YliopistolakiuudistUkseen liittyvht asiakirjat IJRL: opistolaitoksen_uudistaminenhifldetml Yliopistolain kasittel tiedor eduskunnassa URL: http://wxnv.edu5k0nta.h/a 2 9 1t10Pst/HE+7/ KuyallisiItfs TIETEEN SATURAATIO Olli-Pe/eka Moisio & I/kka Kauppinen Ahonen, Sirkka 1998: I—listo,iatoo sukupoiri? Historian rastaanottoja histonallisen ideotiteetia rakeatamioen 1990-loran onorisoo kes/onudessa. Helsinki: SHS. Althusser, Louis 1984: Ideologiset raltio/ooaeistot. Tampere: Vastapaino. Suom. Leevi Lehto a Hannu Sivenius. Arendt, Hannah 2005: The Promise of Politics. New York: Shocken Books. Harvei; David 2008: Uasliberalismio /yhjt hestona. Tampere: Vastapaino. Suom. Kaisa Koskinen. Hood, Christopher 1991: A Public Management for All Seasons? Public Ac! unoistration. Vol. 69:1, 3—19. Kauppinen, Ilkka & Moisio, Olli-Pekka 2008: Taloudellisista intresseistS ja vanhoista kaunoista kumpuava korkeakoulopolitiikkamme. Tiedepolitiekka. Vol. 33:3, 7—22. Palonen, Kari 2003: Politlikka, teoksessa Hvvarinen Matti, Koronmaki Jussi, Palonen Kari, Polkkinen Tuija ja Stemus Henrik (toim.) Kissetteet liekkees sis Tampere: Vastapaino. 467—518. Pierikainen, Petteri (toim.) 2010: Volta Suomessa. Helsinki: Gaudeamos. JOHDANTO Yliopistouudistus a huippuyliopisto-hypetys kertovat enemmhn ko vien arvojen voittokulusta, hyvh veil ja hyvh sisar -verkostojen voimas ta ja hkrskistk mielikuvien hyvkksikäyrissta kuin slitS, caL vliopistojen laato nousisi. Puhumattakaan slitS, caL henkinen llmapiiri paranisi, tySmotivaatio ja tyisn do lisSSntyisivSt. Kari UusikylS 2009, 375.) SekS yliopistooudistuksessa caL Suomen innovaatiojSrjestelmSn ke hittSmiseen tShtSSvSssS kansainvSlisessS arviointiraportissa (2009) korostetaan yliopistojen roolia tiedeyliopistoina. Tiedeyliopistoissa harjoitettavassa tieteeffisessS toinalnnassa voidaan erottaa ainakin kaksi toimintaorientaatiota. YhtSSltk orientaationa voi olla akatee misen piikoman kasvattaminen ja “omien” teorioiden markkinointi sekS toisaalta pyrkimys maailman thsmSliisempSSn ja monipuoli sempaan selittSmiseen ja ymmSrtSmiseen. Jos tdmä jaottelo asete man tkmSnhetkisen historiaffisen asetelman kehyksiin, nousee esille kysymys, ollaanko ihmisten sisSistS toimintaorientaatiota siirtSrnSs sS entistS keskeisemmin markkinaorientoituneeseen sountaan. KETTU, SIILI JA JAN15 Tyisorganisaatioiden kannalta tarkasteltuna on “luonnollista”, ettS yksioiden itsensStoteuttamisen j a luovuuden kapasiteerit saadaan rnuokattua toiminnaksi, joka on yhteneviiinen organisaation p5kmkkrien ja tavoitteiden kanssa. Kvsymykseksi nouseekin, mdlii ta voin tyisntekijiit orientoimvat sdllaisessa tilanteessa, jossa tvliorgani saation kksitykset toiminnan “siskisistS hyvistS” muuttuvat tai nutS 192 193 yliopistojen sisältä käsin aktiivisesti muutetaan ulkoisten paineiden mukaisiksi. Keskeisina toiminnan sisäisiin hyviin liittyvinã asioina on tiedeyhteisössä yleisesti pidetty muun muassa sita, mitä on hyvä tiede tai miten hyvä tutkija toimii ja orientoituu deteeseen. Asiaa voidaan tarkastella Adam Smithin kautta seuraavalla normatiivisella erottelulla: a) halu olla ihailun- tai kunnioittamisenarvoinen, ja b) halu olla ihailtu. Smithin kasityksen mukaan siirtyminen kaupalli seen yhteiskuntaan aiheuttaa ihmisissä painetta silrtyä pois sellaisten piirteiden tavoittelusta, jotka ovat ihailtavia henkildn ominaisuuk sia. Kaupaliinen yhteiskunta ruokkii sen sijaan orientaadota, jossa ollaan ylisosiaalisoituneita ja valmiita tekemään kutakuinkin mitä tahansa ihailun saamiseksi ainoastaan siltä pohjalta, millainen toi minta sattuu olemaan arvostettua ja tunnustettua kullakin sosiaali sen toiminnan kendillä. Marxilla edellinen erottelu näyttäytyy detenkin käyttöarvon ja vaihtoarvon välisenä jaotteluna. Eräänlainen vaihtoarvo perustuu tassa yhteydessa siihen, miten hyvin kukin onnistuu esittämään itsensä ja millainen positio henkilolla on jossain sosiaalisessa yh teydessä. Vastaavasd käyttöarvon kaltainen sisäinen arvo viittaa viittaa siihen, ettei henkiloa ja hanen arvoaan voi palauttaa hänen kayttämiinsä diskursseihin, persoonilla on psyykkista syvyytta, iden titeettiii ci voi vaihtaa hetkittain mielensà mukaan ja esimerkiksi jonkin toiminnan “todellinen arvo” määrittyy siitä kasin, vastaako se kyseessa olevan toiminnan normatiivisia “sisiiisiã hyviä” eikä sen mukaan, kuinka yhdenmukainen se sattuu olemaan sen kanssa, mu lainen toiminta on vallitsevaa. Ainoastaan täysiverinen opportunisd määrittää toiminnan arvon pelkastaän sen mukaan, kuinka hyvin se vastaa vaffitsevia toimintamalleja tai toimintaodotuksia, olivarpa ne lähtöisin misdi tahansa, kuten vaikkapa teollisuuden korkeakou lupoliitdsista linjauksista tai filosofi Himasen hurmosteksteista. Ei olekaan kaukaa haettua liittäà tässä yhteydessä Isaah Berlinin kettu ja siili -metaforia diydendimããn janis-metaforaa kuvaamaan slid, kuinka nykyinen yliopistojarj estelmã luo mahdollisuusrakenteita ja kannustimia sellaiselle akdiviselle j a verkostoituvalle toimij atyypille, joka hypãhtelee aiheesta toiseen ja selviàà alad muuttuvassa “sd viytymislokerossaan” vikicelyytensã, eikã siis suinkaan viekkautensa, ansiosta. Luc Boltanskin ja Eve Chiapellon (2005) mukaan nykyisen ver kostokapitalismin mukaisen hengen keskeinen ilmentymã on itse organisoituva, verkostoissa toimiva dimi, jonka paaasiaffinen osaa 194 minen liittyy detoon. Yksilotason ideaalihahmo taas on nomadinen “verkostojen laajentaja”, joka sietàä eroja ja ambivalentdutta, on realisdnen ihmisten halujen suhteen sekä on lisiiksi epãmuodollinen ja ysdiväliinen. Ei ole yllätys, end nãmä ovat ideaaleja myös nykyi sessä yliopistomaailmassa, jossa korostuu “uuteen olomuotoon” siirtymisen myödi yliopistojen, dedekunden, laitosten, tutkimus ryhmien seka oman osaamisen brändaaminen. Samalla kun yliopis toja on muutettu osin “dedonmyyndyrityksiksi”, niistä on pyritty tekemaan tunnoliisia “vasafleja”, jotka tekevät dedoliisia palveluksia yksityissektorin toimijoiile eli “maaherroille” ja saavat heidi vasd neeksi taloudeffista suojelua. Australialaiset tutkijat Peter Drahos ja John Braithwaite (2002) ovat luonnehdneet dullaista dlannetta detopohjaista kapitalismia kuvastavaksi “uusfeodalismiksi”. TALOUDEN JA POLITHKAt4 TOISIINSA KJETOUTUNEJSUUS Max Horkheimerjn (1940) mukaan hänen autoritaariseksi valdoksi nimeamassaan yhteiskunnassa oli keskiossa yalta eikä niinkaan in loudeliisten resurssien uudelleenjako. Se sisälsi edelleen samat suhteet kuin aikaisempikin harmonisoiva ideologia: vähemmis din herruuden, joka perustuu tuotantovälineiden akruaaliseen omis tukseen. Voiton tavoittelu pyrkii samaan kuin ama ennenkin: ybteis kunnaffisen vallan tavoitteluun.” (Horkheimer 1939, 314.) Valdo palvelee korporaadoiden valikoidun eliidn ja pankkiirien in tressejä, ci kansan. Tämän tavoitteen saavuttaakseen intressiryhmat hyodyndivat mediakontrollia j a massapropagandaa, j otta onnistuisi vat vakuuttamaan massat siith, että kansalaisvapauksien rajoittami nen ja valdokontrollin laajentaminen ovat näiden edun mukaista. Toisen maailmansodan aattona kansallis-sosialisden (ks. Hider 1922; 1932) mukaan maailmantaloutta vaivannut kapitalisdnen in louden kriisi perustui siihen, ettei kapitalismi enää kyennyt vastaa maan sen sisãltamaan tehokkuuclen vaateeseen. Jotta tàmã kriisi voitaisiin ylittäa, tuli taloudel]iset suhteet muuttaa poliitdsiksi suh teiksi. Tähän pyritdin haivytdumalla kaikki politiikan ja talouden, valdon ja yhteiskunnan valUe luodut puskurirakenteet. Tällä tavoin valdo paradoksaalisesd samastui endsdu dukemmin taloudeliisiin intresseihin, jotka ardkuloituivat polidikassa. 195 Kiinnostavaksi Hitlerin ja muiden natsi-ideologien puheet ja tekstit tekee muun muassa niissä ilmeneva ristiriita. Ybtäältà kan saffissosialismi lähti liikkeefle teollisen kapitalismin kritiikista, mutta toisaalta se pyrki päämãärãänsä nimenomaan kärjistämãllä liberalis mm ja erityisesti palvelemalla suurpääoman intressejã. Muun muas sa Herbert Marcuse (1941) kirjoittaa kansallissosialisn,ia analysoi dessaan siita, kuinka talous, tekniikka, luonto ja ibmisten tarpeet ovat hittyneet ybteen muodostaen ybden tarkoituksenmukaisen ja rationaalisen mekanismin. Marcuse paätyyldn väittàmään, että: tarkoituksenmukaisuus teknologisen järjen mielessa on samanaikaisesti tarkoituksenmukaisuutta tuottavan hyodyliisyyden mielessà ja rationa lisoituminen on samanaikaisesti monopolistista standardoitumista ja keskittymista. (Iviarcuse 1941, 420.) edistetaan tiettyjen toimijoiden intressejti. Uusi yliopistojtirjestel mit koostuukin valtion tukiaisista nauttivista julkisoikeudellisis ta yliopistoista, joule tai paremminkin joiden tietyille lohkoille toiminnan lithtökohta ja pitittepiste on voiton tekeminen. Sen edistitniisen eteen valj astetaan esimerkiksi immateriaalioikeuksien avulla erilaiset heskeiset yliopistojen ydintoimmnnot, kuten tutkimus ja opetus. Yliopistojen sisitlle tunkeutunut voittomotiivi aktuahsoi mu esimerkiksi spin-off-yrityksinit ja immateriaalioikeuksien entistit systemaattisempana kityttoonottona ja sellaisten ktiytitntojen edistit misenti, jotka mabdoliistavat immateriaalioiheuksien taloudeffisesri kannattavaa hyOdyntitmista. Kuten artihkelis samme “Taloudeffisista intresseistit j a vanhois ta kaunoista kumpuava korkeakoulupolidikkamme” kuvasimme, erikoistuminen ja kaupallisesti sovellettavissa olevan tiedon motto minen asetettiin tavoitteiksi jo Teo//www.academia.edu/snnden korkeakon/npo/iiaisia /ñ ja1 n/es/a -dokumentissa 0-luvulla 98 (ks. IKauppinen & Moisio 2008). l Kor/eeakon/npo/iittLc/a /i’yan/esia -kirjasen hengessa myös filosofi Pekka Himanen (2007) perititnkuulutti yliopisto- ja koulurusjitrjestelman uudistamista vuonna 2007 juihaistussa raportissaan Snoma/ainen i/ne/ma. Titssti raportissa Himanen kytkee koko koulutusjarjestel man kehittamistyon innovaatiopolitiikan ybteyteen. Suomessa oli 1-limasen mielesta aikaisemmin klinnitetty liikaa huomiota tekni sin innovaatioihin ja niihmn ttihtaavaan kouluttamiseen selkeiden bisnesinnovaatioiden kustannuhsefla. Innovaatiorahoitusta sekit koulutusj itrj estelmita tulikin hitnen muhaansa suunnata aiempaa enemmitn bisnes-, design- ja organisaatioinnovaatioihmn tithtauivaan — — Marcuse pyrkii kuvaamaan talouden ja politiikan valistti vuorovai kutusta. olevan Jos ajatellaan ttitä ptiiviiti, uudistajien pubeet myös syvasti ristiriitaisia. Ensinntikin puolustetaan tieteen, kulttuu rin ja ihmiskunnan perusarvoja. Toisaalta järjestelmàä kuitenkin py ritään uudistamaan näille arvoille vastakkaisten tavoitteiden kautta. Tästä voidaan esitttiä ainakin kaksi tulkintaa. Onko ni, että uudis tajat uskovat naiivisti, ettti talouden arvot ja tieteellistä jtirjestelmtiä luonnehtineet arvot tai sistiiset hyviit ovat yhdensuuntaisia tai että ne voivat olla toimintaa yhttiaikaisesti luonnebtivia tekijoitä ilman että toinen saisi ylivaltaa? Vai onko ni, ettii ttimäkin puhe tulee ymmiirtäã ainoastaan myyntipuheena, j ossa pyrittian perustelemaan toiminnan järkevyys erilaisifie rybmille? Yliopistomuutosta analysoitaes sa on muistettava, että vaikka valtio tarjoaa yliopistoille enemmän taloudeffista autonomiaa, se ei suinkaan tarkoita valtion vetäytymistà yliopistojarjestelman oh jaamisesta. Päinvastoin valtio on juuri se keskeinen materiaalisia ja ideologisia resursseja käyttävti taho, joka edistäti Suomessakin yliopistojarjestelman ja tietopohjaisen kapitalismin valistä integraa dota. Omalla tavallaan tàmä vain tukee pohittisen taloustieteen kes keisia ajatuksia valtion ja markkinoiden sisäisestã subteesta. Valtion ja markkinoiden vastakkainasettelu johtaa siis virheeliiseen ymmãr rykseen myös nykyisen yliopistomuutoksen kohdalla. Suomen tapauksessa yliopistomuutosta ei tule tarkkaan ottaen ymmartaa yliopistoj en yksityisttimiseksi, vaan paremminkin sellai sen monimutkaisen j ärj estelmtin rakentamiseksi, j ossa verovaroin Tiima linjaus ei kuitenkaan nityttaisi tuottavan tieteen kannalta tarkasteltuna kovinkaan hyvia tuloksia. Titmit selviaa Suomen Aka temian raportista Snomen tieteen ti/aja taso 2009. Akatemian raportissa kuvataan, kuinka suomalaisen tieteeffisen tutkimuksen merkittitvyys ja laatu ovat heihentyneet tarkasteltaessa julkaisuihin tehtyjen vit tausten mititritit. Tutkijoiden vierailut ja tyflskentely ulkomailla sekit tieteeliisten artilckeien lukumiiarat ovat myös vithentyneet. Yhtena syynit tithitn laskevaan trendiin Akatemia pitait selvityksessa sitit, ettit Opetusmmnisterion rahoitusmaiii on ollut lliaksi tohtorintutkinto painotteinen ja toisaalta ylipaansa tutkimusrahoitusjarjescelmassa on selvasti ollut havaittavissa vinoumaa soveltavan tutkimuksen suuntaan perustutkimuksen hustannuksella. Taman lisitksi koulu 196 197 näyttäisivàt toimintaan. tusjärjestelmãn liittäminen elimellisesti osaksi innovaatiopolitiikkaa on ollut virheellinen lyhytnäköinen strategia. Yliopistoja pidetããn nykyäan tunnetusti tietopohjaisen kapitalismin keskeisina organisaatioina, joiden tehtävä on yhtäàltä tuottaa luovaa ja toisaalta hankkia itselleen tuloja ja innovatiivista ydintoimintoj ensa kaupaDistamisen valityksellä sekä siinä sivussa toimia kansaffisia innovaatiostrategioita eteenpäin vievällä tavalla. Vaikka on edelleen perusteltua puhua kansaffisista yliopistojarjes telmistä, on kuitenkin huomattava, ettã jäykkà metodologinen na tionalismi johtaa herkãsti harhaan keskusteltaessa nykyisen yliopis tomuutoksen syistä, keskeisistä toimijoista ja seurauksista. Suomalaista yliopistojärjestelmäã ei olla laittamassa “Suomi kuntoon” vaan “Euro-kuntoon”. Tamä tarkoittaa sitä, ettã suo malaisen yliopistojärjestelmän “hyvyys” màäräytyy jatkossa entistä enemmän siitä nakokulmasta, kuinka hyvin se kykenee edistämään Lissabonin strategias sa esitettyj a tavoitteita, j otka koskevat Euroo pan unelmaa tulla maailman johtavaksi tietotalousalueeksi. Tältä osin suomalaiseen yliopistojarjestefrnäiin tullaan jatkossa kohdista maan nimenomaan poikkikansaffisia paineita ja suomalaisesta yli opistojärjestelmästä ollaankin tekemässä eurooppalaisen korkea koulutusalueen yhtä funktionaalista osaj ärj estelmaa. Yksi seuraus on se, ettli. “tiedon kolmion” ydintoiminnoista eli koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta pyritãän tekemään ends di selvemmin poikkikansaffisia. Tãssä ei ole mitään yllättàvää, kun otetaan huomioon Lissabonin strategian keskeistavoitteet. Talloin luontevaksi ndelenkiinnon kohteeksi rulee kysymys siità, kenen ja miilaisten tahojen intressejä “tiedon kolmion” poikkikansallistami nen palvelee. Vahintaan osavastauksen suuntaviivoja voidaan hahmotella esiin englantilaisen Leslie Sidairin ja yhdysvaltalaisen William I. Robinsonin muotoileman poikkikansallinen kapitalistiluokka-kii sitteen avulla (ks. Kauppinen 2008; Bruun, Eskelinen, Kauppinen & Kuusela 2009). Ensinnäkin on subteeffisen heippo nähdä, että poikkikansallinen korkeakoulutus, jos sa opiskelij at liikkuvat raj oj en yli tutustuen erilaisiin kulttuureihin, poliittisiin järjestelmtin ja (tieto) taloukslln, on juuri slid, mini maailmaa yhtenä markkinapaikkana pitävä poikkikansal]inen kapitalistiluokka tarvitsee. Siis ihmisiä, joilla on perusvalmiudet liikkua kansallisten rajojen yli ja kytkeytyä aktii visina toimijoina poikkikansal]isiin verkostoihin. Erityisesti poikki kansallisiin yritykslin ja tuotantoverkostoihin identifloitavissa oleva poikkikansaffinen kapitalistiluokka ei ole kuitenkaan itseriittoinen ryhmittyma, vaan se tarvitsee tuekseen erilaisia auttavia ryhmitty miii, kuten byrokraatteja, poliitikkoja, tutkijoita ja lainoppineita eli erilaisia ammatillisia ryhmittymia, joiden edustajat jakavat poikki kansallisen kapitalistiluokan keskeisii intressejii. Poikkikansallisesti organisoitu korkeakoulutus, jonka tavoitteet on sidotm kansallisiin ja poikkikansaffisiin innovaatio- ja tietotalousstrategioihin, on omiaan tuottamaan j uuri tiillaisten professioiden edustajia. Poikkikansaliisesti ja kansaffisesti organisoituvien kapitalistien viiliset rajat eiviit ole kategorisia tai helposti miiiriteltavii. IVlie lenkiintoinen kysymys onkin, milli tavoin esimerkiksi nykyinen suomalainen yliopistouuclistus on tiissii suhteessa risteiivien muu tospaineiden alainen? Onko nun, end yhtiiui vaikuttavat poikki kansaffisiin tuotantoverkostoib.in liittyviit intressit ja toisaalla taas perinteisemmin kansaffisiin tuotantoverkostoihin liittyviit intres sit? Tiissii suhteessa yliopistouuclisnas olisi nähtiivissii erilaisista alueel lisista tavoitteista kumpuavien taloudeliisten intressien taistelukent tinii. Asiaa ei yksinkertaista se iimeinen seikka, ettii poikkikansaffisesti orientoituvien tahojen retoriikka voi pohjautua “kansal]isen edun” puolustamiseen. Tiillaisella retoriikalla ajetffin lipi esimerkiksi deto pobjaisen kapitalismin kannalta olennainen Maailman kauppajiirjes din TRIPS-sopimus, jonka keskeisiii alkuvaibeen suunnitteijatahoja olivat nimenomaisesd poikldkansaliiset yritykset ja niitii tukeneet erilaiset asiantuntijayhteisot (ks. Kauppinen 2008). Poikkikansalli sen kapitalistiluokan en fraktioita tukevilla rybmittymifia on tietysti “paikalliset” edustajansa, joita löytyy esimerkiksi mediasta, ministe ritiistii tai tutkimuslaitoksista. Niiden henkiloiden emplirinen iden tifloiminen asettaa omat tutkimushaasteensa. Tiissii yhteydessa voisimme alustavasti paikantaa Pekka 1-limasen tiliaiseksi poikkikansallisen kapitalistiluokan intressejii dedos taen tai tiedostamattaan edistiiviiksi hahmoksi. Tiimin alustavan paikantamisen kriteerina kiiytamme ensisijaisesti sitii, end. Hima nen kuuluu Maailman talousfoorumin nimeiimiin World Leader of Tomorrow -palldnnon saajlin (2003), joihin kuuluu myös Suomen ulkoministeri Alexander Stubb (2008). Sekii Sklair end Robinson 198 199 AIKALAISPUHEITA tietotyövoimaa taas ovat nimenneet Maailman talousfoonumin poikkikaosallisen kapitalistiluokan sisdpiinin keskeiseksi kokoontumisfoorumiksi ja ybteisten intressien rakentamispaikaksi. .Flimasen film/ma Himanen naki vuonna 2007 ilmestyneessä (ja keskeisiltä osiltaan a/iltivéi, kaimustavaja luova Suomi -ra 7 vuonna 2004 ilniesrynyttä L porrtia miii stuttavassa) Suoma/ainea ituelma -raportissaan innovaa dojdrjestelmän kehittãmisen olevan ensisijassa koulutusjärjestelmän uudistamiseen tahtäävàä toimintaa, joka puolestaan liittyi olennai sesti osaksi innovaatiopolitiikkaa, jonka etujoukkoja jobtaisi visio nàdninefl “snnovaatioministeni”. Suomeen tar’s-itaan tämän vaativan uudistuksen lapiviemiseksi visio naaninen innovaarioniinisteri (“cr0 of Finland”), jonlea rehrävä olisi edistää suomalaisra luovuutra rurkimuksesta taiteeseen ja koulutuk seen sekä nutS soveltaviin innovaatioihin yhdisrSen yliopisroasiat operusmioisteniöstS, kulttuuniasiat kulrruunministeriöstS ja kauppa- ja renffisuusniinisteriSn innovaatiorahoituksen sekS mahdollisesri rnyös ifikenne- ja viesrinrSministeniön rieroybreiskunta-asiat yhrenSiseksi innovaarioministeniSksi. Ideaalia ohs , errS ralle innovaatioministerille 1 kuuluisi yliopisrojen lisSksi kaikki muu koulurus, sillS koulurus muo dosraa kokonaisuuden. NSin pSSsrSisiin todella merkityksefliseen ja svsremaartiseen muurokseen. (Hirnanen 2007, 135—136.) — Himasen (2007, 130—1 38) mukaan innovaariopolitiikan tuli sSSdellä toiniinraansa nun sanortujen absoluutristen periaatreiden mukaan. Meitä kiinnostaa tässä eniryisesti absoluurtisen j ohtajuuden peniaare yliopistoissa sekii absoluurrisen johtajuuden peniaate innovaatiokes kitrymissS. Absoluurtisen johtajuuden peniaate tShrSS Himasella en sisijassa liopisrojen rahavirrojen uudelleenkohdenramiseen. HSnen mukaansa rahoiruksen lisaSminen ei saanut tarkoittaa resurssien ha jaurumista vaan ensisijassa kohdentamista innovaaniostrategisesti tSrkeislln kohteisiin. Rahoiruksen keskirrSmisen nuli rShdStii siihen, ettS: Suomi nousee maailman yliopisrojen aivan kSrkiluokkaan jobtavina kSrkinSSn Helsingin yliopisron kansainvSlisesti kovarasoinen perustie teeseen keskittyvS yliopisto, rkk:n, hkkk:n ja TaiKin yhdessS mundos rama innovaatiohakuinen nedeyliopisto (Sailaksen a rehtooen ryhmcin suunnirelman mukaisesri) sekS monialainen Taidevliopisro (Himanen 2007, 84). 200 Innovaaniokeskintymdn vahvistarnisen listiksi räytyi Himasen mu kaan edisnSii”yhdistSvien aiheahueiden ympSrffle kniitnisen massan ylittävien nikastavan vuonovaikuruksen rurkimusyhteisoj en kehirny misrd” (mr., 137). Fiosofi Himanen jatkaa visioinriaan vuonna 2010 ilmesrynees sä Kukoistukseu kasikirjoituksessaau. Nyt edellisen “kasikirj oiruksen” reknoknaatninen henki on saanut kuornuruksekseen viherrdviin hu manismin. Himanen ersii raporrissaan kukoisruksen edehlyryksiä ja löyndS ne kaavasra FC3. Kukoistukseen tarviraan huovia ihmisiS, run ttaj a—manageri-nakenneira j a huovuuden kulrnuuria. Jorra yhdis nelmS saaraisiin toimimaan halurulia ravalla ja Suomi vapaurerrua omasta kuvastaan murheellisnen laulujen maana, pirSisi luovar ih miser saada sijoireruiksi huoviin keskirrymiin. EsirnerkkinS riillaisesra olisi Himasen idealisoima Piilaakso, edeffisessa raporrissa se oli yhnä fanras rinen Tuusulanjiirven yhreisi. MenemSrrS sen rarkemmin Himasen visininreihin on kuirenkin kiinnosravaa huomara Himasen kolmen rapornin punaisen langan paijasruvan k-Ssikirjoiruksen loppuosaan sijoireruissa konkreerrisis sa roimenpide-ehdonuksissa. NutS ovar muun muassa “henkisen pSSkaupungin” nakenraminen viikoirraisilla “Future Visionary” -pu heffla, “puhraiden” ympSrisri- ja energiareknologian innovaanioiden rulojen veroruksen nipurraminen 0 %:iin vuoreen 2020 saakka sekti julkisen sekronin ilmoirus muurrua ympSrisrtin ja enengian subteen pSSsrirrimSksi vuoreen 2020 mennessS. NSma saarravat mennS lukijaira nopeasri ohi, murna haluaisimme rarkenraa huomiomme juuri Himasen esirrdmSSn venoehdorukseen. Himasen ehdorus on radikaalimpi kuin mini kukaan pSSomapiinien edusraja on nShdSksemme aienmlin uskalnanur ehdorraa. Himanen nimirrSin esirrSd kehirvsasteella olevien “puhraiden” ympSnisni- ja energiainnovaanioiden (Himanen 2010, 222) avulla saarujen rulojen venonuksesra luopumisna vuoreen 2020 saakka. Orraen huominon, errS innovaarioiden kaupallisraminen voi perusrua muur roimijar ulossulkeviin parenrreihin, Himanen irse asiassa esirrSii, errS myös monnpnlivnirnr nulisi aserraa verovapaiksi. Himasen raporneissaan (2004, 2007, 2010) esirrSmdr visininnir liirryvSn niennaisilna osiraan 1980-luvulia ilmesryneeseen Suomeu teo//isuudeu korkeakou/upo/üuisia /i;jauksia -naponrniin. Rapnrnin kes keinen ravoirreenaserrelu vnidaan jakaa kahreen laajempaan knkn naisuureen. Korkeaknuluruksen uudisramisen navnirreeksi asereraan ensinnSkin rurkinrojen mSSrSn kasvarnaminen ja roisaalra rurkimuk 201 Sen ja opetuksen ailstaminen tulosvasruullisen toiminnan periaat teiden alaisuuteen. Näistä ajatuksista seuraa raportin mukaan valttdmätttimiä vaati muksia korkeakoulutusj ärj estelmaile: välitutkinnot on palautettava, yksikoiden rahoitus on tehtävä riippuvaiseksi valmistuneiden mäã rastä, opintotuki;arjestelyt on tehtävd kannustavammiksi. Näiden uudistustarpeiden Iisäksi korostetaan muun muassa lahjoitusvirko jen perustamismahdollisuuden, palkkausjarjestelmän uudistamisen, tehtavakierron lisäamisen yritysten kanssa, uusien virkatyyppien luomisen sekä sihteeri- ym. palvelujen uudelleenorganisoinnin tarvetta korkealcoulutusj ärj estelmãn kilpailukyvyn talcaamiseksi. Lisäksi julkaisussa edellytetaan korkeakoulujen vahvempaa kansain vãlistä suuntautumista, koska “teoffisuus toimii kansainvälisesti”. Näiden tavoitteiden ja vaatimusten ohessa julkaisussa haaveiilaan teoliisuuden ja yiopistojen uudenlaisista ybteistyomuodoista, kuten Proj ektiluonteiseen toimintaan suuntautuvan instituution (Teoili suuden akatemia) perustamisesta, joka oil tavoitteena Himasenkin raportissa, mutta tätä kirjoittaessa jo olemassa oleva korkeakoulu. (Kauppinen & Moisio 2008.) Edeliiseen liittyen mytis vuonna 2009 ilmestyneen kansainvali sen suomalaista innovaatiojärjestelmdä koskevan Evaluation of the Finnish National Innovation Sjstem -raportin (OPM & TEM 2009) sivuilta on luettavissa Suomen teollisuuden ja Himasen ohjelman jatkokehittelymahdoffisuuksia. Himasen raportista voi lukea, että: Globaalissa taloudessa, jossa innovaatiokeskukset ovat kaikkialla talou den moottoreita, Suomen em edellyttää kasvumoottorien syntymistä (kuten Oulu, Tampere ja Turku). Suomen tulevaisuuden kannalta on lisäksi tärkeää, että meille kehittyy ainakin yksi ehdottomasti johta van kansainvälisen tason innovaatiokeskus. Suomessa tähän vaaditta va väestOn, talouden ja kulttuurielamän keskittymä löytyy Helsiogin suuralueelta, minkä vuoksi tata aloetta on kehitettäva erityisesti mutta tavalla, joka aidosti hyödyttãä koko maata ja voidaan kokea legitiimiksi. (Himanen 2007, 137.) — Vastaavassa hengessã innovaatiojarjestelmtiä koskevassa raportis aineistona toimineessa vàliraportissa Erkko Autio (2009) osoittaa syytttivksti myös suomalaista asenneilmastoa (kulttuuria) taloudelii sen kasvun hidastamisesta kirjoittaessaan “suomalaisesta paradok sista” eli siita, ettti Suomessa on subteeliisesti suurin panostus tut kimus- ja kehitystoimintaan. Merkillepantavaa on, etth suomalaisra innovaatiojarj estelmtih koskevan kansainvälisen arviointiraportin tyorã tukenut taustamateriaali nàyrrdä koostuvan arviointiryhmaa ja sen työskentelya koskevan esittelyn perusteella vain ja ainoastaan ETLA:n nimissa rehdyisra raporteista ja tutkimuksista! (Ks. OPM & TEM 2009.) Snomalainenparadoksija enrooppalainen tntkimnsalne Jorma Oliila kàvi marraskuussa 2009 pitdmässti puheenJyvaskylan yliopisrolla vuosirtain järjesrerrãvtissd Marrti Ahrisaari -luenrosarjas sa. O1]iJan sanoma oil linjassa korkeakoulu- ja mrkimusjarjesreln-ian uudilsrajien kanssa. Ollilan syvin syyre kohdisrui juuri kulrruurilli seen ongelmaan, jonka Auriokin nosri esille. Ollilan mukaan suomalaisra asenneilmasroa voisi kuvara muu rosvasrarinraiseksi ja seilaiseksi, jonka paineessa yksiollisyys nhyr rhisi katoavan. OliiIa peräankuulurraa yksiloira, jorka ovat valmiira ottamaan riskeja ja “jorka kokeilevar seka omia etrti yhreistinsa ra joja, luovar uutta ja haluavar menesryti olla parhaira siind, mini rekevar. Tällaisren ihmisren joukosra rulevar ne, jotka menesryvär parhairen riereessà, raireessa rai yrirrhjina” (Ollila 2009, 7). Suomi ei Ollilan mukaan kannusra riitrtivasri näira ihmisia, jotka — ovar hyvin koulurerruja, lahjakkaira ja ereenpain pyrkivia. He ovat osein jo menesryneer palkkaryossa rai muureo yhteiskunnassa ennen yrirrã jiksi ryhrymisraan heilla on kyky ottaa poikkeuksellisia riskeja ja halo — menesryä (emt. 8). Tuen puute taas on osasyynh siihen, ettei näiden yksilöiden roimi en vanavedessa syntyvä innovariivinen yrirrelijaisyys sen paremmin ralouden kuin riereen parissa ole nosranur Suomea kansainvalisilla mirrapuifla maailman huipulle. Offilan ja Aution luoma kuva suomalaisesra asenneiimasrosra on sa nahdaän suomalaisen innovaatiopolitilkan yhdeksi keskeiseksi kompastuskiveksi suomalainen aluepolitiikka. Kasvukeskusten ulkopuolelle menevàt met näytttivtit arvioinnin yhteydessa tebdyn analyysin perusteella hidastavan laaj a-alaista tuottavuuskasvua. Tastä syystä innovaatiopoiltiikka tulisikin arvioitsijoiden mukaan irrottaa selkeãsti aluepolitiikasta. Taman ilsãksi raportin tausta kovin kummallinen. Ensinnhkin heidhn yksilokdsirreensa on ongel mal]inen, koska vastaavaan eivär edes kiassisen ilberalismin edusra jat muuramia poikkeuksia Iukuunorramarra uskoneet. Heille vksilO oil ama yhreisossti ja yhreisolle. Toisaalra OlLilan ja Aurion kuvaus suomalaisesra kulrruurisra ja yhreiskunnasra on myös hisrorialiisesri 202 203 tarkasteltuna ongelmallinen. Mistään muualta maailrnasta el nimit Olin helposti löydy vastaavaa rnuutosherkkyyttO ornaavaa kansakun taa. Tunnettuahan nimittain on, että Suomi oil viela I 960-luvulla agraariyhteiskunta ja kykeni nousemaan teilnologian huippuosaa misen maaksi noin neljãssiikymmenessa vuodessa, mini ilenee syytã pitaa maailman mitassa ennatykse]]isenk. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on oilut vastaavasti ããrimmàisen nopeatempoista ja Iaaja-alaista yiopistomuutoksen aikaa. Ilman vahvaa muutosherk kvvttä tämä oilsi tuskin oilut mahdoliista. Esitelmassaan ODila (mt. 8) nostaa esille yhdysvaltalaisen talous tieteilijã \Vilhiam Baumolin, joka on “viimeaikaisissa kirjoituksissaan korostanut yritta;yyden merkitystä talouden ja tuottavuuden kas vussa”. Viitaten tämänhetkiseen taloudefliseen kriisiin Cilia puhuu Baumoilniin tukeutuen keynesilaisesta ja schumpeterilaisesta yrittà jästà. Keynesiläinen yrittäjã odottaa Offilan mukaan markkinoiden elpyvan ja kvsynnän lãhtevan nousuun, kun taas schumpeterilainen yrittäjii on kokeiilja ja keynesilaisesta kontekstista katsottuna riskin ottaja, joka “etsii uusia innovathvisia tuotteita ja synnvttiii markki noita, lopettaa vanhaa ja aloittaa uutta” (Cilia 2009, 9). Kun nãmä Cliilan nakemykset liitetiiän vaikkapa Opetusministerion vuonna 2009 julkaiseman Tutk-intojenja ,mmn osaamisen kansa//inen vi/teke/ijs -raportin kanssa yhteen, saadaan aikaiseksi kiinnostava keitos. Yhteiskunnissa, joissa markkinat ovat saavuttaneet “lakipis teensä” (markkinoiden saturaatio) tuottavuuden kasvun mieles sa ja joissa tuottavuuden kasvu ci ole enàä yksinkertaista asiakkailta puutmvien tuotteiden tuottamista ja myymistä heiile, syntyy narsis tinen pienten erojen tuottarnisen kulttuuri. Täilainen marilkinatilan ne tuottaa hajauttamisen kautta pillevii koflektivismia, koska erot eivät ole “todeilisia” vaan niitii pvritaan tuottamaan tietoisesti toot teiden mvvmiseksi ostajille. Hyvã esimerkki tästä ilenee kannykdi den myyminen pitkalle kehittvneissä kapitailstisissa yhteiskunnissa, joissa suurimmalla osalla kansalaisista on kännykkã, ja todeiista ostotarvetta on enää laitteen rikkoutuessa. Tuottavuuden kasvu on näin ollen riippuvaista ainoastaan uusien “villttamattdmien” omi naisuuksien markkinoimisesta erilaisille kuluttaj aryhmuile. Vastaa vanlainen prosessi voitaneen myös havaita tiedemaailmassa. Vii meaikoina on oilut havaittavissa erikoitumisen pakon tuottamaa ideosynkraattisten erojen esiin nostamista tieteenalojen sisäflä seka niiden vilillä. Tämä ruokkii taas potentiaalisesti tieteenalakohtaista nurkkakuntaisuutta ja/tai imperiailsmia. Paradoksaalisesti samaan Epäselvaksi jià, ovatko keskusreiljar ricroisia yilpainsa siira, mikii suhdc kansainvailsyydeila, paikaiisuudelia, osaamisella, houkur relcvuudcia ja nlin cdeflccn on ràssä eriryisessä konrcksrissa vai onko kansainvailsyyskin ainoastaan innovaariopoilriikan tasoinen rcrorincn väilne. ]oka rapaukscssa innovaariojiirjesrclmaa koskeva arvioinriraporrri pcräänkuulurraa rurkijoiden Iiikkuvuurra ja enrisrä voimakkaampaa panosrusra kouluruksen ja rurkimukscn kansainvii— 204 205 aikaan korostetaan ongelmalahtoisen ja monitieteisen tutkimus orienraation tärkeyttä. Suomen innovaatiojkrjestelman arviointiraportissa nostetaan esiin myös se, että Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminta ei ole riittävasti kansainvalistynyt. Saman syytteen saa myOs talous, joka on kansainvälistymisessa jiiänyt jälkeen muista pohjoismaisra. Ra portin mukaan myös Aution (2009) esiinnostamien teohlisuuden rakenteiden seka laajemmin tutkimus- ja kehi tystoimintaan liittyvien ongelmien vuoksi Suomi ei ole houkutteleva maa ulkomaisifie tutkijoille tai hyvin koulureruifle asianruntijoille. Maa ei houkuttele ulkomaisia osaamisinrenslivisia yriryksia rai niiden rutkimusroiminraa. Turkijaliikkuvuus Suomeen ja Suomesta on vilme vuosina viihenrynyr, kuten myös Akatemian raportti Suomen tie/ecu tasostaja ti/as/a (2009) korostaa. Kaiken kaik kiaan raportin mukaan tämä on johtanut siihen, että Suomeen on syntynyt vain hyvin vähhin globaailsti Täiaisen tilanteen ratkaisemiseksi paneeil ehdottaakin voimakkaita kannusreita rurkijaliikkuvuuden ilsiiimiseksi seka yil opisrojen ja rurkimuslairosren kansainvälisrymiseksi. Tämä ehdorus toistuu myiis Suomcn Akaremian raportissa. Cpcrusminisreri muoroilcckin hieman raurologiscsti, crrä: yntvstoimintaan ja systeemisten suunrautunurra yrittãjyyrtä. raporrissaan kansainviilisrymincn ja laaru kuuluvar yhrcco. Kansainvalisryrninenon kcino paranraa roiminrojcn laarua. Cman roiminnan korkca laaru on cdciyrys sue, crrä pääscc mukaan parhaisiin kansainvailsuin rurkimus ja innovaariovcrkosroihin (Virkkuncn 2009). Jorma CliiIa (2009) jatkaa samaa rarinaa: Tilastor kerrovar, cträ suomalaisen mrkirnukscn Iaaru suhtccssa kansain viuilsccn kàrkecn on hcikenrvovr. Turkimukscn raso ja kansainvãlisrvmi nm iirryvar roisuinsa. Jos käännymmc sisäänpäin, mmmc voi saavurraa rurkimuksdilisra mcocsrysrä. Toisaalra rurkimukscn kansainvä]isyvdcn cdciyrys on sen korkea taso: vain siiioin jos bn jorain annerravaa, you asia mcrkirraväksi kumppaniksi kansainväliscssa yhrcisryössa. listymiseen. Nämä linjaukset on mielekästä nahdä osana laajempaa EU-tasoista tavoitteenasettelua. Euroopan komissio tarkoittaa Euroopan tutkimusalueella (Eu ropean Research Area, ERA) läpi Euroopan ulottuvaa “yhtenãistä aluetta”. Esimerlciksi tutki5oiden poikkilcansallinen liikkuvuus on pitkalle edistynyttä, tietoa jaetaan, opetetaan ja käytetään tehokkaas ii. Alneella optimoidaan eurooppalaisia, kansallisia ja alueellisia rut kimusohjelmia keskeisiin haasteisiln vastaamiseksi sekii kehitetään vahvoja yhteyksiä vmpàri maaiknan, jotta Eurooppa hyötyisi tiedon maailmanlaajuisesta edistymisestä. Komis sion nakemysten taustalla on käsitys siitä, ettã maailmassa, jota kuvastaa tutkimuksen ja irk nologian kiihtyvà globalisoituminen, eurooppalainen tutkimusalue on aiempaa keskeisempi eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kivijal ka. Komissio odottaa yhteniiisen tutkimusalueen houkuttelevan parhaita kykyjä, kannustavan teoflisuutta investoimaan enemmän eurooppalaiseen tutkimukseen sekä edistavan kestäväà kasvua ja tvtiulisvyttä. Tämã tavoitteenasettelu on osa laajempaa Lissabonin strategiaa, jonka muita ydinalueita ovat muun muassa yhtenäis markkinat, laaj a-alainen eurooppalainen innovaatiostrategia sekä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentaminen. (Euroopan komissio 2007.) Komissio (2007, 2) maärittelee yhdeksi keskeiseksi ERA-tyon tehthväksi Eurooppa-tasoisen koordinointityön kehittiimisen, j otta pahstãisiin croon Eurooppaa vaivaavasta tutkimustoiminnan, -oh ja -politiikoiden fragmentoituneisuudesta. Toisaalla komis sio (2008, 4) on nostanut Euroopan ongelmaksi muun muassa sen, ertti kansalliset tutkimusohjelmat saattavat tarpeettomasti toistaa toisiaan yleiseurooppalaisesta ntikokulmasta tarkasteltuna. Taman ratkaisemiseksi komissio (2008, 8) tarjoaa laaja-alaista, pitkän ai kavälin strategista “joint Programming” -prosessia, jonka tavoite on kehitttiti Euroopan tutkimuksellista kapasiteettia keskeisten taloudeliisten ja sosiaalisten haasteiden kohtaamisessa. Toteutus tavassa ci ole komission mukaan kyse sen enempää kansallisten tutkimusohj elmien uudelleenrvhmitttimisestti uuden otsakkeen afle kuin tiukasta maiden vtilisestä tytinjaosta. Naiden sijaan komissio herkistiiä jfsenmaita valmistautumaan yhteisten tutkimusagendojen maarittelyyn ja kayttöönottoon. Ennen kaikkea kyse on siitii, ettii prosessi edellyttäti jasenmailta sitoutuneisuutta, joka ilmenee sekä kansaflisten tutkimusohjelmien uudelleenajattelemisena ettii uudel jelmien 206 leenorganisointina. Uudeileenaj atrelun j a -organisoinnin mice tab dtitti yleiseurooppalaisten yhteisten tavoitteiden saavurtamiseen. Tässti yhtevdessa ci voi kaikista komission lievennyksista huoli matta viilttvti kysymasta, tuleeko esimerkiksi suomalaisen yliopisto jiirjestelrnan roolina jatkossa olemaan laajemman kokonaisuuden eli “yleiseurooppalaisten ybteisten tavoitteiden” palveleminen? Tallais ta taustaa vasten nvkyinen suomalaisen yliopistojarjesrelman sisäi ten paallekkaisyvksien karsiminen strategiatyön nimissä itse asiassa varsin ymmarrettavalta ja erfanlaiselta ensiaskeleelta siir rytrtiessti kohti “eurokunroisuurta”, jossa yliopistojtirjestelmista pu huttaessa enristf olennaisempi yksikkd mice olemaan nimenomaan eurooppalainen yliopistojarjesrelma eivatka kansaliiset yliopisrojar jestelmat, joiden rooliksi jäa ainakin nykyistli selvemmin tiimiin Iaajemman jtirjesrelman funkrionaalisina osina toimiminen. niiytraytyy — — MATERL4LISTINEN POSTDISIPLINAARISYYS .wc should uncliscipline ourselves, not as an excuse for dilettantism, but as a way of achieving a more coherent understanding of the social world. (Sayer 2000, 90.) jos hyvaksyraan ajarus, jonka mukaan riedontuotannossa ylipaaratin ja tàssii yhreydessti rarkasreltuna erityisesti yliopistollisessa tutki musroiminnassa oilaan poik kikansalliseen vaiheeseen, rtillöin on hyvä pysiihtyf miertimiitin niiilaisia mahdollisuuksia tähtin siirtymäan mabdollisesti kyrkeytyy Perustutkimuksen tarkeytta olemme jo korostaneet ja lopuksi poh dimme asiaa lyhyesti Frankfuron koulukunnan, postdisiplinäarisen tutkimusorientaation, yhteistoiminnaflisen asiantuntijuuden ja gb baalin kasvatuksen naktikulmasra. Ongelmalahtöisyyreen ja monirieteisyyteen kannustetaan ny kyiitin erittiiin voimakkaasri, koska sellaisen toimintamaflin ajatel laan olevan sopusoinnussa ja tukevan yliopistojen ja tietopohjaisen tabouden välistä integraatiota. Tähtin kannustamiseen liitryy kuiten kin ongelmallinen taipumus samalla ruokkia tieteen objautumisra uikoaptiin. Ttimtin voi taas vaittaa kriisiyrtavtin ticteen sistiisen bo giikan mukaista toimintaa. Lopulta sen voidaan vtiittäti jobtavan tietcen ja totuuden valisen subteen kriisiin. Ttistti huolimatta ci ole tictenkaan valttamatonta hyltitti monitietcisyyden tavoiretta. siirtymtissa entista systemaatrisemmin sitti, 207 Olennaista on se, millaisista lahtokohdista käsin tähän tavoittee seen pyritäàn. Esimerkiksi Frankfurtin koulukunnan monitieteinen materialismi ja Sayerin postdisiplinäärinen tutkimusote puolustavat monitieteisvden ajatusta lahtokohtinaan tieteen sisäinen kehitys. Frankfurtin koulun ensimmäisen sukupoiven edustajille kriitti sen teorian yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi noun vastata kysymyk seen tieteen yhteiskunnallisesta roolista. Erityisen selvästi tämä nou see esille Frankfurtin koulun perustajahahmon Max Horkheimerin vuonna 1932 ilmestyneessä artikkelissa “Bemerkungen tibet Wis senschaft und Ktise” (Horkheimer 1932, 40—47). Arflkkelissa esi tetyr kymmenen teesiä loivat pobjan nun sanotun monitieteeffisen materialismin objelmalle. Talle ktisitystavalle oli ominaista ajatus siita, että tiede on ama suhteutunut yhteiskuntaan kaksiulotteiseUa tavalla: tiede on sekti ybteiskunnallisesti ebdoffistunut rakenne että yhteiskuntaa muuttavaa toimintaa. Tiedettä ei voida tavdellisesti ymmtirtàä ainoastaan sen subteessa yhteiskuntaan, jolloin tieteen pätevyys tulisi perustelluksi sen hyödyliisyyden kautta. Tieteeliinen toiminta olettaa perustassaan jonkinasteista nippumattomuutta sub teessa sille ulkoisiin normeibin ja arvoibin, ja ttistä syvstä tieteeseen sisältyy tiedon kehityksen mahdollisuus. Tämän mahdollisuuden toteutuminen riippuu kuitenkin ymptiröivistà ybteiskunnaDisista olosubteista, jotka voivat joko edistää sitã tai estäti sen. Virkaanastujaisesite]rntisstiän “Die Gegenwärtige Lage der Sozial philosophic und die Aufgaben eines instituts für Sozialforschung” Horkheirner (1931, 20—35) totesi tieteen kriisiytyneen pirstaloitu neeksi ymptirtiivän yhteiskunnan tavoin. Han ltihti etsimäàn vastausta erityisesti yhteiskunratutkimuksen kriisiin laajalla kokonaisprojektilla, jossa uilosofla ja emptirinen tutkimus vhdistettiin. Hanen mukaan sa filosofian tuli olla riittavtin avointa vmpärtiivtille maailmafle, jotta se saisi itseensti vaikutteita ja muuttuisi konlcreemsten tutkimusten kautta. Horkheimer painottikin totaalisen fliosoflan ja analyyttisen emplirisen tutkimuksen viilisen naennaisen ristiriidan ylitttimisen vlilttämtitttimyvttä. Ttimtin naennliisen ristanidan ylittiinaisen kautta Horkheim uskoi ratkaisevansa eritvistieteeffisestä pirstaloitumisesta johtuvan kyvyttomyyden vastata seflaisiin laaja-alaisiin ja historil]isesti syviin kysymyksiin, joita ci voi palauttaa viilittömiin intresseihin. Myös ybteiskuntatieteiden kulttuurista kaannetta kritisoineen sosiologin ja poliittisen taloustieteen edustajan Andrew Saverin pyrkimvsta rakentaa postdisiplinauitistti tutkimusorientaatiota on mielektistti tulkita nykyaikaan sijoittuvaksi pyrkimykseksi vastata yhteiskuntatieteen kriisiytymiseen. Kyse on omaha tavallaan ulkoi sun paineislin vastaamisesta, mutta kuitenkin nEn, end keskiössa on yhteiskuntatieteen sisliisten hvvien kehittarninen. Postdisiplinaarista mtkimusorientaatiota puolustaessaan Sayer (2000, 84—85) katsoo oppiaineiden asettavan told omista lähtti kohdistaan ttirkeita kysymyksia. Ongelma on kuitenldn nina, että näiden kysymysten taipumuksena on olla abstrakteja eli yksipuoli sia muun muassa sosiaalisen jarjestvksen tai ybteiskunnan ja ym pàristtin viilisen problematiikan subteen. Esimetkiksi sosiaalisen jarjestyksen ongelma vaatii sellaista konkreettista tarkastelua, joka ylitttiä tieteenalakobtaiset rajat. Näin olien esimerkiksi sosiologian ttiytyy kyeta dialogiin muiden oppiaineiden kuten psykologian ja taloustieteiden kanssa, jotta se pystyisi tarjoamaan konkreettisia vastauksia yhteen sue ominaisimpaan kysymykseen. Karkeasti ottaen voi todeta, end mini konkreettisempaan ym mtirtämiseen ja seittamiseen tieteessti tahdataan, slid enernmtin on tarvetta postdisiplinaariselie tutkimukselle ja ktiantãen tieteenalara jojen “unobtamiselle”. Tlihltiin olennaiseksi mice sellainen orien taatio, jonka mytitä tutkija seuraa ideoita ja niiden vtilisiti yhteyksia minne ne sitten johtavatkin tieteenalarajoista riippumatta, mikähi tutidjan kysymyksenasettelu slid vaatii. Postclisipliniidrisyys on siten tutkimusorientaationa paitsi tot kimusryhmien mytis yksittilisten tutkijoiden ominaisuus. Ttima ci ole yliätttivaa, koska Sayerin keskeiset vtittauskohteet ovat Adam Smitbin ja Karl Marxin kaltaiset “predisiplinäariset” tutkijat. Sayer suosittaakin sellaista tutkimusorientaatiota, jota eivät rajoita ja mtià rail tieteenalojen valiset rajat. Tavahlaan kyse on kutsusta mietdä, millaista naiden klassikkojen ennen tieteenalojen eriytymistä tapab tunut “predisiplinaatinen” tutkimus oli ja mini slltä voitaisiin oppia nykyisessa tilanteessa. Postdisiphinãarisessa tutkimuksessa olennaista on tutkimus kobteen luonteen, ci oman tieteenalan rajojen ehdoilla etenemi nen. Tãssa mielessa postdisiplinaatisen tutkimuksen keskeisena tavoitteena on oikeuden tekeminen tutkimuskohteelle. Niliden ha vaintojen pohjalta on esitettäviss, end postdisiphinaarisessa mtki muksessa tutkijoita ci yhdistä niinkn deteenala vaan se, millaisia kysymyksia he asettavat, millaisia teemoja he tutkivat ja millaisin metodein. Postdisiplinaarista mtldmusorientaadota Sayer Itiytaa esi merkiksi David Harveyn tuotannosta sek yleisemmin kaupunid ja aluetutkimuksen kentalta (Sayer 2000, 89). Kriittiseen realismuin 208 209 — — tukeutuvan Sayerin postdisiplinaärisyys on perusorientaatioltaan materialistista, a siinä kielletäiin samalla erilaisten reduktionismin muotojen, mukaan lukien taloudeffisen reduktionismin, mielekkyys. Tätä kuvastaa osaltaan myös hanen moraalitalouskäsityksensá, joka tukeutuu Marxin ja Karl Polanyin ohessa myös Adam Smithin tuo tantoon ja jossa kritisoidaan sellaisia vulgaari-marxilaisia kantoja, joissa moraaliset arvot ja tunremukset palautetaan sosiologisesti luokka-asemien heijastumiksi. YHTEISTOIMINNALLINEN ASIANTUNTIJUUS JA GLOBAALI KASVATUS Edellä kuvattu moninakokulmainen oppialat yli ttävä tieteeffinen toiminta asettaa uusia haasteita asiantuntijuudelle ja stihen koulut tamiselle. Tatä tematiikkaa voisi lahestyä yhteistoiminnallisen asian tuntijuuden käsitteen avulla. Yhteistoiminnallisuus oppimisessa viittaa opetustilanteisiin, joissa lahtökohdiksi asetetaan ajattelemi nen, keskustelu j a kokonaisuuksien hahmottaminen erityisten ky symysten, ongelmien tai tarkastelukohteiden yhteydes sa. Tallaises sa opetukseflisessa asetelmassa lahdetään siitä, ettei ole kovinkaan helppoa mieltää opetettavien ainesten ja operuksen olevan ajasta ja paikasta riippumattomia, objektiivisia ja luonteeltaan arvovapaita. juuri päinvastoin. Senpä vuoksi oppiminen nàhdãän syvimmiltään problematisoivana toimintana. Problematisointi on kuitenkin jo tam aivan muuta kuin yksinomaan perinteinen ongelmalähtOinen oppiminen. Ongelmalähttiisyys voi yhtä kaikki olla vielä sililOvàä opetusta, jossa “opettaja toimii, ja oppilailla on harhakuva toimin nasta opettajan toiminnan kautta” (Freire 2005, 77). Tktk vastoin problematisoivassa oppimisessa “ymmkrryksen kohde [...] yhdistàä ymmärtilvilt toimijat” (mt., 85). Radikaail yhteistoiminnallinen, kokemukseliinen oppiminen voi auttaa “renkitietoisuudesta” vapautumiseen. Tiillainen yleinen pedagoginen linjaus voi kãytännOssk tukea sellaisia kasvatuskäy tanttijä, jotka perustuvat yhteistybhön ja aitoon kuuntelemiseen. Tãmä tarkoittaisi dialogia, ei pelkkänä didaktisena haliinnoinnin keinona, vaan tasavertaisena vastav-uoroisuutena ja molemmin puolisena tunnustamisena ja arvonantona. Valmistaessaan ihmisiä demokraattisen j a oikeudenmukaisen yhteiskunnan toimij oiksi till210 lainen kasvatuskaytänto mahdollistaa parhaimmillaan raj oittuneen minakeskeisyyden ylittämisen nin yhteistyOhon perustuvassa oppi misessa kuin laajemminkin asiantuntijana toimimisessa. Aivan kuten yhteiskunnallinen välitys ei voi olla olemassa ilman sitä mitä valitetaan, ilman sen elemennejä; yksittäisiä ihmisiä, instituutioita, tilanteita; samaan tapaan jälkimmäiset eivät voi olla olemassa ilman edellisen vail ksiä. Kun yksityiskohdat alkavat vaikuttaa voimakkaim malta todellisuudelta niiden kouriintuntuvassa villinomyydessä, ne so kaisevat silmän aidolle havainnolle. (Adorno 1969, 10—Il.) Globaali kasvatus viittaa EU-tasoiseen pyrkimykseen parantaa kan salaisten valmiuksia eMa ja toirnia monikulttuurisissa yhteiskunnis sa. Globaali kasvatus -idean taustalla on sitoutuminen esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteisiin. OPM on liittänyt globaali kasvatus -käsitteeseen seuraavia mäkreitä: globaalissa kasvatuksessa on kyse maailmankansalaisuuden etiikkaan liittyen pyrkimyksestd ohja ta opiskelijoita kohden yksilbuista/yhteisoffista globaalia vastuu ta, tukea (media)kriittistd kansalaisuutta, edistaa poikitikansallista yhteistyotd ja kulttuurien viilistk dialogia sekä kehittdä maailman rajallisuuden asertamien haasteiden ymmärtämistä ja sellaisten tie tojen ja taitojen oppimista, jotka auttavat ymmdrtämddn jatkuvasti globalisoituvaa taloutta sekà vaikuttamaan siihen. Global Education Network mäilrittelee globaalin kasvatuksen taas kolmesta osa-alueesta koostuvaksi aktiiviseksi oppimisproses siksi. Ndmä kolme osa-aluetta ovat tieto, taidot ja arvot. Prosessin ensimmilinen vaihe on tietoisuuden kasvattaminen erilaisista ongel mista. Tätd seuraa syvemrnän ymmdrryksen rakentaminen taustalla vaikuttavista monimutkaisista kysymyksistd. Tavoitteena on vaikuttaa ibmisten asenteisiin ja rohkaista heidi miettimkdn omaa asemaansa maailmassa. TaIIa tavoin ongelrnaliihtöiseksi mädriteilyn globaalin kasvatuksen piiilmãdrknä on lopulta motivoida ja valtauttaa ihmisid vastuuffiseen aktiivisuuteen. Globaali kasvatus pohjautuu suvaitsevai suuden, solidaarisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, inkluusi on ja vakivallattomuuden kaltaisiin universaaleihin arvoihin. Esimerkiksi ilmastonmuutos, kestdvä kehitys, globaali finanssi kriisi ja globaali ruokajkrjestelma ovat sellaisia globaalin kasvatuk seen kietoutuvia tutkimuskohteita, joiden konkreettinen tutkiminen edeilyttkk esimerkiksi materialistisen postdisiplinäärisyvden mukais ta rutkimusorientaatiota. Globaaliula kasvatuksella tarkoitamme tässii yhteydessà kansainvilhisyyskasvatus-kiisitteen ylittävàä nakökulmaa, jossa tietoisesti irrottaudutaan vahvasta kansallisvaltiokeskeisestä 211 ajattelutavasta kiistiimdttd kuitenkaan kansallisvaltioiden poliittis taloudeliista roolia ja merkitystà esimerkiksi tietopohjaisen kapita lismin institutionaalisten edellytysten rakentamisessa ja ylläpitdnii sessä. Globaalin kasvatuksen viitekehystd ci ole sidottu mihinkàan tiettyyn teoreettiseen ja/tai pedadogiseen aj attelumalliin. Materia listinen postdisiplinaarisyys ja yhteistoiminnaffinen asiantuntijuus tarjoavat yhden ajatrelumallin kehittdd globaalia kasvatusta. Samalla pyrkimyksenä on rakentaa sellaista teoreettis-pedagogista horisont tia, joka pvrkii tarjoamaan tieteen sisiiisistd hyvistd kãsin rakennetun vastauksen niihin paineisiin, joita alati poikkikansaliistuva tiede koh ma erilaisten tieteelle ulkoisten jàrjestelmien toimesta. t&sourcturweb&et=reo&cdzr 1&vedzOCAkQFjAA&utlthttp%3A%2F % F 2 wwwteknologiateollisuusfi%2Fme%2p1 132%2Fliitel 5064_suomalainen_unelma.pdfhon&eizsT_5So6ddL6_AbD90ZFDA&usgApQicNE 5 OX5HLMsZ592iShT82k7pfI-1xOUgxv&sig2rxDzrpu.qvT1vx9p rsg Himanen, Pekka 2010: Knkoistnle.sen keisikiejoitns. URL: http://wxvxv.wsoyilj wsoy/digipaper/wsoy/381 /index.html Hider, Adolf 1922: Speech of September 18, 1922. URL: htrp://wwwhumanitas inrernational.org/showcase/chronographv/speeches/1 922-09-1 8.html Hitler, Adolf 1932: Hetkrbpeech hi Dnsseldoef Indnstgy (Zhmh. URL: hrtp://www humanitas-1nternadonal.org/shovcase/chronographv/specches/ 193201-27.hrmi Horkhcimer, Max 1931: Die Gegenwartige Lage der Sozialphilosophie und die Aufgaben eines insdturs für Sozialforsehung. Teoksessa Max Hork heimer, Gesammelte Schrijien. Band 3: Schrij?en 1931—1936. Frankfurt am Main: Fischer. KIRJALLISUUS Adorno, Theodor \V 1969: Gesellschaft. Teoksessa Gesamme/te Sc/i,iften Band 8. Frankfurt am Main: Suhrkamp. AKATEMIA 2009: Snomen tieteen ti/aja taso 2009. IJRL: http://www.aka.fi/ Tiedosrot/Tiedostot/Arviointitoimlnta/Suomen?/o2orieteen%2otiia%20 ja%20taso%202009.pdf Aurio, Erkko 2009: The Finnish Paradox: The Gnrions Absense of I-Izgh-Growth Eatreprenenrsofp in Fin/and. IJRL: hrtp://www.tem.fi/files/24937/ETLA_ DP_1 I 97.pdf Boltanski, Luc & Chiapello, Eve 2005: The New Spirit of Capitalism. London: Verso. Bruun, Otto, Eskelinen, Teppo, Kauppinen, Ilkka & Kuuoela, Manna 2009: Immateriaa/ita/ons kapita/ismin la/sin muoto. Helsinki: Gaudeamus. - Drahos, Peter with Brairhxvaite,john 2002: Information Feada/ism. Who Oo’ns the Know/Nge Economj’? London: Earrhoeann. Euroopan komiooio 2007: Green papei: The Eoropean Research Area: New Per.ec tines (Text with EEA relevance). Brussels 4.4.2007. COM (2007) 161 final. URL: http://doeo.google.eom/viewer?av&qeaehe:Hfhs7rl-IERo4J:www. euraxeoo.ro/sitegemus/downloadArdele.php%3Ffilename%3Dmobetnost_ rs_era...green_paper_en.pdf+Green+paper.+The+European+Researeh+ Area:+New+Peropecdveo&hkrfi&glfi&sigAHIEtbQNxoamqanShGG RIik-IsXC5GNf4w Freire, Paulo 2005: Soov/tglen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. GLEN 2009: What is /oba/ education? URL: hrtp://wwwglcn-europe.org/in dex.php?lnk 2&sbl 106 Himanen, Pekka 2004: Vdiftàioh kannnstaraja hmoja Snomi. Katsans tietoj’hteis knatamme .‘riin haasteisiin. URL: hrtp:/ /wwweduskunta.fl/ fakra/vk/ tuv/ Himanen:deroyhteiskunta.pdf. Horkheimcr, Max 1932: Bemerkungen über Wissenschaft und Krise. Teok sessa Max Horkheimer, Gesamme/te Schreften. Band 3: Scheofteec 1931—1936. Frankfurt am Main: Fischer 1-Iorkheimer, Max 1939: Die judcn und Europa. Teoksessa Max Horkheimer, Ge samme/te Schesfien. Band 4: Scheften 1936—1941. Frankfurt am Main: Fischer. Horkheimer, Max 1940: Autorirarer Staat. Teoksessa Max Horkheimcr, Gesam melte Schnften. BandS: “Dialektik der Agfklarang” nod Schrijien 1940—1950. Frankfurt am Main: Fischer. Kauppinen, Ilkka & Moisio, Olli-Pekka 2008: Taloudellisista inttesscistb ia vanhoista kaunoisra kumpuava korkcakoulupolidikkamme. Tiedepo/itiikk-a 3, 7—22. Mareuse, Herbert 1941: State and Individual under National Socialism. Supple ment. Teoksessa Techao/qg ltlier and Fascism: Collected Papers of Herbert Mar cose, l ohmme 1. New York: Routledgc. 7 OPM 2007: Global edncation 2010. Publications of the Ministry of Education, Finland 2007:12. (vdtattu 2.2.2010). URL: http://wwwminedu.fi/cxport/ sires/default/OPM/Juikalsut/2007/liitteet/opml2.pdf?langen OPM & TEM. 2009: Evaluation of the Finnish National Innovation System Full Report. URI: http://www.tem.fi/files/24929/InooEvalFi FUJI. Reporr..280cr2009.pdf Robinson, William I. 2004: A Theoey of Global Capitalism. Baltimore and Lon don: The John Hopkins University Press. Sayer, Andrew 2000: For Postdisciplinary Studies: Sociology and the Curse of Disciplinary Parochialism and impetialism. Teokseosa For Sociolosp: Liy’anies nod Prospects (toim. Eldridge,J., blaclnncs,J., Scott, S., \Varhurst, C. & \Vitz, A.). Durham: Sociologvptess. Sklair, Leslie. 2001: Transnational Capita/is! Class. Oxford: Basil Blackwell. — Himanen, Pekka 2007: Snonealainne one/ma. UR.L: htt-p://wwwgoogle.6/url?sa Uusikyli, Kan 2009: Ajatuksia ajattelevdic. Kasentos. Vol. 40, nro 4, s. 373— 376. 212 213