Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on yksi kuudesta Yhdistyneiden kansakuntien toimielimestä. Yleiskokouksen istuntokausi alkaa vuosittain syyskuun kolmannen viikon tiistaina ja istunnot järjestetään New Yorkissa YK:n päämajassa. Kaikilla YK:n jäsenvaltiolla on yleiskokoukseen osallistumisoikeus.[1]
| Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous | |
|---|---|
|
|
 |
|
 YK:n yleiskokouksen istuntosali. |
|
| Perustettu | 1945 |
| Tyyppi | Yhdistyneiden kansakuntien toimielin |
| Päämaja |
Yhdistyneiden kansakuntien päämaja New York, Yhdysvallat |
| Jäsenet | 193 jäsenvaltiota |
| Viralliset kielet | |
| Puheenjohtaja |
Abdulla Shahid (  Malediivit) |
| Kattojärjestö |
 Yhdistyneet kansakunnat |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Yleiskokous on YK:n keskeisin neuvotteluelin. Se voi kokoontua myös varsinaisen istuntokauden ulkopuolella niin sanottuihin hätäistuntoihin, tai erityisistuntoihin, jos kansainvälinen tilanne niin vaatii. Näihin poikkeusistuntoihin kutsutaan paikalle tarvittaessa myös YK:n turvallisuusneuvosto, jäsenvaltioiden enemmistö tai yksi jäsenvaltioista, jota istunto koskee (esimerkiksi konfliktitilanteissa).[1]
Ensimmäinen yleiskokous järjestettiin 10. tammikuuta 1946 Lontoon Westminsterissä, ja siihen osallistui 51 jäsenmaiden edustajaa.[2]
Yleiskokouksen tehtävät
muokkaaPerustehtävät
muokkaaYleiskokouksen tehtävät on määritelty YK:n peruskirjassa.[1] Yleiskokous voi peruskirjan mukaan käsitellä istuntokauden aikana kaikkia YK:ta koskevia kysymyksiä lukuun ottamatta YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyssä olevia asioita. Yleiskokouksen tehtävänä on myös neuvoa kansainvälistä yhteisöä ja antaa käsiteltyjä asioita koskevia poliittisia suosituksia. Yleiskokouksessa neuvotellaan asioista, jotka myöhemmin välittyvät YK:n eri toimielimille.[1]
Yleiskokous voi toimeenpanna selvityksiä ja antaa suosituksia, joiden avulla voidaan edistää esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja humanitaarisia sekä koulutukseen, kulttuuriin ja terveyteen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi yleiskokous pyrkii kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusjärjestelmien kehittämiseen.[1]
Uhkaavissa kansainvälisissä tilanteissa yleiskokous voi antaa suosituksia tilanteen selvittämiseksi.[1]. Lisäksi yleiskokous voi tarvittaessa erottaa jäsenvaltion YK:sta yhteistoiminnassa turvallisuusneuvoston kanssa. YK:n peruskirjan on kirjattu, että jos jokin YK:n jäsenvaltio loukkaa jatkuvasti YK:n peruskirjan periaatteita, voidaan valtio turvallisuusneuvoston suosituksesta erottaa YK:sta, jos yleiskokous hyväksyy erottamisen.[3]
Yleiskokouksen keskeinen rooli on myös valita YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvat jäsenmaat salaisessa lippuäänestyksessä. Lisäksi yleiskokous valitsee YK:n pääsihteerin yhdessä turvallisuusneuvoston kanssa. Turvallisuusneuvosto esittelee yleiskokoukselle pääsihteeriehdokkaat, minkä perusteella yleiskokous tekee päätöksen seuraavasta pääsihteeristä. Turvallisuusneuvoston on kuitenkin hyväksyttävä pääsihteerinimitys. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot voivat kaataa yleiskokouksen ehdotuksen pääsihteeristä veto-oikeudella. Lisäksi yleiskokous valitsee myös turvallisuusneuvoston suosituksen mukaisesti Kansainvälisen tuomioistuimen tuomarit.[1]
Yleiskokous on myös se YK:n päätöksentekoelin, joka ottaa vastaan ja käsittelee YK:n toimielinten tekemiä loppuraportteja.[1]
Budjetista ja YK:n rahoituksesta päättäminen
muokkaaYleiskokouksen hallinnollisiin tehtäviin kuuluu käsitellä ja hyväksyä YK:n budjetti, jonka YK:n sihteeristö laatii kerran kahdessa vuodessa. Samassa budjettikäsittelyssä yleiskokous sopii myös kunkin jäsenvaltion jäsenmaksuosuudet YK:n budjettiin.[1]
Ennen budjetin hyväksyntää yleiskokouksessa budjettia käsitellään yleiskokouksen alaisissa hallinto- ja budjettiasioiden komiteassa sekä Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston komiteassa.[1]
Rauhanturvatoimintaa, katastrofiapua tai alajärjestöjen kehitysyhteistyötä koskeva rahoitus ei tule YK:n budjetista, vaan näiden rahoituksesta sovitaan erikseen.[1]
Yleiskokouksen ensimmäisen istunnon alku
muokkaaYleiskokouksen istuntokaudet alkavat vuosittain syyskuun kolmannen viikon tiistaina ja ensimmäisen istuntokauden avaa virallisesti YK:n pääsihteeri. Yleiskokouksen alkamispäivänä yhdeksänjäseninen valtakirjakomitea tarkastaa jokaisen YK:n jäsenvaltion YK-edustajan valtakirjan ja hyväksyy edustajien aseman yleiskokouksessa.[1]
Yleensä kolme kuukautta ennen yleiskokouksen alkua valitaan yleiskokouksen puheenjohtaja sekä 21 varapuheenjohtajaa ja pääkomiteoiden puheenjohtajat. Puheenjohtaja on yleensä edustava ja ansioitunut henkilö, joka ei ole aina kyseisen valtion YK-delegaation jäsen. Puheenjohtajan tehtävä on johtaa puhetta yleiskokouksen istunnoissa sekä vastata täysistuntojen lopullisesta asialistasta ja sen laatimisesta sekä asiakohtien tärkeysjärjestyksestä.[1]
Yleiskokouksen ensimmäistä viikkoa kutsutaan ministeriviikoksi, sillä silloin yleiskokouksen istuntoon osallistuu kunkin YK:n jäsenvaltion ministeri tai valtionpäämies tai molemmat yhtä aikaa. Ministeriviikon jälkeen yleiskokouksessa kutakin jäsenvaltiota edustaa valtion nimittämä pysyvä edustaja.[1]
Yleiskokouksen istuntokauden alussa yleiskokous nimittää yleiskokouksen alaisten kuuden komitean puheenjohtajat yleiskokouksen puheenjohtajan ehdotuksen pohjalta.[1]
Päätöslauselmat ja äänestykset
muokkaaYleiskokouksessa päätettävät asiat hyväksytään aina päätöslauselman muodossa. Ne eivät sido jäsenvaltioita, vaan ovat luonteeltaan pelkkiä suosituksia. Yleiskokouksen antamat päätöslauselmat hyväksytään täysistunnossa joko äänestyksessä tai ilman äänestystä. Lähtökohtaisesti yleiskokouksen äänestyksissä tarvitaan päätöslauselman hyväksymiselle yksinkertainen enemmistö. Kuitenkin tietyissä tilanteissa, kuten YK:n budjettia tai kansainvälisen rauhaa ja turvallisuutta koskevissa päätöksissä, tarvitaan kahden kolmasosan äänten enemmistö.[1]
Jokaisella jäsenvaltiolla voi olla yleiskokouksen istunnossa enintään viisi edustajaa. YK:n peruskirjan mukaan kullakin jäsenvaltioilla on kuitenkin vain yksi ääni kussakin äänestyksessä.[3]
Päätöslauselmat voivat kuitenkin olla sisällöltään kansainvälisesti merkittäviä ja toisinaan niistä syntyy myöhemmin omia julistuksia.[1] Esimerkiksi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen kolmannessa kokouksessa 10. joulukuuta 1948.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Yleiskokous Suomen YK-liitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.10.2014.
- ↑ UN History 1941 - 1950 UN History. United Nations. Arkistoitu 27.6.2015. Viitattu 21.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja Perustietoa YK:sta. Yhdistyneet kansakunnat. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 21.10.2014.
- ↑ Universal Declaration of Human Rights IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS. The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR). Viitattu 21.10.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous Wikimedia Commonsissa
- YK:n yleiskokouksen verkkosivut (englanniksi, arabiaksi, kiinaksi, ranskaksi, venäjäksi, espanjaksi)