Richard S. Ewell

Kenraali Richard S. Ewell

Richard Stoddert Ewell (8. helmikuuta 1817 – 25. tammikuuta 1872) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hän saavutti mainetta vanhempana komentajana Stonewall Jacksonin ja Robert E. Leen alaisena ja taisteli tehokkaasti suurimman osan sodasta, mutta hänen perintöään on tahrannut keskustelu hänen toimistaan Gettysburgin ja Spotsylvanian taisteluissa.

Lapsuus ja nuoruus

Ewell syntyi Georgetownissa, Washingtonin lähialueella. Hän kasvoi kolmivuotiaasta Prince Williamin piirikunnassa, lähellä Manassasia, Virginiassa. Hän oli tohtori Thomas Stoddert Ewellin ja tämän vaimon Elizabethin kolmas poika. Hänen isoisänsä oli Yhdysvaltain ensimmäinen laivastoministeri Benjamin Stoddert. Benjamin Stoddert Ewell oli hänen veljensä.

Richard S. Ewell valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta vuonna 1840, kolmantenatoista luokkansa 42 kadetista. Hänen ystävänsä kutsuivat häntä ”Vanhaksi kaljupääksi” tai ”Baldyksi”. Ewell sai komennuksen toiseksi luutnantiksi Yhdysvaltain 2. rakuunoihin ja hänet ylennettiin ensimmäiseksi luutnantiksi 1845. Vuodet 1843–1845 hän palveli Philip St. George Cooken ja Stephen Watts Kearnyn kanssa saattotehtävissä Santa Fen ja Oregonin reiteillä. Meksikon–Yhdysvaltain sodassa hän palveli Winfield Scottin alaisena ja hänet ylennettiin kapteeniksi rohkeudestaan Contrerasin ja Churubuscon taisteluissa. Contrerasissa hän osallistui yölliseen tiedustelutehtävään insinöörikapteeni Robert E. Leen, tulevan komentajansa kanssa.

Sotilasuran ja sisällissodan alku

Ewell palveli jonkin aikaa Uudessa-Meksikossa komentajanaan Benjamin Bonneville. Hän haavoittui taistelussa apassien ja cochise-intiaanien kanssa. Vuonna 1860 sairaus pakotti hänet palaamaan Länsi-Virginiaan toipumaan. Sisällissodan syttyessä hän erosi Yhdysvaltain armeijasta 7. toukokuuta 1861, liittyi Virginian vakinaiseen armeijaan ja nimitettiin ratsuväen everstiksi 8. toukokuuta. Ewell haavoittui 31. toukokuuta hyökkäyksessä Fairfaxin käräjätalolle ja oli yksi sodan ensimmäisistä haavoittuneista upseereista.

Ewell ylennettiin prikaatinkenraaliksi 17. kesäkuuta ja hän komensi prikaatiaan ensimmäisessä Bull Runin taistelussa, muttei juurikaan joutunut kahakoimaan unionin joukkojen kanssa. Ewell ylennettiin kenraalimajuriksi 24. tammikuuta 1862, ja hän palveli kenraali Stonewall Jacksonin alaisena Jacksonin Shenandoahin laakson sotaretken aikana. Ewell taisteli joukkoineen unionin armeijan kenraalimajurien John C. Frémontin, Nathaniel P. Banksin ja James Shieldsin joukkoja vastaan. Hän osallistui Gaines Millin, Malvern Hillin ja Cedar Mountainin taisteluihin. Ewell päihitti Banksin uudestaan Cedar Mountainissa, ja osallistui myös toiseen Bull Runin taisteluun. Ewell haavoittui Grovetonissa pahasti, ja hänen vasen jalkansa amputoitiin polven alapuolelta.

Ewell sai hoitoa ensimmäiseltä serkultaan Lizinka Campbell Brownilta, johon ihastui, ja jonka kanssa meni naimisiin Richmondissa 26. toukokuuta 1863.

Pitkän toimpumisensa jälkeen Ewell palasi Leen Pohjois-Virginian armeijaan Chancellorsvillen taisteluun. Kun Jackson haavoittui kuolettavasti 3. toukokuuta 1863, hän ehdotti että Ewell korvaisi hänet armeijakunnan komentajana. Lee täytti väliaikaisesti paikan ratsuväenkenraali J. E. B. Stuartilla, mutta 23. toukokuuta Ewell ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja toisen armeijakunnan komentajaksi (nyt hieman pienempi kuin Jacksonin armeijakunta, koska yksikköjä hajotettiin muodostettavaa 3. armeijakuntaa varten, jonka komentajaksi tuli myös yksi entisistä Jacksonin divisioonankomentajista, kenraaliluutnantti A. P. Hill).

Juuri ennen Gettysburgin tuhoisaa taistelua Ewell voitti unionin joukot toisessa Winchesterin taistelussa, jossa hän otti vangiksi yli 4000 miehen varuskunnan ja 23 tykkiä. Winchesterissä Ewell pelastui pahalta haavoittumiselta, sillä häntä ammuttiin rintaan käytetyllä luodilla, aivan kuten oli käynyt aikaisemmin Gaines Mill’sissä. Ewell eteni taistelun jälkeen miltei Pennsylvanian pääkaupunkiin Harrisburgiin, ennen kuin sai kutsun siirtyä Gettysburgiin tukemaan Leen joukkoja.

Ewellin armeijakunta lähestyi Gettysburgia pohjoisesta ja murskasi unionin XI armeijakunnan ja osia I armeijakunnasta. Ewellin toiminta Gettysburgissa on kuitenkin herättänyt laajaa kiistelyä. Hän kieltäytyi hyökkäämästä Cemetary Hillille (hautausmaakukkula) vaikka Lee käski hänen vallata sen, ja onkin väitetty että Stonewall Jackson olisi valloittanut sen oikopäätä. Syyksi on arveltu, että Ewell halusi odottaa taistelukentälle saapuvia lisäjoukkoja, mutta unioni sai odotettaessa raskasta tykistöä ja lisäjoukkoja York Pikelta ja A. P. Hillin väsyneitä joukkoja ei voinut kuumana päivänä lähettää heti taisteluun niiden saavuttua paikalle.

Ewellin esikuntaan kuuluneet kenraalit Isaac R. Trimble ja Jubal Early kritisoivat suuresti hänen päätöstään olla hyökkäämättä. 2.–3. heinäkuuta Ewellin joukot kuitenkin hyökkäsivät unionin asemia vastaan Cemetary Hillillä. Ewell haavoittui 3. heinäkuuta ja myös marraskuussa Kelly’s Fordissa Virginiassa. Tammikuussa 1864 hän haavoittui jälleen hevosensa kaaduttua lumihankeen.

Ewell taisteli Wildernessin ja Spotsylvanian taisteluissa. Spotsylvaniassa hän koki henkisen romahduksen. Hän piiskasi pakenevia miehiään miekalla, ja Lee siirsi hänet varuskunnan komentajaksi Richmondiin sanoen, että miten Ewell voisi hillitä miehiään jos hän ei kyennyt hillitsemään edes itseään. Ewell perääntyi Richmodista joukkoineen vuonna 1865 ja joutui unionin joukkojen sotavangiksi Sayler’s Creekissä muutamaa päivää ennen Leen antautumista. Hän oli sotavankeudessa Bostonin sataman vankileirillä Fort Warrenissa heinäkuuhun 1865.

Sodan jälkeiset vaiheet

Ewell alkoi vapautumisensa jälkeen maanviljelijäksi Spring Hilliin Tennesseehen, jossa asui perheineen. Hän vuokrasi myös puuvillaplantaasin Mississippissä. Ewell toimi monissa yhteiskunnan luottamustoimissa kuten Maury Countyn maanviljelysseuran johtajana. Hän menehtyi vaimonsa kanssa kolmen päivän sisällä keuhkokuumeeseen vuonna 1872, ja heidät haudattiin Old Cityn hautausmaalle Nashvilleen, Tennesseehen.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard S. Ewell Wikimedia Commonsissa

• Coddington, Edwin B., The Gettysburg Campaign; a study in command, Scribner's, 1968, ISBN 0-684-84569-5.
• Eicher, John H., & Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Frederiksen, John C., "Richard Stoddert Ewell", Encyclopedia of the American Civil War: A Political, Social, and Military History, Heidler, David S., and Heidler, Jeanne T., eds., W. W. Norton & Company, 2000, ISBN 0-393-04758-X.
• Pfanz, Donald C., Richard S. Ewell: A Soldier's Life, University of North Carolina Press, 1998, ISBN 0-8078-2389-9.
• Sears, Stephen W., Gettysburg, Houghton Mifflin, 2003, ISBN 0-395-86761-4.
• Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
• Warner, Ezra J., Generals in Gray: Lives of the Confederate Commanders, Louisiana State University Press, 1959, ISBN 0-8071-0823-5.