Kingship in The Mycenaean World and Its Reflections in The Oral Tradition Prehistory Monographs Ione Mylonas Shear

Get ebook downloads in full at ebookname.
com
Kingship in the Mycenaean World and its

reflections in the Oral Tradition Prehistory
Monographs Ione Mylonas Shear
https://ebookname.com/product/kingship-in-the-mycenaean-
world-and-its-reflections-in-the-oral-tradition-prehistory-
monographs-ione-mylonas-shear/
OR CLICK BUTTON
DOWNLOAD EBOOK
Explore and download more ebook at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
The Prehistory of the Paximadi Peninsula Prehistory

Monographs Tracey Cullen
https://ebookname.com/product/the-prehistory-of-the-paximadi-
peninsula-prehistory-monographs-tracey-cullen/
Cysts of the Oral and Maxillofacial Regions 4th Edition

Mervyn Shear
https://ebookname.com/product/cysts-of-the-oral-and-
maxillofacial-regions-4th-edition-mervyn-shear/
Maritime networks in the Mycenaean world 1. paperback

edition Edition Tartaron
https://ebookname.com/product/maritime-networks-in-the-mycenaean-
world-1-paperback-edition-edition-tartaron/
Development with the Force com platform building

business applications in the cloud 2nd ed Edition
Ouellette
https://ebookname.com/product/development-with-the-force-com-
platform-building-business-applications-in-the-cloud-2nd-ed-
edition-ouellette/
Theo An Autobiography 1st Edition Theodore Bikel
https://ebookname.com/product/theo-an-autobiography-1st-edition-
theodore-bikel/
Plant Functional Genomics Methods and Protocols 2nd

Edition Jose M. Alonso
https://ebookname.com/product/plant-functional-genomics-methods-
and-protocols-2nd-edition-jose-m-alonso/
Advanced pH Measurement and Control 3rd Edition Gregory

K. Mcmillan
https://ebookname.com/product/advanced-ph-measurement-and-
control-3rd-edition-gregory-k-mcmillan/
Manual of Travel Medicine 3rd Edition Edition Yung
https://ebookname.com/product/manual-of-travel-medicine-3rd-
edition-edition-yung/
Supply Chain Security A Comprehensive Approach 1st

Edition Arthur G. Arway
https://ebookname.com/product/supply-chain-security-a-
comprehensive-approach-1st-edition-arthur-g-arway/
Microbial Production of Food Ingredients Enzymes and
Nutraceuticals 1st Edition B. Mcneil
https://ebookname.com/product/microbial-production-of-food-
ingredients-enzymes-and-nutraceuticals-1st-edition-b-mcneil/
Kingship in the
Mycenaean World
and Its Reflections in
the Oral Tradition
Kingship in the Mycenaean World and
Its Reflections in the Oral Tradition
Photograph of George E. Mylonas taken by his daughter at Mycenae, Easter 1975.
PREHISTORY MONOGRAPHS 13
Kingship in the Mycenaean World and

Its Reflections in the Oral Tradition
by
Ione Mylonas Shear
Published by
INSTAP Academic Press
Philadelphia, Pennsylvania
2004
Design and Production
Printing
Sun Printing House, Philadelphia, Pennsylvania
Binding
Hoster Bindery, Philadelphia, Pennsylvania
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Shear, Ione Mylonas, 1936-

Kingship in the Mycenaean world and its reflections in the oral tradition / by
Ione Mylonas Shear.
p. cm. — (Prehistory monographs ; 13)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-931534-12-8 (alk. paper)
1. Civilization, Mycenaean. 2. Monarchy—Greece—History—To 1500. 3.
Greece—Antiquities. I. Title. II. Series.
DF220.5.S54 2004
938’.01—dc22
2004026027
Copyright © 2004
Philadelphia, Pennsylvania
All rights reserved
Printed in the United States of America
To my father
George E. Mylonas
Table of Contents
LIST OF FIGURES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .ix
PREFACE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .xi
INTRODUCTION . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .1
CHAPTER I: The Archaeological Evidence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .5
CHAPTER II: The Evidence of the Linear B Tablets . . . . . . . . . . . . . . . . . .39
CHAPTER III: The Ugarit Parallel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .65
CHAPTER IV: The Evidence of the Oral Tradition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .69
CHAPTER V: The End of the Tradition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .81
CHAPTER VI: Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .97
NOTES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .105
BIBLIOGRAPHY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .173
INDEX OF ANCIENT AUTHORS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .215
INDEX OF REFERENCES TO THE ILIAD . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .217
INDEX OF REFERENCES TO THE ODYSSEY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .221
INDEX . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .225
FIGURES
List of Figures
Frontispiece. Photograph of George E. Mylonas taken by his daughter at

Mycenae, Easter 1975.
Figure 1. Plan of Grave Circle A, Mycenae.
Figure 2. Plan of Grave Circle B, Mycenae.
Figure 3. Topographic plan of Mycenae and vicinity.
Figure 4. Plan of the West House, House of Sphinxes, House of the Oil Mer-
chant, and House of Shields, Mycenae.
Figure 5. Plan of the Panagia Houses, Mycenae.
Figure 6. Topographic plan of Gla.
Figure 7. Plan of Buildings K, N, and M, Gla.
Figure 8. Plan of the palace workshop and House of Columns, Mycenae.
Figure 9. Plan of the palace, Tiryns.
Figure 10. Restored plan of the palace, Mycenae.
Figure 11. Plan of the palace, Pylos.
Preface
Each book has its own beginnings, and the beginning of this book can be
said to have started on the day I excavated my first trench within the citadel
at Mycenae in 1962. From that day, I have continued to maintain an inter-
est in Mycenaean archaeology, even though other interests and pursuits
have from time to time taken me into other fields of research. In more
recent years, I have read the increasingly numerous articles and books on
kingship in the Mycenaean world and the state of the economy within the
kingdoms of that period. These studies, by their emphasis on one particular
facet of the evidence, one particular site, or the latest, newest interpreta-
tion, often contradicted each other. I felt an attempt to combine all aspects
of these studies was needed in order to determine whether a coherent whole
could be evolved which combined all the evidence without contradicting
conclusions drawn from another archaeological site or some other aspect of
the field, hence the writing of this particular book.
In this effort, I owe a great debt of gratitude to Thomas G. Palaima for his
thoughtful and often thought provoking comments on the Linear B evi-
dence which is a necessary component of any current study of Mycenaean
archaeology. He helped me to understand the great mass of this material and
guided me through much of the more recent and often contradictory re-
search. To him I owe my thanks, and I am more than happy to acknowledge
his help in this preface.
As in all of my research, I also owe a debt of gratitude to my husband, T.
Leslie Shear, Jr., whose many years of excavating at Mycenae, beginning
with A.J.B. Wace in the House of Shields and continuing under G.E.
Mylonas in the areas of the palace within the citadel and under the Lion
xii KINGSHIP IN THE MYCENAEAN WORLD
Gate leading into that citadel, gave him a special insight into the interpre-
tation and understanding of the archaeological evidence from Mycenae. It
is an exciting challenge to live with a resident expert with whom new ideas
and conflicting concepts can be discussed, often on a daily basis.
To the INSTAP Academic Press, and especially to Karen Vellucci,
Susan Ferrence, and Philip P. Betancourt, I give thanks for undertaking
the publication of this book. They had the courage and foresight to under-
stand the aims of this book and to encourage me in its publication. Due
to my precarious health, the standard of proof reading of the final page
proof may not be as high as I would have desired under differing circum-
stances. I ask for the reader’s indulgence.
A book on kings needs to be dedicated to a man, and a book on Myce-
naean kings needs to be dedicated to an ancestor, hence the dedication of
this book to my father, George E. Mylonas. From my earliest childhood, he
instilled in me a love of the Greek oral tradition and especially its many
tales of the past associated with Agamemnon and Agamemnon’s citadel at
Mycenae. Later, when I was a graduate student, he trained me in methods
of archaeological research in the field and he helped lay the foundations of
my later scholarship. To him I owe a debt of gratitude and love which I wish
to acknowledge by the dedication of this book.
Introduction
During the last few decades, there has been great interest in the problems
of defining the extent and nature of kingship in the Mycenaean world.
Questions concerning the degree of economic and religious power held by
the king have been given special emphasis. The arguments have clustered
around three separate bodies of evidence, often with little or no reference to
each other.
The archaeological evidence was the first to be uncovered and it has been
repeatedly discussed during the past century.1 Questions concerning the type
of government go back to the earliest days of excavations by Heinrich
Schliemann at Mycenae and Sir Arthur Evans at Knossos. The early conclu-
sions about kingship were drawn from the graves, particularly Grave Circle
A at Mycenae, and from the form and decoration of the palaces, especially
the palace at Knossos. Since that period, subsequent excavations have re-
vealed additional information that can now be used to form a more coher-
ent picture of kingship and its development. In order to understand this
evidence more clearly, a review of some of the archaeological material is
undertaken in the first part of this book.
The second body of evidence comes from the Linear B tablets and their
decipherment, which created a new source of information concerning the
2 KINGSHIP IN THE MYCENAEAN WORLD
later part of the Mycenaean period.2 The tablets revealed that at the end
of the Mycenaean period there existed a king called the wanax, a wide
range of officials (whose presence had not been revealed by the archaeo-
logical record), and numerous skilled craftsmen. Conclusions concerning
the nature of the kingship and the extent of the king’s control of the econ-
omy have varied greatly. Some of the conclusions drawn from the archae-
ological material have been contrary to the evidence from the tablets
themselves.3 The approach used in this section is not that of the special-
ized scholars of Linear B, who often become so enmeshed in the details of
decipherment and interpretation of a specific group of tablets that they
tend to lose sight of the overall picture of the period. The emphasis here
is to survey the conclusions drawn by individual scholars studying the
Linear B tablets, to contrast their theories with our knowledge of this peri-
od derived from the archaeological record, and finally to compare this evi-
dence with possible reflections in the oral tradition. This approach leads
to the suggestion that the king in the Mycenaean period had only limit-
ed power over the society and its economy. Although the king appears to
have controlled a large segment of the economy, it is argued here that
other individuals and family groups within the kingdom also had a certain
degree of economic independence.
This type of economy appears to be inconsistent with the more monolith-
ic economies usually associated with the prehistoric kingdoms of Egypt and
the Hittites, which has made some scholars reluctant to accept the possibil-
ity of a mixed economy for prehistoric Greece.4 A mixed economy, howev-
er, is documented for the Near Eastern, Late Bronze Age kingdom of Ugarit,
which forms the third section of this study. Ugarit can be used as a paradigm
for a similar type of economy only partly controlled by a hereditary king.
Information from Ugarit also sheds light on other aspects of the kingship in
Late Bronze Age Greece, which might otherwise seem troublesome.
Finally, there is the evidence of the epic tradition, the myths and legends
of the past, and, most particularly, the Iliad and Odyssey. After Schliemann’s
dramatic excavations at Troy and Mycenae, it became the generally accept-
ed premise that the old legends reflected the prehistoric period.5 This atti-
tude gradually changed after the publication of M.I. Finley’s The World of
Odysseus, which claimed that the Odyssey reflected the Iron Age, and H.L.
Lorimer’s book entitled Homer and the Monuments, which tried to show that
the objects and buildings described by Homer were based on parallels drawn
from the historic period. Even though a few scholars have questioned the
complete separation of the epic tradition from the prehistoric period,6 the
consensus gradually evolved that the two great epics reflect the eighth cen-
tury B.C.7 or the Dark Age.8 A small group of scholars have now begun to
date the writing down of the epics to the seventh century,9 whereas other
INTRODUCTION 3
scholars are now suggesting that the epic tradition consists of various layers,
which reflect a combination of different periods.10 Questions concerning the
form of government portrayed in these ancient tales usually reflect the par-
ticular scholar’s preconceived notion concerning the date of the epics. It has
been said by scholars who believe in the eighth-century date that the begin-
nings of the historic polis can be seen in the social mores of the Iliad and
Odyssey.11 Others have rejected this view,12 and a variety of opinions con-
cerning the date and the type of society represented in the epics continues
to be published.13
The Iliad and Odyssey, as we have them today, are preserved in a written
alphabetic form. Although the date of the introduction of the alphabet has
been questioned,14 it is now generally accepted that the alphabet was first
introduced into the Greek world in the eighth century.15 The written form
of the epics that we have today cannot be earlier than the introduction of
the alphabet itself, although there is no necessity that the epics were writ-
ten down as soon as the alphabet became available.16 Some of the material
in the epics, however, is much older than the eighth century.17 During the
centuries when writing did not exist in the Greek world, knowledge of the
past was handed down orally, and during this period certain inconsistencies
developed.18 The number and significance of these inconsistencies, in my
view, have been greatly exaggerated.19 In a study of kingship, however, the
pertinent question is not the extent of the inconsistencies, but whether
these inconsistencies affect our understanding of the kingship as portrayed
in the oral tradition. First, there needs to be determined what information
the Iliad and Odyssey contain about kingship, and whether this information
forms a coherent picture.20 If a coherent picture of kingship can be estab-
lished, then it remains to be seen whether any element of this reconstruc-
tion indicates a certain period as opposed to the others that have been
suggested.
I
The Archaeological Evidence
The first indication of a group of people who were richer and presumably
more powerful than their contemporaries came from the two grave circles
at Mycenae (Figs. 1, 2), and the evidence for the development of kingship
in the Mycenaean period is most clearly illustrated on that site.21 Other
grave circles have been found elsewhere on the Greek mainland, and these
help to support the conclusions drawn from the two circles at Mycenae.22
These grave circles span the closing years of the Middle Helladic and the
beginning of the Late Helladic periods, and it is at that time that evidence
for a ruling elite first emerges in the Mycenaean world. It needs to be
stressed, however, that the impression of the power and wealth of Mycenae
during this period is based primarily on the rich quality of the precious
objects found within the grave circles.23 Architectural remains from this
same period at Mycenae consist of scattered, very fragmentary walls, and
there are no comprehensive plans of any of the buildings.
Nine tholos tombs at Mycenae (Fig. 3) were built subsequent to the grave
circles. These tholoi span the greater part of the Late Helladic period, and
they seem to attest the continuation of a ruling class.24 The tholoi were
found stripped of their grave goods, but their architectural splendor suggests
that the wealth of objects buried within them must have surpassed even the
opulence of the earlier grave circles. Toward the end of the Late Helladic
period, palaces for the rulers were constructed within fortified citadels at
Mycenae and various other sites.25 Evidence for some palatial control of the
economy appears in the archaeological record, but the extent of this con-
trol remains uncertain.
Each of these shifts seems to reflect the growing power of the ruling elite
and the development of kingship within the Mycenaean world. In each of
these phases, problems in the interpretation of the archaeological evidence
remain, and a variety of questions concerning their importance to the
development of Mycenaean kingship have been asked. In order to under-
stand the archaeological evidence for kingship, each of these shifts needs
to be examined, and an attempt to answer the questions raised needs to be
made. How some of these questions are answered affects our understanding
of kingship as it is reflected in the tablets and in the oral tradition.
A. The Grave Circles at Mycenae

For many years Grave Circle A (Fig. 1) stood apart as a unique phenom-
enon, but the discovery of Grave Circle B (Fig. 2) at Mycenae and other
grave circles elsewhere in Greece helped to clarify questions that resulted
from the earlier excavation. The rich graves of Circle A at Mycenae no
longer remained an isolated episode appearing suddenly. They could be
understood to be part of a continuum that began slightly earlier with Grave
Circle B. The rich goods found in the shaft graves of the two circles at
Mycenae are simply more lavish and numerous than those from other con-
temporary tombs of that period. The logical conclusion is that these graves
represent a separate and more powerful group, which formed the ruling elite
of that time.
Occasionally, it has been suggested that the people buried in the grave cir-
cles at Mycenae were a group of outsiders, who brought with them new ideas
and traditions that they superimposed upon the local society.26 The archae-
ological evidence does not support this conclusion.27 It suggests, on the con-
trary, that these graves were simply richer than their earlier predecessors. In
Grave Circle B, in addition to the larger, more sumptuous graves, there was
a small group of cist graves (Fig. 2). The pottery found in these smaller graves
is in no way distinguishable from the Middle Helladic pottery of other tombs
or from the simpler pottery included within the shaft graves themselves.
These simple cists continued the traditions of the past and have many par-
allels both at Mycenae and elsewhere. Their presence in the grave circle
indicates that the people buried there were part of the society that existed in
the area for generations.
THE ARCHAEOLOGICAL EVIDENCE 7
The fourteen shaft graves of Grave Circle B are merely larger, better con-
structed, and deeper than the cist graves. The most distinguishing feature of
the shaft graves is the added richness of the grave goods. In addition to the
normal Middle Helladic pottery found in the graves, they originally con-
tained gold and silver objects, bronze weapons, and elegant jewelry. In the
earlier graves of this group, the pottery is simply greater in quantity and bet-
ter in quality.28 The silver cup found amid the collected bones in Grave
Iota,29 although different in form from its terracotta cousins,30 represents a
more elegant addition to the grave goods found in the other tombs, but not
a new tradition. Bronze swords also make their appearance in this earlier
group of graves. Grave Zeta contained a single sword, whereas the slightly
later Grave Iota contained both a sword and a knife.31 The swords, elegant
in design, are of a type known from Crete, and thus they do not signify a
new idea or tradition but merely mark the deceased as a warrior. The num-
ber of weapons increased in the second group of graves, and metal decora-
tion on the shrouds was introduced.32 Only a single long sword was found
with the male burial in the earlier Grave Zeta; in the later Grave Lambda,
the sword was accompanied by two daggers, a spear head, two knives, and a
group of arrow heads.33 In the later shaft graves, more gold was used to dec-
orate the shrouds,34 the number of swords and weapons increased,35 metal
vessels became more numerous,36 and exotic objects were added.37 These
objects have parallels from other parts of the culture; their unique qualities
seem to be the result of recently accumulated wealth and the newly creat-
ed opportunities that this wealth provided.38
The increased value of the objects found in the shaft graves indicates an
economic isolation of a small group of people. They were presumably relat-
ed to each other since they were buried within the same grave circle and
their skeletal remains show certain resemblances.39 The use of a single grave
for more than one person helps to reinforce the concept that the graves
belonged to a related family group. The size of the graves, furthermore, sug-
gests that multiple burials were anticipated at the time the grave was first
constructed, since their size is much larger than that needed for a single
internment. All members of this group, however, did not share the wealth
equally. This is indicated by the unequal distribution of grave goods and the
continued use of cist graves within the circle.
The foreign objects included in the grave goods indicate that these peo-
ple were in contact with other cultures and that they valued exotic goods,
presumably as symbols of luxury and status. These are the signs of a rising
elite, a group who stood out from their contemporaries. The wealth of this
group, which appears to have continued for three generations, would have
inevitably influenced the politics of the time and transformed this group
into the leaders of their society.40 Whether we wish to call them rulers,
chieftains, or kings41 is not of importance in my opinion, once they are rec-

ognized as the political leaders.
It is sometimes said that the concept of a single ruler had already been
established by the time of Grave Gamma in Circle B and that the rule of
a single leader continued in the subsequent periods of Graves IV and V of
Circle A.42 It is not clear, however, which of the three men in Grave
Gamma was the ruler, and how the ruler is to be identified among the men
in Graves IV and V. The electrum mask of Grave Gamma may be thought
to identify the ruler in that grave, but the existence of five gold masks in
Graves IV and V makes the equation of mask and ruler dubious. Gold also
covered the faces of the two children in Grave III of Circle A. It seems
highly unlikely that both these children, who died so young, also happened
to be the designated rulers, and both were thus buried with gold masks in
deference to their future anticipated but unfulfilled position.
The absence of a single burial which stands out from the others in wealth
and the use of the same grave for several different people suggests that the
leader of this group, whatever he may have been called, shared his power and
influence with the others in his family. We can conlcude that the distribu-
tion of grave goods helps to separate these graves from others of their period,
but it does not help us identify the individuals who were their leaders.43
The addition of weapons amid the grave goods of Circle B indicates that
the men of this group were warriors. The male skeletons were larger and
heavier than the average man of that time, which indicates that these men
were better fed and more vigorous in their activities, as is to be expected of
a group of warriors. Evidence for battle wounds on some of the male skele-
tons helps to confirm this conclusion.44 The skeletons of the women indi-
cate that the women buried in the Grave Circle B were also better fed,
taller, and stronger than their female contemporaries.45 They also shared in
the wealth, which possibly means that they also shared the power.46 The
weapons buried with the men and the sturdy male skeletons, however,
indicate that this was a warrior society, therefore probably headed by men.
The existence of a second, slightly later circle, Grave Circle A, with its
even greater wealth and more numerous grave goods, suggests that there had
been a shift in power and in wealth from one group to another. The second
circle contained only six shaft graves compared to the fourteen of the earli-
er circle. The decline in numbers suggests that the ruling elite and the size of
the families were becoming more restricted than they had been in the earli-
er period.47 Grave IV, the largest and the richest of the graves in Circle A,48
continued the traditions of Circle B in an even more extravagant style. It is
usually assumed that this group had become richer than the previous group.
It may be, however, that the apparent increase was only a result of ostenta-
tious display. A similar elaborate presentation of wealth occurred in Grave
III, which appears to have followed shortly after Grave IV.49 The skeletons in
Grave III literally were covered with gold ornaments, but these were thinner
than the gold in Circle B and in the earlier graves of Circle A. These orna-
ments appear to have been produced specifically for the burial, and thus they
represent the products of ostentatious expenditure by the ruling family. This
display of wealth included the women as well as the men, the individual who
headed the family group, and his male relatives, whose support he needed to
maintain his position.
Since the two grave circles partially overlap in time, the shift in power
from one group to another was probably gradual and not one of sudden rise
or decline of different families. The shift from one grave circle to another
also suggests that the power and wealth of these families were not simply
inherited, but that some other factors influenced the political and econom-
ic situation. As in Grave Circle B, no single individual in Grave Circle A
stood out from the others in wealth, which suggests that the family contin-
ued to be important. The numerous weapons of the second grave circle once
again indicate a warrior society, which we would naturally assume to have
been led by the men. The great wealth buried with the women, however,
implies that the women continued to be honored.
A dependance on family seems indicated by the location of Grave Circle
A. The presence of ordinary cist graves, both within the circle and in the
area surrounding it, indicates that the circle occupied only one part of a
much larger cemetery. The area within the circle was separated from the rest
of the cemetery by a circular wall.50 The rise in bedrock from one side of
Grave Circle A to the other is approximately eight meters. This great differ-
ence in level makes this a peculiar location for a grave circle. Part of the
original circular wall, however, remains, and its existence cannot be de-
nied.51 If a circular enclosing wall had been anticipated when the first graves
were dug, then a flat terrain for the entire circle would have been the logi-
cal choice. The uneven terrain of the area suggests that a circular enclosure
wall had not been foreseen when the first burials occurred. The location of
the graves close together in the western portion of the circle and the absence
of graves to the east on the higher terrain support this suggestion. As part of
the much larger prehistoric cemetery, the location of the first burials of the
grave circle was probably chosen because of its proximity to the graves of the
earlier ancestors of the family. Later, when these family members became
conspicuous because of their wealth and resulting power, their graves were
isolated by the construction of a circular wall.52 The location, inappropriate
for a circle, however, was retained. It suggests that strong family associations
were important to the people of that period. An association of family
members within groups or clusters of tombs in cemeteries has also been sug-
gested for the Middle Helladic tombs at Prosymna and the Late Helladic
tombs at both Prosymna and Mycenae.53 This clustering of tombs suggests

that strong family relationships were also considered important by other
members of the society.
It has been argued that the area of Circle A was not held in special esteem
until the Late Helladic IIIC period when the grave stelai were re-erected.54
The date of their re-erection, however, is not the only indication that the
area was considered special. Although other parts of the prehistoric cemetery
were later covered by buildings, similar structures had not been allowed to
encroach onto the circle. When the western fortification walls were extend-
ed in the middle of the Late Helladic IIIB period, this area continued to be
respected, and the graves were enclosed by a new wall on a higher level.
Since this area contains only graves, it must have been in remembrance of
these graves that the area was kept free of other buildings. It should be noted,
furthermore, that had the stelai remained in their original position until the
Late Helladic IIIC period, they would have been buried when the circle was
raised in Late Helladic IIIB. In order to be available for re-use at a later peri-
od, they must have been moved at the time the circle was originally raised.
How long the area of Grave Circle B was also respected remains unclear.
Grave Rho, which was found emptied of its grave goods, was constructed in
a style similar to the built tombs of Ugarit.55 The tombs in Ugarit are dated
to Late Helladic IIIA and B. If a similar date is assigned to Grave Rho, then
Circle B was probably remembered at that time. Before the very end of the
Bronze Age, the construction of part of the chamber of the Tomb of
Clytemnestra under the circle (Fig. 2) suggests that the area had ceased to
be venerated.
Although it may be only curious coincidence, it is of interest that two
grave circles were found at Mycenae. The early legends about the site tell of
two different dynasties, the Perseid dynasty who was superseded by the Pelo-
pids. Perseus, the founder of the earlier dynasty, was said to have had five
sons and one daughter.56 In time, his son Sthenelos inherited the kingship
and married Nikippe, the sister of Atreus. When Sthenelos’ son Eurystheus
became king and later died in battle, without issue, the people of Mycenae,
according to the ancient tradition, did not ask another of Perseus’ sons or
grandsons to be king. Instead, they chose Atreus as their ruler, and a new dy-
nasty, the Pelopids, was founded.57 Even though there are definite chrono-
logical problems concerning this genealogy (discussed below), the recollection
of two different early dynasties and two separate grave circles may in part
have helped fuel the later traditions concerning the genealogies of the early
rulers.
There are various unusual features about the grave circles which are rarely
discussed, but their occurrence has interesting implications concerning the
rise of kingship in this period. The men buried in Grave Circle B outnumber
the women;58 yet in the latest group of graves, the women received grave
goods of far greater value than the men.59 This discrepancy suggests a decline
in the wealth and thus the power of the male members of the group and an
increased wealth of the women, who came to represent the matriarchs of the
society. If we assume that the wives were buried with or near their husbands,
then the dearth of female burials suggests that many of these men did not
marry. As a result, a lack of suitable, legitimate male heirs within the family
group may have developed. The absence of such an heir may have been one
of the factors that eventually led to the shift of power from one group to
another.
The same pattern of richer female burials in the latest graves was also true
for Grave Circle A,60 suggesting that the lack of suitable male heirs may
have led to a shift of power away from the family buried there. The contin-
ued respect for Grave Circle A, however, seems to indicate that the later
rulers of Mycenae saw themselves as related in some way to the earlier lead-
ers of the city. It need not indicate that ancestor worship had been part of
this society,61 since even today respect is paid to cemeteries, and ancestor
worship is not part of our modern culture.
Another unexpected characteristic of the men buried in Grave Circle B
is their short life span. Although they were apparently better fed and con-
sequently in better health than the average person of this period, their aver-
age life span was thirty-six years, the same as that of other men of their
time.62 In the first group of graves from Grave Circle B, four male skeletons
were examined.63 Three were over the age of thirty-six when they died: one
was thirty-seven, the second forty-nine, and the third fifty-five. The fourth
died at twenty-eight.64 In the second group of graves, five male skeletons
were examined; three men again lived beyond thirty-six: the oldest lived to
be forty-five and the other two lived to be forty-two and thirty-eight. The
last two in this middle group died at thirty and at twenty-five.65 In the final
group of graves, only one man lived beyond the age of thirty-six, and he
reached the age of forty-five.66 The remaining six male skeletons examined
all died before the age of thirty-six. The youngest died at twenty-three, two
died at twenty-eight, and three died at thirty-three.67
The implications of such a short life span for the passage of wealth and
power have not been considered in discussions concerning kingship. If
these men married when they were roughly twenty years of age, they need-
ed to have been at least forty when they died in order to produce a male
heir of the proper age to inherit. If the first-born child were female, then
the father would have needed an even longer life span in order to produce
a male heir of the appropriate age. Infant mortality would also have been
another important factor contributing to the difficulties of producing a
suitable male heir.68
In Grave Circle B, the appropriate life span needed to produce a male

heir was possible for only five men.69 The situation in Grave Circle A was
even more precarious. Only one man of the analyzed skeletons lived to be
over forty, and he was buried in one of the earlier graves of the circle.70 If
the children of these men were too young to rule, their uncles and the aunts
must have been important in the preservation of power and wealth. Under
these circumstances, the titular leadership of the family group presumably
was chosen or assumed by the most powerful surviving member. Fitness to
rule in this type of situation becomes an important factor, and it should
probably be assumed that fitness to rule became part of the pattern in the
early days of rising kingship within the Mycenaean world.
The short life expectancy of the men could also explain the passage of
power from one group to another. In a case where the eldest child was fe-
male, the power may have passed to her husband, rather than to the young-
er male siblings or other members of the family group. A female child
married at puberty to a man five to ten years older could have secured a
direct descent from the ruler to his grandsons. In the last group of burials in
Grave Circle B, only one man reached an age (forty-five) which allowed him
to produce an appropriate male heir. If he had had only female children, then
the power would have passed either to his daughter or to another male of his
family group. Since the remaining male members of this last group all died
by the time they were thirty-three, none of them could have produced a male
heir of appropriate age to take over the wider family group. In this type of sit-
uation, the female children become important in the passage of power. One
of these female children of Grave Circle B married to an older man of the
family group buried in Grave Circle A could have transferred the power and
the wealth of the family of Grave Circle B to her new husband’s family. As
a result of her marriage, she would subsequently have been buried in Grave
Circle A, but the grandchildren of the male leader of Grave Circle B would
have ultimately inherited his power and his wealth. Such a sequence could
well explain the transfer of power from Grave Circle B to Grave Circle A.
The same phenomenon of more male burials than female ones is also
found in the grave circle at Pylos. That circle contained twenty men and
only five to seven women.71 The male skeletons, like those from Mycenae,
were also unusually robust, yet average life expectancy was only thirty-four
years of age. The short life span should probably be associated with their
occupation as warriors and hunters, but, as at Mycenae, their short life span
coupled with the dearth of women most probably created problems of suit-
able male heirs and subsequent difficulties in the passage of power and
wealth.72
The source of the wealth displayed in the grave circles at Mycenae has
often been debated.73 The introduction of large quantities of gold and other
objects of value into the Mycenae grave circles seems too sudden and too
great to reflect a gradual increase of wealth accumulated through agricul-
tural pursuits and the resulting trade. A notable feature of the gold work is
that it was solid gold. It was not gold leaf covering another substance, such
as stone, which is the way gold was primarily used on Crete.74 In the grave
circles at Mycenae and later on the Greek mainland in general, gold was
used to produce solid gold objects such as drinking vessels and signet rings.75
The Vapheio cups are often said to be Minoan, and perhaps they were made
by Minoan craftsmen working on the Greek mainland.76 The cups, howev-
er, were made of solid gold, unlike the normal practice of Crete, and they
were found on the Greek mainland. Thus, they reflect the economy of the
mainland and not that of Crete.77 The discrepancy in the use of gold
between the mainland and Crete suggests that the mainland had a source
of wealth not shared with Crete. Trade appears to have been one source of
wealth. Resin may have been one of the commodities traded with Egypt.78
Olive oil79 and cloth80 may also have been exported. The central position
of the mainland between Europe and the Aegean helped to make Greece
an important member of the commercial world at that time.81 In the Shaft
Grave period, Crete also traded extensively with foreign centers, but she
did not possess the quantity of gold found on the mainland. The introduc-
tion of gold in the grave circles at Mycenae has the appearance of a newly
discovered source of metal. It has a striking parallel in the sudden increase
in gold buried in the tombs of the Macedonians centuries later, when gold
mines were discovered in that area.82 The discovery of gold in an area con-
trolled by Mycenae83 could explain her sudden rise to power and her con-
tinuing wealth throughout the rest of the prehistoric period.84
B. The Tholos Tombs at Mycenae

Subsequent to the grave circles, a series of nine tholos tombs was con-
structed in the area of Mycenae (Fig. 3).85 Unfortunately robbed of their
grave goods in antiquity, these tholoi are notable today for their construc-
tion, but as long as this type of tomb was being constructed, the power and
wealth of Mycenae must have continued. Although similar in shape to the
chamber tombs, the primary distinguishing characteristic of the tholoi is
their greater size and the stone masonry which lines their chambers and dro-
moi. As in the case of the chamber tombs, they were probably used for mul-
tiple burials, a practice which has been documented at other sites. This
combined evidence suggests that the tholoi at Mycenae were also used as
family vaults which were opened on various occasions to receive additional
members of the family. Among the hundreds of tombs of varying date and size
found at Mycenae,86 only nine were tholoi; this number alone indicates that
the tholoi were a separate phenomenon from the rest of the Mycenaean
graves. These tholoi stand apart from the other tombs in their grander struc-
ture, larger size, and elegance of form. They differ from the other tombs of
their period in the same way that the shaft graves differ from the cist tombs
in the earlier period.
The existence of the nine tholoi at Mycenae as a separate group of tombs
suggests the singling out of one group of people who were more powerful and
wealthy than their fellow inhabitants. Their greater wealth suggests that
they formed the ruling power of their time. They alone could command the
work force needed for the construction of a tholos.87 The time needed for the
construction of these tombs, furthermore, suggests that they were built in
anticipation of the death of the individual who had ordered the tomb.
Whether these tholoi can be interpreted as evidence for a ruling family,88
however, or whether they were built by a larger, dominating group of sever-
al different families, depends on their chronology.
The date of the tholoi at Mycenae has become a vexing problem that af-
fects any interpretation of them as royal burials. Their restored sequence was
based on the increasingly elaborate construction of tholoi over time. They
fall into three groups of three: the Cyclopean Tomb, the Epano Phournos
Tomb, and the Tomb of Aigisthos in the first group; the Panagia, Kato
Phournos, and the Lion Tombs in the second group; the Tomb of the Genii,
the Treasury of Atreus, and the Tomb of Clytemnestra in the third group.89
A.J.B. Wace, as modified by G.E. Mylonas, suggested that the tholoi spanned
the period between the end of Grave Circle A and the collapse of Mycenae-
an power.90 This dating has not been generally accepted because Palace Style
sherds were found in the first two groups of tholoi, and it has been said that
all six of these tholoi are Late Helladic II in date.91 It seems unlikely that six
different royal tombs were built during the hundred years usually assigned to
the Late Helladic II period and only three were constructed during the next
period, which was at least twice as long. If the first six tholoi are to be dated
to the Late Helladic II period, then the identification of these tombs as royal
must be reconsidered.92 Before the ramifications of such a chronology are ex-
plored, however, the Late Helladic II date of the first six tholoi needs to be
examined and their chronological relationship to the last three tholoi clari-
fied.
The date of the Treasury of Atreus has also been questioned. Wace orig-
inally called it Late Helladic III, possibly mid-fourteenth century, on the
basis of a sherd with a triglyph pattern93 found under the threshold.94 This
sherd was dated at a time when Late Helladic III pottery had not yet been
subdivided into A, B, and C, and the various phases and dates of Late
Helladic III pottery were being debated. Wace noted the similarities in
construction between the Treasury of Atreus and the Lion Gate of the
citadel itself.95 In both structures, conglomerate stone, ashlar masonry, and
similarly constructed thresholds were used. Under the threshold of the
Lion Gate, sherds of Late Helladic IIIB date were found that were similar
in style to the sherd found by Wace under the threshold of the Treasury of
Atreus.96 Thus, both structures should be dated to the same period in the
middle of Late Helladic IIIB after the earthquake,97 and Wace’s original
date of the mid-fourteenth century should be changed to the mid-thir-
teenth century.
Some scholars believe that the sherd found under the threshold of the
Treasury of Atreus was an intrusion introduced during a later refurbishing.98
Those who accept this suggestion place the date of its construction at the be-
ginning of Late Helladic IIIA:2. This earlier date is based on the date of the
so-called Atreus Bothros, which was bisected by the dromos of the Treasury.99
The Atreus Bothros, however, only forms a terminus post quem for the Trea-
sury. It does not tell us whether the Treasury was built immediately after the
Bothros went out of use at the beginning of Late Helladic IIIA:2, or whether
it was built many years later. A Late Helladic IIIA:2 date for the original con-
struction of the Treasury ignores its architectural similarities with the Lion
Gate, originally noted by Wace. It also implies that this tholos had been used
for roughly a century before it was refurbished and the threshold moved.
After a century of use any refurbishing which required the reinstallation of
the threshold should have left other traces of such activity. Although Wace
appears to have been aware of the possibility that the Treasury might have
been remodeled, he stated firmly that no signs of such a reconstruction were
found.100 Until new evidence is uncovered, the date of the Treasury of Atreus
must remain in the middle of the Late Helladic IIIB period.101
The Tomb of Clytemnestra is dated after the Treasury of Atreus. If the
first six tholoi are dated to the Late Helladic II period, then the Tomb of the
Genii alone spans the period between the end of Late Helladic II and the
middle of Late Helladic IIIB. Such a chronology would make the use of the
Tomb of the Genii extend as long as, or even longer than, the use of the last
two tholoi combined. Before such a conclusion is drawn, it is necessary to
determine if the Palace Style sherds found in the first six tholoi represent
grave goods buried within the tomb and therefore date the use of the tomb,
or whether these sherds had some other origin.
Wace made a catalog of the sherds found in the tholoi, and his catalog
indicates that all the deposits were mixed.102 The Cyclopean Tomb, usual-
ly considered the earliest of the tholoi, contained Late Helladic III sherds
along with earlier pottery. The Epano Phournos Tomb, the second in the
series, had a hundred Late Helladic III sherds, but it also had over a hun-
dred Geometric and Hellenistic sherds, which are clearly intrusive. The
Tomb of Aigisthos, the third in the series, had at least a hundred Late
Helladic III sherds, but it also had ten Orientalizing sherds and twenty-
three Geometric sherds, plus many, large fragments of at least seven Palace
Style jars. The Panagia Tomb, the fourth in the series, had two hundred
Late Helladic III sherds, in contrast to twenty-eight Late Helladic II
sherds. The Kato Phournos Tomb had fragments of Palace Style amphorae
plus four other Late Helladic II sherds, but it also contained another fifty
Late Helladic sherds. The Lion Tomb, the last of the first six tholoi said to
be Late Helladic II, had approximately 150 Late Helladic III sherds, in
contrast to seventy-six Late Helladic II sherds, but it also had sixty-five
sherds which were Geometric or later.
The wide range of dates represented by these sherds indicates that the
tholoi were opened repeatedly both in the historic and the prehistoric peri-
ods. In my opinion, the sherds in only two of the tholoi are meaningful. The
unusually large number and size of the Late Helladic II sherds found in the
Tomb of Aigisthos suggest that some of these sherds represent grave goods,
and thus they should date the use of the tomb. In the Treasury of Atreus,
the Late Helladic IIIB sherd found under the threshold by Wace and the
similarity of its building technique to the Lion Gate date the construction
of that structure. A late date is also suggested, but not proven, by the sherds
found in the Tomb of the Genii, where there were 133 Late Helladic III
sherds in contrast to four pieces of Palace Style pottery,103 and the Tomb of
Clytemnestra, where the Late Helladic III sherds far outnumbered the
sherds from other periods.104
The first six tholoi excavated at Mycenae had already partially col-
lapsed by the time archaeologists began their initial explorations. The
tholoi were originally covered by corbelled vaults and an earthen fill.
When they collapsed, the stones from the vaults fell inwards, and the
earthen fill, which originally covered these stones, must also have fallen
into the tombs. Some of the Palace Style sherds found in these tholoi may
have originally come from the earth fill covering their vaults. During the
excavations of the Panagia Houses, sherds of the Late Helladic IIIA peri-
od were found directly on top of the floors. On these same floors were
found a variety of whole or almost whole vases of Late Helladic IIIB date.
These vases dated the destruction of the houses, and it was eventually
realized that the Late Helladic IIIA sherds found immediately on the
floors had been originally incorporated into the mudbricks forming the
upper parts of the walls.105 The use of Late Helladic IIIA sherds in mud-
bricks made for Late Helladic IIIB houses suggests that the Palace Style
sherds in the tholoi may represent earlier sherds used in the construction
of later structures. The tholoi, furthermore, were built in areas where
there had previously been tombs and other buildings. The displacement
of these structures could account for some of the earlier sherds. Other frag-
ments may have come from heirlooms placed within the tholoi.106
The date of the sherds alone does not require a Late Helladic II date for
the first six tholoi. The original sequence, suggested by Wace and Mylo-
nas, which spans a longer period, seems preferable because of the clear
architectural development within the sequence of tholoi. If each tholos
represented one generation, with three or four generations spanning each
century, then the nine tholoi would represent a period of approximately
225–300 years. This suggested length of time covers the years between the
end of Grave Circle A and the collapse of the Mycenaean kingdom. The
ongoing use of this type of grave, which was built in anticipation of death,
suggests a continuum in the kingship of Mycenae throughout this period.
A date in the second half of the Late Helladic IIIB period for the Treasury
of Atreus places the Tomb of Clytemnestra a generation later. This date
for the later tholos suggests that it was in use during part of the Late Hel-
ladic IIIC period.107
The date of the final collapse of the palace system in the Argolid, in my
opinion, is not certain. The numerous construction projects undertaken
during the second half of the Late Helladic IIIB period at Mycenae suggest
a continuation in the power and the wealth of the royal family.108 Had the
grave goods placed in either the Treasury of Atreus or the Tomb of Clytem-
nestra been preserved, the prevailing concept of the wealth of this period
may have been different, just as our concept of wealth during the Shaft
Grave period has been shaped by the objects found in the shaft graves at
Mycenae. Even without the grave goods, the very structure and grandeur of
these two tombs with their elaborately decorated facades bespeaks contin-
ued power and wealth. Some of this power and wealth might well have con-
tinued, possibly only in reduced form, into the Late Helladic IIIC period.109
C. The Evolution of Kingship

The chronology and increasingly elaborate construction of the nine
tholoi at Mycenae seem to indicate the existence of a ruling family during
most of the Late Helladic II and III periods. Earlier in the grave circles at
Mycenae, no single burial stood out from the others to mark the individ-
ual as a supreme ruler, greater in power than the others of his group. It is
known from the Linear B tablets, however, that by the end of the
Mycenaean period there did exist a king called the wanax, whose power
and wealth appears to have been greater than that of the other officials.110
If an archaeological phenomenon is to be identified with the establishment
of the wanax at Mycenae, then the change of burial custom from grave
circle to tholos tomb might seem to be one of the logical candidates. The
other obvious archaeological phenomenon marking a significant change is
the construction of the first fortification walls on the site in Late Helladic
IIIA.111 During this same period in the rest of the Argolid, tholoi gradually
ceased to be built, and the earlier wealth buried with the dead also dimin-
ished.112 Both the new tomb type and the construction of fortification walls
seem to indicate the increasing power of the ruling elite at Mycenae, but
whether they indicate the rule of a single, powerful wanax is not clear.
The concept of kingship, in my opinion, probably evolved more slowly
with each generation of kings gradually gaining increasing power. It may
be that there are no visible signs in the archaeological record to mark the
transformation from the leader or chief of the most prominent family to
the powerful monarch of the people. The grave circles can be seen as the
beginning of the concept of kingship, starting with a larger family group in
Circle B which gradually diminished in numbers in Circle A. The con-
struction of the first tholos tomb may perhaps be seen as the domination
of a single family within this group. The construction of the first fortifica-
tion wall on the citadel and the increasingly elaborate construction of the
tholos tombs suggest that the power of the royal family expanded in Late
Helladic IIIA. Their growing power and greater domination of their neigh-
bors seems to have increased in Late Helladic IIIB as indicated by the
expanding fortifications at Mycenae, the decline of the nearby site of
Berbati,113 and the decreased wealth of the burial goods in neighboring
areas.114 This gradually increasing power of the rulers of Mycenae suggests
that the kingly power was ultimately based on accumulated wealth. The
final evolution of a powerful monarchy, both at Mycenae and at the other
major palatial centers, can be seen in the existence of the palaces with
their throne rooms and extensive archives (as indicated by Pylos), sur-
rounded by massive fortifications (at least at Tiryns and Mycenae). The
extensions and elaborations of the fortifications that followed the initial
construction at both Mycenae and Tiryns can be seen as indicative of the
continuing power of the royal family. The existence of nine tholoi at
Mycenae, however, seems to indicate that the beginning of the kingship
started at Mycenae in the Late Helladic II period with construction of the
first tholos115 and that this kingship continued to the end of the
Mycenaean era at which time the tholoi ceased to be built.
Although the evidence of the tombs clearly indicates that there was an
elite, it has been argued that kingship did not exist in the earlier part of the
Mycenaean period because remains of early palaces have not been found.116
It is true that palaces of this earlier period have not been uncovered at
Mycenae or elsewhere on the Greek mainland, but it is equally true that
houses of this same period at Mycenae have not been found and they are
rare on other sites. In the lowest strata below the later palace at Mycenae,
scattered walls and assorted deposits of Middle Helladic sherds clearly indi-
cate that Mycenae was inhabited in that period.117 Early strata have also
been found under the palaces of Pylos and Tiryns.118 The excavations of the
Panagia Houses, the West House, and the Plakes House at Mycenae have
shown that the central core of these houses consisted of a main room with
a central hearth, a room which is sometimes called a megaron.119 In front
of the main room, there was a porch or vestibule opening onto an open
area or courtyard. This same central core is also found in the palaces,
which differ from the houses only in their complexity, grandeur, and size.120
On the Greek mainland, this architectural form began in the Middle
Helladic period and continued, without sudden breaks or shifts, until the
end of the Late Helladic III period. Whether some of the earlier scattered
walls found within the citadel at Mycenae or under the other palace sites
represent early palaces remains unknown.121 Because of the fragmentary
nature of the archaeological evidence, the existence or absence of a build-
ing which can be identified as a palace does not necessarily prove or dis-
prove the existence of kingship in the earlier periods.122
The identification of a building as a palace, furthermore, can be prob-
lematical even in the later periods, if a site is badly preserved or if only a
few buildings have been partially uncovered. Mouriatada is a good exam-
ple of this problem. The excavator, S. Marinatos, identified a building on
the top of the hill as a palace.123 Compared to the great palaces at Mycenae,
Tiryns, and Pylos, this dwelling seems insignificant. Compared to the pri-
vate houses at Mycenae and elsewhere, however, it is a large, substantial
structure which could have served as a modest palace of the local chief offi-
cial. Since only two buildings were uncovered on the site and the second
building was identified as a temple, it remains uncertain whether the
whole site was unusually wealthy or whether the hilltop structure was in
fact a modest palace. The main room of the dwelling at Mouriatada is 6.75
m by 8.75 m. These dimensions seem small when compared to the 11.50
m by 12.96 m of the main room in the palace of Pylos. Nevertheless, the
dimensions seem sizable when compared to the main rooms in the West
House (3.50 m by 5.40 m, Fig. 4), the Tsountas House (3.55 m by 4.00 m),
Panagia House I (4.50 m by 5.40 m, Fig. 5), and Panagia House II (4.75 m
by 5.50 m, Fig. 5).124
In later periods, palaces at Mycenae, Tiryns, and Pylos give clear evidence
for the existence of a monarch. Although the graves outside the Argolid do
not illustrate so graphically the rise of a ruling family as they do at Mycenae,
the very existence of the palaces is a clear indication that kingship in the
Mycenaean period did develop in various areas of the Greek mainland. The
palaces, at least at Mycenae and Tiryns, but possibly also at Pylos,125 were
surrounded by massive fortifications which once again indicate a warrior

society.126 Weapons found in the Late Helladic chamber tombs indicate the
continuation of a warrior society.127 This type of society would presumably
have been led by a male figure who was also a mighty warrior. The traces of
thrones found at Pylos and Tiryns suggest that the ruling family was led by
an individual who was more powerful than the rest of the group.
The preserved wall paintings are said to contradict this evidence, and the
suggestion has been made that the thrones were not for a ruling male
monarch but for a presiding priestess.128 Others have suggested that the pal-
aces served predominantly as cult centers associated with the gods and their
priests.129 The existence of a cult area as a separate unit from the palace at
Mycenae,130 however, indicates that religious authority did not center en-
tirely within the palaces. Some religious activity does appear to have taken
place in the palaces, as indicated by the wall painting of a sacrifice and feast-
ing in the throne room at Pylos,131 but throughout the ages some association
between monarchs and religion has been a common characteristic of all
governments. In the kingdom of Ugarit, the king had religious duties, but
these were only one of his many obligations. Similar to Mycenae, the city
of Ugarit had a palace which served as an administrative and political cen-
ter combined with workshop areas and various storage facilities. In an en-
tirely different area of the city stood the temples and the residence of the
high priest.
The bellicose nature of the paintings that decorated the walls of the
palaces, furthermore, does not suggest religion as the primary concern of
these buildings, despite the banqueting scene portrayed at Pylos.132 A build-
ing predominantly used for cultic purposes would not have featured scenes
of battle in the main audience chamber at Mycenae,133 or scenes of hunting
in the earlier and the later phases of the palace at Tiryns.134 Similar scenes
were portrayed on the knives, rings, and grave stelai of the Shaft Grave era
and of subsequent periods. The warlike nature of the society clearly is attest-
ed by the weapons found in both the earlier and later tombs.135 For years,
the absence of scenes of warfare in Minoan art was taken to be an indica-
tion that a peaceful society dominated the island. This conclusion has now
been questioned.136 It has been argued that the absence of certain subjects
in the artistic tradition need not necessarily reflect the nature of the socie-
ty.137 The decision to include various categories of subjects, however, should
reflect the interests of the patrons. A society which was dominated by a reli-
gious ruler would be expected to emphasize religious art and not to have
shown such an interest in the portrayal of warfare and hunting on its walls
and its jewelry.138
The monumental form of the palaces with their axial arrangement of
courtyard, entranceways, and hearth surrounded by columns has also been
cited as evidence for the primacy of cultic functions.139 This argument em-
phasizes the symbolic value of the hearth and the columns as elements of
cult. The position of the throne facing the hearth is considered suggestive
of the king’s guardianship of the hearth, hence the family and the future
of both his household and the kingdom over which he ruled.140 Except for
the throne, however, all these features on a smaller scale are reflected both
in domestic architecture and in some of the cult buildings. The architec-
tural form of all three types of buildings, moreover, can be traced back to
the Middle Helladic apsidal house, and it is only the grandeur and larger
scale of the palaces which set them apart from the other buildings.141 The
cult buildings, themselves, are differentiated by the presence of large ter-
racotta idols, religious installations such as built benches, hearths appar-
ently built for sacrifices in the courtyards, and wall paintings of complex
religious nature.142 The archaeological evidence by itself,143 in my opinion,
does not support the supposition that the palaces served a predominantly
religious function.144 On the other hand, the numerous tablets with their
bureaucratic emphasis on economic concerns and the many storerooms in
the Mycenaean palaces suggest that their public function was predomi-
nantly economic rather than religious.145
Paintings from the mainland do lack the royal iconography and religious
dedicatory inscriptions found in Egyptian and Hittite art, which was one of
the arguments used to support the idea of a ruling priestess.146 In the king-
dom of Ugarit, where the tablets make clear that a hereditary, male monarch
ruled, obvious depictions of royalty and royal inscriptions were also absent.147
This parallel makes it clear that the absence of royal art need not necessar-
ily reflect the absence of a ruling family.148
The two grave circles at Mycenae seem to indicate that the family of the
ruler was important, and it may be that this familial importance continued
in the later periods and for that reason no individual ruler is shown as
greater or more important than the others of his class. The absence of royal
art in the Mycenaean world may also be understood to indicate that the
semi-divine status of the Eastern kings and their overwhelming control of
their society were simply not part of Greek Bronze Age culture.
D. The Extent of the King’s Control of the Economy

How early and to what extent the rulers of the Mycenaean world con-
trolled the economy remains uncertain.149 Since the decipherment of the
Linear B tablets, there has been an increasing tendency to identify as palace
adjuncts directly controlled by the palace administration any building
which contained tablets and any structure of architectural importance.
The possibility of individual households having their own independent,

economic concerns, only indirectly associated with the palace administra-
tion, is rarely considered as a viable alternative, even though a parallel for
this type of division exists in the kingdom of Ugarit. The ability to keep
records has often been considered a prerequisite for widespread control of
an economic system.150 As a result of this attitude, discussions of Aegean
prehistoric economy have been dominated largely by scholars who spe-
cialize in the study of the Linear B tablets and who often ignore the
archaeological evidence not directly associated with the palaces.
Some sort of record-keeping seems to have started as early as Late Hel-
ladic II when the first tholoi were being built at Mycenae. The use of seals
in this period suggests that an effort was made to identify the source of ob-
jects.151 At this same time, Linear B script may have already been fully de-
veloped.152 Although Linear B is not necessarily royal, the use of this script
and of seals suggests that as early as Late Helladic II the desire to keep fair-
ly elaborate records already existed. Because of the detailed bureaucratic
itemization on the preserved Linear B tablets, the question of palatial con-
trol of the economy has become a major issue in discussions of Mycenaean
kingship.
The great wealth of the grave circles at Mycenae suggests that the peo-
ple buried in the shaft graves held a disproportionate amount of economic
power, but it need not indicate that they completely dominated the econ-
omy of their period. Some palatial control of the economy in the later peri-
ods is reflected in the archaeological record by the numerous palace
storerooms,153 workshop areas,154 and large construction projects, such as
the fortification walls and the tholoi at Mycenae, which needed a large
workforce. The power of the palace is also shown by the very dominance
of the buildings themselves, which dwarf the surrounding structures.
A survey of Mycenaean domestic architecture, however, reveals that
many of these same elements that occur in the palaces are also found in the
private houses, only on a smaller scale. Storerooms associated with the pri-
vate houses are common and often quite extensive. Within the citadel of
Mycenae, such storerooms were found in the houses south of Grave Circle
A and in the basement of House M. Outside the citadel, they occur in the
House of Lead, the Cyclopean Terrace Building, and the Panagia Houses.155
These storerooms indicate that large quantities of produce were stored in
the houses and that the individual households were not entirely depend-
ent on the palace economy.
Large quantities of pottery were also found in some of these basement
rooms, such as the Petsas House and the House of the Wine Merchant at
Mycenae, and the “Potter’s Shop” at Zygouries.156 These deposits of pottery
suggest that commercial activities were associated with some of the houses.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Silloin virkahti Iiska:
— Isä, kuulkaahan.
Valtiopäivämies käänsi kysyvänä päätään.
— Se voi olla teille ikävää kuulla, mutta minun täytyy tunnustaa,

etten voi nyt suorittaa viimeisiä kevättenttejä.
Valtiopäivämies ei vastannut kohta. Jalka liikahti, mutta hän jäi

katsomaan ikkunasta edelleen. Sitten hän astui sohvan luo, istui ja
virkahti:
— Vai niin. Miksi et?
— Minä en ole voinut lukea.
— Mutta nehän menivät aikaisemmin hyvin?
— Menivät.
Iiska oli vuorostaan noussut ja katseli nyt ikkunasta. Kääntyen

suoraan isään hän virkahti:
— Minä epäilen.
— Epäilet? Mitä?
— Sitäkin, ettei minusta tule pappia.
Isän synkistynyt katse hieman lientyi. Huulet vetäytyivät terävään

hymyyn:
— E-e-i tule pappia! Siihenhän ei paljoa tarvita.

Poika sanoi syvällä äänellä:
— Siihen tarvitaan uskoa.
— Hm hm, vai niin.
Hän sytytti sammuneen piipun ja kysyi jälleen:
— Mitä sinä sitten meinaat?
Iiska heittäysi huoahtaen sohvaan ja virkkoi:
— En tiedä.
— Tyhjäntoimittajaksiko?
Poika katsoi säpsähtäen isän silmiin, joissa nyt pilkan sijasta

kohtasi vakavasti kysyvän ilmeen. Hän sai luontonsa takaisin:
— Minusta ei koskaan tule tyhjäntoimittajaa!
— Sepä kuuluu joltakin, tunnusti isäkin jo päästen jännityksestä.

— Sinun muuten ainakin pitäisi tietää, että ihminen voi olla hyödyksi
millä elämän toimialalla tahansa. Mutta äitisihän sinusta pappia
halusi. Mitä hän tästä sanonee?
— Sehän se on vaikeinta. Mutta eihän tämä nyt ole varmaa vielä.

Minä nyt en vain jaksa lukea.
Nuori, epäröivä teologi laski kyynärpäänsä polville ja posket

kämmeniin ja tuijotti lattiaan.
— Eikö sitä asiaa voisi jättää syksyyn päättämättä? kysyi isä.

Iiska nosti päätään ilostuen:
— Sitähän minä aioin isältä pyytää.
— No jättää sen asian syksyyn.
— Minulle äsken sanoi Juhani Aho, että pappi voi olla yhtä
vapaamielinen kuin kuka tahansa, ja minä rupesin uudestaan
ajattelemaan, että ehkä se sittenkin alkaisi syksyllä luistaa.
— Juhani Ahoko?
— Niin.
— Mitä hän papeista?
— Puhuttiin vain.
— Eikö hän ole papin poika itse?
— On.
— Hm. Enhän minä niistä papeista niin paljoa… Mutta kun on sitä
meinattu.
— Minun vakaumukseni ei vain tahdo alistua. Ja tänään minulle

taas kirjoittaa Saarimäki.
— Sekö leuhka?
— Saarimäki.
— Se sellainen pitkä, vetelä poika, jonka suu on aina naurussa?
— Se.
— Mistä hän kirjoittaa?
— Hämeestä. Hän on mennyt vapaaksi saarnaajaksi ja nyt hän on

hyvin onnellinen.
Isän otsa synkistyi. Ilkkuva sävy äänessähän kysyi:
— Ja sinä haluaisit mukaan, vai?
— En tällä tiedolla, sanoi nuori teologi. — Mutta minä en antaisi

hänen vakavaa otettaan myöskään pilkata.
Äänessä oli nyt helähdys, joka vaimensi isän ivailuhalua. Poika

jatkoi:
— Meillä nuorilla on luullakseni monessa suhteessa toiset

elämänarvot kuin teillä vanhoilla.
— Mi-itkä elämänarvot?
— No… ne ovat toiset.
— Mitkä?
— Meille eivät valta, kunnia ja raha merkitse suuria. Sitä vastoin

totuus, oikeus ja ihanteet ovat kaikki kaikessa.
Taas väikkyi isän kasvoilla pilkallinen väre, mutta se haihtui kohta,

ja hän jäi vakavana tuijottamaan poikaan, joka nyt oli nostanut
silmänsä lattiasta ja katsoi pelkäämättä, melkeinpä lujasti häneen, —
äitinsä ruskeilla silmillä, vilahti samalla isän mielessä.
— Jätetään ratkaisu syksyyn, sanoi valtiopäivämies nyt

rauhoittuneemmalla äänellä.
Mutta ylioppilas riippui vielä äskeisessä elämänarvokysymyksessä.
— Se on niin, sanoi hän, — että meille voi tulla, meille nuorille

ylioppilaille, ylivoimaiseksi joko veto virkaan, tahi kiipijäpalvelukseen
— taikka sen tien seuraamiseen, jota Jeesus kulki.
— Ette te mitään Jeesuksia ole! ärähti tulistunut isä ja siirsi

hermostuneesti jalkaansa.
Poika nousi, suoristi rintansa ja sanoi jyrkästi:
— Emme! Mutta me voimme tulla perkeleiksi, jos meitä

ahdistetaan ravaamaan vain vallan, rahan ja kunnianpyynnön
viitoittamia kulkureittejä.
Isä tuijotti syvään hengittäen poikansa silmiin ja älysi ensi kerran,

että tässä hänen edessään seisookin mies. Hän astui pari kertaa yli
lattian ja palasi uudestaan Iiskan eteen virkahtaen:
— Sinusta alkaa tulla mies!
Nyt poika lehahti punaiseksi.
— Kiitos, isä. Teidän sananne rohkaisee minua ainakin yrittämään.
— Hyvä on. Milloin lähdet kotiin? Minun on oltava kuun loppuun.
He istuivat siitä neuvottelemaan. Ilma oli puhdistunut.

Kumpaisellakin oli nyt vapauttava tunne, sillä he olivat näissä
muutamissa minuuteissa siirtyneet pitkän askeleen lähemmäksi
toisiaan.
VIII.
Säätytalon eteishallissa, rappusissa ja ravintolassa kuhisi vilkas liike.

Varsinkin eteishallin vestibyylin täytti puheensorina, missä ruotsi
ylivoimaisuudellaan tuntui tukahduttavan suomenkielen
kuokkavieraalta tuntuvan vähemmistön äänet. Siellä täällä kohosi jo
korkeampikin ääni milloin ruotsiksi, milloin suomeksi lausuttu, milloin
kiivaana tosiasiain teroittamisena, jyrkkänä väitteenä tai hahattavana
nauruna, jonka taas saivat aikaan tässä vestibyylissä parveilevat
sanasutkaukset — niitä oli varsinkin papeilla varastossaan hilpeä
legio.
Siinä on valtiopäivämiehiä kaikista inhimillisistä säädyistä, s.o.

aatelittomista. Ritaristo ja aateli kävelee, juttelee, nauraa ja suree
omassa erityisessä palatsissaan ritarihuoneella. Siellä se nyökyttää
naurettavalle sukkeluudelle ylhäisesti hymyileviä jaloja päitään ja
hautoo poliittisia ja diplomaattisia säätyoikeuksiensa
itsepuolustussuunnitelmia aatelittomain säätyjen sekavaluontoisessa
veljestarhassa joskus versovien radikaalisten, jopa kumouksellisten
aatteiden hillitsemiseksi.
Mutta täällä, täällä säätytalon katon alla, täällä onkin koko talven
vallinnut eräänlainen säätyarvontunnon selvä noususuunta. Kun
valtiopäivät talvella kokoontuivat ja säädyt saivat Suomen
monivaiheisessa historiassa ensi kerran kokoontua oman katon alle,
tuntui siltä kuin valtiollinen vapaus olisi sillä hetkellä vakiintunut. Se
tunnelma kuitenkin häiriytyi kohta, sillä suhteet venäläiseen kotkaan
olivat kiristymistään kiristyneet. Idän kotka tuntui vimmatusti lyövän
siipiään ja uhkaavan. Oliko kyseessä vain peloittelu, vai lopullinen
hyökkäysaikomus? Siitä oltiin kiivaastikin eri mieltä. Tämän taistelun
ensi laukausten pamahteleminen sai kuitenkin aikaan, että uutta
säätytaloa katsottiin kansallisilla silmillä kansalliseksi varustukseksi,
jossa venäläisen kotkan hyökkäykset otetaan vastaan ja lyödään
takaisin. Joskus tuntuikin siltä kuin säätyjen yhdessä olo tämän
katon alla, tässä suomalaisen valtion pyhäkössä, oikeuden ja lain
linnoituksessa, olisi kasvattanut sisällistä turvallisuuden ja
varmuuden tunnetta, aivan kuin taloa olisi ympäröinyt vahva maan
valtiollisten oikeuksien puolustusarmeija. Tälle mielikuvalle antoi
eetillisesti ylevän luonteen juuri se tosiasia, ettei mitään kanuunoita
eikä suojamuureja ollut. Oli vain laki ja oikeus ja keisarinsana. Usko
niiden kestävyyteen ja varmuuteen lujittui koko maassa, kun
tiedettiin, että säädyt olivat koossa tässä säätytalossa ja sanoivat
epuuttamattoman sanansa lain ja oikeuden tehostamiseksi, joiden
viimeisenä takauksena oli keisarinsana. Kansan tajunnassa kehittyi
usko ja luottamus keisarinsanan pätevyyteen uskonkappaleeksi, joka
riidattomasti sijoittui kirkollisen uskontunnustuksen rinnalle.
Säätytalo oli siis näissä oloissa luonut oman ilmapiirinsä, jonka

olemassaolo tuntui koko maassa. Se loi aika ajoin jonkinlaista
huolettomuuden ja varmuuden tunnetta säätytalon asukkaisiinkin.
Kilpailivatko porvarit ja papit itsetietoisesti siitä, kuka heistä olisi

suurin, sitä on vaikea sanoa. Mutta tässä eteishallissa uljaat,
melkeinpä itämaisen ylpeät rakennus- ja koristemuodot nostattivat
vaistomaisesti siellä oleskelevain säätyedustajain valtiollista
omanarvontuntoa. Nämä pylväistöjen kattoja rappusommitelmat
sekä koristeet olivat loihtineet edustajiin Suomen valtiollisen
vapauden puolustamisvelvoitusta. Suomen valtiollinen itsenäisyys on
jo pelkästään tällä astunut aivan ilmeisesti askeleen eteenpäin. Ensin
tammikuulla, kun säädyt tänne kokoontuivat, ne tulivat kuin vieraiksi,
astuivat ujoina ja arkoina kuin ylhäisen herran taloon, missä jokainen
askel on varovainen koeaskel. Porvarit, jotka olivat tottuneempia
ulkonaiseen komeuteen, yrittivät heti alusta alkaen näyttää
tottuneilta ja kotiutuneilta. Mutta papitkin, jotka kirkoissaan olivat
harjaantuneet hillittyihin, juhlallisiin askeleihin ja siitä ylenevään
mielenlaatuun, saivat hetkisen harjoitella, ennenkuin tässä tavallaan
kirkkoa muistuttavassa katoksessa hilpeä leikkipuhe ja nauru saivat
luonnollisen vapautensa. Vaikuttiko siihen myöskin se, että
pappisedustajat pian tunsivat olevansa täällä kirkon ulkopuolella,
jossa saattoi heittää ahdistavat kirkkotottumukset ja laskea
luontaisen ihmisen maallisten kansalaisvapauksiensa nautintoon, on
tietysti arvelun varassa. Joka tapauksessa istunnon alkaessa ja
säätykellon soidessa, kun papisto taas alkoi lipua istuntosaliinsa, sai
hilpeä, leikkivä hymy poistua kunnianarvoisilta kasvoilta ja jäädä
oven ulkopuolelle, yleisen tuhkakupin reunalle mieluisassa sovussa
savuavan sikarin kera odottamaan. Sisään istuntosaliin astui sääty
taas juhlallisen totisena, aivan kuin jumalanpalvelukseen Herran
kasvojen eteen.
Talonpojat valtiopäivien alussa seisoskelivat syrjäpaikoissa,

naulakkojen luona, vahtimestarien lähettyvillä, jossain lähellä jotain
ovea, pylvään siimeksessä, rappukäytävän vieressä, missä milloinkin,
ja katselivat. Useimmat ainakin. He katselivat katsoakseen
maalauksia, pylväitten siroja muotoja, rappusten ylenpalttisen
juhlallista nousua. Ja sitten he katselivat mustissa pitkissä takeissaan
parveilevia pappeja, ensikertalaiset koettaen arvailla, mikä
kuuluisuus kukin heistä mahtoi olla. Pian tirkisti moni pappikin jo
silmälasiensa ylitse tai läpitse talonpoikaisryhmiin, irtautuipa joku
joukostaan esittelyllekin. Niin selvittiin alkuvaikeuksista ja päästiin
tutustumisen ensivauhtiin täydellisesti samassa paimen- ja lammas-
tunnelmassa kuin siellä seurakuntaelämässä kotipuolellakin. Niin
löysivät papit aina joitakuita, joiden sielunhoito luonnostaan kuului
heille ja joiden kanssa voi olla niinkuin kotona, — porvarin kanssa
seurustellessa piti aina virittää itsensä jonkinlaiseen
samanarvoisuuden puolustusvireeseen. Talonpojat taas tarttuivat
mielellään isällisen papin tarjoamaan käteen kuin ainakin
luotettavaan oppaaseen, jonka löytäminen tässä ylellisyyden ja
komeuden juhlatemppelissä oli maaseudun yksinäisyydestä tulleelle
säädyn jäsenelle kallis asia.
Mutta sitä mukaa kuin talvi kului, päästiin tutustumaan

politiikkaan, otettiin kanta esillä olevissa kysymyksissä ja ruvettiin
harrastamaan omia suuntia. Säädyt perehtyivät pian uuteen kotiinsa
ja omaan politiikkaansa. Etäännyttiin ja lähenneltiin, keksittiin
vaikuttimia ja tultiin toisiaan tuntemaan. Säätyetujen vaaroja
ruvettiin vainuamaan kilpailevien säätyjen pyrinnöissä, ja käytiin
tiukemmiksi omien pyrintöjen puolesta. Isänmaallisissa ja
perustuslakikysymyksissä taas koetettiin tavoittaa samaa pohjaa
ryssää vastaan. Kaikki alkoivat käsittää, että Venäjällä herännyt uusi
valtiollinen suunta tarkoitti Suomen tuhoa ja että tuhoojaa vastaan
olisivat tehonneet parhaiten kiväärit ja sotamiehet, joita Suomella
kuitenkaan ei riittävästi ollut. Ryssää olisi siis vastustettava
valtioviisaudella. Mutta oliko sitä olemassa? Pian selvisi, että maan
ensimmäinen sääty, ritaristo ja aateli, käsitti olevansa johtoon
itseoikeutettu. Porvaristolla, jonka enemmistön kieli- ja
kansallisuusharrastukset olivat ritariston ja aatelin kanssa yhteiset,
oli myöskin vainua siitä, että maan ensimmäinen sääty käsitti asiat
oikein ja oli itseoikeutettu johtamaan.
Suomalaisilla, joilla oli pappis- ja talonpoikaissäädyissä johtava

valta, oli vanhasta kokemuksesta epäilyksiä sitä ruotsalaisuuden
vallan säilyttämisen merkeissä kulkevaa johtoa vastaan, joka näin
empimättä tahtoi päästä määräämään. Vanha kokemus teki tämän
epäilyksen oikeutetuksi. Suomalaisen virka- ja oikeudenkäyttökielen
virallistuttaminen, suomalaisten oppikoulujen perustamisesta käydyt
taistelut, joihin kaikkiin ruotsalaiset olivat käyttäneet perustuslain
kirjaimen tarjoomia verukkeita ja kiertelykeinoja, ne kokemukset
olivat suomalaisilla tuoreessa muistissa.
Näillä valtiopäivillä sukelsi postimanifestin ja rikoslain peruutuksen

vuoksi heti alussa esiin johtokysymys. Suomalaisia johtajia peloitti
ruotsalaisten vanha politiikka, jonka päämäärät olivat epätietoisia.
Ruotsalaisten kulkeminen perustuslakitaistelun etunenässä vain
härnäsi ja kiihoitti ryssiä. Tämän vuoksi ilmestyikin suomalaisen
puolueen edustajille jaettuna heti valtiopäivien alussa
ohjelmakirjoitus, joka yleisesti käsitettiin senaattori Yrjö-Koskisen
laatimaksi. Tässä kirjoituksessa esitettiin koko aseman vakavuus ja
kehoitettiin suomalaista puoluetta, joka vielä oli virallisesti
jakamaton, ottamaan vastuulleen aseman edesvastuu ja johto.
Arvioitiin ruotsalaisten valtiollinen merkitys oppositiossa suomalaisia
vastaan verrattain vähäiseksi ja suomalaista kansanedustusta
kehoitettiin astumaan julkisessa esiintymisessä etualalle. Mutta tämä
ajatus ei saanut yleistä kannatusta suomalaistenkaan
valtiopäivämiesten piireissä. Oli niin perinpohjin totuttu ritariston ja
aatelin valtiolliseen johtoon. Siitä riistäytyminen olisi monista
suomalaisista tuntunut vallankumoukselta. Talutusnuoraa ei rohjettu
katkaista. Kun niissä tärkeissä otteissa, joihin säädyissä ja niiden
puolesta nyt ryhdyttiin, aloitteet olivat ruotsalaisten, ja suomalaisten
taholta niitä vielä julkisesti vastustettiin ilman ymmärrettävää ja
perusteltua syytä, joutui johtovalta ylivoimaisesti ruotsalaisille.
Jyrkemmissä kansallismielisissä piireissä tämä asiaintila katkeroitti

mieliä. Valtiopäiväin nuoret asettuivat avoimesti kannattamaan
aateliston ja porvariston anomusta postiasiassa, vanhain taholta sitä
julkisesti vastustettiin, sillä perusteella tosin, että aikaisemmin oli
tehty kaikkien säätyjen kesken sopimus, ettei mitään erikoisaloitetta
tehdä, vaan käsitellään asia muussa yhteydessä. Ilmeisesti olivat
ruotsalaiset rikkoneet sopimuksen, mihin tekoon oli tärkeänä aiheena
historiallinen halu kulkea edellä, lyödä laudalta suomalaiset. Oli
syntynyt sovittamaton ristiriita, joka määräsi poliittiset kulkusuunnat
ja johti seuraavien puolentoista vuosikymmenen kohtalokkaisiin
taisteluihin.
Keskustelu näistä asioista oli nyt säätytalon eteishallissa ankarassa

käynnissä, vertyneenä sen johdosta, että Suomen asiain komitea
Pietarissa todellakin tiedettiin nyt päätetyn hajoittaa.
Siinä kävelevät talonpoikaissäädyn nuorten jo silloin kuulu-johtaja

Jonas Castrén ja porvarissäädyn edustaja Lauri Kivekäs kiivaasti
kiistellen jostain. Entiset asetoverit 1885 vuoden valtiopäiviltä, joiden
suunnat sittemmin erosivat toisistaan. Castrénin valtiollinen ura on
nyt vakiintunut, vaikka kanta onkin ruotsalaisiin nähden muuttunut.
Kivekäs lienee hieman laimentunut ja lähennellyt ehkä enemmän
vanhoja, Castrénin tehdessä niistä yhä jyrkempää pesäeroa.
Siinä myöskin paarustaa Ylivieskan kuuluisa lukkari, kirjailija Pekka

Päivärinta hilpeänä ja sanavuolaana vikkelän ikä- ja säätytoverinsa
nurmekselaisen Mikko Heikuran kera. Ukot käyvät kohti ravintolan
ovea.
Tuossapa seisovat parrat vastakkain Helsingin leveä edustaja
kauppias K. H. Renlund, jolle talvella täytyi tehdä laajennettu tuoli,
sekä talonpoikaissäädyn tyypillinen jäyhä puhemies K. J. Slotte.
Renlund nauraa niin että koko jättiläisolemus hytkyy ja pitää kiinni
ukko Slotten takinnapista. Slotte myhäilee karua hymyään, joka
hieman lieventää hänen jylhän totisia kasvojaan.
Mutta tuolla ovat yhdessä pappissäädyn hilpeimmät ilonpitäjät

rovasti Juuso Hedberg ja professori E. G. Palmén sekä
talonpoikaissäädyn muristessaankin myhäilevä "Kangasalan karhu",
Agathon Meurman, kunnallisneuvos. Henkilöihinsä katsoen on tämä
hyvin mielenkiintoinen ryhmä. Professori Palmén tietysti puhuu,
rovasti Hedberg puhaltelee sikarinsauhujaan filosoofisen tyynenä.
Kunnallisneuvos Meurmanin silmäkulmat joskus kohottavat tuuheita
ripsiä, ja hän virkkaa yhden tai pari yksinäistä sanaa professori
Palménin vuolaana juoksevaan, hieman ruotsinvoittoiseen juttuun.
Ravintolassa istuu pöytien ympärille ryhmittyneitä pareja,

pääasiassa "säädyittäin", joskin jossain on sekaannustakin sattunut.
Useammilla on edessään kahvi, muutamilla aamiaisannos, eräillä jo
ryyppylasikin aamutuimaan.
Pysähdymme pöydän ääreen, missä Päivärinnan ja Heikuran

seurassa tapaamme myöskin Erkki Pyydysmäen.
— Papit ovat hylänneet esityksen naisten oikeudesta päästä

vakinaisiin virkoihin Suomen Pankissa, kertoi Heikura.
— Pelännevät taas sitä naissukupuolen kilpailua.
— Taikka, sanoo Heikura myhäillen, — he suojelevat naisväkeä

kiusauksista.
— Kassakavalluksista, totesi Pyydysmäki.
— Toisissa säädyissä ovat jo hyväksyneet rikoslakimietinnön, sanoi

Heikura.
Samassa tulee Jonas Castrén pöydän luo ja ilmoittaa:
— Tosi kuuluu lopulta olevan sekin, että Suomen asiain komitea

Pietarissa on määrätty hajotettavaksi.
— Tosiko? kysyä parikin yhtaikaa.
— Aluksihan luultiin, että olisi kysymyksessä jokin erehdys, mutta

tosi on.
— Tässä on tuoli.
Heikura veti tuolia lähemmäksi.
Castrén istui.
Suomen asiain komiteaa koskeva uutinen ei ollut enää jännittävä.
— Kuulehan sinä, Pekka, puhutko sinä nyt säädyssä, kun tulee se

rikoslakimietintö? kysyi Castrén.
— Pitäisikö puhua?
— Pitäisi.
— No minä en puhu.
— Miksi et?
— Ei kunnon koirakaan hauku käskystä.

— Puhu sinä Heikura.
— Niinkö nyt käy käsky?
— Jaa, Pyydysmäki, puhuisit sinäkin nyt. Sinulla on hyvä supliikki

ja selvä järki.
— Kiitos vain luottamuksesta.
— Pitää puhua lujasti perustuslakien takaaman Suomen kansan

valtiollisen oikeuden puolesta. Pitää sanoa, että tämä on ollut ennen
kuulumaton perustuslain loukkaus.
— No eikö Castrén puhu?
— Puhun minä, mutta pitää puhua muidenkin.
Sinä, Pekka, sinä et oikeastaan kuulukaan talonpoikiin, kun olet

kanttori ja kirjailija ja siis jo toista säätyä.
— Koska sinä olet minut kohottanut herrain säätyyn?
— Herrain säätyyn sinä kuulut, Pekka hyvä, naljaili Castrén. —

Tuleeko sinulta kohta uusi kirja?
Sen otti Päivärinta asiallisesti.
— No pitäisi tuleman. Lienetkö, sinä, Suomen suurin valtiomies,

asianajaja ja puhuja, lukenut muitakaan teoksiani?
— Tottahan nyt toki. Älä sinä ole niin epäluuloinen, Koetapa panna
kuulustelu toimeen. Kaikki tunnen.
— Ette te piittaa tällaisen talonpojan jaarituksista, te herrat.

— Se on pahalla tuulella, tämä Pekka, sanoi Castrén lepytellen.
Samassa läheni pöytää ukko Meurman. Päivärinta siirtäytyi

syrjään, alkoi hymyillä ja valmisti tuolia.
— Päivää, äänsi Meurman, suu hieman hymyssä.
— Tulehan istumaan tänne, tässä on tuoli, tarjosi Päivärinta.
Tuuli alkaa saada leppoisemman leyhkän.
— Tulit hyvään aikaan, sanoi Heikura, kun Meurman istui.
— Kuinka niin?
— Pekka tässä näytti olevan vähän pahalla tuulella, meidän

nuorten keskellä.
— Pelkäsikö joutuvansa vähemmistöön?
— Ainahan mie puoleni pian! väitti Päivärinta nyt jo toisessa

äänilajissa. — Kutsuin hengessä mukaan tämän akattoman, ja kyllä
me nyt, antaa tulla vain.
— Tehdään nyt liitto ryssää vastaan, virkahti Castrén.
— Ja ruotsalaisia vastaan, äänsi Pyydysmäki.
Meurman nosti nauravat silmänsä Castréniin:
— Mitä Castrén siitä sanoo?
— Ainahan minä olen ruotsalaisia vastaan, mutta…
— Milloin et ole heidän puolellansa, pisti Päivärinta.

Castrén vähän hermostui:
— Kuule sinä, Pekka. Enkö minä ole taistellut suomen kielen ja sen
oikeuksien puolesta ruotsalaisia vastaan?
Meurman ennätti:
— Olethan sinä, Jonas, emmehän me siihen todistuksia tarvitse.

Mutta varmemmaksi vakuudeksi tulisi sinun naida puhtaasti
suomalainen, hämäläinen tai savolainen emäntä.
Kaikki nauramaan.
— Tule karjalaisia kaunottaria kosimaan! Minä käyn puhemieheksi,

tarjoutui Heikura.
— Älkääpä, älkääpä nokastelko, on siellä tyttöjä Pohjanmaallakin.

Jonaksen pitääkin löytää sellainen emäntä, joka asuu hänen tilaansa
ja hoitaa hänen karjaansa ja kyntää hänen peltojansa sillä aikaa
kun…, esittelee Päivärinta.
— Siihen taas saa pätevimmät meidän puolesta, kerskasi

maakuntansa tyttärien puolesta Pyydysmäki.
Castrénilla oli suu hymyssä. Hän aikoi sanoa jotain. Mutta samalla
soi säädyn kello. Istunto alkoi. Valtiopäivämiehet nousivat pöydistä ja
alkoivat puoli kiireesti liikkua istuntosalia kohti.
Edustajain kasvoille ilmestyi kaikkialla vakavampi leima.

Toveriporinan hilpeä vaikutelma väistyi syrjään. Ajan painava
valtiollinen tunnelma laskeutui sieluun. Edesvastuuntunne täytti
mielen. Kaksipäisen kotkan siipien sätkytys tuntui sielussa.
Vaaran läheisyys on ilmeinen.
Kaikki säädyt liikkuvat raskaasti istuntosalejaan kohti. Mieliala on

sekava ja harmahtava.
IX.
Valtiopäivät ovat loppuneet. Nikolainkirkon kellot alkavat soida.

Pääkäytävän edustalle kirkonovesta katuun saakka on levitetty
punainen verka. Poliiseja seisoo ryhmittäin vartiossa porrasylängön
kahden puolen. Itse poliisimestari on paikalla. Alhaalle kadulle,
kahden puolen Yliopiston kirjastoa on sijoittunut komennuskunta
ratsupoliiseja. Kansaa tunkeilee katujen vierustat tulvillaan.
Kohta alkaakin näkyä senaatin torilta Unioninkatua nouseva

talonpoikaissäädyn kulkue. Ne ovat Suomen "kansanedustajia",
talonpoikia, joiden puhumisesta ei ennen ole suuria välitetty, mutta
joiden nyt kaikkien mielestä tulisi huutaa keisarille, kun majesteetin
luottamus "herroihin" on alkanut horjua. Ne ovat kirjavaa joukkoa.
Siinä sarkatakkia, verkatakkia ja puolivillatakkia. Siinä silkkipyttyä,
huopahattua, kiiltopelli-leveäperäistä. Kiilloitettua ja
rasvanahkasaapasta. Siinä juurevaa ja tanakkaa, laihaa ja karahkaa
vartaloa.
Mutta siinä on kasvoja! Suomalaista ja Suomen ruotsalaista

rotutyyppiä. Talonpoikaisluokan parhainta. Ajattelevia,
elämänkoulussa rypistyneitä ja viisastuneita maalaiskylän kasvoja,
joissa surua ei peitä taitava tekohymyily eikä ilon loimua hillitse
teeskentelytaito. Katuvierustalla virnistelee pari nuoren näköistä
käsityöläissälliä, jotka ympärilleen pälyen etsivät naurulleen
kannatusta. Mutta heitä kohtaa Erkki Pyydysmäen katse. Katse vain.
Ja naurajat hölmistyvät. Heidän kasvoilleen levenee avuttomuuden
luihu teeskentelynilme. Pyydysmäki astelee ylös korkeata
katumäkeä, vieressään Iisakki Hoikan voimakas olemus. Pyydysmäen
rinta suoristautuu, pää nousee pystympään. Hänen silmässään on
hallitsijakatsetta.
*****
Porvaristo on iloisempaa väkeä. Se ei yritä tavoitella vaikeasti

saavutettavaa hartautta enempää kuin ylhäistä juhlallisuuttakaan,
mutta se tuntee seisovansa talonpoikain yläpuolella varallisuudessa,
sivistyksessä ja viisaudessa. Porvaristo ottaa elämän sellaisena kuin
se kunakin päivänä tulee. Tämä sääty on ajan lapsi ja kasvatti, se on
ylennyt omalla voimallaan, vaurastunut omalla taidollaan, se tuntee
luoneensa itse kohtalonsa. Senpä vuoksi silkkipytyt istuvat ja heiluvat
porvaripäissä kuin tilapäiset tekoseppeleet, jotka on ansaittu työllä ja
itse tehty. Näissä riveissä tapaa hymyäkin ja melkein kaipaa hyviä
sikareja hansikoitujen etusormien välissä. Muutamat yltäkylläisyyden
ylenpalttisesti siunaamat persoonallisuudet, joilla tavallisissa oloissa,
kun saa luvan istua, on aina sukkela sana ja iloinen hymy tuttavan
varalle, kiipeävät nyt tuota Unioninkadun kiusauksenvuorta,
maallisen hyvyyden keräämä henkilökohtainen synnintuska
laskettuna omille hartioille. Heitä katuvierustain katselijajoukot
töllistelevät armottomasti, toiset osaaottavina ja ilmeisesti apuun
valmiina, toiset ilakoiden ja piloja laskien. Mutta hädän tullen
lähimmät säätyveljet kristillisen siveysopin mukaisesti käyvät
rakkaudentyöhön, tarttuen käsikynkkään kahden puolen ja auttaen
lihankiduttamaa porvaria ylös kohti Herrantemppeliä.
Jälessä astuvat papit. Heidät on vallannut syvä kirkollinen
juhlahartaus. Politiikka ja vitsit on pantu syrjään. Katuyleisökin käy
hiljaisemmaksi ja hartaammaksi, kuten juhlallisen hautajaissaaton
lähestyessä.
Kohta alkaa näkyä senaatin torilta Unioninkatua ylös nouseva

ritariston ja aatelin korupukuinen kulkue. Siinä etupäässä
maamarsalkka apulaisineen, komeine juhlapukuineen, ja ylväine
arvomerkkeineen, viestinä keskiaikaisesta säätyloistosta
Ruotsinvallan suuruuden ajoilta. Maamarsalkan pitkä, hoikka olento
tekee hennon vaikutuksen ensi silmäyksellä. Mutta vaikutus
vahvistuu sikäli kuin hän lähenee, ja vähitellen huomaa hienosti
ylhäisen tyylin. Siinä kintereillä kreiviä ja vapaaherraa, uljasta ja
pöyhkeätä ylimystöä sekä vetelää, loppuun kulunutta vaatimatonta
joukonjatkoa. Alemman aatelin sarja on pitkä ja kirjava, siinä
vilahtaa jo uudistunutta, porvarillistunutta tyyppiä. Syrjästäkatsojat
seuraavat puoliksi lumottuina tätä Suomen ylimyssäädyllistä
paraatia. Katuyleisö, kokoontuneena kaikista mahdollisista säädyistä,
seuraa vitkaan liikkuvaa kulkuetta aluksi pidättyvästi ja vaieten,
mutta vähitellen alkaa käydä kuiske. Kädenosoituksia,
päännyökähdyksiä, hymyä ja ivaa. Katseet nauttivat uljaista ja
komeista ylimyksistä, mutta joukon lipuessa uutta etsien pysähtyvät
kutistuneihin, surkastuneiden sukujen viimeisiin kääpiöjälkeläisiin
kummastellen ja joskus ilvehtien.
Mutta erityisesti kiinnittivät huomiota aatelisrouvat. Siinä komeita

vierasmaalaisia ylimysprofiileja, joissa tumma sinertävä veri kuultaa
läpi kuulean hipiän. Siinä myöskin aitosuomalaista herrastalotyyppiä,
jota tuskin millään voisi erottaa lempeästä ja hyvästä
pappilanrouvasta. Komeileva ryhti se kuitenkin tekee eron. Joutuu
vertailemaan katuvierustoilla katselevaa joukkoa tähän kulkueeseen,
joka vitkaan ja näytelmällisesi kiipeää omilla jaloillaan Unioninkatua
ylös ja siellä suistautuu punaiselle veralle, nousten porrasylängölle ja
siitä, poliisin kunniata tehdessä, avatusta ovesta kirkkoon. Ne
kuuluvat eri maailmoihin, keskenään vallasta taisteleviin luokkiin siitä
huolimatta, että samat perustuslait takaavat kaikille "kansallisen"
yhteenkuuluvaisuuden oikeudet ja vapaudet.
Kirkossa soivat urut. Ylimyskulkue katoaa vitkaan kirkkoon.
Tuskin ovat viimeiset ritariston ja aatelin jäsenet kadonneet kirkon

ovesta, kun saapuu näkymölle senaatti. Molemmat osastot.
Vormuissaan. Miehet astelevat sivuilleen katsomatta. Kansa
katuvierustoilla vaikenee ja käy totiseksi. Senaatti! Maan hallitus,
jonka yläpuolella on korkein hallitusmahti. Ennen rajoitettu, nyt raja-
aitojaan murtava mahti. Senaattorien kasvoista näkee, että he
tuntevat aseman. Ei kukaan heistä ylvästele. Ei kukaan näytä
ajattelevan mille tämä näyttää. Siinä on etuvartiojoukko! Heitä on
viime aikoina paljon tuomittu. Varsinkin viisas ja altis kapakka- ja
katuyleisö. Näkyy katuvierustoilla joitakin herrasnaamoja, jotka
ilmeisesti pyrkivät virnistykseen. Mutta virnistys häipyy, ja vaieten
seisoo tungos. Urkujen soidessa ja kirkonkellojen kaikuessa vaeltaa
vaieten aseettoman maan aseeton etuvartiojoukko, jonka ainoa
puolustusase jättiläisvihollista vastaan on laki, viisaus ja
keisarinsana. Kestääkö laki, riittääkö viisaus, pitääkö keisarinsana?
Aika vastaa näihin kysymyksiin. Nyt vaeltaa äärimmän rintaman
etuvartio puoli-väsyneesti kirkkoon. Jumalan eteen. Siellä saavat
säädyt palvelusloman pitkiksi vuosiksi — nämä jäävät rintamalle.
Heidän on jäätävä. Tuli mitä tuli.
He ovat etuvartijoita.
Heille soi nyt kirkonkello rohkeutta.

Viimeiset hallituksen jäsenet eivät ole vielä ehtineet kirkkoon, kun
jo kenraalikuvernööri seurueineen ajaa moni valjakolla katuylängölle.
Katunäytelmä muuttuu eloisaksi. Siinä poletteja lukematon kirjava
valikoima, siinä takkia, pallenauhaa, olkanauhaa, rintarahaa, ristiä ja
prenikkaa, siinä miekkaa ja tikaria, sievää venäläistä saapasta ja
nauhoitettua housunpulttia, partaa ja hiusvoiteita!
Kaiken keskuksena pieni, mitätön punahousu pitkine partoineen,

kenraalikuvernööri kreivi Heyden. Tämän vanhuksen ympärillä
liehuu, kumartaa, osoittaa korvaa, lyö kantapäätä, korjaa
miekankanninta, vyötä, hansikoita parvi partaisia ja parrattomia
ryssiä. Heidän kansallislöyhkänsä on jo saastuttanut Nikolainkirkon ja
yliopiston kirjaston välisen ilmakehän. Sitä nyt katuyleisökin saa
mielin määrin keuhkoihinsa vetää.
Loistava seurue saa sotilaskomennon. Ryssänkielen muliseva

paapatus hiljenee. Seurue alkaa nousta porrasylängölle, soluu siitä
kynttilänä seisovan poliisivartion ja taampana jossain piilossa
pälyilevän monipäisen salapoliisin valvovan hengensuojeluksen turvin
luterilaiseen kirkkoon.
Kun näytelmä on loppunut, lakkaa kellonsoitto, ja urut kirkossa

alkavat taas soida. Valtava katselijajoukko on joutunut
masentuneeseen mielialaan. Viime aikoina lakkaamatta vaaninut
kansallinen levottomuus herättää kuin unesta. Olihan siinä joku
suomalainenkin miekka. Mutta käsky ja komento oli venäläinen. Ja
kuka tietää, mitä… Venäjä on irvistänyt. Se on peloittava jättiläinen.
Tyly, tunnoton. Sitä kahlitsee vain keisarin sana. Entä jos se
rikotaan? Se rakoilee jo. Sen teho ei ole enää ehdoton. On olemassa
muuan venäläinen tahto. Mistään kansallisuuksien ja jumalan laeista
välittämätön venäläinen tahto. Sen edessä se kuuluu keisarikin
kumartavan, sitä noudattavan, sitä jumaloivan.
Kuinka käy Suomelle annetun keisarinsanan?
Ja jos hän rikkoo sen, kuka puolustaa Suomea?
Katuyleisö viipyy. Sen on vallannut painostava mieliala.

Suomalaiskansallisen aateliskomeuden, papillisen jumalanpelon,
porvarillisen omanvoimantunnon ja hetken hilpeyden on pyyhkinyt
kuin siivellä sivuen venäläisen miekantuppi ja kannuksen kalina,
venäläinen puheenporina ja venäläinen haju. Siis se, mikä
ylivoimaisena kaikkea hallitsi.
Ja suomalainen poliisivalta, joka tuon mahdin edessä kumartaa,

kirkko, joka sitä jumalansanoin tervehtii ja siunaa, aatelismies, joka
rinnassaan kantaa näiden lahjoittamia uskollisen palveluksen
korumerkkejä, rahoja, ristejä ja vormunauhoja — kaikki ne näyttävät
yhtäkkiä ryssän, sortavan mahdin, lakeijoilta vain!
Katuyleisö alkaa hajota vaieten. Useitten kasvoilla on synkkä

leima, avuttomuuden, voimattomuuden jäätävä sumukerros. Mutta
kun henkäys ehtii ohi, alkaa taas porina käydä Pietarin
Suomenkomitean hävittämisestä, Suomen sikäläisten etuvartijain
kelvottomuudesta, ennustetuista uusista ukaaseista. Vaikka ilma on
lämmin, pyrkii muutamia värisyttämään.
*****
Tuntia myöhemmin tapaamme säädyt keisarillisen linnan

eteishallissa, säädyittään ryhmittyneinä vaieten tuijottamassa
valtaistuinsalin suureen, suljettuun oveen. Yhtäkkiä lyödään ovet
auki, ja säätyjen edustajat alkavat virrata sisään.
Valtaistuinsali on kirkkaasti valaistu. Sen upeista kristallikruunuista

ja porsliininvalkeista hohtavista seinistä säteilee lumoava valohohde.
Valkeat pinnat hohtavat vielä valkeampina. Taustalla, korokkeella on
valtaistuin tyhjänä. Sen yläpuolella Venäjän kaksipäinen kotka.
Pyydysmäen silmä sattuu siihen ja jää tuijottamaan. Siinähän se on,
painajainen, kummitus, Venäjän vallan kuvannollinen-edustaja! Hän
seisoo jossain ryhmässä, mutta ei huomaa missä. Katse on
imeytynyt tuohon kummitukseen. Poskilihakset pullistuvat. Siinä alla
valtaistuin ammottaa tyhjänä. Miksi ei sitä kumota, hävitetä?
Säädyt ovat sijoittuneet ryhmiin, kukin lajinsa jälkeen,

maamarsalkka ja puhemiehet säätynsä eteen. Kohta sen jälkeen
astuvat viereisestä huoneesta senaatin molemmat osastot ja
asettuvat paikoilleen valtaistuimesta oikealle.
Yhtäkkiä kuuluu viereisestä huoneesta muutamia venäläisiä

komentosanoja, muutamia joukkojalkaliikkeitä, tahtiastuntaa.
Vastenmielinen tunnevärähdys käy läpi Erkki Pyydysmäen sielun.
Kohta ilmestyykin äskeisestä kirkkoparaatista tuttua univormua ja
partaa. Erkistä tuntuu, että ne tulevat suojaamaan tuota takaseinällä
olevaa kaksipäistä kotkapetoa ja sen ammottavaa, tyhjää
valtaistuinta. Kiinassa on lohikäärmeellä valtaistuin, täällä
kaksipäisellä kotkalla. Ja nuo tuossa ovat petolinnun henkivartijoita
ja vallansuojelijoita, ja nuo, ja nuo…
Mutta nyt tuli kenraalikuvernööri, se pieni venäläinen ukko, jolle

keisarillinen tahto oli valtansa merkiksi antanut punaiset housut,
kultaisia nauhoja, poletteja ja rintarahoja, joiden lumoavan koreuden
edessä vallat ja mahdit tässäkin kumarsivat, aivan kuin kiinalaiset
lohikäärme-merkin edessä. Erkki ei kumartanut. Hänen sappensa
kiehui.
Kaikki on järjestyksessä.
Maamarsalkka ja puhemiehet astuvat puolitiehen kohti

valtaistuinta ja kumartavat tuota ukkoa kuin jumalaa, joka
armollisesti katsoo, kuinka he kumartavat.
Maamarsalkka von Haartman astui tarkoin mitatun askeleen

eteenpäin puhemiesrivistä ja lausui ruotsiksi:
"Korkea-arvoinen Herra Kreivi.
"Kun ritaristo ja Aateli nyt valtiopäiväin lopulla taas on

kokoontunut valtaistuimen eteen, pyytää Ritaristo ja Aateli, että
Teidän ylhäisyytenne Hänen Majesteetilleen ja Suuriruhtinaalle
ilmaisisi Ritariston ja Aatelin syvän kunnioituksen ja uskollisuuden
hallitsijaa kohtaan.
"Sillaikaa kuin säädyt tällä kertaa ovat olleet koolla, on Ritaristo ja

Aateli muiden säätyjen kanssa käsitellyt ja punninnut koko joukon
Hallituksen antamia esityksiä ja tehnyt päätöksiä useissa muissa
asioissa, joista on ollut kysymys näillä valtiopäivillä. Se, mitä Säädyt
ovat näissä asioissa lausuneet, se on meidän oloissamme luotettavin
ja oikea ilmaus maan toiveista ja mielipiteistä, joiden Ritaristo ja
Aatelisto myöskin toivoo sopivan yhteen Hänen Majesteettinsa
isällisien aikeiden kanssa maan hyväksi.
"Ritariston ja Aatelin jäsenet eroavat nyt vakuutettuina siitä, että

he voimainsa mukaan ovat koettaneet rehellisesti ja omantuntonsa
mukaisesti täyttää kukin tehtävänsä. Esiintuoden sydämelliset ja
alamaiset onnentoivotuksensa Hänen Majesteetilleen ja koko
Keisarilliselle Huoneelle, toivoo Ritaristo ja Aateli, että lempeä
Sallimus soisi Hänen Majesteetilleen onnea ja siunausta Hänen yhä
jatkuvissa suurissa tehtävissään.
"Ritaristo ja Aateli sulkeutuu täten Hänen Majesteettinsa

armolliseen suojaan."
Nyt astui esiin pappissäädyn puhemies arkkipiispa T. T. Renvall ja

lausui suomeksi:
"Teidän ylhäisyytenne!
"Ne valtiopäivät, joilla Suomen kansan edustajat neljän kuukauden

ajan ovat olleet koossa neuvottelemassa isänmaan asioista, ovat nyt
hänen Keisarillisen Majesteettinsa käskystä loppuneet.
"Niinkuin velvollisuus ja omatunto ovat vaatineet, ovat edustajat

suoralla totuudentunnolla Valtaistuimen eteen esiintuoneet sen,
minkä ovat arvelleet edistävän sen kansan menestystä, jota ovat
edustaneet. He ovat olleet vakuutetut tällä tavalla parhaiten
vastaavansa jalomielisen Keisarinsa ja Suuriruhtinaansa maanisällisiä
aikomuksia ja säilyttävänsä Hänen Majesteettinsa verrattoman
kallista luottamusta.
"Sen ohessa kuin pappissääty nöyrimmästi anoo, että Teidän

Ylhäisyytenne tahtoisi Hänen Majesteetillensa esiinkantaa
pappissäädyn järkähtämättömän alamaisen uskollisuuden ja
kunnioituksen ilmaukset, rukoilee pappissääty Hänen
Majesteetillensa Keisarille ja Hänen Majesteetillensa Keisarinnalle
sekä Hänen Keisarilliselle Korkeudellensa Perintöruhtinaalle ja koko
Keisarilliselle perheelle Herran siunausta. Suojelkoon Jumala
Kaikkivaltias edelleen Hänen Majesteettiansa ja Hänen Korkeaa
Perhettänsä samaten kuin Venäjän valtakunnan miljoonien
asukkaitten hartaaksi iloksi Jumalan suojeleva käsi hiljan vieraalla
maalla varjeli rakastetun nuoren ruhtinaan, Perintöruhtinaan kalliin
hengen."
Nyt esiintyi porvarissäädyn puhemies Joachim Kurtén ja puhui

ruotsiksi:
"Herra Kreivi!
"Suomen kansan edustajat eivät ole voineet olla vertailematta

keskenään sitä kehitystä henkisessä ja taloudellisessa katsannossa,
jonka maamme vuosisadan viimeisenä neljänneksenä on
saavuttanut, ja samanlaista kehitystä sitä ennen yhtä pitkinä
ajanjaksoina sen kuluneesta elämästä. He ovat sellaisesta vertailusta
saaneet sen vakuutuksen, että ne ilahduttavat edistysaskeleet, jotka
viimeisin aika on ottanut, ovat välttämättä suurimmaksi osaksi
hedelmiä niistä laeista ja toimista, joita valtiopäiväin on suotu jalojen
hallitsijain turvassa hyväksyä ja päättää. Näihin lakeihin, näihin
toimiin on esikuvia voitu saada toisista maista, mutta etusijassa ne
ovat perustetut tarkkaan tietoon maamme tarpeista ja sovitetut
kansamme tapain ja katsantokannan mukaan. Sen vuoksi niitä on
mielisuosiolla noudatettu, sen vuoksi ne ovat kantaneet hyviä
hedelmiä ja tulleet kansalle kallisarvoisiksi.
"Kun näillä valtiopäivillä taas on suotu maamme säätyjen olla

osallisina lainsäädännössä ja Hallitsijan eteen kantaa toivomuksensa,
ovat he sen vuoksi rehellisellä ja väsymättömällä työllä koettaneet
yhä rakentaa ennen pannulle perustalle. He antavat nyt Hänen
Majesteetillensa työnsä tulokset ja kun järkähtämättömällä
luottamuksella ovat vastaan ottaneet Hänen Majesteettinsa
armollisen vakuutuksen edeskinpäin kestävästä hyvänsuonnista ja
sisällisestä huolenpidosta Suomen kansaa kohtaan ja sille suotujen
oikeuksien muuttumattomina säilyttämisestä, niin he myös lujasti
luottavat, että Hänen Majesteettinsa on armollisesti ottava vastaan
heidän totuudesta, lainkuuliaisuudesta ja kansamme tarpeiden
tuntemisesta lähteneet lausuntonsa ja päätöksensä ja että Hänen
Majesteettinsa on ottava ne suosiollisesti tarkastaakseen ja antava
niille armollisen vahvistuksensa.
"Herra Kreivi! Saattakaa Hänen Majesteetillensa Keisarille, meidän

kaikkein armollisimmalle Suuriruhtinaallemme vakuutus Suomen
porvarissäädyn alamaisesta kunnioituksesta, uskollisuudesta ja
alttiudesta sekä sen sulimmat onnentoivotukset Heidän
Majesteettiensa ja Keisarillisen Perheen onneksi ja menestykseksi."
Viimeisenä oli talonpoikaissäädyn puhemiehen vuoro.

Herastuomari K. J.
Slotte astui esiin ja lausui suomeksi:
"Herra Kreivi!
"Syvästi tuntien niiden tointen tärkeyden, jotka olivat Suomen

kansan edusmiesten tehtävinä, kokoontuivat säädyt näille
valtiopäiville, ja Säätyjen töillä onkin ollut tavallista vakavampi
luonne.
"Täydestä sydämestä on Suomen Talonpoikaissääty ottanut osaa

säätyjen tehtäviin siinä vakavassa toivossa, että Hänen
Majesteettinsa Keisari, Suomen armollisin Suuriruhtinas on oivaltava
mitä hänen alati uskollinen Suomen kansansa kaipaa. Tämän
luottamuksensa tukena pitää Talonpoikaissääty vilpittömällä ilolla
Hänen Majesteettinsa näiden valtiopäivien kestäessä julkilausumia
armollisia ja suosiollisia tarkoituksia, ja Talonpoikaissääty rohkenee
toivoa, että hänen Keisarillinen Majesteettinsa armossa on kallistava
korvansa Suomen kansan edusmiesten vakaiden keskustelujen
jälkeen tekemille kansan elinehtoja koskeville alamaisille esityksille.
"Kaikkivaltiaan armo, josta rakas Ruhtinaamme hiljakkoin on

saanut mitä kalliimman osoituksen Hänen valtikkansa perillisen
pelastuksesta hengen vaarasta, olkoon vastedeskin runsaimmassa
määrässä Hänen Majesteettinsa ja Hänen korkean perheensä
suojeluksena. Tällä sydämestä käyvällä toivomuksella pyytää
Suomen Talonpoikaissääty, lausuen vakuutuksensa alamaisesta
kunnioituksesta Hallitsijaansa kohtaan, tulevaisuudessakin saada olla
suljettuna jalomielisen Suuriruhtinaansa isälliseen huolenpitoon."
Kun herastuomari Slotten puhe oli päättynyt, astui maamarsalkka

lähemmäksi valtaistuinkoroketta ja kenraalikuvernööri pari askelta
häntä vastaan. Maamarsalkka ojensi valtiopäiväpäätökset komeihin
kansiin sidottuina hallitsijan edustajalle, joka ne otti vastaan ja antoi
adjutantilleen. Nyt astui kenraalikuvernööri valtaistuimen eteen,
suoristautui ja luki venäjänkielisen käskykirjeen, jonka eräs
senaattori sen jälkeen luki ruotsiksi ja suomeksi.
Se oli tällainen:
"Suomen Kansan edustajat.
Kun teidän toimellenne määrätty aika on nyt loppuun

kulunut kiitän Minä teitä työstänne maan hyväksi sekä teidän,
Suomen kansan puolesta, useasti lausumistanne alamaisen
uskollisuuden ja rakkauden tunteista Minua ja Minun
Keisarillista Perhettäni kohtaan.
Sulkien teidät ja koko Minun Suomen kansani Kaikkivaltiaan
armoon Minä julistan valtiopäivät päättyneiksi ja pysyn teille
muuttumattomasi suosiollisena. Hatsinassa, 11 päivänä
Toukokuuta 1891.
ALEKSANDER."
Heti suomalaisen käännöksen lukemisen päätyttyä esitti

maamarsalkka keisarille eläköönhuudon, joka yhdeksänkertaisesi
kerrattiin.
Kenraalikuvernööri teki pienen kumarruksen ja lähti

valtaistuinkorokkeelta, marssien samasta ovesta, josta oli tullutkin.
Kirjava esikunta taas kannukset ja miekat kalisten seurasi jälessä
sotilaallista tahtiaskelta pitäen. Viimeiseksi meni senaatti.
Säädyt aikoivat laskeutua eteishalliin samalla kuin lehterit

tyhjenivät helsinkiläisistä hienoimman ja sitä seuraavan
naismaailman edustajista.
Pyydysmäki selviytyi muiden säätytoveriensa mukana alhaalla

päällystakin etsinnästään. Hänen korvissaan yhä soivat kannusten
helinä ja venäläiset komentosanat ja tahti. Päästyään hieman
vapautumaan kiinalaisesta lohikäärme- ja venäläisestä petolintu-
tunnelmasta, jonka alaisena maailman suurimpain valtakuntain
alamaiset huokaavat, alkoi hän ajatella, miten suomenkieli sai
keisarin puheessakin vasta viimeisen sijan. Hänen katkeruutensa
paisui, kun eteishallissa ja varsinkin alhaalla tungoksessa havaitsi
ruotsinkielen taas soivan tunnettujen suomenmielistenkin suusta.
Ryssää ja ruotsia, ruotsalaisia ja ryssiä! Yhtäkkiä piirtyvät hänen
mieleensä äsken valtaistuimen oikealla puolen seisoneitten joukosta
senaattori Yrjö-Koskisen vakavat kasvot. Hän luuli tavanneensa niissä

Kingship in The Mycenaean World and Its Reflections in The Oral Tradition Prehistory Monographs Ione Mylonas Shear

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Kingship in The Mycenaean World and Its Reflections in The Oral Tradition Prehistory Monographs Ione Mylonas Shear

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Kingship in The Mycenaean World and Its Reflections in The Oral Tradition Prehistory Monographs Ione Mylonas Shear

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Get ebook downloads in full at ebookname.

Kingship in the Mycenaean World and its

Explore and download more ebook at https://ebookname.com

The Prehistory of the Paximadi Peninsula Prehistory

Cysts of the Oral and Maxillofacial Regions 4th Edition

Maritime networks in the Mycenaean world 1. paperback

Development with the Force com platform building

Plant Functional Genomics Methods and Protocols 2nd

Advanced pH Measurement and Control 3rd Edition Gregory

Manual of Travel Medicine 3rd Edition Edition Yung

Supply Chain Security A Comprehensive Approach 1st

Kingship in the Mycenaean World and

Ione Mylonas Shear

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Shear, Ione Mylonas, 1936-

LIST OF FIGURES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .ix

CHAPTER I: The Archaeological Evidence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .5

CHAPTER II: The Evidence of the Linear B Tablets . . . . . . . . . . . . . . . . . .39

CHAPTER III: The Ugarit Parallel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .65

CHAPTER IV: The Evidence of the Oral Tradition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .69

CHAPTER V: The End of the Tradition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .81

CHAPTER VI: Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .97

INDEX OF ANCIENT AUTHORS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .215

INDEX OF REFERENCES TO THE ILIAD . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .217

INDEX OF REFERENCES TO THE ODYSSEY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .221

Frontispiece. Photograph of George E. Mylonas taken by his daughter at

The Archaeological Evidence

A. The Grave Circles at Mycenae

chieftains, or kings41 is not of importance in my opinion, once they are rec-

tombs at both Prosymna and Mycenae.53 This clustering of tombs suggests

In Grave Circle B, the appropriate life span needed to produce a male

B. The Tholos Tombs at Mycenae

C. The Evolution of Kingship

surrounded by massive fortifications which once again indicate a warrior

D. The Extent of the King’s Control of the Economy

The possibility of individual households having their own independent,

Valtiopäivämies käänsi kysyvänä päätään.

— Se voi olla teille ikävää kuulla, mutta minun täytyy tunnustaa,

Valtiopäivämies ei vastannut kohta. Jalka liikahti, mutta hän jäi

— Vai niin. Miksi et?

— Minä en ole voinut lukea.

— Mutta nehän menivät aikaisemmin hyvin?

Iiska oli vuorostaan noussut ja katseli nyt ikkunasta. Kääntyen

— Sitäkin, ettei minusta tule pappia.

Isän synkistynyt katse hieman lientyi. Huulet vetäytyivät terävään

— E-e-i tule pappia! Siihenhän ei paljoa tarvita.

— Siihen tarvitaan uskoa.

— Hm hm, vai niin.

Hän sytytti sammuneen piipun ja kysyi jälleen:

— Mitä sinä sitten meinaat?

Iiska heittäysi huoahtaen sohvaan ja virkkoi:

Poika katsoi säpsähtäen isän silmiin, joissa nyt pilkan sijasta

— Minusta ei koskaan tule tyhjäntoimittajaa!

— Sepä kuuluu joltakin, tunnusti isäkin jo päästen jännityksestä.

— Sehän se on vaikeinta. Mutta eihän tämä nyt ole varmaa vielä.

Nuori, epäröivä teologi laski kyynärpäänsä polville ja posket

— Eikö sitä asiaa voisi jättää syksyyn päättämättä? kysyi isä.

— Sitähän minä aioin isältä pyytää.

— No jättää sen asian syksyyn.