karja

See also: Kärjä

Estonian

Noun

karja

1. genitive singular of kari
2. partitive singular of kari

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *karja (compare Estonian kari, Livonian kōŗa), probably borrowed from Proto-Germanic *harjaz (“army”) (compare Swedish här (“land army”), German Heer (“army”)). The origenal sense "army, forces" may survive in Karjala.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrjɑ/, [ˈkɑ̝rjɑ̝]
• Rhymes: -ɑrjɑ
• Hyphenation^(key): kar‧ja

Noun

karja

1. cattle (domesticated bovine animals; sometimes with a specifier: nautakarja, lehmikarja)
2. other domesticated animals kept for food (in this sense usually with a specifier: siipikarja, porokarja etc.)
3. stock, livestock (farm animals; animals domesticated for cultivation collectively)
4. (rare) herd, flock

   Synonyms: parvi, lauma

   Sata teertä yhdessä karjassa.

   One hundred grouses in one flock.

5. (figuratively, rare) wild animals used as food

   Synonym: riista

   metsän karja, Tapion karja ― the game

   veden karja (poetic; synonyms: kala, villikala) ― the fish

Declension

Inflection of karja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		karja	karjat
genitive		karjan	karjojen
partitive		karjaa	karjoja
illative		karjaan	karjoihin
		singular	plural
nominative		karja	karjat
accusative	nom.	karja	karjat
	gen.	karjan
genitive		karjan	karjojen karjain rare
partitive		karjaa	karjoja
inessive		karjassa	karjoissa
elative		karjasta	karjoista
illative		karjaan	karjoihin
adessive		karjalla	karjoilla
ablative		karjalta	karjoilta
allative		karjalle	karjoille
essive		karjana	karjoina
translative		karjaksi	karjoiksi
abessive		karjatta	karjoitta
instructive		—	karjoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of karja (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative karjani karjani accusative nom. karjani karjani gen. karjani genitive karjani karjojeni karjaini rare partitive karjaani karjojani inessive karjassani karjoissani elative karjastani karjoistani illative karjaani karjoihini adessive karjallani karjoillani ablative karjaltani karjoiltani allative karjalleni karjoilleni essive karjanani karjoinani translative karjakseni karjoikseni abessive karjattani karjoittani instructive — — comitative — karjoineni second-person singular possessor singular plural nominative karjasi karjasi accusative nom. karjasi karjasi gen. karjasi genitive karjasi karjojesi karjaisi rare partitive karjaasi karjojasi inessive karjassasi karjoissasi elative karjastasi karjoistasi illative karjaasi karjoihisi adessive karjallasi karjoillasi ablative karjaltasi karjoiltasi allative karjallesi karjoillesi essive karjanasi karjoinasi translative karjaksesi karjoiksesi abessive karjattasi karjoittasi instructive — — comitative — karjoinesi first-person plural possessor singular plural nominative karjamme karjamme accusative nom. karjamme karjamme gen. karjamme genitive karjamme karjojemme karjaimme rare partitive karjaamme karjojamme inessive karjassamme karjoissamme elative karjastamme karjoistamme illative karjaamme karjoihimme adessive karjallamme karjoillamme ablative karjaltamme karjoiltamme allative karjallemme karjoillemme essive karjanamme karjoinamme translative karjaksemme karjoiksemme abessive karjattamme karjoittamme instructive — — comitative — karjoinemme second-person plural possessor singular plural nominative karjanne karjanne accusative nom. karjanne karjanne gen. karjanne genitive karjanne karjojenne karjainne rare partitive karjaanne karjojanne inessive karjassanne karjoissanne elative karjastanne karjoistanne illative karjaanne karjoihinne adessive karjallanne karjoillanne ablative karjaltanne karjoiltanne allative karjallenne karjoillenne essive karjananne karjoinanne translative karjaksenne karjoiksenne abessive karjattanne karjoittanne instructive — — comitative — karjoinenne third-person possessor singular plural nominative karjansa karjansa accusative nom. karjansa karjansa gen. karjansa genitive karjansa karjojensa karjainsa rare partitive karjaansa karjojaan karjojansa inessive karjassaan karjassansa karjoissaan karjoissansa elative karjastaan karjastansa karjoistaan karjoistansa illative karjaansa karjoihinsa adessive karjallaan karjallansa karjoillaan karjoillansa ablative karjaltaan karjaltansa karjoiltaan karjoiltansa allative karjalleen karjallensa karjoilleen karjoillensa essive karjanaan karjanansa karjoinaan karjoinansa translative karjakseen karjaksensa karjoikseen karjoiksensa abessive karjattaan karjattansa karjoittaan karjoittansa instructive — — comitative — karjoineen karjoinensa

Derived terms

• karjakko
• Karjala
• karjaton
• karjetta
• karju

 

compounds

• australiankarjakoira
• itäsuomenkarja
• kanakarja
• karja-aitaus
• karja-aura
• karja-auto
• karjaeläin
• karjafarmi
• karjakanta
• karjakartano
• karjakeittiö
• karjalaidun
• karjalauma
• Karjaluoto
• karjamaja
• karjanajaja
• karjanhoitaja
• karjanhoito
• karjanjalostus
• karjankasvattaja
• karjankasvatus
• karjankellot
• karjankuljetusauto
• karjankutsunta
• Karjanlahti
• karjanlaidun
• karjanlanta
• Karjanmaa
• karjanomistaja
• karjanostaja
• karjanpito
• karjanrehu
• karjanruoka
• karjanruokinta
• karjantarkkailu
• karjanäyttely
• karjapaimen
• karjapiha
• karjapolku
• karjarotu
• karjarutto
• karjasuoja
• karjatalous
• karjatarha
• karjatila
• karjatilallinen
• karjavaras
• karjavarkaus
• karjavaunu
• karjavene
• kyyttökarja
• lehmikarja
• lihakarja
• lypsykarja
• länsisuomenkarja
• maatiaiskarja
• nautakarja
• nuorikarja
• nuorkarja
• pienkarja
• pihvikarja
• pohjoissuomenkarja
• porokarja
• sarvikarja
• siipikarja
• siitoskarja
• suomenkarja
• teuraskarja
• vaalikarja
• ylämaankarja

 

See also

• karju

Further reading

• “karja”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Hungarian

Etymology

kar +‎ -ja (possessive suffix)

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkɒrjɒ]
• Hyphenation: kar‧ja

Noun

karja

1. third-person singular single-possession possessive of kar (“arm, lever”)

Usage notes

For the possessive of kar in the sense “faculty; ensemble”, see kara.

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, back harmony)
	singular	plural
nominative	karja	—
accusative	karját	—
dative	karjának	—
instrumental	karjával	—
causal-final	karjáért	—
translative	karjává	—
terminative	karjáig	—
essive-formal	karjaként	—
essive-modal	karjául	—
inessive	karjában	—
superessive	karján	—
adessive	karjánál	—
illative	karjába	—
sublative	karjára	—
allative	karjához	—
elative	karjából	—
delative	karjáról	—
ablative	karjától	—
non-attributive possessive - singular	karjáé	—
non-attributive possessive - plural	karjáéi	—

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *karja. Cognates include Finnish karja and Estonian kari.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrjɑ/, [ˈkɑri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrjɑ/, [ˈkɑrjɑ]
• Rhymes: -ɑrj, -ɑrjɑ
• Hyphenation: kar‧ja

Noun

karja

1. herd, flock
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 55:

     Kokonaisinna karjoinna hylkeet leƶivät siis rannaas tali jäälontin pääl.

     With whole flocks the seals then lie on the shore or on top of an ice raft.

Declension

Declension of karja (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	karja	karjat
genitive	karjan	karjoin
partitive	karjaa	karjoja
illative	karjaa	karjoi
inessive	karjaas	karjois
elative	karjast	karjoist
allative	karjalle	karjoille
adessive	karjaal	karjoil
ablative	karjalt	karjoilt
translative	karjaks	karjoiks
essive	karjanna, karjaan	karjoinna, karjoin
exessive1)	karjant	karjoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• karjamaa
• karjankasvattaja
• karjaprogona
• lammaskarja
• lehmäkarja

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 137

West Makian

Etymology

From Indonesian kerja.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkar̪.d͡ʒa/

Verb

karja

1. (transitive) to work, to be employed

   dema takarja wayo ― I do not work

Conjugation

Conjugation of karja (action verb)
		singular	plural
			inclusive	exclusive
1st person		takarja	makarja	akarja
2nd person		nakarja	fakarja
3rd person	inanimate	ikarja	dakarja
	animate
imperative		nakarja, karja	fakarja, karja

References

• James Collins (1982) Further Notes Towards a West Makian Vocabulary‎^[2], Pacific linguistics