Juande Ramos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juande Ramos
Henkilötiedot
Koko nimi Juan de la Cruz Ramos Cano
Syntymäaika 25. syyskuuta 1954 (ikä 70)
Syntymäpaikka Pedro Muñoz, Espanja
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Seura
Seura –
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1973–1977 Elche
Alcoyano
Linares
Eldsense
Alicante
Dénia
Valmennusura
1990–1992 Ilicitano
1992–1994 Alcoyano
1994–1995 Levante
1995–1996 Logroñés
1996–1997 Barcelona B
1997–1998 Lleida
1998–2001 Rayo Vallecano
2001–2002 Betis
2002 Espanyol
2003–2004 Málaga
2005–2007 Sevilla
2007–2008 Tottenham Hotspur
2008–2009 Real Madrid
2009 TsSKA Moskova
2010–2014 Dnipro Dnipropetrovsk
2016 Málaga

Juande Ramos (s. 25. syyskuuta 1954) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.

Ramos muistetaan erityisesti Sevillan päävalmentajana 2005–2007, jolloin hän luotsasi seuran kahdesti perättäin UEFA Cupin mestariksi.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramos syntyi Ciudad Realin maakunnassa, mutta asui kahdeksanvuotiaasta lähtien Elchessä, jossa hän aloitti jalkapalloilun Elche CF:n joukkueissa.[1] Ensiesiintymisensä Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa hän teki 19. tammikuuta 1975 ottelussa Hérculesia vastaan. Myöhemmin hän pelasi alemmilla sarjatasoilla Alcoyanossa, Linaresissa, Eldensessä, Alicantessa ja Déniassa kunnes joutui päättämään uransa polvivaivojen vuoksi 28-vuotiaana.

Valmennusuransa Ramos aloitti Elchen juniorijoukkueissa, reservijoukkue Ilicitanossa ja edustusjoukkueen apulaisvalmentajana 1990-luvun vaihteen molemmin puolin.[1] Edustusjoukkueen päävalmentajana hän toimi ensimmäistä kertaa Alcoyanossa kausina 1992–1994. Sittemmin hän valmensi lukuisia espanjalaisjoukkueita, ja saavutti menestystä varsinkin Logroñésissa ja Rayo Vallecanossa luotsaamalla molemmat Espanjan pääsarjaan ja jälkimmäisen fair play -arvonnan kautta jopa UEFA Cupin puolivälieriin.[2] Matkaan mahtui myös pettymyksiä, sillä kaudella 1996–1997 Barcelonan B-joukkue putosi hänen valmennuksessaan Segundasta ja kaudella 2002–2003 hän sai potkut Espanyolista vain viiden kierroksen jälkeen joukkueen vajottua sarjan viimeiseksi.

Kaudella 2005–2006 Ramosista tuli Joaquín Caparrósin seuraaja Sevillan päävalmentajana. Sevillassa hän nousi lopullisesti espanjalaisvalmentajien eliittiin. Heti ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan Ramos johdatti Sevillan UEFA Cupin loppuotteluun, jossa se kaatoi Middlesbrough’n selvästi maalein 4–0.[3] Kotimaan pääsarjassa Sevilla sijoittui viidenneksi ja selviytyi UEFA Cupiin myös kaudelle 2006–2007. Kesällä 2006 Ramos luotsasi Sevillan voittoon UEFA Super Cupin Barcelonaa vastaan.[4]

Kausi 2006–2007 oli edellistäkin menestyksekkäämpi Ramosille ja Sevillalle. Sevilla eteni jälleen UEFA Cupin loppuotteluun ja huikean ottelun ratkettua Sevillan eduksi rangaistuspotkuilla Espanyolia vastaan Ramos joukkueineen sai jälleen kannatella voittopokaalia.[5] Sevilla voitti lisäksi Espanjan cupin loppuottelussa Getafen Frédéric Kanoutén osumalla 1–0.[6] Sarjassa Ramosin johtama Sevilla taisteli jopa mestaruudesta, mutta taipui lopulta kolmanneksi viiden pisteen päähän mestarijoukkue Real Madridista.

Kesällä 2007 Sevilla menestyi Espanjan supercupissa Real Madridin kustannuksella,[7] mutta UEFA Super Cupin loppuottelussa joukkue hävisi Milanille. Kautta 2007–2008 varjosti Sevillan pelaajan Antonio Puertan kuolema kauden avausottelussa Getafea vastaan saadun sydänkohtauksen seurauksena, eikä kausi alkanut pelillisestikään lupaavasti.

27. lokakuuta 2007 Ramos ilmoitti jättävänsä Sevillan, ja seuraavana päivänä hänet nimitettiin englantilaisen Tottenham Hotspurin päävalmentajaksi.[8] Ramos seurasi tehtävässä kaksi päivää aikaisemmin erotettua alankomaalaista Martin Jolia, joskin pestistä oli huhuttu jo kesällä 2007.[9] Ramosin johdolla Spurs nousi tukevasti Englannin valioliigan keskikastiin ja voitti Englannin liigacupin kaatamalla loppuottelussa Chelsean. Pokaali oli Ramosille jo kuudes kahden vuoden aikana. Unelma kolmannesta perättäisestä UEFA Cupin voitosta romuttui, kun Spurs hävisi PSV:lle neljännesvälierissä rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Kausi 2008–2009 alkoi Tottenhamilta äärimmäisen heikosti. Joukkue keräsi kahdeksassa ensimmäisessä pelissään vain kaksi pistettä ja lokakuun lopulla Ramos sai potkut seurasta.[10]

Huolimatta heikosti päättyneestä Spurs-jaksosta Ramos sai pian jälleen mahdollisuuden valmentaa huippujoukkuetta, kun hän korvasi saksalaisen Bernd Schusterin Real Madridin päävalmentajana joulukuussa 2008 loppukauden kestävällä sopimuksella.[11] Ramos astui tehtävään vain muutamia päiviä ennen Barcelonaa vastaan pelattua klassikko-ottelua. Real Madrid hävisi ottelun, minkä myötä ero sarjajohdossa olleeseen Barcelonaan kasvoi jo 12 pisteeseen. Seuraavaksi Ramos kuitenkin johdatti joukkueen 18 ottelun tappiottomaan putkeen, mistä 17 oli voittoja, ja ero kaventui pienimmillään neljään pisteeseen. Tappioton putki katkesi lopulta kauden toisessa Barcelona-ottelussa, jossa katalonialaiset ottivat 6–2-murskavoiton Real Madridin kotikentällä. Joukkueen lopullinen sarjasijoitus oli toinen. Mestarien liigassa Ramosin Real Madrid voitti alkulohkon viimeisessä ottelussa Zenitin, mutta pudotuspeleissä Liverpool pudotti joukkueen jo neljännesvälierävaiheessa yhteismaalein 5–0.[12] Kauden jälkeen Ramosin ja seuran tiet erosivat.

Ramos palasi valmennustehtäviin syyskuussa 2009, kun hän siirtyi Venäjän valioliigassa pelaavan PFK TsSKA Moskovan päävalmentajaksi tavoitteenaan hyvä menestys Mestarien liigassa.[13] Ramos ei valmentanut TsSKA Moskovaa kuin kuusi viikkoa, kunnes hänet erotettiin lokakuun lopussa FK Moskovalle kärsityn tappion jälkeen. Ottelun tuominnutta Almir Kajumovia epäiltiin myöhemmin sen lopputuloksen manipuloinnista.[14]

Kesäkuussa 2010 marokkolaisseura Wydad Casablanca kertoi käyvänsä neuvotteluja Ramosin kanssa. [15]

Lokakuun alussa 2010 Ramos teki nelivuotisen sopimuksen ukrainalaisseura FC Dnipro Dnipropetrovskin kanssa. [16] Ramosin johdolla Dnipro on sijoittunut Ukrainan liigassa neljänneksi kolme kertaa peräjälkeen. Hänen johdollaan joukkue on pelannut joka kaudella myös Eurooppa-liigassa, jossa pääsi parhaimmillaan pudotuspelikierrokselle kaudella 2012/13, mutta putosi jatkosta häviten FC Baselille yhteismaalein 3–1. [17] Kaudella 2013/14 Ramos jatkoi hienoa työtään Dnipron peräsimessä ja luotsasi seuran lopulta liigassa hopealle. Sijoitus oli seuran paras 21 vuoteen. Kauden jälkeen espanjalaisvalmentajan sopimus päättyi ja hän jätti seuran. [18]

Toukokuussa 2016 Ramos allekirjoitti kolmevuotisen sopimuksen Málagan kanssa ja palasi näin seitsemän vuoden tauon jälkeen valmentamaan Espanjaan.[19] Paluu Espanjaan ei ollut kuitenkaan järin menestyksekäs. Málaga pelasi syyskaudella vaihtelevalla menestyksellä ja lähti talvitauolle liigan keskikastissa sijalla 11 voitettuaan Ramosin johdolla 5 pelatuista 16 liigaottelusta. Málagan pudottua Copa del Reyssä Segunda-joukkue Córdoballe Ramos ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään joulun alla 2016.[20]

Saavutukset valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Luis del Sol 		Real Betisin päävalmentaja
2001–2002 		Seuraaja:
Víctor Fernández
Edeltäjä:
Joaquín Caparrós 		Sevillan päävalmentaja
2005–10/2007 		Seuraaja:
Manolo Jiménez
Edeltäjä:
Martin Jol 		Tottenham Hotspurin päävalmentaja
10/2007–10/2008 		Seuraaja:
Harry Redknapp
Edeltäjä:
Bernd Schuster 		Real Madridin päävalmentaja
12/2008–2009 		Seuraaja:
Manuel Pellegrini
Edeltäjä:
Zico 		PFK TsSKA Moskovan päävalmentaja
9/2009–10/2009 		Seuraaja:
Leonid Slutski
Edeltäjä:
Volodimir Bessonov 		FC Dnipro Dnipropetrovskin päävalmentaja
10/2010–2014 		Seuraaja:
Myron Markevytš
Edeltäjä:
Javi Gracia 		Málagan päävalmentaja
7–12/2016 		Seuraaja:
Marcelo Romero
Edeltäjä:
Frank Rijkaard 		La Ligan vuoden valmentaja (Don Balón)
2007 		Seuraaja:
Gregorio Manzano
Edeltäjä:
Bernd Schuster 		Miguel Muñoz -palkinto
2007 		Seuraaja:
Manuel Pellegrini
UEFA Club Football Awards
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Vuoden pelaaja: Brasilia Ronaldo Englanti Beckham Argentiina Redondo Saksa Effenberg Ranska Zidane Italia Buffon Portugali Deco Englanti Gerrard Brasilia Ronaldinho Brasilia Kaká Portugali C. Ronaldo Argentiina Messi Argentiina Milito
Vuoden maalivahti: Tanska Schmeichel Saksa Kahn Saksa Kahn Saksa Kahn Saksa Kahn Italia Buffon Portugali Baía Tšekki Čech Saksa Lehmann Tšekki Čech Tšekki Čech Alankomaat Van Der Sar Brasilia Júlio César
Vuoden puolustaja: Espanja Hierro Alankomaat Stam Alankomaat Stam Argentiina Ayala Brasilia Carlos Brasilia Carlos Portugali Carvalho Englanti Terry Espanja Puyol Italia Maldini Englanti Terry Englanti Terry Brasilia Maicon
Vuoden keskikenttäpelaaja: Ranska Zidane Englanti Beckham Espanja Mendieta Espanja Mendieta Saksa Ballack Tšekki Nedvěd Portugali Deco Brasilia Kaká Portugali Deco Alankomaat Seedorf Englanti Lampard Espanja Xavi Alankomaat Sneijder
Vuoden hyökkääjä: Brasilia Ronaldo Ukraina Ševtšenko Espanja Raúl Espanja Raúl Espanja Raúl Alankomaat Van Nistelrooy Espanja Morientes Brasilia Ronaldinho Kamerun Eto’o Brasilia Kaká Portugali C. Ronaldo Argentiina Messi Argentiina Milito
Vuoden valmentaja: Italia Lippi Skotlanti Ferguson Argentiina Cúper Saksa Hitzfeld Espanja Del Bosque Italia Ancelotti
Portugali Mourinho		 Portugali Mourinho
Espanja Benítez		 Espanja Benítez
Venäjä Gazzajev		 Espanja Ramos
Alankomaat Rijkaard
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juande_Ramos&oldid=21877773”