Lähdekoodi sivulle Suomen sisällissota

=== Kahakointi Karjalassa ===
Sodan on katsottu alkaneen punaisten osalta 27. tammikuuta 1918 kello 23 ja valkoisten puolella 28. tammikuuta 1918 kello 3. Tarkemmassa tarkastelussa asia ei ole näin yksinkertainen, vaan sisällissotaa muistuttanut toiminta alkoi jo aiemmin tammikuussa, erityisesti Karjalassa.<ref name="Ei tule vaivatta vapaus, s. 312">Meri, s. 312</ref> Syynä lienee ollut se, etteivät kummallakaan sodanjohdolla olleet omat joukot hallinnassa. Toisaalta Viipurin kaupunki oli sodan kannalta strategisesti keskeisimpiä paikkakuntia Suomessa, ja on myös arvioitu, että molemmilla puolilla johtoporras lopulta vaikutti aktiivisesti tapahtumien taustalla. Punaisten ja valkoisten välisessä taistelussa kyse oli sekä Viipurin hallinnasta että aseiden hankinnasta. Kamppailu alkoi 17.–20. tammikuuta työväenkaartin tunkeuduttua paikallisen suojeluskunnan asevarastoon [[Pietisen tehtaan kahakka|Pietisen tehtaalla]] ja valkoisten kaapattua punaisten Mikkeliin suunnatun kiväärilähetyksen [[Taavetti (Luumäki)|Taavetissa]], jonka jälkeen syntynyt [[Taavetin kahakka|kahakka]] vaati kaksi kuolonuhria. Karjalan maalaispitäjistä komennettiin 21. tammikuuta noin 600 suojeluskuntamiehen vahvuinen pataljoona Viipuriin, jossa se miehitti 22. tammikuuta kaupungin [[Viipurin rautatieasema|rautatieaseman]], mutta joutui lopulta perääntymään [[Venäjänsaari|Venäjänsaareen]]. Pataljoona jatkoi taisteluaan 27. tammikuuta Viipurin eteläpuolella [[Kämärä]]llä, jossa se pysäytti joksikin aikaa Pietarista tulleet niin sanotut [[Suuri asejuna|asejunat]] ja yritti kaapata niistä sotatarvikkeet. Junat olivat tuomassa [[Eino Rahja|Eino]] ja [[Jukka Rahja]]n johdolla Leninin Suomen työväenkaarteille tammikuun alussa 1918 lupaamaa suurta aselastia. Suojeluskuntalaisten kaappaushanke epäonnistui, ja junat pääsivät lasteineen lopulta Viipuriin, joka jäi punaisten hallintaan. [[Kämärän taistelu]]a pidetään sisällissodan ensimmäisenä sotatoimena.<ref>Lappalainen 1981 s. 28, 31–34, 40 & 52–58</ref><ref>Meri s. 320–322</ref> 
[[Tiedosto:Kapinan aikana painettu Suomen asetuskokoelma.jpg|pienoiskuva|Vuonna 1918 painettu Suomen asetuskokoelma.]]
Venäläisten toiminta Karjalan kahakoissa oli heikosti johdettua ja ristiriitaista. Venäläissotilaita osallistui Viipurissa punaisten mukana toimiin valkoisia vastaan 19. tammikuuta ja 22. tammikuuta, mutta pääosa kaupungin vajaakuntoisesta varuskunnasta (vahvuus 1&nbsp;000–1&nbsp;500 miestä) pysyi passiivisena sekä koki asemansa heikoksi ja uhatuksi. Punaisten ja valkoisten toiminnan kiihdyttyä, ja suojeluskuntajoukkojen siirryttyä Viipuriin sekä riisuttua venäläisiä varuskuntia ja joukkoja aseista [[Sortavala]]ssa, [[Antrea]]ssa ja [[Joensuu]]ssa 22.–25. tammikuuta, Neuvosto-Venäjän sota-asiainkomissaari [[Nikolai Podvoiski]] antoi 23. tammikuuta Viipurin venäläisjoukoille käskyn riisua valkokaartit yksipuolisesti aseista. Määräys oli ristiriidassa [[Suomen aluekomitea|Suomen venäläisen aluekomitean]] puolueettomuutta korostaneen päätöksen kanssa. Podvoiski joutui lopulta perumaan käskynsä 26. tammikuuta 1918 Suomen senaatin edustajien painostuksen ja omien sotilaiden passiivisuuden takia.<ref>Lappalainen 1981 s. 24–26</ref>

Punaisella puolella suojeluskuntien aktiivisuuden koettiin uhkaavan em. asejunien pääsyä Suomeen, joten työväenkaartien johto määräsi 23. tammikuuta Pietarin ja Helsingin välisen rautatien läheisyydessä olleita kaarteja liikekannalle junia suojaamaan. Toisaalta toimenpiteellä edistettiin myös vallankumouksen alkamista. Siten esimerkiksi Suomen vahvimpiin punaosastoihin kuulunut Kotkan punainen kaarti aloitti liikekannallepanonsa 23.–24. tammikuuta. Viipurin seudun valkoisten komentaja jääkäriluutnantti [[Woldemar Hägglund]] lähetti Viipurin tapahtumien aikana 22. tammikuuta 1918 Mannerheimille viestin: ”[[Karjala]] nousee kaikin miehinensä vapauttamaan maata anarkian häpeästä. Luotamme urheitten Pohjanmaan miesten täyttävän velvollisuutensa”.<ref>Upton 1980, Lappalainen 1981, Keränen 1992, Manninen, T. 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa I s. 398–433, Ylikangas 1993a</ref><ref name="UTASUOJA"/> Suojeluskuntalaisten toiminta Viipurin alueella ennen sodan varsinaista alkua tunnettiinkin nimellä ''Karjalan nousu''.{{Lähde}}