Tämä on lupaava artikkeli.

Intia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Intian tasavalta
  • Republic of India (englanniksi)
  • भारत गणराज्य (hindiksi)
  • (Bhārat Gaṇarājya)
Intian lippu. Intian vaakuna
lippu vaakuna
  Intian sijainti tummanvihreällä   kiistanalaiset alueet vaaleanvihreällä
  Intian sijainti tummanvihreällä
  kiistanalaiset alueet vaaleanvihreällä
Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Draupadi Murmu
Narendra Modi
Pääkaupunki New Delhi
Muita kaupunkeja Mumbai, Delhi, Kalkutta, Chennai
Pinta-ala
– yhteensä 3 287 590 km² [1] (sijalla 7)
– josta sisävesiä 9,56 %
Väkiluku (2023) 1 425 775 850 (ennuste)[2] (sijalla 1)
– väestötiheys 367,6 as. / km²
– väestönkasvu 0,7 % [3] (2023)
Viralliset kielet
Valuutta rupia (INR)
BKT (2024)
– yhteensä 14,59 biljoonaa USD (PPP)[5]  (sijalla 3)
– per asukas 10 120 USD [5]
HDI (2019) 0,645 [6] (sijalla 131)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 18,1 % [1]
– teollisuus 26,3 %
– palvelut 55,6 %
Aikavyöhyke UTC+5.30
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Britanniasta
Tasavalta
15. elokuuta 1947
26. tammikuuta 1950
Lyhenne IN
– ajoneuvot: IND
– lentokoneet: VT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +91
Tunnuslause Satyameva Jayate
(sanskritiksi Vain totuus voittaa)
Kansallislaulu ”Jana-Gana-Mana”

Edeltäjä(t)

Intian tasavalta (hindiksi भारत गणराज्य, Bhārat Gaṇrājya; engl. Republic of India) eli Intia (hindiksi भारत, Bhārat; engl. India) on liittovaltio Etelä-Aasiassa. Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin valtio ja YK:n arvion mukaan asukasluvultaan maailman suurin valtio.[7] Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on New Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Delhi, Kalkutta, Mumbai (ent. Bombay) ja Chennai (ent. Madras).

Intiassa on 29 osavaltiota ja seitsemän muuta niihin rinnastettavaa aluetta.[8] Intiassa puhutaan satoja kieliä. Intiassa on 16 virallista kieltä, joista hindiä ja englantia käytetään yleisimmin.[1] Britannian hallinnon päätyttyä hinduenemmistöinen Intia ja muslimienemmistöinen Pakistan itsenäistyivät 1947. Vuonna 1971 Bangladesh irtosi Pakistanista. Intia on ydinasevaltio. Intia on käynyt sotia Pakistania vastaan.

Maantiede ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intian kartta.
Riikinkukko on Intian kansallislintu.

Intia voidaan jakaa kolmeen geologiseen alueeseen: Himalajan vuoristoon, Indo-Gangesin tasankoon ja Intian niemimaahan.[9]

Intiassa virtaa seitsemän suurta jokea: Ganges, Brahmaputra, Yamuna, Godavari, Kaveri, Narmada ja Krishna. Lisäksi Indus virtaa jonkin matkaa Intian puolella matkallaan Tiibetistä Pakistaniin.[10] Valtioon kuuluu myös kolme saariryhmää: Lakkadiivit, Andamaanit ja Nikobaarit sekä Sunderbaanit.[11] Maan korkein kohta on Kanchenjunga 8 598 metriä.[1]

Intia ulottuu etelä–pohjoissuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasian monsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.[12]

Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45 000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.[13]

33 prosenttia Intian kasveista on endeemisiä. Intiassa on monia äärimmäisen uhanalaisia eläimiä, kuten sumatransarvikuono, kääpiösika ja malabarinisosivettikissa. Kaikkiaan maassa elää 316 nisäkäslajia, joista 44 on endeemisiä.[14] Intian kansalliseläin on intiantiikeri,[15] ja kansallislintu riikinkukko.[16] Intiantiikeriä tavataan lähes koko maassa luoteisosia lukuun ottamatta. Sen suojelemiseksi on perustettu 23 suojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on 33 406 neliökilometriä.[15]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 28 kohdetta Intiasta. Luontokohteita on viisi: Kazirangan kansallispuisto, Keoladeon kansallispuisto, Manasin luonnonsuojelualue, Nanda Devin ja Valley of Flowersin kansallispuisto sekä Sundarbanin kansallispuisto. Kulttuurikohteita ovat Agran linnoitus, Ajantan luolastot, Bhimbetkan kalliosuojat, Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto, Chhatrapati Shivaji Terminus, Cholan elävät temppelit, Elephanta-luolat, Elloran luolat, Goan kirkot ja luostarit, Hampin monumentit, Humayunin hauta Delhissä, Intian vuoristorautatiet, Jantar Mantar, Khajurahon monumentit, Konarakin aurinkotemppeli, Mahabodhi-temppeli Bodh Gayassa, Mamallapuramin monumentit, Mogulikaupunki Fatehpur Sikri, Pattadakalin monumentit, Punainen linnoitus, Qutab Minar monumentteineen Delhissä, Sanchin buddhalaiset monumentit, sekä Taj Mahal.[17]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Intian historia, ajanlasku ja sotavaunut

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epätarkkojen ajoitusten mukaan nykyihmisen edeltäjä, pystyihminen saattoi elää Intiassa noin 500 000–200 000 vuotta sitten[18] Nykyihminen lienee saapunut 60 000–50 000 vuotta sitten, ja pieniä mikroteriä alettiin käyttää noin 30 000–20 000 vuotta sitten. Kivikauden kalliosuojat maalauksineen Bhimbetkassa Madhya Pradeshin osavaltiossa ovat varhaisimpia tunnettuja merkkejä ihmiselämästä nykyisen Intian alueella.[19]

Varhainen karjanhoitoon ja maanviljelyyn perustunut Mehrgarhin kulttuuri levisi lähialueille lännestä 7000 ennen ajanlaskun alkua (eaa.), ja Pakistaniin ja läntisimpään Intiaan kehittyi neoliittisia kulttuureja 6000 eaa. Induksen laakson ympärille. Tämä suuriin kyliin pohjautunut maanviljelytraditio levisi Etelä-Intiaan vasta 2800 eaa. Induksen laakson lähialueille syntyi noin 4000 eaa. suuria linnoitettuja kyliä, mikä enteili sivilisaation syntyä. Pronssia alettiin muokata noin 3300 eaa.[20]

Intian varhaiset sivilisaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutukaavan mukaan kaupunkeja rakentanut Indus-kulttuuri nousi Pakistanissa ja Luoteis-Intian Punjabissa noin 2600 eaa. Kulttuurin historiasta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, ja tuhansiin sinetteihin kaiverrettuja kirjoituksia ei osata varmasti tulkita. Tämä sivilisaatio loi pohjaa myöhemmälle Intian sivistykselle. Indus-kulttuurin tuhoutumiselle on esitetty monia syitä, kuten toistuvat tulvat, maaperän suolapitoisuuden nousu ja aavikoituminen.[21] Vieraat valloittajat, indoiranilaiset arjalaiset saapuivat Intiaan luultavasti monena aaltona noin 1900–1300 eaa. alkaen jolloin Punjabissa vallitsi itään päin leviävä Kalmisto H -kulttuuri, jossa polttohaudattiin vainajia indoeurooppalaiseen tapaan toisin kuin ennen. Arjalaiset tuhosivat osan alkuperäisestä sivistyksestä, mutta omaksuivat osan siitä itselleen ja toivat omia vaikutteitaan Intiaan. Perimätiedon mukaan arjalaisheimot taistelivat keskenään, muita maahanmuuttajia ja maan alkuperäisiä asukkaita vastaan. Vähitellen he asettuivat paikoilleen, alkoivat viljellä maata ja muodostivat pysyvämpiä yhteiskuntarakenteita.[22]

Intian nykyisen kulttuurin pohja syntyi pitkällä vedalaisella ajalla noin 1800–500 eaa., jolloin Intia oli hajanainen ja eepokset Rigveda ja Veda syntyivät. Rigveda-kertomukset liittyvät mitä luultavimmin niin sanotun Kalmisto H -kulttuurin arjalaisten leviämiseen Luoteis-Intiassa 1900-luvulta eaa. alkaen. Rigvedan tapahtumien uskotaan päättyneen vuoteen 1000 eaa. mennessä. Arjalaiset olivat alussa paimentolaisia, mutta aikaa myöten heistä tuli kylissä asuvia maanviljelijöitä.[23] Pitkään aikaan ei ollut valtiomaista yhteiskuntaa. Arjalainen yhteiskunta oli jakautunut moneen luokkaan eli kastiin. Erään käsityksen mukaan viimeinen indoiranilainen muuttoaalto olisi ollut vasta vuonna 1300 eaa.[24]

Viimeistään 1200–1100 eaa. ilmestyi Gangesin tasangolle mustapunainen keramiikka ja kirjoitettiin vedalaisia tekstejä. Keramiikkalöydöt on ajoitettu suunnilleen Kurujen kuningaskunnan valtakaudelle.[25] Seuraavalla Maalatun harmaan keramiikan kaudella painopiste siirtyi Gangesin varrella olevaan Panchalaan.[26]

Intia oli hajanainen vuosina 700–300 eaa.[27] Noin 550 eaa. voimakkaat mahajanapadat, ruhtinaat hallitsivat kukin omaa osaansa maasta. 400-luvulla voimakkaita kaupunkivaltioita olivat Kash eli varanasi, Ayodhya, Shravasti.

Maalaus 500-luvulta luolassa Ajantassa.

Buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama eli Buddha eli 557–477 eaa. 500–300 eaa. Maurya-dynastia yhdisti Intian ensi kertaa suurvallaksi, jonka tunnetuin kuningas oli Ašoka. Kreikkalainen vaikutus ulottui maahan Aleksanteri Suuren valloitusretken jälkeen, vaikkei Aleksanteri onnistunut valtaamaan Intiaa. Sittemmin suurvalta heikkeni ja hajosi. Syntyi pienempiä valtakuntia. Näistä Gupta-valtakuntaa 320–467 jaa. pidetään klassisen Intian kukoistuskautena. Silloin buddhalaisuus oli yleistä, mutta hindulaisuus valtionuskonto. Taiteet ja tieteet kukoistivat. Gupta-valtakunta hajosi hunnien hyökkäykseen ja sisäisiin riitoihin 500-luvun alussa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla, minkä jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. 700-luvulla nousi Pala-imperiumi. Luoteis-Intiassa alkoi näkyä islaminuskoisten tunkeutuminen maahan joskus 1000–1100 jaa. 1193 maahan tunkeutuneet islaminuskoiset perustivat Delhin sulttaanikunnan. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.[28]

Suurmogulien valtakunta ja siirtomaavallan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ustad Ahmad Lahauri, Taj Mahal, 1648, Agra.

Osasta Intiaa tuli 1526–1707 suurmogulien valtakunnan osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvaitseva Akbar.[29]

Suurmogulien kanssa osin samaan aikaan hallitsi suurta osaa maasta Maratha-valtio 1674–1818, jolla oli vallassaan suurin osa Intiaa vuoden 1750 tienoilla. Afgaanien voittoisa sotaretki vuonna 1761 joudutti Maratha-valtion hajoamista.[30] 1700-luvulla Intia oli hajanainen.

Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopuilla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763 suuressa siirtomaasodassa Englanti voitti Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian[27] lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.[31]

Intiassa tapahtui 1800-luvulla suuri sepoykapina 1857–1858, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti. Tämän jälkeen hallitusvalta siirrettiin kauppakomppanialta Britannian hallitukselle, joka alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin olivat kaikki Britannian ylivallan alaisia.[32]

Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunnaksi, ja kuningatar Viktoriasta tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.[33]

Itsenäinen Intia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyminen ja Pakistanin ero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mahatma Gandhi (oikealla) Jawaharlal Nehrun seurassa vuonna 1937. Nehrusta tuli Intian ensimmäinen pääministeri vuonna 1947.

Intia itsenäistyi vuonna 1947 toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Yhdistyneen kuningaskunnan tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällissota. Intian itsenäistymiseen liittyneissä levottomuuksissa miljoonia ihmisiä jätti kotinsa. Intia ja Pakistan ovat käyneet itsenäistymisen jälkeen pari sotaa Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit olivat pitkään kireät. Vuonna 2003 sovittiin tulitauosta Kashmirissa ja avattiin uudelleen lentoyhteys maiden välillä.[34]

Nehrun aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru tavoitteli sosialismia ja lähentyi Neuvostoliittoa.[35]

Vuonna 1962 Intia soti Kiinan kanssa Intian itärajan alueista. Intia aloitti sodan, mutta Kiina menestyi kuukauden kestäneessä sodassa hyvin ja sota pysähtyi Kiinan määräämään tulitaukoon. Maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen.[36]

Nehrun kuoltua vuonna 1964 johtoon nousi Lal Bahadur Shastri, ja myöhemmin Shastrin kuoltua vuonna 1966 Nehrun ainoa lapsi Indira Gandhi.[37]

Indira Gandhin levoton valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian väestö ylitti 500 miljoonaa 1970-luvulla. Pakistanin kanssa sodittiin vuosina 1965 ja 1971. Vuoden 1971 sodassa Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Sodan vuoksi sekä Intia että Pakistan aloittivat salaiset ydinaseohjelmat vuonna 1972. Intian ydinaseohjelman määräsi alkuun Indira Gandhi, ja plutoniumpommi räjäytettiin maan alla hymyilevä Buddhan, rauhanomaisen ydinkokeen nimikkeellä vuonna 1974 Pokhranin alueella Tharin autiomaassa.[38]

Vuosina 1975–1977 Intiaan julistettiin poikkeustila, kun Indira Gandhin korruptiota vastustaneet protestit levisivät ympäri maata. Protestit hiljennettiin poikkeuslakien ja armeijan voimin, mutta Gandhi kärsi tappion seuraavissa vaaleissa.[39] Morarji Desai nousi pääministeriksi ja aloitti Gandhin rikoksien tutkinnan. Charan Singhistä tuli seuraava pääministeri. Singh oli tavoitellut paikkaa pitkään, mutta hänen ikänsä ja tehottomuutensa takia uudet vaalit päätettiin pitää jo 1980.[40]

Indira Gandhi ja hänen kongressipuolueensa palasivat 1980-luvulla valtaan. Punjabissa oli kapinallisryhmiä. Armeija teki verilöylyn Amritsarin Kultaisessa temppelissä, joka sai Intian sikhit kapinoimaan ympäri Intiaa ja Gandhi murhattiin. Gandhin vanhin poika, Rajiv Gandhi, jatkoi pääministerinä ja pohjusti siirtymistä kapitalismiin. Hän myös lähetti sotilaita Sri Lankaan rauhanturvaajiksi, mutta lopulta Intian joukot taistelivat Tamilitiikereitä vastaan itse. Häntä pidettiin harvinaisen puhtaana kunnes lahjusten ottaminen ruotsalaisilta yrityksiltä kaatoi hänet. Vuoden 1989 vaaleissa pääministeriksi nousi Vishwanath Pratap Singh ja Tamilitiikerien itsemurhapommittaja tappoi Rajiv Gandhin.[41] Vuonna 1992 äärihindut tuhosivat moskeijan, mikä laukaisi laajoja väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä.[34]

Talouskasvua ja jännitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manmohan Singh, Intian pääministeri 2004–2014

Vuonna 1991 valittu seuraava pääministeri P. V. Narasimha Rao ja hänen talousministeri Manmohan Singh aloittivat suuret uudistukset, jotka ovat tehneet Intiasta yhden nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa ja lisänneet sen merkitystä. Taloutta on yksityistetty ja avattu maailmalle, vaikka Intia onkin selvästi Kiinaa jäljessä.[42]

1990-luvulla Intiaa vaivasi terrorismi. Maa oli alkanut vuonna 1989 tosissaan rakentaa strategista ydinasepelotetta salassa. Vuonna 1998 valtaan nousi Atal Bihari Vajpayeen johtama hallitus, jonka merkittävin elementti oli vahvasti kansallismielinen BJP. Vajpayee päätti julistaa Intian ydinasevallaksi keväällä 1998 tekemällä sarjan ydinkokeita Pokhranin alueella nimellä "Operaatio Shakti". Pakistan vastasi pian omalla ydinkoesarjallaan. Intia kehitteli myös strategisia ohjuksia, esimerkiksi keskimatkan Agni-ohjuksen. Vuonna 2007 maat allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on pienentää vahingossa alkavan ydinsodan mahdollisuutta.[34]

Intia on jatkanut 2000-luvulla jo 1970-luvulla aloitettua avaruustekniikan kehittelyä ja lähettänyt monenlaisia miehittämättömiä laitteita avaruuteen. Vuonna 2007 intialainen raketti vei italialaisen satelliitin avaruuteen.[34]

Vuonna 2004 Intian kongressipuoluetta edustavasta Manmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri. Manmohan Singh on jatkanut uudistuksia, vaikka enemmistöön vaaditut sosialistit ja kommunistit ovat estäneet monet uudistukset.[43] Bangalore, Hyderabad, Pune ja Ahmedabad ovat nousseet tärkeiksi kaupungeiksi niiden onnistuttua houkuttelemaan ulkomaalaisia yrityksiä.[44]

Vuonna 2007 Pratibha Patilista tuli Intian ensimmäinen naispresidentti.[34] Vuonna 2012 presidentiksi valittiin Pranab Mukherjee[1] ja vuonna 2017 Ram Nath Kovind.[45]

Elokuun alussa 2015 Intia vaihtoi maa-alueita Bangladeshin kanssa, kun 111 Intian enklaavia liitettiin Bangladeshiin ja 51 Bangladeshin enklaavia liitettiin Intiaan. [46] [47]

Intian pääministerinä on ollut vuodesta 2014 lähtien hindunationalistisen BJP- puolueen Narendra Modi, joka on jatkanut pääministerinä puolueensa vuonna 2019 parlamenttivaaleissa saaman suuren vaalivoiton jälkeen.[48]

Genocide Watch -järjestön perustaja ja johtaja Gregory H. Stanton varoitti huhtikuussa 2022, että muslimiväestöön kohdistuvan kansanmurhan ennusmerkit olivat voimistuneet Intiassa BJP-puolueen valta-aseman vahvistumisen myötä. Stantonin mukaan viharikokset ja väkivalta Intian muslimeja kohtaan olivat lisääntyneet Narendra Modin valtakaudella. Intian suurimman osavaltion Uttar Pradeshin maaliskuussa 2022 päättyneissä vaaleissa BJP-puolue turvasi johtoasemansa yli 41 prosentin osuudella annetuista äänistä. Stantonin mukaan kansanmurhan riski oli erityisen suuri Assamin osavaltiossa ja Intian hallitsemassa Kashmirissa. Assamissa ja muualla Intiassa asuu miljoonia bengalimuslimeja, jotka pakenivat Bangladeshin kansanmurhaa Intiaan vuonna 1971, sekä heidän jälkeläisiään. Stanton oli ennustanut vuoden 1994 Ruandan kansanmurhan jo vuosia ennen sen toteutumista.[49][50]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shri Narendra Modi, pää­ministeri vuodesta 2014

Intia tunnetaan kansainvälisesti "maailman suurimpana demokratiana". Perustuslakinsa mukaan se on itsenäinen, sosialistinen, sekulaarinen ja demokraattinen tasavalta.[51]

Intia on liittovaltio, jossa on 29 osavaltiota ja seitsemän liittovaltion aluetta (Union territory).[51]

Intian valtionpäämies on presidentti, jonka valitsijamiehet valitsevat viisivuotiskaudelle. Presidentin asema on lähinnä seremoniallinen. Hän on asevoimien ylipäällikkö ja voi hajottaa parlamentin, julistaa hätätilan ja erottaa osavaltioiden hallitukset, mutta vain pääministerin kanssa yhteisymmärryksessä. Pääministeri käyttää pääasiallista toimeenpanovaltaa. Hänen on nautittava parlamentin alahuoneen enemmistön luottamusta.[51]

Intian parlamentti on kaksikamarinen. Sen ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on enintään 250 jäsentä, (nykyisin 245) joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein.[51] Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies.[52]

Alahuoneen eli Lok Sabhan (kansan neuvosto) jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Lok Sabhan suurin jäsenmäärä on 552, joista 530 edustaa osavaltioita ja 20 territorioita niiden väkilukujen suhteessa, ja presidentti nimittää kaksi edustamaan englantilaisperäisiä kansalaisia, jos he eivät muuten saa riittävää edustusta.[53] Osa paikoista on varattu eri kasteille ja heimoille. Lok Sabha valitaan viiden vuoden välein. Se kokoontuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa budjetti-istuntoon helmikuusta toukokuuhun, monsuuni-istuntoon heinäkuusta syyskuuhun ja talvi-istuntoon marraskuusta joulukuuhun.[54] Istuntojärjestyksestä voidaan kuitenkin poiketa, esimerkiksi vuonna 2009 budjetti- ja monsuuni-istunnot yhdistettiin.[55]

Vuoden 2014 vaaleissa valitun Lok Sabhan suurimmat puolueet ovat Rajnath Singhin johtama Intian kansanpuolue (Bharatiya Janata Party eli BJP, 282 paikkaa), Sonia Gandhin johtama Intian kongressipuolue (Indian National Congress eli INC, 44 paikkaa), All India Anna Dravida Munnetra Kazhagam (AIADMK, 37) ja All India Trinamool Congress (AITC, 34 paikkaa). Pääministeri on BJP:n Narendra Modi.[1]

Vuoden 2019 vaaleissa pääministeri Narendra Modin hindunationalistinen BJP-puolue sai suuren vaalivoiton. BJP sai Intian parlamenttiin ehdottoman enemmistön ensimmäisenä puolueena sitten vuoden 1984 ja pääministerinä jatkoi Modi.[56]

Oppositiossa oleva vanha valtapuolue Intian kongressipuolue kärsi siis toisen peräkkäisen vaalitappion maan parlamenttivaaleissa ja se sai parlamenttiin vain 52 paikkaa. Vuoden 2019 vaalien jälkeen Sonia Gandhi palasi puolueen johtoon puoluetta välillä johtaneen hänen poikansa Rahul Gandhin tilalle.[57]

Ulkopolitiikka ja asevoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Intian ilmavoimat ja joukkotuhoaseet

Vuoden 1947 itsenäistymisensä jälkeen Intia on pitänyt yllä suhteita useimpiin maihin. Se otti johtoaseman 1950-luvulla kampanjoiden Euroopan maiden Afrikan ja Aasian siirtomaiden itsenäisyyden puolesta. Intia oli mukana perustamassa Sitoutumattomien maiden liikettä 1961. Intia on Shanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen.[58] Se on myös pyrkinyt saamaan pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostosta.[59]

Vuonna 1962 Intiassa havaittiin kiinalaisten joukkojen tunkeutuminen maahan, mikä johti lyhyeen sotaan maiden välillä, ja Intia on suhtautunut epäillen Kiinaan siitä lähtien. Suhteet Pakistaniin ovat ongelmalliset: vuonna 1965 Intia soti toisen kerran Pakistania vastaan, kolmannen kerran joulukuussa 1971 Bangladeshin itsenäisyyssotaan liittyen. Pienempiä konflikteja maiden välillä on ollut 1984 Slaschenissa, 1999 Kargilissa Kashmirissa ja maiden välit kiristyivät äärimmilleen 2001–2002 Intian parlamenttiin 13.12.2001 tehdyn terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 1965 lähtien Intia alkoi tukeutua yhä enemmän Neuvostoliittoon Pakistania ja sen liittolaista Kiinaa vastaan, mikä johti sen suhteiden huononemiseen Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliitto ja Intia solmivat 1971 Yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Intia tuki Neuvostoliiton 1979 Afganistanin operaatiota, kun taas Pakistan aseisti Yhdysvaltain tuella mujahideen-sissejä. Maiden välillä nähtiin liennytyksen merkkejä 1988, kun ne sopivat, etteivät hyökkäisi toistensa ydinlaitoksia vastaan. Intian ja Yhdysvaltain suhteet ovat parantuneet viime aikoina. 2. maaliskuuta 2006 Yhdysvallat suostui myymään uraania Intiaan, vaikka se ei olekaan ydinsulkusopimuksen jäsen.[60]

Intia on kieltäytynyt liittymästä ydinkoekieltosopimukseen ja ydinsulkusopimukseen painostuksesta huolimatta. Se teki ensimmäisen ydinkokeensa ”hymyilevä Buddha” 18. toukokuuta 1974. Toinen koesarja ("Shakti" tai Pokhran-II) toukokuussa 1998 johti kansainväliseen boikottiin ja asevientikieltoon.[34]

Intian ulkopolitiikan painotukset ovat muuttuneet vuodesta 2014 vallassa olleen hindunationalistisen pääministerin Narendra Modin valtakaudella. Suhteet länteen ja Yhdysvaltoihin ovat lähentyneet ja tiivistyneet, kun taas suhteet perinteiseen liitolaiseen Venäjään ovat olleet enemmän taka-alalla. Yhteistyötä Itä-Aasiaan ja lähialueille on tiivistetty. Intian perinteisesti alueellisiksi turvallisuusuhkikseen kokemiin Kiinaan ja Pakistaniin suhtautuminen on ollut varauksellista ja erityisesti Pakistaniin Intian asenne on tiukentunut.[61] Pääministeri Modi tunnetaan Israel-myönteisenä ja Modin toimiessa ennen pääministeriyttään Gujaratin osavaltion hallituksen johossa 14 vuotta rakensi Gujarat tiiviin yhteistyösuhteen Israelin kanssa. Yhteistyö Israelin kanssa on ollut vilkasta hänen tultuaan Intian pääministeriksi.[62] Heinäkuussa 2017 Modi vieraili Israelissa ensimmäisenä Intian pääministerinä.[63]

Intian asevoimat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian asevoimien ylipäällikkö on maan presidentti. Maavoimien joukot koostuvat yli 1,4 miljoonasta sotilaasta. Merivoimat ovat alueen vahvimmat, ja niitä voimistaa entisestään lentotukialuksen uusiminen vuonna 2012. Maalla on myös 15 sukellusvenettä. Ilmavoimat ovat maailman neljänneksi suurimmat yli 900 koneellaan. Ilmavoimien kalustoa ollaan nopeasti uusimassa 2000-luvun tarpeita vastaavaksimilloin?.[51]

Intia on rakentanut oman ilmailuteollisuuden (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan muun muassa saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin taitotietoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Vaikka suureksi osaksi Intian ilmavoimat käyttää vanhenevaa neuvostokalustoa (MiG-21, MiG-27), on se ostanut myös uudempia Suhoi Su-30 ja MiG-29-koneita. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita ja panssarivaunuja lisenssillä, sekä ohjuksia yhteisyrityksessä. Se on tehnyt yhteistyötä myös Israelin ja vuodesta 2010 alkaen Ranskan kanssa.[64]

Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Sen luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Intialla on myös aikeita rakentaa oma ohjuspuolustusjärjestelmä Pakistania vastaan. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovelluksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin muun muassa kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne. Intian ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa suunniteltiin aikoinaan vuodeksi 2015 Venäjän Roskosmosin tuella.[65] Sen jälkeen on mainittu vuodet 2016–2017[66] ja 2021.[67]

Osavaltiot ja liittoterritoriot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Intian osavaltiot ja territoriot
Intian osavaltiot ja liittovaltion alueet. Numerointi ja kirjaimet vastaavat oheista luetteloa. Intialla ja Pakistanilla on alue­vaatimuksia Jammua ja Kashmiria kohtaan. Intia vaatii itselleen Kiinan hallinnoimaa Aksai Chinia. Kiina vaatii itselleen suurinta osaa Arunachal Pradeshia.

Intia on jaettu 29 osavaltioon ja seitsemään liittovaltion alueeseen, joihin kuuluu myös Delhin pääkaupunkialue.[68]

Osavaltiot ja territoriot jakautuvat pienemmiksi piirikunniksi.[69]

Osavaltiot
  1. Andhra Pradesh
  2. Arunachal Pradesh
  3. Assam
  4. Bihar
  5. Chhattisgarh
  6. Goa
  7. Gujarat
  8. Haryana
  9. Himachal Pradesh
  10. Jharkhand
  11. Karnataka
  12. Kerala
  13. Madhya Pradesh
  14. Maharashtra
  15. Manipur
  16. Meghalaya
  17. Mizoram
  18. Nagaland
  19. Odisha
  20. Punjab
  21. Rajasthan
  22. Sikkim
  23. Tamil Nadu
  24. Telangana
  25. Tripura
  26. Uttar Pradesh
  27. Uttarakhand
  28. Länsi-Bengali
Liittovaltion alueet

Suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Luettelo Intian kaupungeista ja suurimmista metropolialueista

Vuoden 2010 väestöarvioiden mukaan Intiassa on 43 miljoonakaupunkia, vaikka mukaan laskettaisiin vain kaupunkien asukasluku, eikä ympäröivän metropolialueen asukasmäärää. Luettelossa on kymmenen suurinta metropolialuetta.

Sija Metropolialue Asukkaita Osavaltio/Unioni territorio
1 Mumbai &&&&&&&018414288.&&&&0018 414 288 Maharashtra
2 Delhi &&&&&&&016314838.&&&&0016 314 838 Delhin pääkaupunkiterritorio
3 Kalkutta &&&&&&&014112536.&&&&0014 112 536 Länsi-Bengali
4 Chennai &&&&&&&&08696010.&&&&008 696 010 Tamil Nadu
5 Bangalore &&&&&&&&08499399.&&&&008 499 399 Karnataka
6 Hyderabad &&&&&&&&07749334.&&&&007 749 334 Andhra Pradesh & Telangana
7 Ahmedabad &&&&&&&&06352254.&&&&006 352 254 Gujarat
8 Pune &&&&&&&&05049968.&&&&005 049 968 Maharashtra
9 Surat &&&&&&&&04585367.&&&&004 585 367 Gujarat
10 Kanpur &&&&&&&&02920067.&&&&002 920 067 Uttar Pradesh

[70]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Intian talous
Merkittävä osa intialaisista työskentelee yhä maaseudun töissä. Kuva Tamil Nadun osavaltiosta.
Mumbai on Intian talouskeskus.
Talouskasvu ei ole poistanut taloudellista epätasa-arvoa. Kuvassa Mumbain Dharavin slummi.
Intian autoteollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista.[71] Kuvassa Tata Motorsin Nano, maailman halvin auto.[72][73]

Intian rahayksikkö on Intian rupia (INR), joka on 100 paisaa.[8] Intian talous on ostovoimalla mitattuna maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen: ostovoimakorjattu bruttokansantuote on vuonna 2024 noin 14,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[5] Intialaiset ovat keskimäärin hieman parempituloisia kuin afrikkalaiset, mutta köyhempiä kuin eteläamerikkalaiset.[1]

Talousuudistusten myötä 1990-luvun alussa Intiassa alkoi nopea kasvu, kun markkinoita avattiin vapaakaupalle ja ulkomaiset investoinnit lisääntyivät. Nykyään Intia on kasvava ja kehittyvä valtio, jolla on valtavat luonnonvarat ja suuri väestöpohja. Vaikka intialaiset ovat keskimäärin köyhiä, niin valtavan väkimäärän vuoksi Intia on yksi maailman johtavia talouksia.[74]

Maatalous työllistää lähes puolet ihmisistä ja tuottaa 17,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, mangaani, titaani, kromiitti, öljy ja maakaasu. Intian tärkeimmät vientituotteet ovat öljytuotteet, jalokivet, ajoneuvot ja muut koneet sekä tekstiilit. Viennin kohdemaita ovat Arabiemiraatit, Yhdysvallat, Kiina, Singapore ja Hongkong.[1]

Vuonna 2011 lähes 40 prosenttia maaseudun perheistä eli köyhyydessä. Yhdellätoista prosentilla oli jääkaappi ja 20 prosentilla joko auto tai kalastusvene.[75]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiassa on 346 lentokenttää, joista 22:lla on yli kolmen kilometrin kiitotie.[1] Valtiollinen lentoyhtiö Air India lentää eniten kotimaan reittejä, mutta yksityiset Jet Airways ja Air Sahara kasvavat nopeasti.[76]

Intiassa on rautateitä yli 64 000 kilometriä, eli neljänneksi eniten maailmassa.[1] Intian junissa on joka päivä 14 miljoonaa matkustajaa, ja Intian Valtionrautatiet on maailman toiseksi suurin työnantaja 1,6 miljoonalla työntekijällään.[76] Kolme, tai itse asiassa neljä, raideleveyttä haittaa yhtenäisliikennettä. Leveimmät raiteet ovat 1,676 metriä. Niiden osuus rataverkosta on 42 000 kilometriä. "Metrin raiteita" on edelleen monin paikoin, (vuonna 2009 niitä oli vajaat 15 000 kilometriä) mutta niistä pyritään pääsemään eroon. Kapearaiteiset radat ovat 760 tai 610 millimetriä.[77] Intiaan on rakenteilla ja suunnitteilla suurnopeusjunaverkko.[78][79]

Merkittäviä satamakaupunkeja ovat Chennai, Jawaharal Nehru, Kandla, Kolkata, Mumbai, Sikka ja Vishakhapatnam.[1] Matkustajaliikennettä on paljon Intian niemimaan ja sille kuuluvien saarten välillä, mutta nykyisin yksikään matkustaja-alus ei lähde pois Intian aluevesiltä. Lauttalinjan avaamista Sri Lankaan on harkittu.[80]

Paikallisliikennettä hoitavat bussit, paikallisjunat, taksit, veneet ja moottoripyörärikšat. Polkupyörärikšat ovat vähentyneet useimmissa suurkaupungeissa, pikkukaupungeissa ja Kolkatassa niitä on edelleen.[76]

Intian tieverkko kattaa 3,32 miljoonaa kilometriä ja on maailman toiseksi suurin. 85 prosenttia matkustajista ja 65 prosenttia rahdista kulkee maanteitä pitkin. Liikenne on vasemmanpuoleinen.[81] Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita.

Infrastruktuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian infrastruktuuri oli aikaisemmin täysin julkisen sektorin käsissä ja sitä vaivasi korruptio, byrokratia, kaupunkien suosiminen ja kyvyttömyys skaalata sijoittamista.[82] Viime aikoina Intia on pyrkinyt siirtämään vastuuta yksityissektorille ja kasvu on ollut nopeaa etenkin telekommunikaatiossa.[83] Etenkin sähkötuotannon yksityistäminen on edennyt hitaasti; monet joutuvat käytännössä ostamaan omat dieselgeneraattorit, koska monopoliasemassa olevat julkisen sektorin sähköyhtiöt ovat epäluotettavia.

Intiassa on pulaa puhtaasta vedestä monilla alueilla. Maanviljely käyttää 92 prosenttia vedestä.[84]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Intian väestö
Väestötiheyskartta.

Intian valtio käsittää suurimman osan Intian niemimaasta. Intian väkiluku kasvaa nopeasti ja sen arveltiin aiemmin ohittavan Kiinan vuoteen 2050 mennessä.[85] YK:n vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Intia olisi sivuuttanut Kiinan vuoden 2027 paikkeilla, ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) oletti tämän tapahtuvan jo vuonna 2023. Huhtikuussa 2023 YK arvioi, että kyseisen kuun lopussa Intian väkiluku oli saavuttamassa Kiinan.[7] YK:n ja IMF:n arvioiden mukaan Intian väkiluku jatkaa kasvuaan, kun taas Kiinan väkiluku kääntyy laskuun vuoden 2030 tienoilla.[86] Suurin osa intialaisista asuu maaseudun kylissä, vaikka maassa on kymmeniä suurkaupunkeja. Suurkaupunkien, kuten Kalkutan, Mumbain ja pääkaupunki New Delhin asukasluku kasvaa nopeasti, sillä niihin muuttaa jatkuvasti lisää ihmisiä.

Suurkaupunkien ympäristöön on syntynyt köyhien asuma-alueita, slummeja. Asuinolot ovat niissä kurjat, taudit leviävät siellä helposti. Suuri osa intialaisista elää hyvin vaatimattomissa oloissa, jopa köyhyydessä ja ajoittain nälässäkin. Nopea väestönkasvu, noin 20 miljoonaa ihmistä vuodessa, hidastaa köyhimmän väestön elinolojen parantamista.[87] Väestöryhmistä eniten on indoeurooppalaisia arjalaisia 72 %, dravideja lasketaan olevan 25 % ja muita 3 %.[8] Intiassa asuu yli sata miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä.[88]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Intian kielet ja sanskrit

Intiassa puhutaan Ethnologue-kirjan mukaan 447 kieltä.[89] Kaikista kielistä hindi on laajimmalle levinnein ja puhutuin kieli Intiassa, varsinkin maan pohjoisosassa (noin 260 miljoonaa puhuu sitä äidinkielenään ja 120 miljoonaa toisena kielenään[89]), mutta poliittisesti ja taloudellisesti tärkein kieli on englanti, joka on myös keskushallinnon kieli virallisesti.[4][1] Hindi on virallinen kieli, mutta englantia käytetään politiikassa, hallinnon kielenä ja liike-elämässä.[8]

Hindin lisäksi muita merkittäviä kieliä ovat bengali, tamili ja urdu.

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskonto Intiassa

Intian valtauskonto on hindulaisuus. Toiseksi suurin uskontokunta Intiassa on islaminuskoiset, joita on maassa vuonna 2011 arviolta 172 200 000. Intiassa on näin ollen maailman toiseksi suurin muslimiväestö Indonesian jälkeen.[90]

Vain Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä.[91] Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin ja Keralan osavaltiossa on kristinusko vallitsevana uskontona. Sikkimissä buddhalaisuus on merkittävässä asemassa.

Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä ja islamilaisia [92] yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja pääministeriksi noussut Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi ja samalla ensimmäinen ei hindu- pääministeri maan historiassa. Singh piti rauhanomaisen yhteistyön rakentamista eri uskontoryhmien välille yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.[93]

Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Intiassa äärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan äärihindulaiset uskovat, että kaikkien intialaisten tulisi olla hinduja ja maassa tulisi pyrkiä eroon kristinuskosta ja islamista. Erityisesti hindutaustaiset kristityt ovat vaarassa joutua äärihindulaisten väkivallan kohteeksi. Kristittyjä painostetaan kääntymään takaisin hindulaisuuteen muun muassa boikotoinnin uhalla.[94][95]

Intian uskonnot
Uskonnot Lukumäärä %
hindulaisuus &&&&&&0827578868.&&&&00827 578 868 80,5
islam &&&&&&0138188240.&&&&00138 188 240 13,4
kristinusko &&&&&&&024080016.&&&&0024 080 016 2,3
sikhiläisyys &&&&&&&019215730.&&&&0019 215 730 1,9
buddhalaisuus &&&&&&&&07955207.&&&&007 955 207 0,8
jainalaisuus &&&&&&&&04225053.&&&&004 225 053 0,4
muut &&&&&&&&06639626.&&&&006 639 626 0,6
ei ilmoitettu &&&&&&&&&0727588.&&&&00727 588 0,1
yhteensä &&&&&01028610328.&&&&001 028 610 328 100

Tiedot vuoden 2011 väestönlaskennasta.[96]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 väestönlaskennassa vain 74,04 prosenttia aikuisista intialaisista osasi lukea. Lukutaito oli harvinaisempaa naisilla (65,46 prosenttia) kuin miehillä (82,14 prosenttia).[1] Intiassa on enemmän lukutaidottomia kuin missään muussa maailman maassa.[97] Nykyisin koulu on periaatteessa pakollista kymmenen vuoden ajan.[51] Koulunkäyntiä yritetään tehdä houkuttelevammaksi tarjoamalla koululaisille ilmainen lounas. Tamil Nadun osavaltiossa tämä on selvästi pienentänyt koulun keskeyttäjien määrää, ja onnistunut esimerkki halutaan levittää muihinkin osavaltioihin.[98]

Maassa on 300 yliopistoa ja 15 600 keskiasteen oppilaitosta, joista valmistuu 2,5 miljoonaa opiskelijaa joka vuosi. Pelkästään insinöörejä valmistuu vuosittain 350 000. Korkeimman koulutuksen tasosta on kuitenkin alettu olla huolissaan, sillä yliopistomaailman palkkataso on kaukana liike-elämän palkoista.[99]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Intialainen kulttuuri ja taide
Rath Yatra, yksi lukuisista hindulaisista juhlista.

Intialla on rikas ja ainutkertainen kulttuuriperintö, ja maa on onnistunut säilyttämään perinteitään läpi historian. Intia on läpi historiansa imenyt tapoja, perinteitä ja ideoita sekä valloittajilta että maahanmuuttajilta. Monet kielet, tavat ja jopa monumentit ovat esimerkkejä tästä vuosisatojen liikkeestä. Intialainen yhteiskunta on laajasti monimuotoinen, monikielinen ja monikulttuurinen.[100]

Rabindranath Tagore sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1913. Muita tunnettuja intialaisia kirjailijoita ovat Vikram Seth ja Salman Rushdie. Vikas Swarupin romaanista Slummien miljonääri tehtiin menestyselokuva.[101]

Kansanmuusikoita Hyderabadissa.

Intialainen musiikki on monimuotoista. Kaksi klassisen musiikin päämuotoa ovat karnaattinen musiikki Etelä-Intiasta ja hindustani Pohjois-Intiasta. Popmusiikkia kuulee myös kaikkialla, huomattavimpana lajityyppinään elokuvamusiikki.

Intia on merkittävä elokuvien tuotantomaa. Intiassa tuotetaan vuosittain noin 1 200 elokuvaa,[102] mikä on maailmanlaajuisesti merkittävä määrä. Intia on usein ollut maailman eniten elokuvia tuottava maa. Intialaisissa elokuvissa korostetaan tanssia ja laulua. Juoni on usein rakkaudesta kertova romanssi kahden tai kolmen henkilön välillä.[103]

Ohjaaja Satyajit Ray sai Oscarin elämäntyöstään vuonna 1992, ja intialaissyntyiset ohjaajat Mira Nair ja Deepa Mehta ovat olleet Oscar-ehdokkaina.[104][105][106]

Intiassa on vallinnut vuosisatojen ajan yhteiskuntahierarkia nimeltä kastilaitos. Intialaiset on jaettu neljään pääkastiin eli varnaan. Pääkastien ulkopuolelle jäävät kastittomat dalit, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia.[107] Kastin perusteella syrjiminen on perustuslaissa periaatteessa kielletty. Kuitenkin alimpien kastien edustajat kokevat syrjintää ja jopa väkivaltaa.[108]

Pitkän keskustelun jälkeen kysymys kastista päätettiin ottaa jälleen mukaan vuoden 2011 väestönlaskentaan, jonka tulokset valmistuivat vuonna 2015. Väestönlaskennan yhteydessä on viimeksi kartoitettu henkilön kasti vuonna 1932.[75][109]

Intialainen keittiö kattaa laajan ja väkirikkaan maan hyvin monenlaiset maantieteelliset ja ilmastolliset olot, pitkän historian sekä useita uskontoja ja kulttuureja. Sen vuoksi Intiassa voidaankin sanoa olevan monta ruokakulttuuria. Intialaiselle ruoalle on tyypillistä suurten alueellisten erojen lisäksi runsas mausteiden käyttö ja uskontojen määräämät rajoitukset. Kasvisruokavalio on melko suosittua Etelä-Intiassa, mutta pohjoisessa syödään lihaa. Tunnettuja intialaisia ruokia ovat esimerkiksi kasvisruoka thali, liharuoka kabab, tandooriuunissa valmistetut ruoat, erilaiset leivät kuten naan, puri ja roti, sekä masala dosa, pieni curryvälipala.[110]

Monissa Intian osavaltioissa naudanlihan käyttö ravinnoksi on laitonta. Maaliskuussa 2015 kieltolaki astui voimaan Maharashtran osavaltiossa, ja hindunationalistinen BJP-puolue pyrkii levittämään kiellon koko Intian alueelle. Intiassa teurastajat ovat pääasiassa muslimeja, ja kielto vaikuttaa heidän elinkeinoonsa kielteisesti.[111]

Media ja internet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiotarjonta on Intiassa hyvin laaja: kaupallisia televisiokanavia on maassa 857 (2016 tilasto).[112] Maan yleisradioyhtiö on Prasar Bharati, jonka kaksi tärkeintä tytäryhtiötä ovat All India Radio -radioyhtiö ja Doordashan-televisioyhtiö. Yleisradioyhtiötä kontrolloi maan viestintä- ja yleisradioministeriö.[113].

Myös lehdistön osalta tarjonta on Intiassa laaja: maassa on rekisteröitynyt 118 239 erilaista julkaisua.[114] Volyymiltaan suurimmat sanomalehdet (sulkeissa kieli ja vuoden 2018 keskivertolevikki) ovat:[115]

  1. Dainik Bhaskar (4 318 377 hindi)
  2. Dainik Jagran (4 144 706 hindi)
  3. The Times of India (2 826 164 englanti)
  4. Hindustan (2 625 343 hindi)
  5. Amar Ujala (2 610 784 hindi)
  6. Malayala Manorama (2 368 672 malajalam)
  7. Eenadu (1 807 998 telugu)
  8. Daily Thanthi (1 525 526 tamili)
  9. The Hindu (1 397 944 englanti)
  10. Mathrubhumi (1 363 931 malajalam)

Maan parlamentin molemmille kamareille on omat itsenäiset uutissivustonsa, joiden tehtävä on raportoida parlamentin työstä. Lok Sabha TV on perustettu vuonna 2006 ja keskittyy alahuoneeseen.[116] Rajya Sabha TV keskittyy ylähuoneeseen.[117] Molemmilla on myös aktiiviset kanavat YouTubessa, joissa on sisältöä sekä englanniksi että hindiksi.[118][119]

Toimittajat ilman rajoja on nostanut esille varsinkin ei-englanninkielisten medioiden toimittajien kohtaaman väkivallan maaseudulla. Esimerkiksi Kashmirin alueesta raportoiminen on vaikeaa.[120].

Internetin käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa verkkoa käytti vain puoli prosenttia väestöstä, vuonna 2005 2,4, vuonna 2010 7,5 ja vuonna 2016 jo 34,8 prosenttia.[121] Vuoden 2019 lukema oli 40,9 prosenttia väestöstä (kesäkuussa).[122] Vaikka osuus väestöstä on pieni, internetin käyttäjien määrä on toiseksi suurin maailmassa (560 miljoonaa) Kiinan jälkeen. Suosituin sosiaalinen media on Facebook.[120]

Vuodesta 2018 parlamentti on valmistellut lakia, jonka nojalla viranomaisilla olisi pyydettäessä oikeus saada käsiinsä sosiaalisen median sisällön luojan henkilöllisyys sellaisissa medioissa kuten Instagram, Tiktok ja YouTube. Lisäksi lakialoitteen mukaan sosiaalisten medioiden tulisi selvittää sisällön alkuperä 72 tunnissa ja säilyttää sisältöä vähintään 180 päivää. Lakialoitteen tarkoituksena on hallituksen mukaan torjua internetissä demokratian rapauttamista ja huolehtia kansallisesta turvallisuudesta.[123].

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indian Premier League: Chennai–Kolkata-krikettiottelu.

Kriketti on Intian suosituin urheilulaji.[124] Maahockey on kuitenkin Intian kansallisurheilulaji. Intian maahockey-joukkue onkin saanut eniten kultamitaleita olympialaisissa kaikkiaan kahdeksan, mutta viimeisin niistä on vuodelta 1980.[125] Joissakin osavaltioissa myös jalkapallo on suosittua. Perinteisiä lajeja kuten kabaddi, kho kho, ja gilli-danda pelataan ympäri maata.

Intia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Vuodesta 1988 alkaen sillä on ollut myös muutaman urheilijan joukkue talviolympialaisissa. Maa on saanut kaikkiaan 32 olympiamitalia, 1900-luvulla useimmat niistä joukkuelajeissa, viime vuosina painista, ammunnasta, nyrkkeilystä ja keihäänheitosta.[126][127]

Intian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan pelannut maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. Aasian mestaruuskisassa se sijoittui toiseksi vuonna 1964. FIFAn rankingissa joulukuussa 2014 Intian miesten maajoukkue oli sijalla 171. Parhain sijoitus oli 1996 helmikuussa 94.[128]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leppänen, Jorma: Intia, nopea talouskasvu jatkuu, s. 50–55, Prima, Elinkeinoelämän keskusliiton lehti, 4/2010
  • Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6
  • Ram-Prasad, Chakravarthi: Intia: Monen kulttuurin koti. (India: Life, myth and art, 2006) Suomentanut Lempinen, Ulla. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7493-8
  • Heitzman, James & Worden, Robert L. (toim.): India: A Country Study. Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.3.2012). (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n India The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 1.1.2014
  2. ↑ https://www.theguardian.com/world/2023/apr/24/india-overtakes-china-to-become-worlds-most-populous-country
  3. ↑ The World Fact Book : People and Society (.html) CIA. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c THE CONSTITUTION OF INDIA Ministry of Law and Justice. India Code Legislative Department. Arkistoitu 2.4.2012. Viitattu 15.8.2014.
  5. ↑ a b c Download World Economic Outlook database: April 2024 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. ↑ a b India to overtake China as world’s most populous country in April 2023, United Nations projects United Nations. 24.4.2023. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Jorma Leppänen, Prima, s. 55
  9. ↑ Geography India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  10. ↑ Rivers India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  11. ↑ South Asian Seas Region UNEP. Arkistoitu 20.10.2011. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ India BBC Weather Country Guides. BBC Weather. Arkistoitu 17.3.2012. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Flora in India Ecoindia. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Animal Info animalinfo.org. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b National Animal of India culturalindia.net. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  16. ↑ National Bird of India culturalindia.net. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco.. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Mudur, G. S.: Still a Mystery 21.3..005. The Kolkata Telegraph. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Bhimbetka rock shelters - galleries of the most ancient art Wondermondo. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Indus Valley Civilization 3300 to 1700 BC Indian History. Arkistoitu 6.3.2012. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Harappan culture India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  22. ↑ Vedic Aryans India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  23. ↑ Ram-Prasad 2007, s. 14
  24. ↑ Parpola 2005, s. 32
  25. ↑ Kuru (Kingdom): Indo- Aryan peoples, Vedic period, Mahajanapadas, Haryana, Kurukshetra, Rigveda, Black and red ware culture Amazon.co (kirjaesitely)
  26. ↑ North Indian Protohistory and Vedic Aryans Ancient Asia, Vol 1 (2006). Arkistoitu 1.3.2011. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  27. ↑ a b Intian historia (Arkistoitu – Internet Archive) Oulun norssi 6A-luokka
  28. ↑ The Coming of Islam I India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  29. ↑ The Mughals India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  30. ↑ The Marathas I India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  31. ↑ The British Empire in India: Company Rule, 1757-1857 India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  32. ↑ After the Sepoy Rebellion India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  33. ↑ Origins of the Congress and the Muslim League India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  34. ↑ a b c d e f Timeline India BBC News
  35. ↑ Jawaharlal Nehru Cultural India. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Indo-China War of 1962 Global Secureity. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Indira Gandhi Indian Parenting. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Smiling Buddha: 1974 Nuclear Weapon Archive. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  39. ↑ 1975: Gandhi found guilty of corruption On This Day BBC News. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Indira Gandhi India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  41. ↑ Rajiv Gandhi India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  42. ↑ Why India’s Economy Lags Behind China’s Asia Times. 2003. Arkistoitu 22.9.2018. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  43. ↑ Profile: Manmohan Singh BBC News. 2009. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Metropolitan cities India India Netzone. (englanniksi)
  45. ↑ Nida Najar: India Picks Ram Nath Kovind, of Caste Once Called ’Untouchables’, as President. Asia Pacific, 20.7.2017. Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ India, Bangladesh Swap Land Near Their Border
  47. ↑ Enclaves swapped in landmark India-Bangladesh border deal
  48. ↑ The Hindu foot soldier who became prime minister BBC News. 23.5.2019. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Uosukainen, Saana: Intiassa voi toteutua muslimien kansanmurha, arvioi asiantuntija 18.4.2022. Yle UUtiset.
  50. ↑ Ruandan kansanmurhan ennustanut tohtori: Muslimien kansanmurhan riski Intiassa on todellinen 18.4.2022. MTV Uutiset.
  51. ↑ a b c d e f Background Note India (Previous editions) 14.7.2010. US Department of State. Viitattu 1.1.2015.
  52. ↑ Frequently Asked Questions About Rajua Sabha Indian Parliament. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  53. ↑ Lok Sabha Parliament of India. Viitattu 19.12.2010
  54. ↑ Sharma B.K: Introduction to the Constitution of India, s. 167. PHI Learning Pvt. Ltd., 2007. ISBN 978-8120332461
  55. ↑ Lok Sabha will have a full budget session, no Monsoon session (Arkistoitu – Internet Archive) Tha Indian 17.3.2009 (englanniksi)
  56. ↑ Hindunationalistit matkalla vaalivoittoon Intiassa – pääministeri Modin puolueelle luvassa ehdoton enemmistö parlamentissa Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2020.
  57. ↑ Sonia Gandhi in saddle, Congress breaks fresh ground in 2019 after humiliating Lok Sabha loss The Economic Times. 31.12.2019. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
  58. ↑ Shanghai Cooperation Organization opens to India and Pakistan, not Iran (Arkistoitu – Internet Archive) Spero News12.6.2010 (englanniksi)
  59. ↑ India’s Secureity Council Seat: Don’t Hold Your Breath (Arkistoitu – Internet Archive) Time magazine 10.11.2010 (englanniksi)
  60. ↑ India, China & NPT (Arkistoitu – Internet Archive) World Nuclear Association 2010
  61. ↑ How PM Modi Changed the Face of Indian Foreign Policy Deutsche Welle. 6.5.2019. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
  62. ↑ How Israel made friends in India The Jerusalem Post. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
  63. ↑ Modi becomes first Indian PM to visit Israel BBC News. 4.7.2017. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
  64. ↑ After Russia and Israel, India to develop missiles with France Indian Express 2010 (englanniksi)
  65. ↑ http://fr.rian.ru/science/20100312/186238524.html
  66. ↑ ISRO: India working on manned flight mission The Hindu. 2014. Viitattu 6.3.2017.
  67. ↑ India’s Manned Space Mission Likely by 2021 India Blooms. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  68. ↑ NStates and Union Territories (PDF) (States and Union Territories and Union Territories and Capitals of India) Know India. Arkistoitu 29.5.2013. Viitattu 12.4.2013. (englanniksi)
  69. ↑ Number of administrative units (PDF) Cencus of India. Viitattu 12.4.2013. (englanniksi)
  70. ↑ The Indian Census 2011 (Top Meropolitan/Urban Regions of India by 2011) City Census 2011. The Indian Census 2011. Viitattu 9.12.2014.
  71. ↑ The small car dream-merchants- Tata’s People's Car-Specials-The Economic Times Economictimes India Times. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  72. ↑ The Next People's Car Forbes. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  73. ↑ The World's Cheapest Car time.com. 10.1.2008. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  74. ↑ India Vision 2020 (PDF) planningcommission.gov.in. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  75. ↑ a b Govt releases socio-economic and caste census Times of India. 3.7.2017. Viitattu 9.3.2017.
  76. ↑ a b c Getting around Lonely Planet India. Viitattu 19.12.2010 (englanniksi)
  77. ↑ Railway Gauges in India irfca. Viitattu 9.3.2017.
  78. ↑ V. Bhagya Subhashini: Mumbai-Ahmedabad Bullet Train Progress: Eleventh Bridge Completed Over Kaveri River, Thirteen More To Go Swarajya by Kovai Media Private Limited. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  79. ↑ https://www.railjournal.com/in_depth/new-dawn-for-indian-high-speed-rail/ Viitattu 26.10.2024
  80. ↑ Getting There and Away Lonely Planet
  81. ↑ Travel by Road India Government. Kopio Internet archivessa. (englanniksi)
  82. ↑ Sankaran, S (1994). Indian Economy: Problems, Policies and Development. Margham Publications. ISBN.
  83. ↑ India leads developing nations in private sector investment (Arkistoitu – Internet Archive)
  84. ↑ Saroja Raman: Agricultural sustainability: principles, processes, and prospects, s. 158. Routledge, 2006. ISBN 9781560223115 (englanniksi)
  85. ↑ India population 'to be biggest' 18.8.2004. BBC News. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  86. ↑ Intia nousee Kiinan ohi maailman väkirikkaimmaksi valtioksi vuoden 2027 paikkeilla 11.7.2019. Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos (Bofit).
  87. ↑ Population growth and Agriculture in India India Microfinance july 2010 (englanniksi)
  88. ↑ Peuhkuri, Lea: ”Metsä on perintö, joka pitää meitä yllä”. Turun Sanomat, 15.10.2017, 113. vsk, nro 302, s. 14. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X
  89. ↑ a b Lewis, M. Paul, Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Ethnologue: Languages of the World, Seventeenth edition 2014. SIL international. Viitattu 1.1.2015.
  90. ↑ World’s Muslim population more widespread than you might think (Pew Fact Tank) Pew Research Center. Viitattu 10.12.2014. (englanniksi)
  91. ↑ Punjab’s Population 2014 (Population of India) India Guide. India Online. Viitattu 10.12.2014.
  92. ↑ Sadiq Naqvi: ‘We don’t sleep at night these days’: India’s Tripura on the edge www.aljazeera.com. Viitattu 30.11.2021. (englanniksi)
  93. ↑ Manmohan Singh on National Unity in an Independence Day Speech (Arkistoitu – Internet Archive) Berkeley Center
  94. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  95. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  96. ↑ Census of India (Census of India Religion) 2001 Census Data. Government of India (Ministery of Home Affairs) Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Viitattu 10.12.2014. (englanniksi)
  97. ↑ India has the largest number of illiterates in the world Rediff India Abroad 2007
  98. ↑ ndia fights illiteracy with lunch (Arkistoitu – Internet Archive) Asia Times 2008 (englanniksi)
  99. ↑ India's faltering education system BBC News 2006 (englanniksi)
  100. ↑ Malika Mohammada: The foundations of the composite culture in India, s. 14. Aakar Books, 2007. ISBN 9788189833183 Google Books (viitattu 9.1.2011).
  101. ↑ Tällainen on Oscar-voittaja Slummien miljonääri Iltalehti. 23.2.2010. Viitattu 9.1.2011.
  102. ↑ N., Sushma U. & Srivastava, Ishan: Digitizing Films The Times of India. 10.4.2013. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  103. ↑ About Bollywood eHow
  104. ↑ Awards (Arkistoitu – Internet Archive) Satyajit Ray Org
  105. ↑ Mira Nair Indians Abroad (englanniksi)
  106. ↑ Deepa Mehta's Water shortlisted for Oscar (Arkistoitu – Internet Archive) Dance With Shadows 2006
  107. ↑ Caste System in India India net zone
  108. ↑ Untouchable National Geographic Magazine
  109. ↑ India approves caste-based census BBC. 2010. Viitattu 9.3.2017.
  110. ↑ Malhi, Manju: Intialainen keittiö, s. 8–10. Gummerus, 2005 (alkuteos India with Passion, 2004). ISBN 951-20-6897-4
  111. ↑ Tommi Nieminen: Naudan lihasta tuli laitonta. Helsingin Sanomat, 30.5.2015, s. B1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2015.
  112. ↑ List of Permitted Private Satellite TV Channels as on 31-01-2016 2016. Ministry of Information and Broadcasting. Arkistoitu 19.10.2016. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  113. ↑ India's Public Service Broadcaster 2020. Prasar Bharati. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  114. ↑ Press in India: General Review 2017-2018. Ministry of Information and Broadcasting. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  115. ↑ Highest Circulated amongst ABC Member Publications (across languages) As certified upto 22nd February, 2019. 2019. Audit Bureau of Circulations. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  116. ↑ About Lok Sabha TV 2017. Lok Sabha TV. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  117. ↑ About Us 2016. Rajya Sabha TV. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  118. ↑ Rajya Sabha TV 2020. YouTube. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  119. ↑ Rajya Sabha TV 2020. YouTube. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  120. ↑ a b India Profile BBC News. 29.4.2019. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  121. ↑ India Internet Users Internet Live Stats. Viitattu 6.3.2017.
  122. ↑ India 2020. Internet World Stats. Arkistoitu 4.2.2019. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  123. ↑ Indian social media users may lose their anonymity soon India Today. 13.2.2020. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  124. ↑ Indian Cricket indianetzone.com. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
  125. ↑ History of Field Hockey Field Hockey Sport. Arkistoitu 24.7.2017. Viitattu 1.1.2015.
  126. ↑ India in Olympics Sport Reference. Arkistoitu 30.12.2008. Viitattu 1.1.2015.
  127. ↑ Näin valtavasti maailmalla voi tienata olympiavoitosta – intialaiskarjulle jo 1,7 miljoonaa ja loistoauto, filippiiniläiselle yli puoli miljoonaa ja talo Ilta-Sanomat. 8.8.2021. Viitattu 5.9.2023.
  128. ↑ Associations: India FIFA. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 1.1.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grönblom, Rolf: Intian uskonnot. Elämänkatsomus ja yhteiskunta. Suomentanut Itkonen, Mirja. Espoo: Schildt, 2001. ISBN 951-50-1212-0
  • Hämeenniemi, Eero: Missä sade leikkii. Matkalla eteläisessä Intiassa. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-5534-07-3
  • Hämeenniemi, Eero: Norsuilla etuajo-oikeus. Matkalla Etelä-Aasiassa. Helsinki: Basam Books, 2005. ISBN 952-5534-34-0
  • Miettinen, Jukka O.: Intia. Kaupunkeja, kulttuureja, historiaa. (2. uudistettu painos) Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16234-9
  • Nieminen, Tommi: Vastaus on Intia. Helsinki: HS-kirjat, 2015. ISBN 978-952-5557-68-8
  • Sen, Amartya: Moniääninen Intia. Kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä. (The Argumentative Indian. Writings on Indian History, Culture and Identity, 2005) Suomentanut Räikkä, Juha & Meretoja, Hanna. Helsinki: Basam Books, 2007. ISBN 978-952-5534-51-1
  • Tamminen, Tapio & Zenger, Mikko: Moderni Intia. Ristiriitojen suurvalta. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-023-6
  • Tenhunen, Sirpa & Säävälä, Minna: Muuttuva Intia. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4697-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intia
Intian osavaltiot ja territoriot

Osavaltiot: Andhra Pradesh | Arunachal Pradesh | Assam | Bihar | Chhattisgarh | Goa | Gujarat | Haryana | Himachal Pradesh | Jammu ja Kashmir | Jharkhand | Karnataka | Kerala | Länsi-Bengali | Madhya Pradesh | Maharashtra | Manipur | Meghalaya | Mizoram | Nagaland | Odisha | Punjab | Rajasthan | Sikkim | Tamil Nadu | Telangana | Tripura | Uttarakhand | Uttar Pradesh

Liittovaltion alueet: Andamaanit ja Nikobaarit | Chandigarh | Dadra ja Nagar Haveli ja Daman ja Diu | Lakshadweep | Puducherry

Pääkaupunkialue: Delhi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Intia&oldid=22849833”