Download the full version of the ebook at

https://ebookultra.com

Award Winning Chess Problems Burt Hochberg

https://ebookultra.com/download/award-winning-
chess-problems-burt-hochberg/

Explore and download more ebook at https://ebookultra.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Complete Chess Course From Beginning to Winning Chess

21st Century Edition Fred Reinfeld

https://ebookultra.com/download/the-complete-chess-course-from-
beginning-to-winning-chess-21st-century-edition-fred-reinfeld/

ebookultra.com

Seven Steps to an Award Winning School Library Program 2nd

Edition Ann M. Martin

https://ebookultra.com/download/seven-steps-to-an-award-winning-
school-library-program-2nd-edition-ann-m-martin/

ebookultra.com

Building Up Your Chess The Art of Accurate Evaluation and

Other Winning Techniques 1st Edition Lev Alburt

https://ebookultra.com/download/building-up-your-chess-the-art-of-
accurate-evaluation-and-other-winning-techniques-1st-edition-lev-
alburt/
ebookultra.com

Rat Animal 1st Edition Jonathan Burt

https://ebookultra.com/download/rat-animal-1st-edition-jonathan-burt/

ebookultra.com
Animals in Film Locations Jonathan Burt

https://ebookultra.com/download/animals-in-film-locations-jonathan-
burt/

ebookultra.com

Judson Dance Theater 1st Edition Ramsay Burt

https://ebookultra.com/download/judson-dance-theater-1st-edition-
ramsay-burt/

ebookultra.com

Key Chess Puzzles Sacrificial Chess Robert J. Richey

https://ebookultra.com/download/key-chess-puzzles-sacrificial-chess-
robert-j-richey/

ebookultra.com

Anxiety Cheryl Winning Ghinassi

https://ebookultra.com/download/anxiety-cheryl-winning-ghinassi/

ebookultra.com

Sediment Cascades An Integrated Approach 1st Edition Tim

Burt

https://ebookultra.com/download/sediment-cascades-an-integrated-
approach-1st-edition-tim-burt/

ebookultra.com
Award Winning Chess Problems Burt Hochberg Digital
Instant Download
Author(s): Burt Hochberg
ISBN(s): 9781402711459, 140271145X
Edition: Paperback
File Details: PDF, 1.87 MB
Year: 2005
Language: english
 Official MENSA
Puzzle Book

Award-Winning

CHESS
PROBLEMS

Burt Hochberg

Sterling Publishing Co., Inc.

New York
 Also by Burt Hochberg
Title Chess: The 1972 U.S. Chess Championship

Winning With Chess Psychology (with Pal Benko)

The 64-Square Looking Glass: The Great Game of Chess in World Literature

Chess Braintwisters

Sit & Solve Chess Problems

Mensa Guide to Chess: 30 Days to Great Chess

Mensa and the distinctive table logo are trademarks of

American Mensa, Ltd. (in the U.S.), British Mensa, Ltd. (in the U.K.),
and Mensa International Limited (in other countries)
and are used by permission.
Mensa as an organization does not express an opinion as being that of Mensa or have
any ideological, philosophical, political or religious affiliations. Mensa specifically dis­
claims any responsibility for any liability, loss or risk, personal or otherwise, which is
incurred as a consequence, directly or indirectly, of the usc and application of any of the
contents ofthis book.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data Available

Hochberg, Burt.
Award-winning chess probl ems I Burt Hochberg.
p. cm.-{Official Mensa puzzle book)
Includes inde.x.
ISBN 1-4027-1145-X
1. Chess problems. I. Title: Chess problems. TI. Title. III. Series.

GV1451.H615 2005
794.1'2-dc22
2004066244

2 4 6 8 10 9 7 5 3

Published by Sterling Publishing Co., Inc.

387 Park Avenue South, New York, NY 10016
© 2005 by Burt Hochberg
Distributed in Canada by Sterling Publishing
<Jo Canadian Manda Group, 165 Dufferin Street
Toronto, Ontario, Canada M6K 3H6
Distributed in Great Britain by Chrysalis Books Grou p PLC
The Chrysalis Building, Bramley Road, London W10 6SP, England
Distributed in Australia by Capricorn Link (Australia) Pty. Ltd.
P.O. Box 704, Windsor, NSW 2756, Australia

Manufactured in the United States ofAmerica

All rights reserved
Sterling ISBN 1-4027-1145-X
For information about custom editions, special sales, premium and
corporate purchases, please contact Sterling Special Sales
Department at 800-805-5489 or specialsales@sterlingpub.com.
 CONTENTS

Introduction 5
The Problems 7

The Hints· 70

The Solutions 74
For my son, David
 INTRODUCTION

Each of these problems has been awarded a top prize in one of

the innumerable problem competitions (tourneys) that have been
held all over the world in the last century and a hal£ Problem
composers submit their works to committees whose members
comprise other composers, problem judges, and problem maga­
zine editors. These experts determine the prizewinners in several
categories.
Advanced solvers will no doubt recognize the various "themes"
that constructors like to use such as the Nowotny Interference,
the Wurzburg-Plachutta, the Dual Avoidance, the Rukhlis, the
Stocchi, and other exotic birds. Since this book is not intended
primarily for the advanced solver (although many of the problems
here are challenging enough for them), I have decided to ignore
all talk of themes and have chosen problems that inexperienced
solvers, without knowing anything about themes, should be able
to solve through diligent and I hope pleasurable effort.
All orthodox chess problems, like those in this book, stipulate
that White makes the first move (the key) and checkmates Black
in a specified number of moves no matter what Black plays. The
stipulation is inviolable: mate must be accomplished in exactly
the number of moves specified, no more, no fewer. There is only
one correct key for each problem.
All the problems in this book are orthodox two-move direct
mates, which simply means that they are not helpmates, self­
mates, maximummers, retroselfstalemates, or other unorthodox
forms. The stipulation for a two-mover is that White is to move
first and mate on his second move no matter how Black tries to
defend. Black will be unsuccessful, of course. As solver, your task
is to find the key that unlocks the puzzle and then to work out
the ensuing mate after every possible Black response.

5
 In a two-mover, White's first move sets up the mate in one of
two ways. White either directly threatens a specific mate on the
next move (a "threat-problem") or plays a waiting move that
threatens nothing but waits for Black to make a move that allows
mate. Knowing what type of position a problem is should be a
helpful first step in solving it: if the position is mostly blocked,
with almost no pawn moves and few piece moves for Black, then
White's first move is most likely a waiting move; this is a "block­
problem" or a "zugzwang" position. Zugzwang is a very impor­
tant stratagem not only in problems but also in ordinary chess
play. It's a German word that means "compulsion to move." A
player in zugzwang is required to move, thereby weakening his
position or losing the game outright.
Another helpful clue is that none of the problems in this book
has a checking key.
If you have trouble finding a solution despite your best efforts
(don't give up without a fight!}, you may avail yourself of a hint.
But be warned: though most hints are instantly helpful, some are
cryptic and require a little extra thinking.
For their invaluable help in preparing this book, I'm grateful
to my amazing wife, Carol, and my extraordinary editor, Peter
Gordon.

6
 1. V. Diaconu, DerWaarheid 1967

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

2.]. Dobrescu, Shakhmaty v SSSR 1956

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

7
 3. F. Gamage, Chess Correspondent 1941

6
5
4

3
2

a b c a e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

4. E. Kahane, Salut Public 1929

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

8
5. H. des Marands amd P. Monreal, La Marseillaise 1945

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

"White to move and mate in two

Hint, page 70

6. 0. Wurzburg, Pittsburgh Gazette Times 1917

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

9
 7. M. Caillaud, Probleemblad 1985

6
5
4

3
2

a b c a e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

8. M. Kovacevich, D. Ljubomirovich, Mat Plus 1996

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

10
 9. M. Marandjuk, Smena 1993

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

10. M. Musil, Sahmatny zurnal 1892

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

11
 11. W.A. Shinkrnan, Huddles:field College Magazine 1887

8
7

6
5
4
3
2

a b c -d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

12. W.B. Rice, Good Companions 1915

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

12
13. A. Galitsky, Shakhmatnoye obozreniye 1892

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

14. 0. Wurzburg, Gazette, Times 1917

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

13
15. L. Kubbel, Deutsche Schachzeitung 1909

6
5
4
3
2

a b c ti e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

16. T. Vesz, Good Companions 1923

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73
 17. J. Vakuska, Sahove umenie 1994

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

18. H. Tuxen, Good Companions 1922

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

15
 19. H.H. Tucker, Melbourne Times 1919

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

20. A.G. Stubbs, Hampstead Express 1914

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

16
21. A.G. Stubbs, Good Companions 1918

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

22. L. B. Salkind, Die Schwalbe 1912

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

17
 23. B.G. Laws, Northern Figaro 1888

6
5
4
3
2

a b c d- e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

24. V. Marin, Sydney Herald 1898

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

18
 25. A. Mari, La Scacchista 1921

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

26. M. Lipton, British Chess Problem Society 1986

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

19
 27. A.F. Kallaway, Football Field 1904

8
7

6
5
4
3
2

a b c d -e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

28. G. Heathcote, Revue d'Echecs 1904

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

20
29. K. Hannemann, Brisbane Courier 1920

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

30. G. Guidelli, Good Companions 1918

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

21
 31. M. Grunfeld, Miinchener Post 1937

8
7

6
5
4
3
2

a b c· d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

32. A.G. Fellows, Birmingham Mercury 1895

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

22
 33. 0. Stocchi, Ajedrez Espaiiol1952

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

34.J.J. O'Keefe, Melbourne Leader 1909

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

23
 35. F.A.L. Kuskop, OtagoWitness 1898

6
5
4
3
2

1
·
a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

36. G. Hume, British Chess Magazine 1933

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

24
 37. H. Cudmore, Hackney Mercury 1902

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

38. V. Chepizny, 64 1980

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

25
 39. H.W. Bettmann, Good Companions 1924

6
5
4
3
2

a b ·c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

40.]. Beszczynski, Start 1955-56

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

26
41. H.W. Sherrard, Sheffield Independent 1886

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

42. G. Heathcote, American Chess Bulletin 1911

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

27
 43. A. Ellerman, Alfiere di Re 1922

8
7

6
5
4
3
2

a b c � d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

44. V.F. Rudenko, Cervonij gimik 1975

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

28
 45. A. Bottacchi, Brisbane Courier 1919

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

46. H.W. Barry, La Strategie 1901

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

29
 47. M. Feigl, Tijdskrift 1904

8
7

6
5
4
3
2

a b c· d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

48. A.G. Stubbs, Good Companions 1920

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

30
 49. K. Grabowski, Tygodnik 1913

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

50. H.E. Funk, Good Companions 1923

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

31
 51. G. Heathcote, Healey Memorial Tourney 1901

8
7

6
5
4

3
2

a b C· d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

52.J.C. Wainwright, Good Companions 1914

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

32
 53.J. van Dyke, Tijdschrift 1903

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

54. A. van der Ven, Tijdschrift 1912

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

33
 55. B. Djakuk, Diagrammes 1994

8
7

6
5
4
3
2

a b c� d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

56. L.K. A. Kubbel, Tijdskrift 1917

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

34
 57. G. Guidelli, La Scacchiera 1920

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

58. C. A. Gilberg, Danbury News 1881

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

35
 59. Z. Kolodnas, L'Echiquier de Paris 1927

8
7

6
5
4
3
2

a b c· d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

60. C.W. Sheppard, Good Companions 1921

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

36
 61. P. F. Blake, Football Field 1902

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

62. H.W. Bettmann, Southern Trade Gazette 1895

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

37
 63. J. Opdenoordt, Tijdschrift 1917

8
7

6
5
4

3
2

a b c ·d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

64. J.J. O'Keefe, Brisbane Courier 1916

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

38
 65. V. Marin, Spanish National Tourney 1919

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

66. L. Loshinski & L. Zagoruiko, Sport Kommittee USSR 1950

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

39
 67. J.K. Heydon, Good Companions 1920

8
7

6
5
4

3
2

a b c a e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

68. E. Pape, Good Companions, April1923

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

40
69. C. Mansfield, Densmore Memorial 1918-20

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 70

70. C. Mansfield, Good Companions 1917

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

41
 71. K. A. K. Larsen, Revista Argentina 1920

6
5
4
3
2

a b c � d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 72

72. F. A.L. Kuskop, Canterbury Times 1900-01

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

42
73. E. Rukhlis, Concours de Sverdlovsk 1946

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

"White to move and mate in two

Hint, page 70

74. G. Guidelli, Brisbane Courier 1918

8
7

6
5
4

3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 71

43
 75. K. Grabowski, Haagsche Post 1921

8
7

6
5
4
3
2

White to move and mate in two

Hint, page 72

76. F. Gamage, British Chess Magazine Theme Tourney 1944

8
7

6
5
4
3
2

a b c d e f g h

White to move and mate in two

Hint, page 73

44
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
matkamies. Varsilla kasvoi varvikkoa ja kanervaa ja siellä täällä joku
puu, kylvämätönnä, istuttamatonna.

Klaus Baas muisti poikasajoilta kaikellaisia kauheita juttuja

"vanhasta suuresta valtatiestä". Ja siksi hän otti nyt linkkuveitsensä
taskusta ja avasi sen ja piti aina valmiina. Kun siellä täällä tuli aho ja
sillä tai aivan tiepuolessa näreikössä kuumotti talo, uutisasumus, niin
hän kulki verkemmin kuten nauttiakseen edes vähän aikaa ihmisten
läheisyydestä. Mutta kun talo jäi taakse, niin hän pisteli
puolijuoksuksi, päästäkseen pian aution taipaleen poikki. Kerran hän
pelästyi kauheasti isoa tummaa olentoa, joka ilmestyi tielle hänen
eteensä. Sydän jyskyttäen hän kiersi isossa kaaressa sen ohi, puukko
hihassa. Mutta samassa hän huomasi, että se oli hevonen, joka
rauhassa syödä nyhti. Klaus Baas meni luo, taputteli sitä ja jatkoi
matkaansa. Jonkun ajan päästä jyrisivät vastaan suuret, kömpelöt
vankkurit, kolme isoa hevosta edessä. Hän huomasi heti lujista ja
kömpelötekoisista ajokaluista, että ne olivat marskimaalaisten
ajovehkeitä; oltiin menossa turpeen tai puun hakuun. Siitä hän
arvasi aamun lähenevän, ja oli hyvillänsä. Puolen tunnin päästä
alkoikin tuuli hengähdellä vinhemmin ja kylmemmin ja ennusti
aamua. Hän eroitti jo missä oli. Ja hän saapui jalat puutuneina
aamun hämärissä synnyinkyläänsä.

Hän poikkesi kylän raitilta ja meni suoraan taloon, missä velimies

oli renkinä, tähysteli pihalla ympärilleen ja huomasi tulen tuikkivan
pienestä, matalalla olevasta akkunasta tallin oven pielestä; meni
lähemmäksi ja näki veljensä kelteisillään seisovan kirstunsa vieressä
ja sukivan tukkaansa. Veli tirkisti pieneen peilinsiruun ja kasteli joka
sipaisun välillä katkennutta luukampaa ruskeaan vesivatiin. Klaus
Baas naputti akkunaan ja sanoi: "Se olen minä, veljesi Klaus."
 Petter Baas avasi ikkunan ja vastasi: "Tule sisään", ja viittasi
hänelle. Kun poika tuli sisään, niin Petter Baas istahti kirstunsa
kannelle, peili ja kampa kädessä, ja sanoi: "Kyllä minä olen kovan
onnen poika. Aavistin jo, että tänä päivänä tulisi jotain. Viime
vuonnakin tähän samaan aikaan tallasi valakka Rusko jalkaterälleni
ja toissa vuonna olin vähällä pudota katolta, kun olin tervaamassa.
Annapas nyt tulla vaan, mikä hätänä? Onko äidillä mikä? Onko hän
tehnyt itselleen mitä vai onko hän pieksänyt hengiltä jonkun teistä?"

Klaus Baas sanoi isän kuolleen ja kertoi hänen sairautensa.

Petter Baas laski kamman ja peilin kirstulle ja istui selkä köykyssä,

käsiänsä polvien välissä riiputtaen, ja tuijotti mietteissään eteensä.
Veli kertoi rahapulasta — ja kuinka hän eilen ja toissapäivänä oli
turhaan juossut apua etsimässä.

Petter Baas kuunteli. Sitten hän nousi ylös, avasi kaidan, karkeista
laudoista kyhätyn hataran oven ja sanoi tyynesti ja verkalleen —
arvokkaasti kuin ainakin kahdeksantoista ikävuottansa täyttänyt:
"Tulehan tänne, Trina."

Kohta ilmestyi kynnykselle kuuden- seitsemäntoista vanha tyttö,

paitahihaisillaan ja alushameisillaan. Hän oli terve ja vanttera, tukka
kasteltu ja kauniisti sileäksi kammattu kuin Petter Baasinkin,
päällyshame käsivarrella. Hän tarkasteli vaieten vierasta, istahti
sängyn laidalle ja alkoi kierrellä suittua tukkaa nupulle vasemman
käden etusormella. Petter Baas kertoi nyt surullisen uutisen ja sanoi
että äiti tarvitsisi kuusikahdeksatta markkaa. Tyttö oli aivan
rauhallinen. Ja tukkansa kuntoon saatuansa hän nousi ylös, pisti
hameen päänsä kautta ylleen, solmi lujasti nauhat ja sanoi
levollisesti: "No mitäs siinä, Petter; pitäähän ne antaa."
 Klaus Baas henkäisi helpoituksesta ja ajatteli: onko näillä sitten
rahaa niin paljon?!

"No niin", sanoi Petter, "otahan ne käsille sitten!"

Petter Baas pujotti hitaasti liivit ja tallijakun päälleen ja tyttö alkoi

penkoa jotakin sängyn olkipatjan alta. Klaus Baas katseli silmät
pyöreinä ja alkoi jo ihmetellä sitä, että punaisenkirjavassa tyynyssä
oli kaksi pään kuoppaa; mutta samassa se haihtui, hän muisti vain
rahan. Nyt tyttö sai esiin paksun engelskannahkaisen rahamassin,
joka oli kurottu lujasti nuoralla kiinni ja nuoraan tehty monet solmut
ja itse pussi köytetty sängyn jalkapuuhun. Tyttö availi kynsin
hampain monet solmut. Petter Baas piti kämmeniään tytölle ja tyttö
nosteli niihin taalarin ja markan rahan toisensa jälkeen. Kun määrä
täyttyi, huoahtivat he molemmat syvään ja sanoivat: "Siinä ne nyt
on."

"Anna vielä kaksi taalaria", sanoi Petter. Kun nuo kaksi oli saatu,
he katsoivat toisiansa, ikinä ei Klaus Baas sitten unohtanut heidän
totisia, miettiväisiä kasvojansa… Sitten virkkoi tyttö: "Pitänee antaa
kaikki; ei kai niillä liene leipääkään." Ja hän pisti kouransa syvälle
pussiin ja otti viimeisetkin kolikot ja pani ne toisten joukkoon. "Noh",
hymähti tyttö, "nyt hän voi viedä yhdellä tiellä massinkin."

Petter Baas näytti eroavan siitä vastenmielin. "Niin massinko?" hän

toisti venytellen ja katseli tyttöä pitkään.

"Minä ompelen tänä iltana uuden", vastasi toinen.

Silloin Petter Baas köytti massin ympärille sormenpaksuista nuoraa

ainakin pariinkymmeneen kertaan ja solmi viimein lujan silmukan ja
pisti massin Klaus Baasin kaulaan, — sekä piti puheen ihmisten
pahuudesta ja kuvaili monenkaltaisia onnettomuuksia. Sillä välin
kestitsi Trina Klaus Baasia ruumiillisesti kelpo leipäkannikalla ja
kupilla kahvia. Ja viimein sanoi Petter Baas, kauhean peloittava ilme
kasvoillaan: "Mitenkähän sinä saat sen äidin ne ottamaan… Herra
sen ties! Parasta on, kun sanot, että jokin rikas juutalainen lykkäsi
sinulle lahjaksi, tai jotain sellaista. Sillä jos se kuulee, että ne on
minulta, niin se lyö sillä massilla pääsi puhki. Siunaa taivaan Herra,
se on muijaa se! Ja pidähän silmällä, ettei se tapa itseänsä työllä; ja
muuten, olkaahan iloisella mielin vaan! Voisinhan minäkin pistäytyä
joskus katsomaan; mutta, en tiedä… minun käy aina hullusti sen
kanssa." Sitten lyötiin Klaus Baasille kättä ja laskettiin hänet ulos
tallin ovesta.

Klaus Baas kulki kylän raitin aitaviertä ja kuunteli entisiä, tuttuja

kotikylän ääniä: narahti ovi, kolahteli kärryn pyörä, lehmä ynyi
turvallisessa navetassa. Kun hän tuli kylän harjulle ja aukeamalle,
josta näki kauas, niin hän katseli istuinpaikkaa ja huomasi paksun
hirren, joka oli asetettu ravin laitaan estämään tietä sortumasta. Sille
hän nyt istahti, pidellen rahapussia kaksin käsin sylissä, ja katseli
epäselvissä mietteissä synnyinpaikkoja — ihmetteli kylän hiljaisuutta
ja autiutta ja kuuli korvissaan suurkaupungin humun. Ja tunsi
ikäänkuin vastustamattoman kaipuun juuri sinne, voimakkaampaan,
selkeämpään elämän touhuun.

*****

Hän palasi kotiin iltapuolella. Sisarukset seisoivat keittiössä lieden

luona, Hanna tuijotti silmät kalseina ja totisina pannuun, jossa
paksut pavut räsähtelivät; pienokaiset olivat kahden puolen hänen
helmoissaan. Heillä oli perhesurun merkkinä kaikilla kaulassa ohuet
kaulahuivit, jotka oli kiireen kaupalla värjätty mustiksi. Mutta niistä
lähti väriä, joten lasten kaulat olivat ihan sinisen mustat.

Kun Hanna sanoi, että isä haudataan tänään ja että äiti oli
paraillaan hautuumaalla, lausui Klaus ylpeän juhlallisesti: "Tiedän
sen. Sitävarten tulinkin juuri tänään takaisin; oli isän asioita
selvitettävä." Hän käveli, katseli huoneita, tarkastelemassa muka,
oliko kaikki kunnossa, ja sanoi sitten, että äiti kyllä tekee uutterasti
työtä ja hänkin hommaa tässä pian ansiota. Sitten hän istahti
uuvuksissa ikkunan ääreen rahille, laski rahapussin viereensä ja
odotti jännityksessä äidin tuloa.

Kun Antje Baas kalpeana ja viluissaan palasi haudalta ja näki

pojan kotona, niin hän suoristihe ja hengähtäen helpoituksesta
sanoi: "No hyväpä, että sinä tulit."

Klaus Baas nousi ylös ja antoi hänelle rahapussin ja sanoi:

"Terveisiä
Petteriltä; hän lähetti nämä."

Antje Baas otti massin ja kun hän tunsi, kuinka raskas se oli, niin
hänen kasvoilleen lehahti puna, ja hän meni heti perhehuoneesen.
Vähän ajan päästä hän tuli keittiöön ja pistäysi ulos, varmaankin
velkojansa maksamaan.

Seuraavana päivänä lähti Klaus Baas maalarin luo kertomaan viime

tapahtumista ja sanomaan, että hänen oli nyt hankittava itselleen
jotain muuta tointa, missä voisi olla koko päivän. Mutta maalarin ovi
olikin lukossa.

Seuraavana sunnuntaina Klaus Baas pääsi ripille. Uuteen pukuun

ei ollut rahaa yltänyt ja Antje Baas harjasi ja hankasi tuota vanhaa
kasvot kalseina. Hänen hellästi rakastetun poikansa täytyi mennä
vanhoissa vaatteissa sellaisena päivänä kirkkoon, se viilsi hänen
sydäntään, oli melkein yhtä julmaa kuin miehen kuolema.

Mennessään Klaus Baas näki Kalli Daunkin juuri tulevan kotoansa

kadulle. Hänellä oli kuluneet, huonot pyhävaatteet, niin ahtaat, että
hän näytti tavallistakin pienemmältä ja heikommalta. Mutta itse
poika oli levollinen ja varma ja hän kertoi paikanneensa
kyynäspäänsä itse, äiti ei ollut joutanut.

"Se on perhe se meidän!" hän sanoi. Kalli Dau näytti nälistyneeltä

ja hänen tummat silmänsä olivat vakaat kuin aikamiehen.

Kirkossa he menivät toisten parveen ja katselivat sitten

juhlamenoa kuin mitä teatterinäytöstä. Rippikoulussa eivät he papin
puheista olleet tunteneet mitään, joka heistä olisi ollut erikoisen
kaunista tai ylevää. Ja sitä vähää, mitä he olivat kuunnelleet, eivät
he uskoneet. Statistitemput, joihin heidät oli määrätty alttarin
ääreen, he tekivät välinpitämättömästi kuin kaikki muutkin
nuorukaiset.

Kotiin palatessa oli oikea Hampurin rämy-ilma: he käänsivät

kaulukset korviin ja hiipivät seinävieriä pitkin ja puhelivat peräkkäin
astuessaan siinä sanan, pari tulevaisuuden aikeistansa. Kalli Daun isä
ja äiti tahtoivat, että hänen oli jäätävä apumieheksi puotiin, jotta he
itse saisivat laiskehtia, kuten Kalli Dau sanoi. Mutta jos hän jäisi
kotiin, niin hän jäisi ainoastaan pikku veikkojen tähden, ne
joutuisivat muuten hunningolle; mutta herra ties, voisiko hän tulla
toimeen sen surkean ukon kanssa.

Klaus Baas ei paljastellut liioin aikeitaan. Hän marssi pitkin,

rauhallisin askelin ja oli hyvin vakava ja sanoi tyynesti, että ensin on
hänen ansaittava tavalla tai toisella sata markkaa. Sitten hän rupeisi
puotilaiseksi.
VIII.

Seuraavana aamuna oli ilma vielä rämyisempi. Kostea länsituuli räiski

selkenemätöntä tihkusadetta seiniin, katukivitykseen, kulkijoihin ja
ajajiin. Ilma oli niin raskaan ja harmaan sumuista, ettei ihmisparka
voinut ajatellakaan noiden synkeyksien takana olevan enää vanhaa
sinistä taivasta, ja auringon valo oli aivan unohtunut.

Klaus Baasilta meni kaikellaisissa talousaskareissa koko

aamupäivä, joten hän vasta iltapuoleen pääsi Kalli Daun luo.

Kun hän lähestyi kukkakauppaa, joka oli melkein aina auki, niin
hän kuuli sieltä kovaa jytinää ja kirouksia. Hän aikoi pyörtää
varovassa kaaressa oven ohi, mutta näki silloin heikon pikku
ystävänsä ottelevan kynsin hampain suurta isäpuoltansa vastaan,
ukko koetti näet pyöräyttää Kalli Daun poikkiteloin polvilleen ja antaa
patukkaa. Klaus Baas ennätti paraiksi loikata syrjään, kun Kalli Dau
lensi keränä ulos ovesta ja kaatui katuojaan; mutta hyppäsi samassa
taas jaloilleen ja livisti ripakintuillaan kadun toiselle puolelle. Pitkä,
mustaverinen isäpuoli tuli kasvot verissä ovelle ja huusi poliisia;
Grossneumarktin puolelta lähenikin poliisi, mutta Kalli Daulla oli
silmät päässä, hän piti parhaana lähteä pakoon ja katosi kiireen
vilkkaa lähimmän kadunkulman taakse.
 Sitten Klaus Baas ja Kalli Dau harkitsivat eräässä porttikäytävässä,
mitä nyt oli tehtävä, pilkistellen vähän väliä kadulle. Neuvottelu oli
lyhyt. "En rupea siellä putkassa istumaan", sanoi Kalli Dau, "ja päälle
päätteeksi vielä aikamiehen pieksettäväksi ja tapettavaksi. Menepäs
ja hae minun kapineeni ja paperit ja rahat, ne on kukkaruukun alla."

Klaus Baas juoksi takaisin puodille ja kysyi kadun toiselta puolelta,

saisiko hän Kalli Daun kamppeet?

Äiti tuli ovelle ja huusi kadun takaa: "Mitä se niillä tekee? Merillekö
se aikoo? Odottakoonpas: hän ei astu jalallaan kynnyksemme yli,
vaikka sitten rammaksi hänet pieksäisin!"

"Rammaksi!" toisti samassa Kalli Dau, joka oli varovaisesti hiipinyt

jälestä. "Et tarvitse enää rammaksi pieksää, olet jo pieksänyt!
Katsopas näitä kinttujani! Ennen menen vaikka kaivoon kuin tulen
kotiin."

Äiti pujahti puotiin ja toi pojan tavarat punaruutuisessa nyytissä,

antoi ne sekä kourallisen hopearahoja ja pari paperia Klaus Baasille
ja sanoi, poikiin silmäänsä luomatta: "Ja sano vaan onnea matkalle!"
Ja äiti palasi totisena puotiin.

Pojat menivät Baumwalliin ja sieltä joen poikki Reiherstiegiin,[25]

jossa Kalli Daulla oli tuttu: erään kolmimasto-parkin toinen perämies.
Lastinkantajain viimeinen joukkokunta lähti jo laivalta ja kaksi pientä
hinaajaa pyrki paikalleen ruvetakseen vetämään. Mutta Kalli Dau
tunkeusi kuitenkin portaitten luo, levitteli papereitaan kapteenille ja
pyysi:

"Olkaa hyvä ja ottakaa nyt minut mukaan, minä kiipeän kuin kissa
ja osaan keittää kahvia ja osaan…" Varakapteeni oli vielä portaalla
tuketen tien kokonaan, sillä hän oli vanttera mies, ja puheli
kapteenin kanssa. Kapteeni katseli korkeudestaan pikku pyrkijää ja
sanoi: "Meillä on jo kaksi poikaa. Ja sinä olet niin hintelö."

Kalli Dau seisoi vielä vähän aikaa siinä ja katseli vaieten kapteenia
tummilla silmillään.

"No, mitä hänellä on vielä asiaa?" sanoi varakapteeni ja lykkäsi

hänet käsipuolesta pois portaalta. "Menehän tuonne norjalaiselle
parkille, nulikka… ehkä sinne ottavat."

Pojat pyörähtivät porraslaudalta pois ja juoksivat norjalaiselle

parkille.

Se oli aivan laiturissa kiinni ja vaikka oli purkanut väripokka-

lastiansa,[26] oli sitä vielä laivassa niin paljon, että parkki lepäsi
hyvin syvässä. Kapteeni ja perämies olivat molemmat
vanhanpuoleisia partajehuja, he tupakoivat ja pakisivat penkillä
peräkajuutan vieressä. Levollisesti he katselivat ylös Kalli Dauhun,
kun poika läheltä möljän laidalta kertoi heille alasaksallaan
elämäntarinansa. Kalli Dau pisti nyytin viereensä kivetykselle ja
näytteli heille mustelmia käsivarsissaan. Ja kun arveli, etteivät ne
häntä ymmärrä, avitti liikkeillä ja engelskalla.

Muukalaiset ravistivat päätänsä ja katselivat toisiinsa ja sanoivat

epäillen: "Mokoma vekara." Ja kovistivat häneltä ja Klaus Baasilta,
oliko asia todella niinkuin poika kertoi, ja ottivat paperitkin
katsellakseen. Sillaikaa kun kapteeni luki papereita, katsoi Kalli Dau
rukoilevasti perämiestä ja luetteli ansioitaan: "Minä osaan keittää
kahvia… osaan tehdä limppiä… osaan tehdä paalstikin[27]… kiipeän
mastoon…"
 Kapteeni katsahti häneen vielä kerran ja lausui sitten kauniilla
laulavalla norjankielellä: "Naa, denn skal du med… Vi gaa till
Kanada…"[28]

Kalli Dau ei vastannut mitään. Hän nyykäytti vain Klaus Baasille

päätänsä, meni yhdellä loikkauksella laivaan ja katosi kannen alle.

Klaus odotteli kummissaan, mutta kun Kalli Dauta ei kuulunut,

lähti hiljaisen surumielisenä höyryllä joen poikki Baumwalliin.

Kun hän siinä pitkin rantakaidetta käveli, niin yhtäkkiä hän näki
Jonni Daun. Hänen kenkänsä olivat läntässä, nuttu riekaleinen, kädet
taskussa — hän värisi ja tärisi ja yski ja katseli unisena kadun toiselle
puolelle. Kun hän huomasi Klaus Baasin, niin hän sanoi: "No, joko
lähetit velimiehen merille? Siellä se vielä lämpimänsä saa! Merille…
se ei ole leikkiä."

Klaus Baas tähysteli Steinwärderiin päin ja sanoi: "Se on tuolla

Reiherstiegillä, norjalaisessa parkissa… Etkö mene katsomaan?"

Jonni Dau ällisteli Klaus Baasia ja vastasi: "Mitäpä hänessä

katsomista?"

Klaus Baas ei virkkanut mitään ja aikoi jatkaa matkaansa. Mutta

rohkaisi kuitenkin luontoansa ja kysyi: "Aikoisin hankkia työtä…
pitäisi päästä heti ansioihin. Etpä taida tietää mitään?…"

"Toikkaatko lasin kuminaa?" kysyi hän.

Klaus Baas pudisti päätänsä ja lähti menemään.

Jonni Dau nojasi laiskasti toiselle jalalle ja sanoi: "Pitää tehdä

niinkuin minä: väliin työtä, että saa juoda. Ja jos ei saa työtä
elääksensä, niin rupee kattilanpaikkaajaksi tai rantajätkäksi. Siihen
hommaan aina pääsee."

Klaus Baas katseli maahan; hän tiesi hyvin, miten onneton oli
sellaisten poloisten elämä. Hän kääntyi huoaten pois ja lähti kotiin.

Saadakseen vähänkin suojaa sateelta hän kulki kadun talopuolta.

Ja tuli sillä tavoin kiertäen Mattentwieteen,[29] isolle purettavalle
rakennukselle, joka oli erään fleetin äyräällä. Kuin hänen ikäisensä
ainakin hän pysähtyi ja jäi uteliaasti katselemaan sataman vilinää.
Hän pistäysi vähäksi aikaa rakennukseen ja näki kanavan puolella
puoleksi puretun katoksen, joka suojasi sateelta. Ja aivot ankarasti
työskennellen hän katseli tihkusateesen laivojen vilinään, katseli
laivaveistämöitä ja paalunippuja ja ponttooneja ja jaaloja ja niiden
välissä läikehtivää vettä, pieniä ristiin rastiin kiitäviä satamahöyryjä,
proomuja, lotjia ja kuutteja. Suuri merihöyrylaiva puski puikkelehti
vain kääpiöiden välitse suoraan kaupunkia kohti ja vaati uhkaavasti
mörähdellen tietä. Klaus Baasin mieli oli alakuloinenpa surullinen sää
sitä yhä raskautti. Mistä hän nyt saisi työtä ja rahaa?

Mutta kun hän siinä tuijotteli hämärään ilmaan, joka sekin oli jo
illan pimeäksi päätymässä, niin hän kuuli alhaalta fleetistä köreän
äänen: "Kuules poika jehu sieltä, eikö sinulla ole mitään tekemistä?
Käypä käsiksi!"

Klaus kurkisti alas ja näki silloin ukon tallukan, joka koetti lykätä
rakennussoralla lastattua kuuttia kanavan muurista irralleen
syvemmälle vedelle, mutta ei onnistunut. Klaus etsi heti paikan,
mistä pääsisi alas, pujahti revityn lattian kautta kellariin ja luisui
ukon puoshaan nojalla, joka oli nostettu vinottain muuria vasten,
alas kuuttiin. Hän otti kuutin laidalta toisen keksin ja heittäytyi
kaikella painollaan lykkäämään alusta irti muurista ja sai kuin saikin
kuutin irtautumaan. Ja sitten hän sauvoi apuna. Niin he soluivat
hiljalleen rautasillan alitse ja monenmoisten satama-altaassa
lepääväin jaalain ja kuuttien lomitse. Vanttera ukko ei puhunut
mitään, oli tutunomainen kuin Klaus Baas olisi ikänsä ollut hänen
kuutillaan.

Kun he olivat päässeet valtauomalle, kulkivat he rantapuolta ja

antoivat laskuveden viedä alusta. Ukko seisoi plihtin eli kalusäiliön
takana ruotelissa. Nuori apulainen istui kannella hänen jalkainsa
juuressa, yllä ijänikuinen, väljä öljytakki, jonka ukko oli plihdistä
heittänyt hänelle.

Klaus Baas oli kovin levoton, hyödyttäisikö tämä työ häntä yhtään.
Mutta sanaton ukko näytti niin kelvolliselta, vakaalta työläiseltä, että
hän, tuntien sellaista väkeä jo pienestä pahasta, rauhoittui ja tuli
iloiseksikin ja ajatteli: Tänä iltana tai ensi yönä minulla on jo
kilkkuvaa lakkarissa! Hän rohkaisi siis mielensä ja alkoi katsella ja
ihmetellä ympäristöänsä. Tuossa kiiti lossihöyry, täynnä työväkeä,
heidän editseen rannalta toiselle. Oli hämärä jo, mutta vielä eroitti
raskaan työn raatajat mustina, kömpelöinä hahmoina ja kasvot
kalpeina läikkinä. Suuri höyrylaiva nousi ylävirtaan ja löi aaltonsa
heidän matalan kuuttinsa keulaan; aallot kuohahtivat melkein sen
laitain yli. Kaupungista kuului sekavaa hurinaa ja rattaiden jyrinää.
Vasemmalla puolella pimenneissä verstaissa ja telakoissa oli vasarain
pauke jo vaiennut. Silloin tällöin vihelsi höyrypurren pilli. Jonkin
kuutin ankkuriketju rämisi ja helisi. Sataman vesi huuruili ja
pulputteli. Kaikkialta ympäriltä, sieltä täältä, punersivat udun ja
tihkusateen lävitse lyhdyt ja akkunat.

Nyt he luisuivat St. Paulin laiturien ohi; valot harvenivat,

kaupungin hurina jäi taakse, laine loiski ja lipisi keulassa
kovaäänisemmin. He soluivat ankkuroidun kuutin ohi; sen merkkituli
heitti soman, värisevän heijasteen läikkyvän ja kiiltävän veden
kalvolle; joku kysyi heleällä mukavalla äänellä kannelta: "Hei mies,
mihinkäs paikkaan nyt menet ruoppaa kaatamaan?" Klaus ymmärsi
pilkan ja katsoi epäluuloisesti ukkoon. Mutta vanttera, jäykkä ukko ei
vastannut, ei edes päätään kääntänyt. — Pitkät matkat he
soljuttelivat sillä tapaa. Sitten käänsi ukko suurella, raskaalla airolla
melostellen joen etelärannalle. Verkalleen he etenivät pitkän aikaa
pimeällä, vehreänmustalla suvannolla. Sitten alkoi kaukaa kuultaa
matala kellervä rantahietikko; ja he laskivat ankkurin.

Ukko ei virkkanut mitään, mutta alkoi ravakasti lapioida soraa

kuutista jokeen. Klaus Baas otti toisen kihvelin ja noudatti
esimerkkiä. Lapiollinen toisensa jälkeen ropsahti veteen. Klaus
Baasin vartalo notkistui kuin nuori virpi ja hän hengitti rajusti ja
puuskutti. Kun hän hyvän aikaa oli hartian väellä tehnyt työtä, sanoi
ukko: "Huokaisepas vähän." Klaus Baas lepäsi hetkisen lapionsa
varassa ja ryhtyi sitten taas työhön.

Yksitoikkoisessa työssä, äärettömässä, hiljaisessa yössä tuli ja

meni hänen mielessään ajatuksia, kuin kirjavia kuvia, hiljaa väikkyen
pitkissä jonoissa. Miten isä viime aikoina oli ollut totinen ja väsyneen
näköinen, hän joka muuten oli ollut niin reipas ja hilpeä, usein
kujeilijakin! Ja nyt haudassa jäykkänä kuin jää!… Mitähän äiti
paraikaa teki… istui kai koneensa ääressä ja ompeli, ompeli
ansaitakseen heille viidelle leipää… Jospa hänen maalaiset
kansakoulutoverinsa näkisivät hänet täällä, tässä työssä, keskellä
yötä kaukana kaupungista! Jos veli Petter näkisi! Hänkös ihmettelisi,
ajattelisi: Mitä sinä siellä teet! Minä siihen työhön pystyn paremmin
kuin sinä! Petter toivoi hänestä hyvääkin! No, odottakoon: jahka nyt
nähdään! Kunhan tässä ensin saisi kootuksi ne yhdeksänkymmentä
markkaa, niin sittenpä näytettäisi, mihin pystytään… Minkähän
verran tuo ukko antaa hänelle, ehkä viisi groschenia… taikka koko
markanko? Jos antaisi markan, niin hän antaisi puolet
Timmermannille, mutta toiset puolet saisi äiti. Se on selvä se! Sillä
hätä on kova etenkin nyt alussa. Sitten äiti kyllä suoriutuu, hän on
niin ahkera ja kerrassaan pystyvä. Klaus innostui ajatuksissaan liian
kiivaasti lapioimaan, hän aivan läähätti ja huohotti ja kämmenpöytiä
kirveli. Ukko huomasi sen. "Huokaisehan taas vähän!" hän sanoi ja
haki talia ja neuvoi sillä voitelemaan kämmeniä. Ja Klaus lepäsi
vähän aikaa.

Kun työ oli tehty, niin he sauvoivat aivan joen rannalle. Ukko meni
plihtiin ja toi leipää, silavaa ja kylmää kahvia ja syötti, juotti Klaulla
minkä hän jaksoi. Niin he istuivat sanaa vaihtamatta ja aterioivat, —
katselivat pimeälle, leveälle joelle ja toiselle puolelle harmaalle
hiekkarannalle.

Mutta sitten he loikkasivat maalle ja alkoivat täyttää kuuttia

hienolla, valkealla Elben hiekalla, joka on mainiota muuraushiekkaa.
Se oli voimaa kysyvää työtä, mutta Klaus touhusi mikäli jaksoi ja
minkä kipeät rakot kämmenissä sallivat. Työn tehtyään he menivät
kajuuttaan ja nukkuivat kovalla lavitsalla pari tuntia.

Jo ennen aamun sarastusta he lähtivät takaisin kaupunkiin päin:

panivat maston pystyyn, vetivät pienen, neliskulmaisen purjeen
mastoon ja nostivat ankkurin. Vuoksen voimalla he irtautuivat
särkältä ja kulkivat virran ja tuulen avulla Köhlbrandista[30] hiljalleen
kaupunkia kohti. Äänetön, kuultava yö, leveän joen pyörteet ja
pulahtelu, verkkainen liikunta ja sataman suurten työpajain öinen
hiljaisuus, valvottu yö, ankara tehty työ, tuntematon ja sanaton
isäntä peräsimessä, pojan rakkaat omaiset, jotka nyt kotona
Rademachersgangin varrella nukkuivat, hänen kuolleet omaisensa,
jotka kalmistossa lepäsivät, koko lyhyt, mutta ihana, vaivanalainen
elämä: ne loivat äskeistä kirkkaampia ja merkitsevämpiä lumokuvia
Klaus Baasin herkkään lapsensieluun, kuin aaltojen väreitä tämän
aavan ja rauhallisen joen pinnalle. Tuossa oli taas se eilisiltainen
kuutti, vesisyvässä, kuin uppoamaisillaan. Sen merkkilyhdyn valo
kuvastui pitkälle, kuin kimaltava, värisevä kultanauha joen kalvossa…
Hänelle koittaa, koittaa kyllä suuri onni, Klaus Baas ajatteli…
kimmahtaa kuin kultainen heijaste synkistä syvyyksistä. Suuri
höyrylaiva puski vuoksen mukana verkkaan heidän ohitsensa
ylävirtaan. Se näytti syvyyksien varassa jättiläismäiseltä, ei näet
eroittanut pimeässä sen vesirajaa. Mutta laivassa: mikä valojen
hohde! Tuolla salongit… tuolla komentosilta… tuossa hyttien
seitsemät pyöreät valoaukot.. Ollapa siellä nyt… eräs ulkomaalainen
herra, pulska, ylpeä, kasvot tuimat, rohkeat… hän tuli kaukaa
valtamerten takaa katsomaan äitiä, joka asui orpoineen
Rademachersgangin varrella… Mies oli monta vuotta sitte rakastanut
äitiä ja jättänyt hänet… siksi oli äiti niin jörö ja kummallinen… Ja
siksi oli hän, kolmas sisaruksista, niin erilainen kuin toiset… äiti oli
kerran itse, tylyllä tavallaan, sanonut, että Klaus oli selväpäisin ja…
äiti oli hänelle kaikkein ankarin… Ja nyt muukalainen tuli vierailta
mailta… ja huomenna, ei, tänä aamuna jo… nyt, kun hätä oli suurin,
hän tuli äidin luo. Ja mikäpä hätänä sitten: ilo mahdoton, kultaa,
kunniaa vaan! Ja hän rupeisi maanviljelijäksi ja ostaisi suuren
summattoman hovin ja naisi Suse Garbensin; ja Hanna, joka pikku
siskojen kanssa aina leikki koulusilla, pääsisi seminaariin.

Kun päivä valkeni, oli kuutin hieno muurihiekkalasti kiinnitetty

poijuun purettavan rakennuksen kellariaukon kohdalle. Ukko veti
taskusta nahkaisen rahamassinsa, antoi Klaus Baasille kymmenen
kaunista groschenia ja sanoi lyhyesti: "Osaathan pitää suusi kiinni?"
Ja kun Klaus Baas nyökkäsi innoissaan ja totisesti päätänsä, jatkoi
ukko: "Tule taas tänä iltana kello seitsemän."

Klaus kiipesi ylös ja juoksi Herrengrabenin[31] poikki ja ristiin

rastiin kiertelevien katusolien kautta kotiin.

Antje Baas seisoi jo lieden ääressä, ei virkkanut mitään; Klaus

kertoi, missä hän yöllä oli ollut ja kehui olleen niin hauskaa ja kiitti
ukkoa kelpo mieheksi. Ja hän kaivoi rakkoisella, nilvityllä kädellään
taskusta markan ja pisti sen lieden reunaraudalle. Antje Baas ei ollut
sitä näkevinäänkään.

Kun Klaus sitten istui akkunan ääressä ja joi kahvia, sanoi äiti
lyhyesti: "Minun täytyy nyt alussa käydä töissä kaupungilla; sitten
sinä pääset puotipojaksi."

Klaus oli hyvillään. "Sillä ei ole kiirettä", hän sanoi. "Ensin aion
koota vähän rahaa, niin että saan vaatteet ja muuta tarpeellista.
Sitten alan. Menen taas tänä iltana sen lotjakarhun luo. Se on niin
hauskaa."

Sitten hän kävi joka päivä ukon töissä. Ja kun hän työstä päästyä
lähti kotiin, ilmoitti ukko aina, milloin hänen oli vasta tultava. Joskus
makasi ukko Klaus Baasin tullessa kajutassa. Ja jos hän ei siellä
ollut, haki Klaus Baas häntä pienestä kapakasta Westminster Hotellin
vierestä.

Kun hän kerran sieltä haki ukkoa eikä löytänyt ja aikoi kysyä, oliko
häntä näkynyt, niin hän huomasi, ettei tiennytkään ystävänsä nimeä,
ja sanoi vain: "Sellainen lyhyt, vanttera, harteva ukko, ei puhu
milloinkaan mitään."
 Jotkut kapakkavieraat iskivät hänelle silmää ja sanoivat: "Kuules,
sanopas, — me ei tunneta teitä oikein — kuletatteko te molemmat
roskaa laivareitille?"

Klaus muisti tuon: Osaatkos pitää suusi kiinni? Ja hän ällisteli

kysyjiä eikä vastannut.

Silloin miehet purskahtivat nauruun ja sanoivat: "Menehän plihtiin

makaamaan. Kyllä sanotaan Petter Söötille, että kävit häntä
hakemassa."

Mutta tavallisesti tapasi ukon kyllä kapakasta; hän istui siellä

yksinään nurkassa, edessä höyryävä krokilasi, torkkui ja nautiskeli
olostansa.

Heille riitti koko kesäksi sitä soran kuletusta. He työskentelivät

tavallisesti päivällä, lastasivat kuutin puretun rakennuksen luona,
tekivät sauvomalla tai purjein mutkan Reiherstiegin puolelle,
tyhjensivät siellä lastin luvalliseen paikkaan ja jatkoivat matkaa alas
hiekanottopaikalle sekä palasivat kaupunkiin. Mutta kun tuli sumuisia
tai sateisia ilmoja ja muuten sopiva aika, he painoivat öiseen aikaan
suoraapäätä Köhlbrandiin ja mättäsivät roskat sinne — valtio sai ne
aikanaan sieltä mutauttaa, — ottivat samasta paikasta hiekan, — ja
päivän valetessa he olivat lastineen purkupaikalla. Onni potki heitä
aina. Joskus kiisi tosin pimeästä yöstä ja sumusta ja sateesta
huolimatta poliisivene viereen ja kysyttiin: "Hei, ukko, minnes kuuttia
viet?" tai "Minne hiekkaa?" taikka "Mitäs näin sumussa yösydännä
soudellaan?" Mutta Petter Sööt vastata jörähti: "Tuli tapaturma" tai
"Tartuttiin kiinni" taikka "Ei saa untakaan yöllä." — Ja he junnivat
hiljalleen edelleen, sumuun ja pimeyteen.
 Niin he satamassa lykkivät ja purjehtivat edestakaisin, päivällä
valppaasti vartioiden, päästäkseen vahingotta pikku höyryjen,
kuuttien, hinurien, hyökyväin laineiden lomitse, yöllä huolettoman
unteloina autiolla, aavalla uomalla. — Klaus Baas näki Michaelin ja
Katharinen kirkkojen tornit heleässä auringon paisteessa, näki niiden
kirkkaina ja vihreinä kohoavan katonharjain takaa; ja näki ne toisina
päivinä sumun ja sadepilvien verhoissa. Hän näki auringon nousevan
ja laskevan, heijastellen niin huikaisevasti vedestä, että hänen täytyi
varjostaa silmiään, ja samalla mustat savupilvet pöllysivät touhuavan
sataman yllä. Hän näki valjun kuuvalon hopeoivan suuren parkin
taklausta: parkki nousi jokea ylös, sen nuorat hohtivat kuin hienoin,
kallehin pitsikudos kirkkaan yötaivaan taustalla. Mutta näki myös
päiviä ja öitä, jolloin taivas riippui harmaan virran päällä paksuna ja
likaisena kuin ruskea märkä säkki. Klaus Baas koki päiviä, jolloin
vinkuva, viheltävä tuulenärjy lykki sakeaa tihkusadetta pitkin joen
uomaa, ja höyrylaivat, jotka eivät tienneet syltä eteensä, ulahtelivat
toisilleen kuin hullut, — terävät, likaiset aallot hyrskähtivät niin
korkeina kuohulatvoina kuutin laitaan, että hän katseli vuorotellen
kauheaa, sisään loiskivaa vettä ja isäntänsä kasvoja. Ja Köhlbrandin
rannalla hän oli kerran niin hiirenhiljaisena, juhlallisena yönä, että
hän syvältä kuutin ruumasta kuuli, mitä erään höyrylaivan kapteeni
puhui luotsille kaukana komentosillalla: tiedusteli häneltä vanhan
keisarin vointia, — keisari näet sairasti siihen aikaan. Hän näki
mustalais-muijan paistattavan päivää Oberlandilais-purren[32]
keulassa, opettavan pientä tummahipiäistä tytärtään kutomaan
sukkaa; ja hän olisi kernaasti pakissut sanan pari tuon sievän tytön
kanssa. Ja hän näki valtavan palmuöljytynnörin romahtavan
katkenneista kinunkiketjuista kivimöljälle ja musertuvan, ja sittenkös
metelöitiin ja kirottiin. Hän näki nuorten konttorioppilaiden seisovan
makasiiniensa edustalla ja tarkastavan laatikoita ja pakkoja, jotka
luisuivat rattailla varastohuoneihin; ja hän katseli, katseli silmät
loistaen: jospa hänestäkin tulisi kauppias!… Ja hän näki uuden,
suuren laivanrungon liukuvan telakasta veteen, ja ihmetteli, kuinka
ne arvaavat rakentaa moisen valmiiksi koettamatta ensin, tokko se
pysyy vedessä kohdallansa.

Työn tehtyänsä Klaus Baas kiiruhti kotiin suoraa päätä,

Schaarmarktin ja Herrengrabenin ja Klefekerstrassen kautta. Siellä
vietettiin siihen aikaan iltahämärästä aamun valkeamaan hurjaa,
kiihkeää elämää. Nauravia merimiehiä, kaiken maailman ääriltä,
juovuksissa, reijaili siellä edestakaisin. Valaistuissa akkunoissa
naikkosia ryntäin, joka ikisessä. Ne huutelivat Klaus Baasille monasti
arveluttavia pilasanoja, merimiehet tukkivat häneltä tien. Mutta hän
ei katsonut oikeaan, ei vasempaan, ja pääsi ehjin nahoin kotiin.

Ei se hurskauden ansiota ollut. Se oli vain oivan nuoruuden ja

hyvän rodun ansiota, ja isän muiston, sekä äidin, varsinkin äidin.

Antje Baas istui kotona koneensa ääressä, ympärillään

kangaslaahokset, moninaiset ompelukset, ja hänen kasvonsa olivat
kalseat kuin kivi. Häntä vastapäätä istui hänen apulaisensa, nuori
tyttö. Joskus seisoi joku yksinkertainen naapurin matami
työhuoneessa, joko arvokkaasti vaieten tai toruen ja suuta soittaen.
Ja äiti otti mittaa. Äiti ei luonut katsettansa poikaansa kun Klaus tuli
kotiin. Hän vilkaisi vain lieteen, mihin hän näki ompelupaikaltaan:
oliko Hanna jo lämmittänyt kahvin ja varustanut pavut nälkäiselle
työmiehelle.

Kun tuli syksy, saivat kuutin soutajat työtä pienessä Grasbrookissa,

[33] nykyisen Kranhöftin luona. Ilmat huononivat aikaisin. Kun Klaus
meni varhain aamulla äänettömiä katuja pitkin satamaan, niin oli
pimeä ja pistävän kylmä. Lossihöyryn kannelle, jossa hän seisoi
työläisten sakeassa parvessa, puski tuuli ja räiski sade niin, että vilu
väristi paksun villapaidankin läpi. Hän koetti päästä höyrypannun
lähistölle: teki ystävyyden liiton nuoren laivapojan kanssa, joka istui
ruotelikopin seinustalla pannun päällä ja oli viitannut häntä tulemaan
luoksensa. Hän oli pieni aivan, hirveä arpi poikki ylä- ja alahuulen:
hän oli näet ollut jo piennä pikkaraisena huimapää, ja oli pudonnut
kerran kadulle korkealta akkunasta. Hän aikoi merimieheksi; mutta
äiti, joka oli leski kuin Klaus Baasinkin äiti, tahtoi vielä pitää häntä
luonansa ja oli saanut hänen lupaamaan, ettei poika lähde merille
ennen kuin on vuoden palvellut jokipurrella. Joskus istui veikkosten
vieressä surkean laiha ja ruma neekeri; häntä palelsi kovasti, sillä
hänen vaatteensa olivat ohuet, ja hän lämmitteli kippuraisia, laihoja,
harmaan sinertäviä sormiaan pannun päällä. He puhelivat
mustanaaman kanssa engelskan sekaista siansaksaa: kalliista
ajoista, neekerin asuinpaikasta, laivasta, jolla hän oli tullut tänne
Liberiasta,[34] synnyinmaastaan. Hän oli karannut eräästä
ranskalaisesta laivasta ja päässyt kotkaajaksi.

Kerran kun he siinä kolmisin istuivat, sattui pari nuorta

konttorioppilasta tulemaan pannun vierelle. He olivat jo näin aamun
hämärissä matkalla joen toiselle rannalle varastohuoneille,
vertaamaan liikkeensä lastauttamia laatikoita ja tavarapakkoja
luetteloihin, jotka heillä oli kädessä. He huomasivat, kuinka
kunnioittavasti Klaus Baasin älykkäät, uteliaat silmät salaa
tuontuostakin vilkaisivat heihin, ja nuoria kun olivat, he alkoivat
äänekkäästi kehuskella firmaansa ja mahtailla toimellaan. Klaus
kuunteli korva tarkkana ja arvosteli omalla tavallaan heidän
ammattiaan. Se oli hyvä ura, hän ajatteli. Se oli toista kuin
puotipoikana olo! Istua konttorissa ja ajaa höyrypurrella toiselta
rannalta toiselle ja valvoa tavaran lastausta ja lähetystä ja saada
paljon rahaa, rahaa! Mutta eipä se tie hänelle auennut!?
 Sitten hän juoksi rantapatoa pitkin kuutin ankkuripaikalle, ja pian
he jälleen lykkivät ja kulkivat virran vieminä, ei koskaan hinurin
köydessä, veden mustanvihreällä vihurikalvolla, sateessa ja tuulessa,
usein suojana pään päällä vain syksy-yön vilu ja viimainen pimeys.
Se oli hirvittävää ja vaarallista hämärän varjossa hapuamista ja
luovimista. Satama oli siihen aikaan liian pieni kaupungin yhä
kasvavalle liikkeelle. Tosin kuuluttiin rakennettavan tuonne
Grasbrookiin ja Kuhwärderiin[35] uusia satamia kumpaankin, mutta
milloinkapa ne valmistuisivat? Höyrylossi kiitää viuhuen ja huutaa
kiljuen heitä kohti, keulassa pärskyy luminen vaahto. Leveä hinaaja
puhkuu heidän ohitseen, sen ympärillä vesi roiskuu, hyppii ja kihisee.
Ilmestyy usvasta toinen hinuri ja töytää päin; tahtooko se tätä tietä
vai vasemmalta sivuitse:… se ulvahtaa pari kolme kertaa riivatusti ja
kääntyy verkalleen joen keskiuomaan. Jaalat käänteleivät ristiin
rastiin ja kolahtavat rusahdellen toisiaan vastaan; haukutaan,
kiukutellaan kannelta toiselle… Paapuurin puolta alkaa kuumottaa ja
nousta sumusta ja sateesta valtavan suuri höyrylaiva, se ilmestyy
keskiuomalle, se ei ole saanut paikkaa laiturissa ja on laskenut
ankkuriin keskelle virtaa. Sen kupeella alhaalla on pieni lossihöyry;
kannella lastaajat kylki kylessä. Verkalleen he alkavat kavuta ylös
kaksia köysiportaita pitkin, jotka riippuvat laivan korkeassa, sateesta
kiiluvassa rautakupeessa; kuin kaksi satajalkaista, mustaa matoa
kiemurtelee ja kiipii kaksi miesjonoa ylös pitkin jyrkintä mäkeä.
Jäinen viima vinkuu, sade räiskähtää laivan rautakupeesta vasten
kiipeävien kasvoja, vesi kuohuu, kohisee ja lätisee alla. Klaus Baas
kohottaa katseensa syvyydestä ja ajattelee: ihme etteivät nuo tallaa
toisiaan kynsille… miten liukkaiksi köysiportaat tulevatkaan
sateesta… heidän sormensa mahtavat olla vallan koppurassa
vilusta…
 Pieni höyrypursi tulee kääntyessään liian lähelle virrassa kulkevaa
kuuttia. Petter Sööt avaa suunsa ja lausuu ensimäiset sanansa tänä
armottomana aamuna: "Silmät auki!" Klaus Baas laskee keksin
tanaan purren keulaa kohti. Silloin kajahtaa ylhäältä höyryn kannelta
kova varoitushuuto, etelä-saksaksi: "Pidä kiinni, Tallymann!" Mutta
samassa silmänräpäyksessä, kun Klaus vilkaisee pelästyneenä ylös,
irtautuu pieni musta pojankerä kiipeäväin rivistä ja putoo selin
takaraivolleen alas, lyö kerran päänsä kanteen ja syöksyy
pousahtavaan veden pimeyteen. Ei ole pelastusvenettä, ei muuta
venettä paikalla; ei näekään monta kyynärää eteensä… on niin
hirveän kylmäkin… köysiportaiden kiipijät nousevat ylemmäksi,
äänettöminä, kiireemmin.

Klaus Baas istuu kalman kalpeana kuutin kannella, jalat

tervavaatteen alla, ja ajattelee: kukahan tuokin oli, joka putosi… nyt
hän kulkee elottomana ruumiina jääkylmässä, likaisessa vedessä,
kuin laho hako vain… laivankeulain lykkimänä, virran kurimoissa ja
pyörteissä… Ehkä oli jokin maalaissuutari, joka ei voinut elää
niukoilla ansioillaan maalla ja tuli Hampuriin… tai pikkukaupungista
kirjuri, jolta leipä loppui. Nyt odotetaan kotona ilosanomaa hyvistä
palkoista; tuleekin kuolon viesti.

Mikä tavattoman korkea höyrylaiva kohoo raskaasti tuolta

Grasbrookin satamasta? Kaksi hinuria nyhtää kuin mäyräkoira-pari
pingoitetusta rossista, kulkien sievän matkan edeltä. Verkalleen
kääntyy jättiläinen huuruavaan pääuomaan; nyt hinurit irtautuvat
touveista… Mahtavasti möräten hirviö vaatii valtaväylää ja tietä.
Mikähän lippu on etumastossa? On niin hämärää vielä ja lippu
riippuu märkänä pitkin tankoa. Reelingillä on tiuha, musta
ihmisparvi; he tuijottavat vaieten, kaula pitkällä rannalle, kalpeneviin,
ohuihin valoriveihin, taloihin ja torneihin, jotka kuumottavat harmaan
mustista sadepilvistä. Nyt lepattaa lippu hiukan ja avautuu… tietysti
tähtilippu! — Pieni siipilaiva myllää varomattoman nopeasti ja liian
läheltä heidän ohitseen. Sen aalto pousahtaa ja räiskähtää yli kuutin
laidan; sen savu pullahtaa heidän eteensä ja ympärilleen niin etteivät
he näe tuumaa joelle. Ja Petter Sööt lausuu toisen sanansa sinä
päivänä: "Lempparin katkurännäli."

Sitten valkenee vähitellen päivä… Koko satama huuruaa ja usvii ja

tippuu vettä; joka mastosta, joka tangosta, viiristä, joka savupiipusta
ja laivain kupeista, aitauksista ja ponttooneista rämysade räiskyy ja
heruu kaiken päivää, kunnes ilta hämärtyy. Sitten on pyhän aatto.
Silloin Klaus Baas kulkee satojen lastaajien ja telakkatyöläisten
mustassa parvessa, joka verkalleen, likomärkänä ja uuvuksissa
vyöryy rantakaiteita pitkin, ylimeno-höyryille. Ja sitten hän juoksee
kotiin.

Mutta pojan mieli on vain valoisa ja lämmin, harmaan ja vilun

ilmankin alla. Ah sellaista loistetta ja kauneutta ja lämpöä! Kelpo
tulevaisuuden ihana unelma säteilee niistäkin kylmäin syyspäiväin
sadepilvistä. Ehkäpä nyt, kun hän kotiin tulee, istuu jo vieras lieden
luona, ja Hannalla on kultakäädyt kaulassa, ja pikku Riku, joka aina
tahtoo laivoja, leikkii oikealla pienellä höyrylaivalla… miten se surisee
ja juoksee pitkin permantoa!… Ja äiti on vihdoinkin ystävällinen ja
iloinen ja silittelee pikku siskojen päätä… Ja hänpä sanookin, ettei
hän enää puotipojaksi tahdokaan, vaan kauppiaaksi, johonkin
konttoriin. Ja hän kun tekee työtä! Hänestä tulee niin kelpo mies,
ettei moista… ja hän levittää tavaroitaan koko maailmaan.

Niinkuin jalot kansat ovat tehneet, ja tekevät yhä tänäkin päivänä,

itselleen jumalia yleväin, utuisten mielikuvainsa mukaan, muovailevat
salaisten, hienoimpain sydänkaipuidensa ja toimeentulotoiveidensa
muodon jälkeen, niin haaveksi Klaus Baaskin, tuo hyvän vanhan
suvun nuori vesa. Hän kuvitteli olevan ulkopuolella itseään mahdin ja
henkilön, joka toisi hänelle ja hänen rakkaimmilleen onnen päivät;
mutta se mahti olikin syntymässä juuri hänestä itsestään. Unelmia
hänen ajatuksensa olivat, vain mielikuvien leikkiä; mutta ne
ennustivat oivallisen ja voimakkaan elämän kaipuuta ja hyödyllisen
elontyön etsintää. Ne olivat vain unia. Mutta ne eivät viittoneet
pelkkään elämän mukavuuteen, eivät ulkonaiseen kunniaan. Ne
vaativat laajempaa toimintapiiriä ja siinä uutteraa ponnistusta niiden
hyväksi, joita hän rakasti.
IX.

Kerran he sellaisena kylmän kosteana syyspäivänä lykkivät

iltahämärissä kuuttiansa pienen Grasbrookin varastomakasiinien
editse, matkalla Grasbrookhafeniin viemään tavaroita. Puuskapäissä
puhalteleva länsituuli ja lukemattomat ristiin rastiin kiitävät hinaajat
ja höyrypurret tekivät veden rauhattomaksi: se hyppi, vaahtosi ja
räiskyi kuin parvivain kalain temmeltäessä. Ja tihkusade suomi heitä
vasten kasvoja. Kauan aikaa he pysyttelivät aivan paalulaiturin
kupeella; mutta sitten heidän täytyi erään laituriin kytketyn
oberlandilais-purren vuoksi kaartaa kauemmaksi väylälle. Silloin tuli
suuri höyrylaiva alavirtaan heitä kohti ja sen täytyi kääntyä heidän
puolelleen antaakseen toisille tietä. Oberlandilais-purresta ei tullut
loppua: se oli yhä heidän vasemmalla puolellansa. Höyrylaiva tuli
lähemmäksi, tuli aivan liian lähelle… Ja puristi pienen kuutin itsensä
ja oberlandilais-purren väliin ja painoi sen alas kihisevään,
vihertävään veteen.

Klaus Baas ehti vain nähdä, kuinka Petter Sööt, vaieten kuin
ainakin, tarttui pitkällä hypyllä oberlandilais-purren reelinkiin, ja
kuinka höyrylaivan rautakylki läheni, ja miten tavarat vierivät veteen
ja kuohu hyrskähti sisään; sitten hän vaipui kupruun. Hän huitoi
käsillänsä ja potki jaloillaan ja pääsi jälleen vahingoittumattomana
veden pinnalle. Hänelle kurotettiin puoshakaa, hän tarttui siihen ja
kiipesi omin voimin oberlandilais-purren kannelle. Siinä hän nyt
seisoi ja piti kiinni köysistä ja syljeskeli ja päristeli ja lupsutteli
huuliaan ja silmäluomiansa. Joku sanoi rauhallisesti: "No, alapa
juosta äitisi luokse." Toinen nauroi huolettomasti ja sanoi: "Niin on
märkä kuin uitettu koira." Petter Sööt nojaili purren kaidetta vasten
ja tähysteli veteen, vieläkö kuutista laitaakaan näkyisi. Laivurin
vaimo seisoi hajalla säärin, kädet puuskassa ja ällisteli mitään
virkkamatta.

Kun Klaus Baas vihdoinkin vesisten silmäripsiensä välitse eroitti

maailmaa ympärilleen, ravisti hän vielä kerta lujasti hartioitaan,
sitten hän tähysti, mistä mukavimmin pääsisi paalulaiturille, loikki
pitkin askelin kiipeämispaikkaa kohti ja kapusi purresta pois ja lähti
kotiin minkä kerkisi.

Unohtuivat märät vaatteet ja vilu ja hampaiden kalina. Hän vain

sadatteli höyrylaivaa, sadatteli Petter Söötiä ja miehiä, jotka olivat
nauraneet, sadatteli laivurin vaimoa ja meriveden kerrassa kehnoa
makua, koko satamaa. Ei niin kymmenellä hevosella häntä sinne
takaisin saataisi! Hän oli kauan sitten saanut kokoon nuo
yhdeksänkymmentä markkaa ja maksanut velan! Ja olipa hänellä nyt
uudet vaatteet ja uudet saappaatkin! Mitä hänen tarvitsi siellä enää
olla!? Olisi voinut käydä ohraisesti! Herra armahda! Tuota kirottua
vettä!…

Leuat loukkua lyöden ja kiukutellen hän tuli kotiin ja kertoi, mitä

oli tapahtunut, ja sanoi, että nyt hän ei sinne enää mene. Äiti
murahti tylysti: "Sellainen rääpelö olet kuin muutkin Baasit! Joudutko
sänkyyn!" Ja jatkoi työtään.
 Seuraavana päivänä iltapuolella Klaus sanoi, että hänen on
lähdettävä etsimään parempaa paikkaa, pani päälleen uudet
vaatteet, kampasi tukkansa veden kanssa niinkuin tavallisesti ja
pyysi Hannaa katsomaan vähän hänen pukuansa, ja käänteli ja
pyörähteli. Ja lähti satamaan Dovenfleetille,[36] jossa muisti
nähneensä kauppakonttoreita. Uuden pukunsa ja pulskien
saappaittensa arvon tietäen hän asteli jäykänlaisesti. Hän tunsi
hämärästi, että johonkin noista konttoreista hänen pitäisi nyt päästä,
mihin toimeen tahansa, kunhan vain pääsisi: juoksupojaksi taikka
pakkaajaksi tahi oppilaaksi. Niin että kohta saisi muutaman lantin
rahaa ja samalla tilaisuuden tehdä työtä ja kehittyä vähitellen kelpo
ihmiseksi.

Hän pujahti arasti ensimäiseen konttoriin. Se oli pieni ja niukasti

kalustettu huone; kolme neljä nuorta miestä istui kirkkaan akkunan
ääressä pitkän ja leveän pöydän ympärillä kirjoitustöissä. Joku
vanhanpuoleinen herra kulki juuri sen huoneen läpi toiseen ja tuli
sivumennen hänen luoksensa ja kysyi kylmästi, mitä hänellä oli
asiaa, ja vastasi: "Me emme nyt tarvitse."

Klaus Baas lähti allapäin toiseen taloon, nousi vanhat, pölyiset

portaat ja pujahti varovasti sisään. Se oli matala ja huonosti valaistu
huone; viisi kuusi nuorta herraa työhommissa paikoillaan selkä
köyryssä. Vankka, hartiakas mies, joka istui vierushuoneessa, näki
hänet, tuli luo ja kysyi: "Mitä asiaa?… Onko todistuksia?… Mikä
isänne?… Missä hommissa pääsiäiseltä?… En voi käyttää…"

Klaus Baas aikoi sanoa vielä jotain. Mutta herra oli jo kääntänyt
hänelle selkänsä…

Ja samoin kävi kolmannessa ja neljännessäkin konttorissa.

 Hän jätti yrityksen siksi päiväksi valtaan, koska iltakin jo läheni, ja
maleksi satamassa rantoja pitkin, aikoen mennä kotiin pienen
mutkan kautta. Niin hän tuli St. Paulin höyrylaituriin ja nousi
Davidstrassea pitkin kaupungin keskustaan. Ilma, joka oli
viikkokausia ollut surkea ja rämyinen, muuttui nyt: tuli oikein kaunis
syysilta ja raikas tuuli puhalteli. Hän alkoi käyskennellä laiskasti ja
oikoi selkäänsä ja nautiskeli raittiista ilmasta ja uudesta puvustaan ja
ajatteli riemuiten, että nyt siitä raskaasta työstä oli päästy. Niin hän
kulki verkalleen satamasta vierivän ihmisvirran mukana ja katseli
kaikkea ympärillänsä.

Davidstrassen ja Spielbudenplatzin[37] kulmaukseen oli kuleksiva

kirjankaupustelija seisauttanut rattaansa ja levitellyt niiden pitkille
lavoille kauppatavaransa. Ja nyt hän käveli siinä kärryjensä vieressä
edestakaisin kädet syvällä taskun pohjissa. Pari työmiestä, toinen
vanha, toinen nuorempi, seisoi rattaiden luona katsellen kumarapäin
jotakin kirjaa. Klaus Baaskin pysähtyi silloin ja tähysteli kaula pitkällä
kirjoja ja mietti, että mitäs, jos hänkin vähän katselisi noita? Ja miksi
ei? Olihan hänellä taskussa viisi markkaa, kunniallisella työllä
ansaittua omaa rahaa. Eikö hän ollut tehnyt työtä kokonaista
kahdeksan kuukautta, kuluttamatta omiksi hyvikseen niin
groschenia? Ja hän oli jo kuudentoista vanha! Eikö hän nyt kerrankin
saisi ajatella hiukan omaakin mukavuuttaan? Valita jokin kirja ja
lueskella sitä kaikessa rauhassa?

Itsetietoisena säästöistänsä hän tuli lähemmäksi ja katseli kädet

takin taskussa kirjojen nimiä. Tuossa oli paksu kirja: "Stanley,
Mustien maanosassa." Kansikuvassa oli pitkä jono hoikkia
neekereitä, jotka taivalsivat äärettömän ruohoaavikon poikki;
taustalla valtavia metsiä. Kas siinäpä kirja! Niin olisi hänkin tahtonut
vaeltaa viljelemättömiä ja vieraita maita! Mutta kun ei nyt sinne itse
voinut päästä, ei ainakaan vielä, niin eipä moisen kirjan lukeminen
tyhmemmäksikään tehne! Se maksoi vain markan. Klaus Baas veti
kukkaronsa taskusta ja sanoi vakaasti, hiukan murteellisella
vivahduksella: "Tuo kirja tuossa."

Kaupustelija, joka oli leveänaamainen ja takkupartainen ikämies,

katseli ylös Klaus Baasiin — poika oli näet pitempi kuin hän — ja
ojensi hänelle kirjan ja sanoi: "Kas vaan, oikein parasta kotipuolen
väkeä!"

Klaus Baas punastui ja kysyi hämillään ja samalla arvokkaasti:

"Mistä te sen tiedätte?"

Silloin mies löi rintoihinsa ja alkoi kerskua jalosti: "Häh? Mistäkö

tiedän?… Minä pääsin Tondernin[38] seminaarista keskiarvolla 'hyvä'!
Mitäs se on, poika? Minä olen ollut kymmenen vuotta opettajana
Hohendammissa! Sinä olet saman seudun väkeä. Murre sinut
ilmaisi!"

Klaus Baasista tuntui sopimattomalta udella, miten mies oli

joutunut
Hohendammista, hiljaisesta Elben rantakylästä, St. Pauliin ja
Spielbudenplatzille. Hän lausui hillitysti: "Minä olen Heisterbergistä,
Baaseja." Ja miehen kysellessä hän sitten kertoi, missä oli tänään
käynyt ja mitä suunnitteli.

"Vai niin", sanoi mies, "oletko etevä ainekirjoituksessa? Siitä se

riippuu! Minä olin seminaarissa etevin —: naukun otossa ja
ainekirjoituksessa! Uskotkos sen? Jos et usko, niin katsopas vaan
tätä kirjaa! Ymmärrätkös? 'Aineen loogillinen suunnittelu ynnä
esimerkkejä…' tuossa tekijäin nimet… katsopas, mitäs tuossa lukee?
'Dierk Vogt, Hohendammin kansakoulun opettaja'." Ja kaupustelija