VLF (taajuusalue)

VLF (engl. very low frequency, hyvin matala taajuus^[1]), joskus myös hyvin pitkät aallot (engl. very long wave(s)) eli VLW^[2]^[3], on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 3–30 kHz:n radioaallot (aallopituusalue 10–100 km; 'hyvin pitkät aallot')^[3]^[4]. VLF on akronyymi englannin kielen sanoista very low frequency ('hyvin matala taajuus').^[3]

Hyödyntäminen

VLF-radiotaajuusalueen taajuuksia käytetään muun muassa maaperätutkimuksiin^[5] ja sukellusveneiden kanssa viestimiseen ja aikamerkin lähettämiseen radio-ohjatuille kelloille.^[6]^[7] Koska aallonpituusalue alkaa kymmenestä kilometristä, on aluetta kutsuttu suomeksi myös peninkulma-aalloiksi^[6]. VLF-alueen radioaalto etenee pinta-aaltona tuhansia kilometrejä, eivätkä ydinräjähdykset vaikuta niihin merkittävästi.

Alialueet

LW-alue (engl. long wave, 'pitkä aalto')
- 148,5–283,5 kHz
- varattu yleisradiotoiminnalle
- kattaa 50 % VLF-alueesta

Lähteet

↑ Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 5.10.2021.
↑ J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 5.10.2021.
↑ ^a ^b ^c Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
↑ Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149 (englanniksi)
↑ GEM Portable EM Instruments for Resistivity Mapping gemsys.ca. Viitattu 13.12.2022.
↑ ^a ^b Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 412. (pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja) Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.
↑ J. Laiho, Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI Marraskuu 2005 no 5^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

Wikikirjastossa on aihe: Wikikirjasto: Radiotaajuuskirja
NASA: Our planet is a natural source of radio waves at audio frequencies. An online receiver at the Marshall Space Flight Center is playing these songs of Earth so anyone can listen. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Radio

ITU-radiotaajuusalueet	ELF SLF ULF VLF LF MF HF VHF UHF SHF EHF THF
AM-alueet	SW ('lyhyet aallot') MW ('keskipitkät aallot') LW ('pitkät aallot')
FM-alueet	ULA (ultralyhyet aallot)
Modulaatiot	Amplitudimodulaatio (AM) Taajuusmodulaatio (FM)
Muuta	Aallonpituus DAB (digiradiotekn.) DRM (digiradiotekn.) Radioaalto Radiotaajuusalueet

Sähkömagneettinen säteily

Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot

Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF

Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen

Tämä radioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[amk-1] Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 5.10.2021.

[jk-2] J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 5.10.2021.

[ITU.term-3] Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)

[malaric28-4] Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149 (englanniksi)

[gemsys-5] GEM Portable EM Instruments for Resistivity Mapping gemsys.ca. Viitattu 13.12.2022.

[käsikirja-6] Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 412. (pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja) Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.

[tk-lehti-7] J. Laiho, Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI Marraskuu 2005 no 5^{[vanhentunut linkki]}

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

VLF (taajuusalue)

Sisällys

Hyödyntäminen

Alialueet

Lähteet

Aiheesta muualla

Pfad - The Proxy pFad of © 2024 Garber Painting. All rights reserved.