K. J. Lång
| K. J. Lång | |
|---|---|
 |
|
| Oikeusministeri | |
|
Auran II hallitus
29.10.1971–23.2.1972 |
|
| Edeltäjä | Jacob Söderman |
| Seuraaja | Pekka Paavola |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1934 Pirttikylä |
| Kuollut | 24. syyskuuta 1998 (64 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Ulla Lång |
| Tiedot | |
| Puolue | ammattiministeri |
Karl Johan Lång (30. toukokuuta 1934 Pirttikylä – 24. syyskuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana ja oikeusministeriön vankeinhoito-osaston osastopäällikkönä vuodesta 1970 alkaen. Hän oli myös lyhytaikaisen Teuvo Auran II virkamieshallituksen oikeusministeri vuosina 1971–1972. Koulutukseltaan hän oli oikeustieteen kandidaatti.[1]
Hän toimi Suomen Demokraattisten Lakimiesten puheenjohtajana samaan aikaan kuin ollessaan oikeusministeri 1971–1972 sekä kuului kansainvälisen kattojärjestön Kansainvälisen demokraattisten lakimiesten liiton IADL:n varapuheenjohtajistoon 1970–1975.[2] Hän johti 1970-luvulla myös Julkisen sanan neuvostoa.[3]
Lång toimi vuosina 1988–1995 Ihmisoikeusliitto ry:n puheenjohtajana ja vuosina 1989–1992 perusoikeuskomitean puheenjohtajana. Komitea valmisteli perusoikeusuudistusta, joka toteutui vuonna 1995.
Lång toimi myös vuonna 1996 Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman huumausainepoliittisen toimikunnan puheenjohtajana
K. J. Långin katsotaan vaikuttaneen johtajakaudellaan rangaistusten täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön uudistamiseen ja vankien aseman parantamiseen merkittävästi.[4] Hän oli profiloitunut rangaistuspolitiikassa "korostetun liberaaliksi".[5]
Lång jäi eläkkeelle vuoden 1997 lopussa ja kuoli seuraavana vuonna syöpään 64 vuoden ikäisenä.[6]
Långin puoliso vuodesta 1959 oli hallitusneuvos Ulla Lång o.s. Backholm. Heillä on kaksi lasta.[3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lång, K. J.: Rikos ja rangaistus, oikeus ja kohtuus. (Artikkeleita vuosilta 1966–1997. Toimittaneet Klaus Mäkelä ja Ilkka Taipale. Acta poenologica 1/2004) Vantaa: Vankeinhoidon koulutuskeskus, 2004. ISSN 1795-0708 ISBN 951-53-2603-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Soukola, Timo: ”Lång, Karl Johan (1934–1998)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 365–367. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Fredman, Markku: Demla r.y. – vähän yli 50 vuotta. Oikeus, 2015, nro 4. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 609. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530 ISBN 951-640-395-6
- ↑ K. J. Lång kuollut. MTV3, 5.9.1998. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.9.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lauerma, Hannu: Todellinen elinkautinen vankeus? Turun Sanomat, 18.1.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.9.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Niinivaara, Susanna: Ylijohtaja K. J. Lång. Helsingin Sanomat, 26.9.1998. Muistokirjoituksen maksullinen verkkoversio.. Viitattu 11.3.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lång, K. J. hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- K. J. Långin muistokirjoitus Hufvudstadsbladetissa.
- Fångvården ett företag med 7500 ”anställda”. (Haastattelu) Affärsmagasinet Forum, 26.04.1972, nro 1972-08, s. 26-28. ISSN 0533-070X Artikkelin verkkoversio. (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Jacob Söderman |
Suomen oikeusministeri 1971−1972 |
Seuraaja: Pekka Paavola |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
