Per Albin Hansson
| Per Albin Hansson | |
|---|---|
 |
|
| Ruotsin pääministeri | |
|
24.9.1932–19.6.1936
28.9.1936–6.10.1946 |
|
| Monarkki | Kustaa V |
| Edeltäjä |
Felix Hamrin Axel Pehrsson-Bramstorp |
| Seuraaja |
Axel Pehrsson-Bramstorp Östen Undén (vt.) Tage Erlander |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. lokakuuta 1885 Malmö |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1946 (60 vuotta) Tukholma |
| Tiedot | |
| Puolue | Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Per Albin Hansson (28. lokakuuta 1885 Malmö – 6. lokakuuta 1946 Tukholma) oli ruotsalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka pääministerinä johti maansa toipumista 1930-luvun alun lamasta, aloitti hyvinvointiyhteiskunnan keskeisen lainsäädännön valmistelut ja oli mukana pitämässä Ruotsia toisen maailmansodan ulkopuolella.[1]
Hansson toimi Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen johtajana 1930- ja 1940-luvuilla. Hansson toimi Ruotsin pääministerinä neljän hallituksen aikana vuosina 1932–1936 ja 1936–1946. Ensimmäiset hallitukset olivat sosiaalidemokraattien ja talonpoikaispuolueen punamultahallituksia. Toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–1945 Hansson oli kaikki pääpuolueet paitsi kommunistit sisältäneen koalitiohallituksen pääministeri. Sodan jälkeen 1945–1946 hallitus koostui pelkistä sosiaalidemokraateista.
Välttääkseen Saksan hyökkäyksen Hansson antoi Adolf Hitlerin vaatimuksesta Saksan sotavoimille sodan alussa Ruotsin rautateillä kauttakulkuluvan Suomeen ja miehitettyyn Norjaan. Sodan aikana hallitus edisti muun muassa teräksen ja kuulalaakereiden vientiä kolmanteen valtakuntaan. Yhdysvaltain ilmavoimien pommitettua Saksan Schweinfurtin kuulalaakeritehtaat Ruotsin kuulalaakerivienti kolminkertaistui, ja asia nousi länsiliittoutuneiden kritiikin kohteeksi. Ruotsi sai tuotteistaan erinomaisen hinnan. Tästä yhteistoiminnasta tuli pysyvä tahra Hanssonin maineeseen. Toinen tahra syntyi kesällä 1945 2500 balttipakolaisen luovuttamisesta Neuvostoliittoon.
Poliittisesti Hansson suosi ja työskenteli kehittääkseen hyvinvointivaltiota, jota hän kutsui kansankodiksi kuuluisassa puheessaan 1928[1]:
- "Hyvässä kodissa ei ole etuoikeutettuja eikä syrjäytettyjä perheenjäseniä, ei lellikkejä eikä kaltoinkohdeltujakaan. Siellä kukaan ei katso toiseen ylhäältä alaspäin, siellä kukaan ei yritä tavoitella itselleen etua toisten kustannuksella, vahva ei polje jalkoihinsa eikä ryöstä heikkoa. Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö, avuliaisuus."
Hanssonin yhteistyösuhde kuningas Kustaa V:n kanssa läheni henkilökohtaiseksi ystävyydeksi.
Hansson kuoli sydänkohtaukseen raitiovaunupysäkillä 6. lokakuuta 1946.[2] Hänet on haudattu Norra begravningsplatsenille Tukholmaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Per Albin Hansson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Anders Isaksson: Landsfadern Per Albin Svensk Historia. Viitattu 24.7.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anders Isaksson, Per Albin. Del 1: Vägen till folkhemmet, (1985) ISBN 91-46-15026-9
- Anders Isaksson, Per Albin. Del 2: Revolutionären, (1990) ISBN 91-46-15295-4
- Anders Isaksson, Per Albin. Del 3: Partiledaren, (1995) ISBN 91-46-16886-9
- Anders Isaksson, Per Albin. Del 4: Landsfadern, (2000) ISBN 91-46-17683-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Per Albin Hansson Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Felix Hamrin Axel Pehrsson-Bramstorp |
Ruotsin pääministeri 1932–1936 1936–1946 |
Seuraaja: Axel Pehrsson-Bramstorp Tage Erlander |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
