Engelbrekt Engelbrektinpoika
| Engelbrekt Engelbrektinpoika | |
|---|---|
 |
|
| Ruotsin valtakunnanpäämies | |
|
1435–1436
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Taalainmaa |
| Puoliso | Kaarina Laurintytär |
| Tiedot | |
| Uskonto | katolilaisuus |
Engelbrekt Engelbrektinpoika (1390-luku Taalainmaa[1] – 4. toukokuuta 1436) oli ruotsalainen kapinanjohtaja ja valtakunnan päämies. Hän aloitti vuonna 1434 ns. Engelbrektin kapinan Kalmarin unionia hallinnutta kuningas Eerik Pommerilaista vastaan.
Engelbrekt Engelbrektinpoika kuului rälssisukuun ja omisti kaivoksia Ruotsin Taalainmaan maakunnan Bergslagenin alueella. Hänen perheensä, joka oli alun perin kotoisin Saksasta, oli siirtynyt Ruotsiin 1360-luvulla. Perheen vaakunassa kolme puoli-liljaa muodosti kolmion. Engelbrektin puolisona oli Kaarina Laurintytär, jonka isä oli ilmeisesti rikas maanomistaja Lauri Peterinpoika Ramsta. Tämä omisti paljon maita Västmanlannissa ja Uplannissa. Avioliitto lienee solmittu noin vuonna 1428. Pariskunnalla ei tiedetä olleen ainakaan aikuiseksi eläneitä lapsia.
Vuoden 1434 kesäkuussa puhjenneen Engelbrektin kapinan syynä olivat tanskalaisten voutien, kuten Jösse Erikinpojan mielivaltainen hallinto ja raskas verotus. Kapina levisi nopeasti koko Ruotsiin ja vuoden 1434 lopulla Eerik Pommerilainen joutui tekemään kapinallisten kanssa aselevon. Tammikuussa vuonna 1435 Engelbrekt nimitettiin Ruotsin valtakunnan päämieheksi (rikshövitsman) Arbogan valtiopäivillä. Lokakuussa 1435 uudistuksiin sitoutunut Eerik Pommerilainen tunnustettiin uudelleen Ruotsin kuninkaaksi, mutta Engelbrekt säilytti edelleen valtakunnan päämiehen asemansa.
Kuninkaan rikottua lupauksensa kapina alkoi uudelleen vuoden 1436 alussa. Engelbrekt onnistui taas valtaamaan muutamassa kuukaudessa lähes koko Ruotsin. Ylhäisaateliston vaatimuksesta hän joutui kuitenkin jakamaan valtansa Kaarle Knuutinpoika Bonden kanssa.
4. toukokuuta 1436 Engelbrektin murhasi henkilökohtaisista syistä Hjälmaren-järven saarella Natt och Dag -sukuun kuuluva Maunu Pentinpoika. Hänet haudattiin Örebron kirkkoon.
Seuraavien vuosikymmenten aikana Engelbrektiä alettiin pitää Ruotsin kansallissankarina. Hänen panoksensa Eerik Pommerilaisen itsevaltaisten pyrkimysten torjujana olikin epäilemättä ratkaiseva, vaikka kansallismielisellä historiankirjoituksella onkin ollut taipumusta ylikorostaa hänen asemaansa.
Kuvanveistäjä Carl Gustaf Qvarnströmin (1810–1867) pronssipatsas Engelbrektistä paljastettiin Örebrossa vuonna 1865. Engelbrektiä esittäviä patsaita on myös Tukholmassa, Arbogassa ja Falunissa. Säveltäjä Nathaniel Berg (1879–1957) laati vuonna 1928 Engelbrektiä kuvaavan oopperan.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grinder-Hansen, Poul (toim.): Margareeta – Pohjolan rouva ja valtias. Tanskan kansallismuseo, 1997. ISBN 87-89384-51-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grinder-Hansen, 1997, s. 81
- ↑ Kansallisbiografia kansallisbiografia.fi. Arkistoitu 12.5.2017. Viitattu 6.4.2015.
- ↑ Nationalencyklopedin ne.se.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. A. Sumelius : Engelbrekt Engelbrektinpoika. Ruotsin talonpoikaisen kansallissankarin 500-vuotismuisto, Helsingin Sanomat, 23.12.1934, nro 346, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
