pronomini
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pronomini (5)
- (kielitiede) nomineihin kuuluva tekijään tai kohteeseen viittaava sana (esim. se), jota käytetään varsinaisen sanan asemesta esimerkiksi toiston välttämiseksi (lyh. pron.)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpronoˌmini/
- tavutus: pro‧no‧mi‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pronomini | pronominit |
| genetiivi | pronominin | pronominien (pronominein) |
| partitiivi | pronominia | pronomineja |
| akkusatiivi | pronomini; pronominin |
pronominit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pronominissa | pronomineissa |
| elatiivi | pronominista | pronomineista |
| illatiivi | pronominiin | pronomineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pronominilla | pronomineilla |
| ablatiivi | pronominilta | pronomineilta |
| allatiivi | pronominille | pronomineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pronominina | pronomineina |
| translatiivi | pronominiksi | pronomineiksi |
| abessiivi | pronominitta | pronomineitta |
| instruktiivi | – | pronominein |
| komitatiivi | – | pronomineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pronomini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- luultavasti ruotsin kautta tullut laina latinan sanasta pro- ’sijasta’ + nomen ’nimi’, ’nomini’ ← käännöslaina muinaiskreikan sanasta ἀντωνυμία (antōnumia)
Käännökset
[muokkaa]1. nomineihin kuuluva tekijään tai kohteeseen viittaava sana
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yläkäsitteet
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]demonstratiivipronomini, determinatiivipronomini, indefiniittipronomini, interrogatiivipronomini, kvanttoripronomini, persoonapronomini, possessiivipronomini, refleksiivipronomini, relatiivipronomini, resiprookkipronomini
Aiheesta muualla
[muokkaa]Latina
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]prōnōminī
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta prōnōmen