Mikael Buckx
Johannes Michael Buckx (6. elokuuta 1881 – 22. syyskuuta 1946) oli alankomaalainen roomalaiskatolinen pappi, joka oli ensimmäinen reformaation jälkeinen katolinen piispa Suomessa.[1]
Buckx vihittiin papiksi vuonna 1906. Hän oli Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnan jäsen ja hän oli työskennellyt Viipurin katolisessa seurakunnassa vuosina 1909–1911. Vuonna 1921 hänet nimettiin Suomen apostoliseksi administraattoriksi. Hänet vihittiin 15. elokuuta 1923 Suomen apostoliseksi vikaariksi ja Dolichen titulaaripiispaksi. Vihkimisen toimitti Uskon levittämisen kongregaation esimies, alankomaalainen kardinaali Willem Marinus van Rossum, joka vieraili Pohjoismaissa samana vuonna. Suomessa vieraillessaan Rossumin isäntänä oli lehtikustantaja Amos Anderson, joka suhtautui myönteisesti roomalais-katoliseen kirkkoon. Suomen apostolinen vikaarikunta oli perustettu 1920 ja se tuli Uskon levittämisen kongregaation (Propaganda fide) alaiseksi. Vikaarikunnan johtoon oli alun perin ajateltu suomalaista pappia Adolf Carlingia, mutta Vatikaani muutti mielensä nimityksen suhteen.[1]
Suomalainen katolisuus kärsi Buckxin kaudella kieli- ja kansallisuuskiistoista. Monet suomalaiset katoliset eivät hyväksyneet sitä että kirkon ja seurakuntien johto oli ulkomaisten pappien käsissä. Buckx oli vikaarikunnan johdossa vuoteen 1933 saakka jolloin hän palasi Alankomaihin. Alankomaissa Buckx toimi sitten Nijmegenissä Radboud-yliopiston opettajana.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
