihō, taistelulaivat Hiei ja Kongō, raskaat ristelijät Atago, Chōkai, Myōkō ja Haguro, kevyt risteilijä Yura. Osaston lähisuojana olivat hävittäjät Murasame, Yūdachi, Harusame, Samidare, Asagumo, Minegumo, Natsugumo ja Mikazuki. Osaston tukena oli neljä tankkeria.
   4. 2. Laivaston saattajavoimat komentajanaan kontra-amiraali Raizo Tanaka, jossa kevyt risteilijä Jintsu ja sen johtama hävittäjälaivue Kuroshio, Oyashio, Hatsukaze jne...
   5. 2. Laivaston valtauksen tukiyksiköt komentajanaan kontra-amiraali Takeo Kurita, neljä raskasta risteilijää ja kaksi hävittäjää
   6. Erikoistehtäväyksikkö, jossa vesilentokoneiden emälaivat Chiyoda ja Nisshin
   7. 1. Tukiosasto, jossa hävittäjä Ariaken suojaamat kaksi rahtilaivaa

Midwaytä vastaan suunnattuun kokonaisoperaatioon osallistui kahdeksan japanilaista lentotukialusta, 11 taistelulaivaa, 12 raskasta risteilijää, viisi kevyttä risteilijää ja 47 hävittäjää ja 15 sukellusvenettä.

Yhdysvaltojen laivasto

Yhdysvallat keskitti Midwayn koillispuolelle kolme lentotukialusta, kahdeksan risteilijää ja 15 hävittäjää. Alukset jaettiin kahteen osastoon, joille annettiin nimet ryhmä 16 ja ryhmä 17. Kontra-amiraali Raymond A. Spruancella oli komennossa ryhmä 16, joka koostui lentotukialuksista Hornet ja Enterprise sekä viidestä raskaasta risteilijästä. Kontra-amiraali Frank J. Fletcher komensi toista ryhmää, joka kuului lentotukialus Yorktown, kaksi raskasta risteilijää ja kuusi hävittäjää. Yhteensä osastoissa oli 233 lentokonetta.

Aleuteille lähetettiin viisi risteilijää ja 13 hävittäjää.

Taistelun kulku

Midwayn taistelu

Kaikki ajat paikallista aikaa.

Keskiviikko 3.6.1942

• Aamuyöllä japanilaiset pommittivat Dutch Harboria
• 9.25 Amerikkalainen Catalina-tiedustelukone löysi japanilaisten maihinnousuosaston 1 100 km länteen Midwaystä.
• 12.30 Yhdeksän B-17-pommikonetta lähti hyökkäykseen Midwayltä.
• 16.40 Pommitus ei tuottanut tuloksia. Ei tappioita kummallekaan puolelle.
• 21.30 Torpedolla varustetut Catalinat lähtivät hyökkäykseen Midwayltä.

Torstai 4.6.1942

Yorktowniin osui ilmasta laukaistu torpedo

Yorktown tulessa ensimmäisen ilmahyökkäyksen jälkeen

• 1.20 Catalina-hyökkäys aiheutti japanilaislaivoille torpedo-osumia, mutta ei vakavia vaurioita
• 4.30–5.00 Nagumon iskuosasto lähetti matkaan seitsemän tiedustelukonetta.
• 4.45 Nagumo lähetti hyökkäykseen Midwaylle 36 pommikonetta, 36 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää. Sama määrä koneita jäi lentotukialuksille varustettuna torpedoilla reserviksi laivastohyökkäystä varten.
• 5.30 Catalina-tiedustelukone löysi japanilaiset tukialukset.
• 5.40 Toinen Catalina havaitsi japanilaisten hyökkäysosaston 240 kilometrin etäisyydellä Midwaysta.
• 6.16 Midwayn puolustuksen tutka havaitsee japanilaiset lentokoneet.
• 6.31–7.01 Japanilaiset pommittavat Midwaytä.
• 7.10–7.30 Midwayltä nousseet lentokoneet hyökkäsivät japanilaisia vastaan tuloksetta.
• 7.15 Nagumo päättää lähetti reservissä olleet koneensa Midwaylle. Koneet varustetaan torpedojen sijasta pommeilla.
• 7.28 Japanilainen tiedustelukone löysi amerikkalaiset laivat, mutta ei ilmoittanut mukana olleista lentotukialuksista.
• 7.45 Nagumo määräsi jo vaihdetut pommit vaihdettavaksi torpedoihin.
• 7.50–8.40 Toinen ilmahyökkäys Midwaylta, yhtä tulokseton.
• 8.20 Japanilainen tiedustelukone ilmoitti havainneensa yhden lentotukialuksen.
• 6.07 Yhdysvaltojen amiraali Spruance päätti lähettää lentotukialuksiltaan ensimmäisen ilmahyökkäyksen kello 7, jotta sen koneet saapuisivat kohteeseen kun Midwayltä palaava japanilaisten hyökkäysosasto olisi juuri laskeutunut.
• 7.02 Ensimmäiset Enterprisen ja Hornetin hyökkäysosaston koneista nousivat ilmaan. Osastoon kuului neljä syöksypommituslaivuetta (67 konetta) ja kaksi laivuetta torpedokoneita (29 konetta) sekä niitä suojaavat 20 hävittäjää.
• 8.06 Kaikki 116 konetta nousivat ja laivue suuntasi kohti japanilaisia. Spruance ei jättänyt koneita reserviin.
• 8.36 Fletcher lähetti Yorktownilta ilmaan 17 pommikonetta ja 12 torpedokonetta sekä kuusi suojahävittäjää. Hän jätti puolet koneistaan reserviksi.
• 9.17 Viimeinen Midwayltä palannut kone laskeutui japanilaistukialukselle.
• 9.20 Ensimmäiset yhdysvaltalaiset torpedokoneet hyökkäsivät. Tulokset olivat heikot, hyökkäysaalto tuhoutui, mutta hyökkäys sai japanilaiset suuntaamaan ilmatorjunnan tulen matalalle. Toinenkin hyökkäysaalto tuhoutui ilman tuloksia.
• 10.15 Yhdysvaltalaiset olivat menettäneet 83 konetta saamatta yhtään osumaa japanilaisten laivoihin. Japanilaisten tappiot ovat kuusi konetta. Japanilaisten vastaisku lähti noin viidessätoista minuutissa.
• 10.20 Enterprisen ja Yorktownin syöksypommittajat saapuvat paikalle ja hyökkäävät.
• 10.25–10.30 Taistelun kulku kääntyi. Japanilaisten torjuessa aikaisempia aaltoja pääsivät syöksypommittajat hyökkäämään vapaasti. Useita osumia japanilaistukialuksiin. Akagi sai kaksi osumaa, Kaga neljä ja Sōryū kolme. Kaikista tuli toimintakyvyttömiä räjähdysten ja voimakkaiden tulipalojen takia. Ainoastaan Hiryū jää jäljelle ja valmistautuu vastaiskuun.
• 11.00 Hiryūlta nousi 18 syöksypommittajaa ja kuusi hävittäjää kohti amerikkalaisia.
• 11.30 Nagumo siirsi lippunsa risteilijä Nagaraan.
• 12.05 Hiryūn koneet saivat osuman Yorktowniin, mutta alus korjattiin toimintakuntoon kello 13.40 mennessä.
• 13.00 Japanilaisille selvisi, että paikalla on kolme isoa amerikkalaista tukialusta.
• 13.30 Hiryu lähetti ilmaan 10 torpedokonetta ja viisi hävittäjää.
• 14.45 Hiryun lentokoneet saivat torpedo-osumia Yorktowniin, joka kallistui ja pysähtyi.
• 15.30 Enterprise lähetti ilmaan 24 syöksypommituskonetta.
• 16.00 Hornetilta nousi 16 taistelukonetta.
• 17.03 Enterprisen koneet saivat kolme osumaa Hiryūun, joka syttyy palamaan.
• 19.15 Vakavasti vaurioitunut ja palava Sōryū vaipui aaltojen alle, mukanaan päällikkönsä Ryusaku Yanagimoto, joka kieltäytyy pelastautumasta.
• 19.25 Hävittäjä Hagikaze torpedoi liekehtivän Kagan, joka upposi.
• Illalla amerikkalaiset alukset vetäytyivät kohti itää.

Perjantai 5.6.1942

• 5.20 Liekehtivä Akagi upposi japanilaisten hävittäjien torpedoimana.
• 9.00 Amiraali Yamamoto peruuttaa Midwayn operaation.
• 9.30 Japanilaiset raskaat risteilijät Mikuma ja Mogami törmäsivät toisiinsa aamun pimeydessä. Törmäyksen jälkeen kumpikaan ei pysty liikkumaan täydellä nopeudella ja ne jäävät jälkeen muista laivoista.
• Hosogawan johtama osasto valtasi Attun.
• 20.20 Hiryū uppoaa.

Lauantai 6.6.1942

Uppoava Mikuma

• 5.26 Enterprisen koneet löytävät Japanin laivaston risteilijät Mikuman ja Mogamin. Ilmahyökkäyksessä Mikuma vaurioituu ja uppoaa samana iltana. Mogami vaurioitui pahasti, mutta pääsi takaisin tukikohtaansa.

Sunnuntai 7.6.1942

• Yorktown ei uppoa, ja miehistö palasi alukseen. Japanilainen sukellusvene I-168 torpedoi ja upotti juuri liikkeelle lähtevän lentotukialuksen ja hävittäjä Hammannin.
• Hosogawan osasto valtasi Kiskan.

Tappiot ja taistelun seuraus

Japani menetti Midwayn taistelussa neljä lentotukialustaan – Kagan, Akagin, Sōryūn ja Hiryūn, eikä maan varusteluteollisuus pystynyt enää korvaamaan aluksia. Henkiin jääneet lentäjät eristettiin syrjäiselle saarelle, jottei tieto tappiosta leviäisi kansan keskuuteen. Pahempi tappio oli juuri kokeneiden lentäjien menetys, jota Japanin jäykkä valinta- ja koulutusjärjestelmä ei kyennyt korvaamaan samalla, kun uusien lentäjien tarve kasvoi.

Yhdysvallat menetti taistelussa aluksistaan ainoastaan lentotukialus Yorktownin ja sitä hinanneen hävittäjä Hammannin. Tukilauksen menetyksen todettiin osaksi johtuvan sotakokemuksen puutteesta, alus jätettiin liian nopeasti. Lisäksi Yorktownin lentokoneet ja lentomiehistöt pelastuivat muille tukialuksille. Yhdysvaltojen telakat pystyivät helposti korvaamaan menetykset.^lähde?

Japani oli hallinnut merta 7. joulukuuta 1941 lähtien tuhottuaan merkittävän osan Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastosta ilmahyökkäyksessä Pearl Harboriin. Midwayn tappioiden myötä maan sotamenestys kuitenkin kääntyi tappiolliseksi. Midwayn taistelun jälkeen aloite Tyynellämerellä siirtyi Yhdysvalloille.

Lentotukialukset Kaga ja Akagi löytyivät meren pohjasta 5,5 kilometrin syvyydestä lokakuussa 2019.

Lähteet

• Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
• Black, Jeremy (toim.): Maailman suurimmat taistelut. ((The seventy great battles of all time, 2005.) Suomentanut Jukka Nyman) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20693-1
• Lord,Walter: Incredible Victory. HarperCollins, 1967. ISBN 0-06-092360-1
• Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 184–185. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2
• Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2 (englanniksi)
• Newark, Tim: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Suomentanut Irmeli Kuhlman. WSOY. ISBN 951-20-6139-2 (englanniksi)
• Sakai, Saburo: Samurai. WSOY, 1962, 3. painos.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Midwayn taistelu Wikimedia Commonsissa