Juan de León Fandiño
Don Juan de León Fandiño[1] oli 1700-luvulla elänyt espanjalainen meriupseeri ja kaappari, joka väitetysti käynnisti sodan Jenkinsin korvasta.
Sota sai erikoisen nimensä 9. huhtikuuta 1731 sattuneesta tapauksesta, jossa Espanjan rannikkovartioston alus San Antonio nousi brittiläisen merenkulkijan Robert Jenkinsin Rebecca-nimiseen prikiin lähellä Havannaa.[2] Välikohtauksen aikana Jenkinsiltä leikattiin korva. Myöhemmin tehdessään selontekoa tapauksesta Jenkins esitteli korvaansa parlamentin alahuoneelle ja kertoi espanjalaisen kapteenin Juan de León Fandiñon loukanneen sanallisesti hänen lisäksi myös Britanniaa. Jenkinsin mukaan leikattu korva piti viedä terveiseksi hänen korkeudelleen kuningas Yrjölle. Vaikka todisteiden mukaan Jenkins oli syyllistynyt salakuljetukseen tapauksen herättämä Espanjanvastainen lehdistökampanja suitsutti kostoa ja sotaa.[3][4] Jenkinsin tarinaa pidetään usein pääosin keksittynä. León Fandiño kaappasi saman vuoden aikana kuitenkin kaksi pienempää brittilaivaa.[5]
Vuonna 1740 espanjalainen kuvernööri Manuel de Montiado osti eläkkeelle jääneen kaapparin Joseph Sánchezin sluupin ja luovutti sen Juan de León Fandiñolle, joka kunnostutti sen. Uuden laivan miehistöön kuului mm. vapautettu orja, musta merimies Francisco Menendez, joka purjehti useiden kuuluisien espanjalaiskaapparien mukana. León Fandino purjehti ensimmäiseksi Pohjois-Carolinan rannikolle, jossa taisteli mm. englantilaiskaapparin kanssa ja kaappasi kuunarin.[6] Pitkän uransa aikana Juan de León Fandiño ehti kaapata ainakin 38 laivaa Espanjalle.[7]
15. kesäkuuta 1742 Juan de León Fandiño komensi laivastosaattuetta lippulaivanaan 10-tykkinen San Juan Bautista, jossa oli lisäksi 10 kiertohakatykkiä. Saattue koostui yhteensä 3-4 aluksesta, joista kaksi oli hiljattain kaapattuja aseistettuja laivoja. Kapteeni Thomas Franklandin 24-tykkinen 6. luokan fregatti HMS Rose hyökkäsi saattueen kimppuun.[8] Taistelu kesti noin kolme tuntia, jonka lopulla León Fandiño yritti paeta. Siinä onnistumatta San Juan Bautista laski vihdoin lippunsa ja antautui. Frankland sai tietää kyseessä olevan miehen, jota pidettiin sodan aiheuttajana. Hän lähetti León Fandiñon Britanniaan, jossa hallitus saisi päättää mitä hänelle tehtäisiin.[9][4] Se, mitä Juan de León Fandiñolle tapahtui on hämärän peitossa. Merkintöjä hänen oikeudenkäynnistään ei löydy.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ joissain lähteissä myös Julio León Fandiño
- ↑ San Antonio on joissain lähteissä Isabela, tosin tässä tapauksessa Isabelaa saatettiin käyttää aluksen kaapparinimenä.
- ↑ Gerald Newman, Leslie Ellen Brown: Britain in the Hanoverian age, 1714-1837, s. 744. Taylor & Francis, 1997. ISBN 0815303963
- ↑ a b David Marley: Wars of the Americas: a chronology of armed conflict in the New World, 1492 to the present, s. 250, 261. ABC-Clio, 1998. ISBN 0874368375
- ↑ a b The Florida Historical Quarterly, vol XXXVII[vanhentunut linkki]
- ↑ Jane Landers, Peter H. Wood: Black society in Spanish Florida, s. 41-42. University of Illinois Press, 1999. ISBN 0252067533
- ↑ Jane G. Landers: Colonial plantations and economy in Florida, s. 84,94. University Press of Florida, 2000. ISBN 0813017726
- ↑ Joissakin lähteissä Thomas Frankland kirjoitetaan virheellisesti muodossa Thomas Falkland. Kuninkaallisen laivaston amiraliteettiin viittaavissa lähteissä käytetään Thomas Franklandia, josta tuli aikanaan vara-amiraali.
- ↑ Michael Phillips, Ships of the Old Navy: Rose