Koivunpunikkitatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koivunpunikkitatti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Boletaceae
Suku: Lehmäntatit Leccinum
Laji: versipelle
Kaksiosainen nimi

Leccinum versipelle
(Fr. & Hök) Snell[1]

Katso myös

  Koivunpunikkitatti Wikispeciesissä
  Koivunpunikkitatti Commonsissa

Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle) on Boletaceae-heimoon kuuluva hyvä ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatin lakki on 5–20 cm leveä. Nuoren sienen lakki on muodoltaan puolipallomainen, mutta myöhemmin se muuttuu laakeaksi ja kuperaksi. Lakin himmeä pintakelmu ei muutu märkänäkään tahmeaksi toisin kuin monilla muilla tateilla ja se ulottuu erityisesti nuoremmissa itiöemissä selvästi lakin reunan yli. Väriltään lakki on oranssi tai punaruskea, tiilenpunainen, mutta vanhemmiten lakin väri haalistuu hieman. Pillit ovat vaaleanharmaita.[2]

Pitkä ja tanakka jalka on pohjaväriltään valkoinen, ja siinä kasvaa tummia nukkatupsuja. Tyvestään se on usein huomattavan paksu, jopa tynnyrimäinen. Malto on valkoista, mutta leikkauspinnoissa väri muuttuu nopeasti harmaan lilaksi ja myöhemmin mustaksi.[2]

Samankaltaiset lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatin voi helposti sekoittaa haavanpunikkitattiin (Leccinum aurantiacum) ja männynpunikkitattiin (L. vulpinum), joista sen kuitenkin erottaa muun muassa kasvupaikan avulla. Haavanpunikitatti on nimensä mukaisesti haavan, ja männynpunikkitatti männyn seuralainen. Haavanpunikkitatin jalka on myös kuvioinniltaan erilainen. Männynpunikkitatilla puolestaan pintakelmu on tummempi, eikä sen malto tummu yhtä voimakkaasti.[2]

Taksonomian ongelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatti vaikuttaa olevan itsessäänkin eräänlainen lajiryhmä, johon kuuluisivat nimilajin lisäksi pohjanpunikkitatti (L. atrostipitatum), nukkapunikkitatti (L. callitrichum), keltapunikkitatti (L.cerinum) ja kalvaspunikkitatti (L. roseotinctum). Vuonna 2008 ilmestyneen Funga Nordica luvussa Leccinum esittävät tutkijat Henning Knudsen ja Andy Taylor DNA-tutkimuksiin perustuen, että nämä ovat yhden ja saman lajin synonyymeja.[3][4] Suomalainen kokenut tattien tutkija Mauri Korhonen pitää näitä morfologisesti sekä mikroskooppisiin että makroskooppisiin tuntomerkkeihin perustuen kyseisten taksonien olevan varsin selkeästi niin eriytyneitä, että niitä olisi pidettävä eri lajeinaan.[4]. Nordic Macromycetes vuodelta 1992, luvun kirjoittajana Olle Persson, tunnistaa näistä koivunpunikkitatin lisäksi kalvaspunikkitatin nimillä Leccinum roseotinctum ja Leccinum percandidum.[5] Ilmeisesti tähän sienilajiin, mahdollisesti muihinkin punikkitatteihin viittaa vanha kansanomainen nimitys oravikko.[6].

Kasvuaika ja -paikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sientä tavataan koivun seuralaisena rehevähköissä koivikoissa ja koivusekametsissä kesästä syksyyn. Suomessa sitä tavataan koko maassa yleisenä.[2]

Käyttö ravinnoksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punikkitatit ovat satoisia ja hyviä ruokasieniä. Keittämistä tai liottamista ei suositella, sillä näin käsitelty koivunpunikkitatti muuttuu pehmeäksi.[2] Punikkitatit on kuitenkin kypsennettävä hyvin vatsavaivojen välttämiseksi, myös säilöttäessä. Sienet voi säilöä kuivaamalla tai pakastaa esikäsiteltyinä.[7] Sienestä valmistettu ruoka muuttuu myös mustaksi, mutta se ei vaikuta makuun.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. ↑ a b c d e f Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 74. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
  3. ↑ Henning Knudsen & Andy Taylor: ”Leccinum”, Funga Nordica, s. 171. Copenhagen: Nordsvamp, 2008. ISBN 978-87-983961-3-0
  4. ↑ a b Koivunpunikkitatti: yksi vai viisi lajia? (ISSN 0357-1335) Sienilehti, Määritä ajankohta! Helsinki: Suomen Sieniseura. suomi
  5. ↑ ”Leccinum”, Nordic Macromycetes Vol.2, s. 63-66. Nordsvamp Copenhagen, 1992. ISBN 87-983961-0-2 (englanti)
  6. ↑ Nils Suber: ”Tatit, Boletaceae”, Sienimetsässä, kerääjän ja käyttäjän sieniopas, s. 141. Suomentanut Toivo Rautavaara (suom. toim.). WSOY, 1952.
  7. ↑ Punikkitatit Ruokavirasto. Viitattu 22.9.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikikirjasto
Wikikirjasto
Suomalaiset kauppasienet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koivunpunikkitatti&oldid=22787401”