Atrofia

Atrofia (myös atropia) tarkoittaa solun koon pienenemistä sen rakenneosien vähenemisen seurauksena. Atrofioituvassa solussa rakenneproteiinien hajotus on nopeampaa kuin niiden synteesi. Elimen tasolla atrofialla voidaan tarkoittaa myös kudoksen tai elimen surkastumista, joka saattaa johtua solujen pienenemisen ohella niiden määrän vähenemisestä. Atrofian vastakohta on hypertrofia.

Atrofian taustalla on solujen pyrkimys sopeutua muuttuneisiin ympäristöolosuhteisiin ja säilyä hengissä. Atrofian mahdollisia aiheuttajia ovat solun vähentynyt aktiivisuus, hermotuksen heikentyminen, verenkierron tai ravintoaineiden riittämättömyys, hormonitoiminnan muutos ja lisääntynyt paine kudoksessa. Elimen atrofiaa voi aiheuttaa myös vanhenemiseen liittyvä lisääntynyt apoptoosi.

Atrofia voidaan jakaa kehon normaaliin toimintaan ja homeostaasin ylläpitoon kuuluvaan fysiologiseen atrofiaan sekä tautiprosesseihin liittyvään patologiseen atrofiaan. Fysiologiseen atrofiaan kuuluvat esimerkiksi kateenkorvan pieneneminen puberteetin jälkeen ja ikääntymiseen liittyvä yleinen lihasten ja sisäelinten surkastuminen.

Esimerkkejä

Lihasatrofia

Liikkumattomuudesta johtuvaa, lihasmassan ja –voiman pienenemiseen johtavaa luurankolihasten atrofiaa esiintyy esimerkiksi vuodepotilailla. Tällainen atrofia on yleensä palautuva tila. Lihasatrofia voi aiheutua liikkumattomuuden ohella aliravitsemuksesta tai monista sairauksista, kuten syövistä, sydämen vajaatoiminnasta tai keuhkoahtaumataudista. Sairauksien aiheuttama lihasatrofia voi johtaa kakeksiaan. Myös vanhuksilla esiintyy fysiologista lihasatrofiaa.

Lisämunuaisatrofia

Nieltävän glukokortikoidilääkityksen käyttö voi johtaa lisämunuaisten atrofiaan. Tämä johtuu siitä, että kohonnut veren glukokortikoidipitoisuus vähentää ACTH-hormonin eli kortikotropiinin eritystä aivolisäkkeestä. Normaalitilanteessa ACTH saa lisämunuaiskuoren erittämään kortisolia, joten ACTH:n puuttuessa lisämunuaiskuoren eritys lakkaa ja se atrofioituu.

Urogenitaalinen atrofia

Postmenopausaalisilla naisilla vaginan ja kohdun limakalvot atrofioituvat vähentyneen estrogeenivaikutuksen vuoksi. Tämä saattaa aiheuttaa oireita esimerkiksi yhdynnän aikana.

Lähteet

• Mäkinen, Carpén, Kosma, Lehto, Paavonen & Stenbäck: Patologia. Duodecim, 2012. ISBN 978-951-656-184-7