Kaarle III (Espanja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1759–1788 hallinnutta Bourbon-sukuista Espanjan kuningasta. Habsburg-sukuinen keisari Kaarle VI oli Espanjan perimyssodan aikana Espanjan vastakuninkaana nimellä Kaarle III.
Kaarle III
Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas
Kaarle III, Anton Raphael Mengs n. 1761
Espanjan kuningas
Valtakausi 10. elokuuta 1759 – 14. joulukuuta 1788
Edeltäjä Ferdinand VI
Seuraaja Kaarle IV
Syntynyt 20. tammikuuta 1716
Madrid, Espanja
Kuollut 14. joulukuuta 1788
Madrid, Espanja
Hautapaikka Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon El Escorial
Puoliso Maria Amalia
Lapset Maria Josefa
Maria Luisa
Filip
Kaarle IV
Ferdinand I
Gabriel
Antonio Pascual
Francisco Javier
Koko nimi Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio
Suku Bourbon
Isä Filip V
Äiti Elisabet Farnese
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus

Kaarle III (esp. Carlos I, Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio; 20. tammikuuta 1716 Madrid – 14. joulukuuta 1788 Madrid) oli Espanjan kuningas vuosina 1759–1788 sekä sitä ennen Napolin ja Sisilian kuningas vuosina 1735–1759 nimellä Kaarle VII ja Parman herttua vuosina 1732–1734 nimellä Kaarle I. Hän edusti valistunutta yksinvaltiutta.[1][2]

Suku ja lapsuus, koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle lapsena äitinsä Elisabet Farnesen sylissä, Miguel Jacinto Meléndez 1716.

Kaarle III:n vanhemmat olivat Espanjan kuningas Filip V ja tämän toinen puoliso Elisabet Farnese. Hän oli vanhempiensa esikoinen ja hänellä oli viisi täyssisarusta ja kaksi velipuolta, Ludvig I ja Ferdinand VI.[2]

Kaarle sai samankaltaisen kasvatuksen kuin vanhempi velipuolensa, kruununprinssi Ferdinand.[3] Opettaja Giovanni Antonio Medranon johdolla hän sai infanten eli prinssin tiukan ja jäsennellyn koulutuksen. Poika oli hyvin hurskas ja kunnioitti hallitsevaa äitiään, jota monien aikalaisten mukaan hän muistutti suuresti. Medrano opetti hänelle maantiedettä, historiaa ja matematiikkaa sekä sotataidetta ja arkkitehtuuria Carlosin Firenzessä, Parmassa ja Piacenzassa oleskelun aikana. Hän sai myös koulutusta taidegrafiikan tekemiseen, etsaamiseen ja maalaamiseen sekä monenlaisiin fyysisiin aktiviteetteihin, kuten metsästykseen, joka oli hänen suosikkilajinsa.[2][4] Hän puhui ranskaa, italiaa ja latinaa.[5]

Herttua ja kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Infante Carlos de Borbón 11-vuotiaana, Jean Ranc, 1724.

Kaarle sai vuonna 1732 suurvaltojen sopimuksella hallittavakseen aluksi Parman herttuakunnan, joka Puolan perimyssodan jälkeen vuonna 1735 vaihdettiin Napolin kuningaskuntaan.[2] Hän johti vuonna 1734 18-vuotiaana espanjalaisia ​​joukkoja Napolin ja Sisilian kuningaskuntien valtaamiseen liittyneellä sotaretkellä.[6] Hän luopui vuonna 1759 Napolista perittyään Espanjan kruunun lapsettomana kuolleelta velipuoleltaan Ferdinand VI:ltä.[2]

Morsiamen etsintä ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlen äiti Elisabet Farnese oli alkanut etsiä Kaarlen omasta pyynnöstä potentiaalisia morsiamia pojalleen, kun tämä tunnustettiin virallisesti Napolin ja Sisilian kuninkaaksi 21-vuotiaana. Neuvotteluja käytiin Wienissä keisari Kaarle VI:n tyttärestä arkkiherttuatar Maria Annasta, joka oli kuitenkin rakastunut Lothringenin prinssi Karl Alexanderiin. Elisabet valitsi leskikeisarinna Wilhelmina Amalian ehdotuksesta tämän tyttärentyttären Maria Amalian, joka vastavalitun Puolan kuninkaan ja Itävallan arkkiherttuattaren tytär.[5] Häntä pidettiin ainoana vaihtoehtona Itävallan kuningashuoneeseen kuuluvalle puolisolle.[4]

Maria Amalia oli vain 13-vuotias, kun hänelle ilmoitettiin avioliitosta. Hän avioitui valtakirjalla Dresdenissä toukokuussa 1738. Kaarle ei ollut paikalla, ja häntä edusti Maria Amalian veli, Saksin vaaliruhtinas Fredrik Kristian. Pyhä istuin suhtautui avioliittoon myönteisesti ja lopetti diplomaattiset erimielisyytensä Kaarlen kanssa. Pariskunta tapasi toisensa ensimmäisen kerran 19. kesäkuuta 1738 Portellassa, kylässä valtakunnan rajalla lähellä Fondia. Hääjuhlallisuudet hovissa kestivät heinäkuun 3. päivään saakka. Osana juhlaa Kaarle perusti Pyhän Januariuksen ritarikunnan, josta tuli Napolin kuningaskunnan arvostetuin ritarikunta. Myöhemmin hän perusti Kaarle III:n ritarikunnan Espanjassa vuonna 1771.[4]

Kaarle kuvaili vaimoaan sukkelaksi kuin enkeli ja sanoi olevansa onnellisin aviomies maan päällä.[7] Maria Amalia oli poliittisesti aktiivinen ja osallistui valtion asioiden hoitamiseen valtioneuvoston kokousten jäsenenä heti ensimmäisen poikansa, valtaistuimen perillisen syntymän jälkeen.[8]

Maria Amalia kuoli Madrissa 37-vuotiaana syyskuussa 1760, vain vuosi Espanjaan saapumisen jälkeen. Tämä oli raskas isku Kaarlelle eikä hän enää koskaan avioitunut.[5]

Kuninkaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle III nousi Espanjan valtaistuimelle vuonna 1759 lapsettoman velipuolensa Ferdinand VI:n kuoltua. Kuninkaana Kaarle III teki kauaskantoisia uudistuksia lisätäkseen kruunun varallisuuden kasvua ja puolustaakseen ulkovaltojen ​​tunkeutumisia valtakuntaan. Hän helpotti kauppaa, modernisoi maataloutta ja maanomistusta sekä edisti tiedettä ja yliopistotutkimusta. Hän toteutti kuninkaallista politiikkaa lisätäkseen valtion valtaa kirkon suhteen. Hallituksensa aikana hän karkotti jesuiitat Espanjan valtakunnasta ja edisti valistusta Espanjassa[2].

Kaarle III aloitti tutkimukset Iberian niemimaan muslimimenneisyydestä. Hän vahvisti Espanjan armeijaa ja laivastoa. Vaikka hän ei saanut Espanjan taloutta täysin hallintaansa ja joutui joskus ottamaan lainaa kulujensa kattamiseksi, useimmat hänen uudistuksistaan ​​onnistuivat tuomaan kruunulle lisää tuloja ja laajentamaan valtion valtaa.

Kaarle III metsästysasussa, Francisco de Goya, 1786–1788.

Kaarlen hallinto toteutti joukon laajoja uudistuksia, joiden tavoitteena oli saattaa merentakaiset alueet tiukemmin keskushallinnon valvontaan, kääntää suuntaus kohti paikallista autonomiaa ja saada enemmän valvontaa katolisen kirkon suhteen. Uudistuksia olivat kahden uuden varakuningaskunnan perustaminen, hallinnon uudelleenjärjestely, pysyvän armeijan luominen, uusien monopolien perustaminen, hopeakaivostoiminnan elvyttäminen, amerikkalaissyntyisten espanjalaisten (criollos) sulkeminen pois korkeista siviili- ja kirkollisista viroista ja monien etuoikeuksien (fueros) poistaminen papistolta.

Kaarle III paransi Madridin oloja ja rakennutti sinne paljon julkisia rakennuksia: puistokatuja, aukioita, puutarhoja ja suihkulähteitä sekä hankki kaduille kiveyksen ja valaistuksen.[4]

Kaarle III:n hauta (kolmas ylhäältä) El Escorialin Kuninkaallisessa kryptassa.

Kaarle III kuoli 72-vuotiaana joulukuussa 1788 Madridin kuninkaallisessa palatsissa. Hänet on haudattu El Escorialin kuninkaallisen San Lorenzon luostarin kirkon kuninkaalliseen kryptan kuninkaiden pantheoniin.

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlelle ja Maria Amalialle syntyi kaikkiaan kolmetoista lasta:[4]

  • Maria Isabel (1740–1742), kuoli alle 2-vuotiaana[4]
  • Maria Josefa (1742–1742), kuoli alle kolmikuisena[4]
  • María Isabel Ana (1743–1749), kuoli 7-vuotiaana[4]
  • María Josefa Carmela (1744–1801), kitukasvuinen ja epämuodostunut, pysyi naimattomana.[4]
  • Maria Luisa (1745–1792), avioitui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II:n kanssa ja heille syntyi 16 lasta.[4]
  • Felipe (1747–1777) Calabrian herttua, henkisesti kehitysvammainen, ei koskaan oppinut puhunumaan ja sairasti epilepsiaa; syrjäytettiin perimysjärjestyksessä, kuoli 30-vuotiaana isorokkoon.[4]
  • Kaarle IV (1748–1819) Espanjan kuningas, avioitui 1765 Parman herttuattaren Maria Luisan kanssa, ja heille syntyi 14 lasta.[4]
  • Maria Teresa (1749–1750), kuoli alle 2-vuotiaana.[4]
  • Ferdinand I (1751–1825) Molempain Sisiliain kuningas, avioitui Itävallan arkkiherttuattaren Maria Karoliinan kanssa, ja heille syntyi 18 lasta.
  • Gabriel (1752–1788), avioitui Portugalin kruununprinsessan, infanta Maria Ana Vitórian, Pietari III:n ja Maria I:n tyttären kanssa,[4] ja heille syntyi kolme lasta.
  • Maria Ana (1754–1755), kuoli alle vuoden ikäisenä.[4]
  • Antonio Pascual (1755–1817), pakotettiin avioliittoon veljensä Kaarle IV:n tyttären, infanta María Amalian (1779–1798) kanssa.[4] Vaimo kuoli ainoan, kuolleena syntyneen pojan synnytykseen jälkeiseen infektioon 19-vuotiaana.
  • Francisco Javier (1757–1771), kuoli 14-vuotiaana isorokkoon.[4]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Enlightenment Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Charles III | Enlightened Monarch of Spain | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Fernando VI | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 24.7.2024.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Carlos III | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
  5. ↑ a b c María Amalia de Sajonia | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
  6. ↑ Biografia de Carlos III www.biografiasyvidas.com. Viitattu 23.7.2024.
  7. ↑ Queen Maria Amalia of Saxony Museo del Prado. (englanniksi)
  8. ↑ María Amalia de Sajonia | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanja Edeltäjä:
Ferdinand VI 		Espanjan kuningas
1759–1788 		Seuraaja:
Kaarle IV
Espanja Edeltäjä:
Kaarle VI 		Napolin kuningas
1735–1759 		Seuraaja:
Ferdinand IV
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_III_(Espanja)&oldid=22831796”