Formula 1 -kausi 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1984
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 35.
Kilpailuja 16
Kuljettajia 35 34 osallistui kilpailuun
Valmistajia 17
Moottoreiden valmistajat Yhdistynyt kuningaskunta Cosworth
Saksa BMW
Ranska Renault
Italia Alfa Romeo
Luxemburg TAG
Italia Ferrari
Yhdistynyt kuningaskunta Hart
Japani Honda
Rengasvalmistaja(t) G M P
Kuljettajien mestari Itävalta Niki Lauda (72p.)
Valmistajien mestari Yhdistynyt kuningaskunta McLaren (143,5p.)
Eniten voittoja Ranska Alain Prost (7 kpl)
← 1983 1985 →

Formula 1 -kausi 1984 oli järjestyksessään 35. Formula 1 -kausi. Se alkoi 25. maaliskuuta 1984 ja päättyi 21. lokakuuta 16 kilpailun jälkeen.

Kausi oli pääasiassa McLaren -tallin hallintaa sen voittaessa 12 kauden 16 osakilpailusta ja varmistaen aikaisessa vaiheessa valmistajien mestaruutensa. Mestariksi nousi kolmatta kertaa Niki Lauda, joka voitti tittelin vain puolikkaalla pisteellä. Kausi oli samalla ensimmäinen modernin ajan kausi, jolloin kaikki ajettavat F1-kilpailut kuuluivat MM-sarjaan.

Niki Lauda voitti kauden mestaruuden ilman ainuttakaan paalupaikkaa. Ainoastaan Denny Hulme on pystynyt samaan vuonna 1967.[1]

Tallit ja kuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talli Valmistaja Runko Moottori Renkaat Nro Kuljettaja Kilpailut
Iso-Britannia MRD International Brabham-BMW BT53 BMW M12/13 1.5 L4t M 1 Brasilia Nelson Piquet Kaikki
2 Italia Teo Fabi 1–5, 8, 10–15
Italia Corrado Fabi 6–7, 9
Länsi-Saksa Manfred Winkelhock 16
Iso-Britannia Tyrrell Racing Organisation Tyrrell-Ford 012 Ford Cosworth DFY 3.0 V8 G 3 Iso-Britannia Martin Brundle 1–9
Ruotsi Stefan Johansson 10–13
4 Länsi-Saksa Stefan Bellof 1–10, 12–13
Uusi-Seelanti Mike Thackwell 11
Iso-Britannia Williams Grand Prix Engineering Williams-Honda FW09
FW09B 		Honda RA163E 1.5 V6t
Honda RA164E 1.5 V6t 		G 5 Ranska Jacques Laffite Kaikki
6 Suomi Keke Rosberg Kaikki
Iso-Britannia Marlboro McLaren International McLaren-TAG MP4/2 TAG/Porsche TTE PO1 1.5 V6t M 7 Ranska Alain Prost Kaikki
8 Itävalta Niki Lauda Kaikki
Iso-Britannia Skoal Bandit F1 Team RAM-Hart 01
02 		Hart 415T 1.5 L4t P 9 Ranska Philippe Alliot Kaikki
10 Iso-Britannia Jonathan Palmer 1–6, 8–16
Uusi-Seelanti Mike Thackwell 7
Iso-Britannia John Player Team Lotus Lotus-Renault 95T Renault EF4B 1.5 V6t G 11 Italia Elio de Angelis Kaikki
12 Iso-Britannia Nigel Mansell Kaikki
Länsi-Saksa Team ATS ATS-BMW D7 BMW M12/13 1.5 L4t P 14 Länsi-Saksa Manfred Winkelhock 1–14
Itävalta Gerhard Berger 16
31 Itävalta Gerhard Berger 12, 14–15
Ranska Equipe Renault Elf Renault RE50 Renault EF4 1.5 V6t M 15 Ranska Patrick Tambay Kaikki
16 Iso-Britannia Derek Warwick Kaikki
33 Ranska Philippe Streiff 16
Iso-Britannia Barclay Nordica Arrows BMW Arrows-Ford A6 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G 17 Sveitsi Marc Surer 1–3, 5, 7–8
18 Belgia Thierry Boutsen 1–2, 4
Arrows-BMW A7 BMW M12/13 1.5 L4t 17 Sveitsi Marc Surer 4, 6, 9–16
18 Belgia Thierry Boutsen 3, 5–16
Iso-Britannia Toleman Group Motorsport Toleman-Hart TG183B
TG184 		Hart 415T 1.5 L4t P
M 		19 Brasilia Ayrton Senna 1–13, 15–16
Ruotsi Stefan Johansson 14
20 Venezuela Johnny Cecotto 1–10
Italia Pierluigi Martini 14
Ruotsi Stefan Johansson 15–16
Iso-Britannia Spirit Racing Spirit-Hart 101 Hart 415T 1.5 L4t P 21 Italia Mauro Baldi 1–6, 15–16
Alankomaat Huub Rothengatter 7, 9–14
Spirit-Ford 101C Ford Cosworth DFV 3.0 V8 8
Italia Benetton Team Alfa Romeo Alfa Romeo 184T Alfa Romeo 890T 1.5 V8t G 22 Italia Riccardo Patrese Kaikki
23 Yhdysvallat Eddie Cheever Kaikki
Italia Osella Squadra Corse Osella-Alfa Romeo FA1F
FA1E 		Alfa Romeo 890T 1.5 V8t
Alfa Romeo 1260 3.0 V12 		P 24 Italia Piercarlo Ghinzani Kaikki
30 Itävalta Jo Gartner 4, 10–16
Ranska Ligier Loto Ligier-Renault JS23
JS23B 		Renault EF4 1.5 V6t M 25 Ranska François Hesnault Kaikki
26 Italia Andrea de Cesaris Kaikki
Italia Scuderia Ferrari Ferrari 126C4 Ferrari 031 1.5 V6t G 27 Italia Michele Alboreto Kaikki
28 Ranska René Arnoux Kaikki

Kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Brasilia Brasilian Grand Prix 25. maaliskuuta Jacarepaguá Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
2 Etelä-Afrikan Grand Prix 7. huhtikuuta Kyalami Itävalta Niki Lauda Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
3 Belgia Belgian Grand Prix 29. huhtikuuta Zolder Italia Michele Alboreto Italia Ferrari Raportti
4 San Marino San Marinon Grand Prix 6. toukokuuta Imola Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
5 Ranska Ranskan Grand Prix 20. toukokuuta Dijon Itävalta Niki Lauda Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
6 Monaco Monacon Grand Prix 3. kesäkuuta Monaco Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
7 Kanada Kanadan Grand Prix 17. kesäkuuta Montréal Brasilia Nelson Piquet Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-BMW Raportti
8 Yhdysvallat Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 24. kesäkuuta Detroit Brasilia Nelson Piquet Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-BMW Raportti
9 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 8. heinäkuuta Dallas Suomi Keke Rosberg Yhdistynyt kuningaskunta Williams-Honda Raportti
10 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 22. heinäkuuta Brands Hatch Itävalta Niki Lauda Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
11 Saksa Saksan Grand Prix 5. elokuuta Hockenheimring Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
12 Itävalta Itävallan Grand Prix 19. elokuuta Österreichring Itävalta Niki Lauda Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
13 Alankomaat Hollannin Grand Prix 26. elokuuta Zandvoort Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
14 Italia Italian Grand Prix 9. syyskuuta Monza Itävalta Niki Lauda Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
15 Euroopan unionin lippu Euroopan Grand Prix 7. lokakuuta Nürburgring Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti
16 Portugali Portugalin Grand Prix 21. lokakuuta Estoril Ranska Alain Prost Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG Raportti

MM-pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Kuljettaja BRA
Brasilia 		RSA
Etelä-Afrikka 		BEL
Belgia 		SMR
San Marino 		FRA
Ranska 		MON
Monaco 		CAN
Kanada 		USE
Yhdysvallat 		USA
Yhdysvallat 		GBR
Yhdistynyt kuningaskunta 		GER
Saksa 		AUT
Itävalta 		NED
Alankomaat 		ITA
Italia 		EUR
Euroopan unionin lippu 		POR
Portugali 		Pisteet
1 Itävalta Niki Lauda Kesk. 1 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 1 2 1 2 1 4 2 72
2 Ranska Alain Prost 1 2 Kesk. 1 7 1 3 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 1 1 71.5
3 Italia Elio de Angelis 3 7 5 3 5 5 4 2 3 4 Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. 5 34
4 Italia Michele Alboreto Kesk. 11 1 Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 3 Kesk. 2 2 4 30.5
5 Brasilia Nelson Piquet Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. 1 1 Kesk. 7 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 3 6 29
6 Ranska René Arnoux Kesk. Kesk. 3 2 4 3 5 Kesk. 2 6 6 7 11 Kesk. 5 9 27
7 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Kesk. 3 2 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. 23
8 Suomi Keke Rosberg 2 Kesk. 4 Kesk. 6 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. 20.5
9 Brasilia Ayrton Senna Kesk. 6 6 DNQ Kesk. 2 7 Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 13
10 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 6 Kesk. 6 Kesk. 4 Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 13
11 Ranska Patrick Tambay 5 Kesk. 7 Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. 8 5 Kesk. 6 Kesk. Kesk. 7 11
12 Italia Teo Fabi Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 4 5 Kesk. Kesk. 9
13 Italia Riccardo Patrese Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 12 Kesk. 10 Kesk. 3 6 8 8
14 Ranska Jacques Laffite Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 8 Kesk. 5 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 14 5
15 Belgia Thierry Boutsen 6 12 Kesk. 5 11 DNQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 10 9 Kesk. 5
16 Yhdysvallat Eddie Cheever 4 Kesk. Kesk. 7 Kesk. DNQ 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 13 9 Kesk. 17 3
17 Ruotsi Stefan Johansson DSQ DSQ DNQ DSQ 4 Kesk. 11 3
18 Italia Andrea de Cesaris Kesk. 5 Kesk. 6 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 7 Kesk. Kesk. Kesk. 7 12 3
19 Italia Piercarlo Ghinzani Kesk. WD Kesk. DNQ 12 7 Kesk. Kesk. 5 9 Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. 2
20 Sveitsi Marc Surer 7 9 8 Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1
21 Itävalta Jo Gartner Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 12 5 Kesk. 16 0
22 Itävalta Gerhard Berger 12 6 Kesk. 13 0
23 Ranska François Hesnault Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 8 7 Kesk. 10 Kesk. 0
24 Italia Corrado Fabi 9 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 0
25 Italia Mauro Baldi Kesk. 8 Kesk. 8 Kesk. DNQ 8 15 0
26 Saksa Manfred Winkelhock DSQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. DNS 10 0
27 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer 8 Kesk. 10 9 13 DNQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 9 Kesk. Kesk. Kesk. 0
28 Alankomaat Huub Rothengatter NC DNQ Kesk. NC 9 NC Kesk. 8 0
29 Venezuela Johnny Cecotto Kesk. Kesk. Kesk. NC Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. DNQ 0
30 Ranska Philippe Alliot Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. DNQ 10 Kesk. Kesk. Kesk. 11 10 Kesk. Kesk. Kesk. 0
— Saksa Stefan Bellof DSQ Kesk. DSQ DSQ DSQ DSQ DSQ DSQ Kesk. DSQ DSQ DSQ 0
— Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle DSQ Kesk. DSQ DSQ DSQ DNQ DSQ DSQ DNQ 0
— Uusi-Seelanti Mike Thackwell Kesk. DNQ 0
— Ranska Philippe Streiff Kesk. 0
— Italia Pierluigi Martini DNQ 0
Sija Kuljettaja BRA
Brasilia 		RSA
Etelä-Afrikka 		BEL
Belgia 		SMR
San Marino 		FRA
Ranska 		MON
Monaco 		CAN
Kanada 		USE
Yhdysvallat 		USA
Yhdysvallat 		GBR
Yhdistynyt kuningaskunta 		GER
Saksa 		AUT
Itävalta 		NED
Alankomaat 		ITA
Italia 		EUR
Euroopan unionin lippu 		POR
Portugali 		Pisteet

Valmistajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Talli Runko Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1. Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-TAG MP4/2 TAG Porsche P01 M 143,5 12 18 3
2. Italia Ferrari 126C4 Ferrari 031 G 57,5 1 8 2
3. Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Renault 95T Renault EF4B G 47 0 6 2
4. Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-BMW BT53 BMW M12/13 M 38 2 5 9
5. Ranska Renault RE50 Renault EF4 M 34 0 5 1
6. Yhdistynyt kuningaskunta Williams-Honda FW09
FW09B 		Honda RA163E G 25,5 1 2 0
7. Yhdistynyt kuningaskunta Toleman-Hart TG183B
TG184 		Hart 415T P
M 		16 0 3 0
8. Italia Alfa Romeo 184T Alfa Romeo 890T G 11 0 1 0
9. Yhdistynyt kuningaskunta Arrows-BMW A7 BMW M12/13 G 3 0 0 0
10. Ranska Ligier-Renault JS23
JS23B 		Renault EF4 M 3 0 0 0
11. Yhdistynyt kuningaskunta Arrows-Ford A6 Ford Cosworth DFV G 3 0 0 0
12. Italia Osella-Alfa Romeo FA1E
FA1F 		Alfa Romeo 890T P 2 0 0 0
13. Yhdistynyt kuningaskunta Spirit-Hart 101
101B 		Hart 415T P 0 0 0 0
14. Yhdistynyt kuningaskunta Spirit-Ford 101C Ford Cosworth DFV P 0 0 0 0
15. Saksa ATS-BMW D7 BMW M12/13 P 0 0 0 0
16. Yhdistynyt kuningaskunta RAM-Hart 01
02 		Hart 415T P 0 0 0 0
DSQ [a] Yhdistynyt kuningaskunta Tyrrell-Ford 012 Ford Cosworth DFY G 0 0 0 0
  1. ↑ 18. heinäkuuta Tyrrellin kaikki kauden kilpailut hylättiin ja talli sai kilpailukiellon loppukauden kilpailuihin, koska talli oli käyttänyt laittomia autoja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formula 1 -kausi 1984

 Brasilia | Etelä-Afrikka |  Belgia |  San Marino |  Ranska |  Monaco |  Kanada |  USA (Itä) |  USA |  Britannia |  Saksa |  Itävalta |  Hollanti |  Italia |  Eurooppa |  Portugali

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_-kausi_1984&oldid=22160874”