Valta,฀toimijuus฀ja฀tunnustus฀ Lois฀McNayn฀haastattelu Lois McNay, joka toimii nykyisin politiikan teorian professorina Oxfordin (UK) yliopistossa, on tutkinut tiiviisti vallan ja toimijuuden kysymyksiä yhteiskunta- Jussi Ojajärvi ja Miikka Pyykkönen tieteellisessä ja feministisessä teoriassa. Suomessa hänen tunnettuja teoksiaan ovat erityisesti Foucault and Feminism (1992), Foucault: A Critical Introduction (1994) ja Gender and Agency (2000). McNayn viimeisin kirja Against Recognition (2008) on vahva puheenvuoro tunnustetuksi tulemisen politiikkaa koskevassa keskustelussa. Tunnustuksen฀mallit Taylorin vaikutusvaltaisen esseen jäl- Kysymys: uusimman tisessa ajattelussa että suuressa osassa kirjasi nimi Against Recognition näyt- habermasilaista sosiaalista ja poliittista täisi ottavan kantaa melko jyrkästi. Et ajattelua (esim. Habermas, Benhabib, kuitenkaan hylkää recognition-teori- Honneth), samoin psykoanalyyttisessa oita – tunnustuksen, tunnistamisen objektisuhdeteoriassa, erityisesti Jessica tai hyväksynnän teorioita – kokonaan. Benjaminilla. Äkkiseltään keisessä liberaalissa identiteettipoliit- Voisitko kertoa lukijoillemme hieman Lisäksi tunnustuksen ideaa lähes- kirjasi keskeisestä ideasta ja tärkeim- tytään nykyisissä oppirakennelmissa mistä argumenteista? hyvin eri tavalla kuin sodanjälkeisessä ranskalaisessa fenomenologiassa, Kulttuurintutkimus haastatteli McNayta Lois McNay: Idea kirjaan tunnustuk- jolloin se viimeksi oli niin sanoakseni sesta syntyi yleisemmästä intersubjek- hallitseva trooppi. Merleau-Pontyn, tiivisuutta koskeneesta projektisuunni- Fanonin, Sartren tai de Beauvoirin telmastani. Mitä enemmän tutkiskelin kaltaisilla ajattelijoilla kamppailu tun- asiaa, sitä selvemmäksi kävi, että idea nustuksesta on lähtökohtaisesti syn- tunnustuksesta ja kamppailu tunnus- keähköä. Sitä varjostavat alinomaiset tetuksi tulemisesta on nykyajattelussa väärintunnistukset ja epäonnistumi- tiivisen’ subjektiparadigman eroista, hallitseva tapa ymmärtää intersubjek- sen kuvat. Nykyajattelussa kamppailu McNay piti tärkeänä yhteiskunta- tiivisia suhteita. Näin on sekä Charles tunnustuksesta taipuu myönteisem- hänen vierailtuaan Tampereella viime syyskuussa järjestetyssä konferenssissa Power: Forms, Dynamics and Consequences. Kertoessaan tuotantonsa pääväitteistä, kuten ’negatiivisen’ ja ’posi- keskeisten valtakäsitysten ja relationaalisen fenomenologian yhteen nivomista. K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 3 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN min: korostetaan enemmän toisen logiassa on vielä paljon sellaista, mistä visena konstruktiona, ei ole pätevä. hyväksyntää ja hyväksymistä, vaik- on apua identiteetin ja subjektiviteetin Sen sijaan toimijuutta pitää ajatella kakin ehkä vain ohjaavana ideaalina. teorioille. Olen kuitenkin ’vastaan’ niitä suhteisena, väistämättä sijaitsevana Ajattelutapojen erosta saa kiinni jaot- normatiivisesti rajoitettuja tunnustuk- ja käytännöllisesti suuntautuneena telemalla tunnustuksen mallit ulos- ja sen versioita, jotka vallitsevat nykyisis- ilmiönä. sisäänsulkeviin. sä kommunitaristisissa ja – voidaan sa- Ellemme omaksu subjektiviteetin noa – kommunikatiivisissa ajatuksissa teorioihin näitä dialogisen kehyksen sosiaalisesta ja poliittisesta. tärkeitä näkemyksiä, emme pääse Kirjani väittelee lähinnä tuon jälkimmäisen mallin kanssa, jota voitaisiin sanoa tunnustuksen ”siistityksi” ver- pitkälle toiminnan ymmärtämisessä sioksi. Se näyttää tällä haavaa saaneen K: Mikä näin ollen onkaan tunnustuk- – tästä olen siis hyvin samaa mieltä melkoisen otteen intersubjektiivisia sen ja toimijuuden käsitteiden suhde tunnustusta suhteita koskevista näkemyksistä. Kir- ajattelussasi? kanssa. Kuitenkin nämä näkemykset jan keskeinen argumentti on, että mo- 4 nykyisin ajattelevien pitää liittää nykyistä tiiviimmin sosio- net ideaa käyttävät ajattelijat vetoavat LM: Tunnustuksen paradigman kiis- logiseen käsitykseen valtasuhteista, sellaiseen tunnustuksen ontologiaan, tämättömiä teoreettisia oivalluksia on erityisesti sellaiseen, jossa Bourdieun joka on problemaattinen hämärtä- voimallinen dialoginen käsitys subjek- ja Foucault’n tavoin keskitytään siihen, essään näkyvistä sitä, missä määrin tin muotoutumisesta ja toimijuudesta. miten sosiaaliset hierarkiat liittyvät ja valtahierarkiat koostavat maailmassa Näkökanta korjaa liberaalissa ajatte- naturalisoituvat ruumiiseen. olemisemme mahdollisuusehdon. lussa yleisten monologisten käsitysten Vallan ja tunnustuksen samanai- epäonnistumisia. Esimerkiksi Charles yksinkertaistetusti: ne näkemykset Muotoillakseni tämän hieman kaisuus tekee ongelmalliseksi ne Taylor on vahvasti osoittanut tällaisen toimijuudesta, jotka ovat syntyneet aja- molemminpuolisuuden, symmetrian dialogisen ymmärryksen edut, samoin teltaessa tunnustusta ’sisäänsulkevasti’, ja vastavuoroisuuden käsitteet, joita kuin Habermas debatissaan John Rawl- täytyy nivoa likeisemmin niihin valta- tunnustus ideana kokoaa yhteen. Silti sin kanssa. käsityksiin, jotka ovat kehkeytyneet jopa Benjamin ja Benhabib ja muut, Samalla dialoginen malli myös tar- jälkistrukturalismin ’ulossulkevassa’ jotka myöntävät tunnustus-mallinsa joaa vaihtoehdon niille jälkistruktu- paradigmassa. Lisäksi sekä sisään- että idealisoivat tendenssit, luottavat hil- ralistisen teorian melko yläpainoisille ulossulkevat teoriat kuitenkin tapaa- jaisesti kyseenalaiseen normatiiviseen ja abstrakteille toimijuuskäsityksille, vat ajatella valtaa ensisijaisesti kielen ontologiaan. joita olen kutsunut subjektiviteetin ehdoin. Tämä lingvistinen determi- Kritisoin tunnustuksen paradigmaa negatiiviseksi paradigmaksi. Tunnus- nismi täytyy korvata laajennetulla, osittain ja varauksia tehden, en torju tuksen dialogisen mallin mukaan sosiosentrisellä käsityksellä vallasta, sitä kokonaan. Pidän Sartren, Fanonin kysymyksenasettelu, jossa yksilöllistä jolloin Bourdieun työ voi nähdäkseni ja muiden ajattelua häikäisevänä ja luu- toimijuutta lähestytään joko tahdon olla hyödyksi. len, että eksistentiaalisessa fenomeno- ja intention ilmauksena tai diskursii- K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS Foucault’sta฀ja฀politiikasta teoreettisen täytteen puutteesta. Esi- tyvät uusliberaalin ajattelun juuriin merkiksi Foucault’n myöhäisen työn ja nousuun 1900-luvulla. Luennot K: Kirjoitettuasi paljon foucault’laisesta idea subjekteista, jotka rakentuvat mi- pidettiin vuodenvaihteessa 1978–1979 valtateoriasta sekä identiteettipolitii- näkäytäntöjen kautta, edustaa tärkeää eli ennen kuin uusliberalistinen agen- kasta ja toimijuudesta, mitä erityisiä uudistusta hänen ajattelussaan, mutta da politiikassa lujittui: Britanniassa hyötyjä näet Foucault’n käyttämisessä se on myös erittäin luonnosmainen ja Thatcher valittiin pääministeriksi tou- analyysin pontimena? Toisaalta, mitä jättää auki monia tärkeitä seikkoja. kokuussa 1979, ja thatcherismista tuli sudenkuoppia siinä on? Yksi näistä seikoista on erottelu koherentti poliittinen projekti vasta eritasoisesti ruumiillistuneiden minä- 1980-luvun alkupuoliskolla. USA:ssa LM: Foucault’n työ on toimijuuden ja käytäntöjen välillä sen mukaan, mi- Reagan tuli presidentiksi vasta 1981. identiteetin nykyisessä pohdiskelussa ten avoimia ne ovat eettisen minän Foucault’n analyysi uusliberaaleista yksi vaikutusvaltaisimmista rakennel- konstituutiolle. On helppo havaita, teksteistä on hänelle luonteenomaisen mista. Jo mittava sekundaarinen kir- kuinka minäkäytäntöjen verrattain harvakutoinen, mutta hienoa hänen jallisuus todistaa merkittäväksi hänen keinotekoisia aspekteja (ruokatavat, tarkastelussaan on se, miten hän ajatuksensa vallan ja subjektiviteetin kuntoilu) voidaan ”tyylitellä”, mutta kykenee näkemään jo kauan ennen yhteyksistä, erityisesti siitä, miten vaikeampi nähdä, kuinka se tapahtui- aikalaisiaan uusliberalistisen projektin normalisoiva biovalta konstituoi ja si subjektiivisen kokemuksen vakiin- historiallisen erityisyyden: se muotoi- kontrolloi yksilöitä moderneissa yhteis- tuneempien ulottuvuuksien kanssa, lee yksilöistä yrittäjiä ja sosiaalisesta yk- kunnissa. Yksi tärkeimpiä esimerkkejä kuten syvään juurtuneiden halujen sityisyrittämisen kentän. Kun muiste- Foucault’n valtavasta vaikutuksesta on (esim. halu vanhemmuuteen) kanssa. taan, että tuolloin useimmat vasemmis- Judith Butlerin työ, joka monin tavoin Nämä aukot Foucault’n todistelussa tolaiset ajattelijat sysivät uusliberaaleja – liittyen aiemmin performatiivisuu- ovat saaneet aikaan kritiikkiä siitä, että aatoksia vain jälleen yhtenä hallitsevan teen ja sittemmin eettisen minän muo- hänen olemassaolon estetiikan ideansa luokan ideologiana, Foucault’n kyky ot- toutumiseen – kehittelee Foucault’n ei suinkaan ole radikaali, vaan sovel- taa askel taaksepäin ja nähdä noiden ajatuksia edelleen. Tarkkaan katsoen tuu käytännössä vain rasitteettomalle teemojen yhteiskunnallis-poliittinen ja Foucault’n työstä löytyy väistämättä mieseliitille. Yleisyyden aste Foucault’n historiallinen painoarvo on sitäkin ällis- myös teoreettisia ongelmallisuuksia työssä on turhauttava, ja tämä voidaan tyttävämpi. Haasteeksi meille jäi kysyä, riippuen niistä erityisistä kysymyksis- nähdä ”sudenkuoppana”, mutta toi- mitä poliittisen vastarinnan kannalta tä, joita kysytään. Jotkut näistä vaikeuk- saalta yhtä hyvin ominaisuutena, joka seuraakaan Foucault’n tunnistamasta sista voidaan jäljittää siihen yleisyyden tekee siitä terävää ja omaperäistä. uusliberaalista tavasta käyttää auto- tasoon, jolla Foucault kirjoitti. Monet Esimerkin vuoksi, olen juuri lopetel- niin sanotuista sudenkuopista hänen lut erästä kirjoitustani hänen vastikään aikaansaannoksissaan juontuvat kä- englanniksi julkaistuista ”Biopolitiikan sitteellisen yksityiskohtaisuuden tai syntymä” -luennoistaan, jotka keskit- K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 nomista yksilöä sosiaalisen kontrollin keskeisenä välineenä. 5 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS K: Tuosta tuleekin mieleen, että kun OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN Negatiivinen฀paradigma฀ sinulta kysyttiin Power-konferenssis- täviksi ruumiiksi. Toisin sanoen, vailla sa, mikä mahtaa olla päällimmäinen K: Eräät yhteiskuntatieteilijät, sinä kestävää toimijuuden teoriaa Foucault niistä vaaroista, joita meidän täytyisi mukaan lukien, ovat olleet sitä miel- halvaannuttaa tahattomasti laajemman vastustaa, viittasit ”yritys-olomuodon tä, että Foucault’n käsitys subjektin teoreettisen projektinsa, jossa hän yritti kaikkinaiseen ekspansioon”. toimijuudesta vahvistaa sitä, mitä määritellä valtaa uudelleen positiivise- kutsut subjektivoinnin ’negatiiviseksi na entiteettinä, ja tulee vääjäämättä ve- LM: Foucault totesi jo varhain, että paradigmaksi’. Voisitko kertoa hieman täytyneeksi negatiiviseen käsitykseen uusliberalismi laajentaisi yritys-muo- lisää tästä Foucault’n heikosta kohdas- vallasta repressiona. toa moniin sosiaalisiin käytäntöihin ta, sillä joitakin saattaa hämmentää se, Kun Foucault sanoo, että valta on – yksilöllisen käyttäytymisen pienim- että yleensä hänen ansiokseen luetaan tuottava ja täten positiivinen voima, piä mikrotasoja myöten. Toisin sanoen, näkemys ’positiivisesta’, tuottavasta hän ei tosin tietenkään tarkoita Hannah uusliberaalin kapitalismin ikään kuin vallasta? Mitä tarkoitat esimerkiksi Arendtin tai Talcott Parsonsin tapaan, ”joustava” tai ”suvaitseva” luonne kirjoittaessasi Foucault and Feminism että se yksiselitteisesti mahdollistaisi kytkee yksilöä kasaantumisen ja bio- -teoksessa, että hänen subjektikäsi- kollektiivisen tai muun toiminnan. Hän poliittisen kontrollin järjestelmään, tyksensä ”johtaa väärään dikotomiaan tarkoittaa jotakin moniselitteisempää: joka ylittää materiaalisen ja symbolisen yksilön ja sosiaalisen välillä”, tai mai- valta on positiivista luodessaan sekä politiikan erot. nitessasi Gender and Agencyssa, että hallinnan kohteensa että mahdollises- se ”horjuu determinismin ja volunta- ti myös vastustuksensa. Seksuaalisuuden rismin välillä”? historian ensimmäisen osan aherrus On yritettävä ymmärtää näitä seurauksia kaikessa monimutkaisuudessaan. Ja jotta todella voisimme haastaa 6 autonomiset yksilöt helposti käsitel- heteronormatiivisen seksuaalisuuden nämä salakavalat tendenssit, meidän LM: Yksi selkeä ja usein todettu vai- kimpussa on tästä positiviteetin teori- on muotoiltava vastustavia strate- keus Foucault’n kurinpitovaltaa kos- asta ylistetyin esimerkki. gioita siten, että hylkäämme uusjakoa kevissa tutkimuksissa on, että ne ovat Kaiken kaikkiaan Foucault ei kui- ja tunnustusta koskevat dualistiset yläpainoisia ja tulkitsevat läntisten tenkaan kykene operoimaan tällä teo- joko–tai-muotoilut. Uusliberalistisessa yhteiskuntien kehityksen aika suuri- reettisella näkemyksellä tuottavasta tai kapitalismissa politiikan materiaaliset piirteisesti prosessina, jossa kontrollin synnyttävästä vallasta, sillä hänellä ei ja symboliset ulottuvuudet näyttävät ote subjekteista salakavalasti lisääntyy. ole tarpeeksi tukevaa käsitystä siitä, olevan empiirisesti erottamattomia. Foucault puhuu poliittisen vastarinnan miten yksilöt välttävät pelkistymästä Tällöin on tajuttava, että asia ei ole mahdollisuudesta, mutta hänen kol- ulkokätisesti muotoilevan vallan deter- uusjaon ja tunnustuksen välinen kossa näkemyksessään näyttää olevan minaatioiksi. Juuri tätä yksisuuntaista nollasummapeli. Edistykselliset po- vain vähän tilaa selittää vastarinnan ja yläpainoista mallia vallasta kutsun liittiset kamppailut käydään välttä- nousemista, etenkin kun – ja tätä subjektinmuodostuksen negatiiviseksi mättä samanaikaisesti kummallakin asiaa on toistettu loputtomasti – ajatus paradigmaksi. Se kaventaa jälkistruk- rintamalla. kurinpitovallasta näyttää pelkistävän turalistista teoriaa, mukaan lukien K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS Foucault’n käsityksiä kurinpitovallasta. olemassaolon tyylittely voikaan antaa tullaan poissulkeneeksi tepsivä käsitys Foucault tunnistaa ongelman ja myö- mielekkään ja riittävän radikaalin sosiaalisesta muutoksesta? Mitä tässä hemmässä työssään 1980-luvun alussa vastuksen sille sosiaalisen elämän onkaan vaakalaudalla? yrittääkin selvitä kyseisestä teoreetti- tavaraistamiselle, joka määrää tuon sesta ja poliittisesta umpikujasta alusta- tyylittelyn mahdollisuusehtoja? Äkki- LM: Negatiivinen paradigma tapaa malla käsitystä autonomisesta yksilöstä seltään vaikuttaa siltä, että radikaalim- nähdä subjektiviteettiin, identiteettiin ajatuksessaan minäkäytännöistä, jotka mat poliittiset eleet, jotka ponnistavat ja toimijuuteen liittyvät asiat diskurs- itsessään saattavat muodostaa pohjan konsumerismin ja sissa muotoutumisen perspektiivistä. vastustavalle itsen etiikalle. Tämä on kollektiivisesta hylkäämistä, tarjoaisi- Tämä taipumus on ongelma, vaikka äärimmäisen tärkeä siirtymä hänen vat suuremman poliittisen haasteen epäilemättä diskursiivinen perspektiivi ajattelussaan (vaikkakaan ei, kuten jot- yksilöllistymisen hallinnoinnille. onkin synnyttänyt huikeita oivalluksia kut kriitikot väittävät, lammasmainen Kohtaamme eksplisiittisestä jälleen yleisyyden kielen (symbolisten systeemien), vallan perääntyminen aiemmista hyökkäyk- ongelman Foucault’n ajattelussa. Ole- ja subjektiviteetin sisäisistä yhteyksistä. sistä valistuksen humanismia kohtaan). misen tyylittely viittaa vastustuksen En ole suinkaan hylkäämässä negatii- Ajatus minäkäytännöistä ei kuitenkaan mahdollisuuteen, mutta niin kauan vista paradigmaa. Ajattelen sen oival- integroidu aiempiin näkemyksiin ku- kuin ajatuksesta puuttuu teoreetti- lusten olevan korvaamattomia, kun rinpitovallasta, minkä takia se voi nen tai poliittinen spesifisyys, se jää pohditaan subjektin muodostumista vaikuttaa solipsistiselta. Integraation hataraksi eleeksi. Foucault’n ajattelun sosiaalisten puutteen päivänselvä syy on tietenkin perintö ja alituinen haaste on työstää uusintamisen ja etenkin sukupuoli- Foucault’n ennenaikainen kuolema näitä kysymyksiä, joita hän luonnosteli identiteettien muovautumisen kon- vuonna 1984. mutta jätti – harkitustikin – vastausta tekstissa. epätasa-arvoisuuksien Keskeneräisestä luonteesta seuraa, vaille. Hänen katsannossaan intellek- Olen kuitenkin syystä nimennyt että minäkäytäntö-luomus voi tuntua tuellin tehtävä ei ollut kertoa yksilöille, sen ’negatiiviseksi’ paradigmaksi. Kun melko voluntaristiselta ja naivilta, siinä mitä heidän pitäisi tehdä, vaan yksin- paradigmassa annetaan diskurssille missä aiempi teelmä kurinalaisuudesta kertaisesti kiinnittää huomiotamme subjektia perustava valta, tavataan saattoi viettää kohti ylenpalttista deter- käytäntöjemme ja itsetuntemustemme ylikorostaa päälle kaatuvaa pakon minismiä. Esimerkiksi, ei ole todella- problemaattisiin elementteihin. momenttia, ja subjekti käsitetään kaan selvää, kuinka individualistinen suhteellisen passiivisena, kielessä pii- olemisen estetiikka voi olla tehokasta K: Estääkö negatiivinen paradigma levien valtaoperaatioiden aikaansaan- poliittista vastarintaa suhteessa sellai- tutkijoita näkemästä niitä mahdolli- noksena. Foucault, Lacan, Butler ynnä seen sosiaalisen kontrollin muotoon, suuksia, joita yksilösubjektien suhtei- muut korostavat tosin kaikki, että sub- joka toimii nimenomaan julistamalla sesti rakentuneissa reflektiivisissä ja jektin ulkoisen ohjauksen (subjection, yksilöllisiä eroja kuluttamisen kehyk- luovissa kyvyissä on? Vai onko kyse suom. huom.) hetkeä ei voida erottaa sessä. Autonominen yksilö näyttää siitä, kuten eräät Judith Butlerin fe- itsesubjektivaation olevan vallan maali, ei sen este. Miten ministiset kriitikot ovat väittäneet, että hetkestä – autonomian parametrit ja K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 (subjectification) 7 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS kapasiteetti luodaan nimenomaan ra- Eräs tunnettu pulma on esimerkiksi yksilöt asetetaan passiivisina abstrak- joitusten kautta. Heidän teorioissaan Foucault’n ja Butlerin taipumus nos- teja symbolisia kategorioita vasten. ei kuitenkaan ole käsitteellisiä resurs- taa jalustalle poliittisesti radikaaleina Paremmin siinä onnistuu jonkinlainen seja, joilla voisi säilyttää ja kehitellä tiloina marginaalisia tai raja-alueellisia kokemuksellinen perspektiivi, joka tar- tätä oivallusta aktiivisen, suhteellisesti sosiaalisia ilmiöitä kuten hulluus tai ab- kastelee yksilöiden harjoittamia toimi- autonomisen suuntaan. jektio. Kynnyskokemusten politisointi juuden asteita heidän tulkitessaan ja He esittävät väittämiä vapauden ja subjektin jatkaa strukturalistisen lingvistiikan neuvotellessaan elämänsä jännitteitä rajoitusten dialektiikasta, mutta eivät abstraktia symbolista katsantoa, jonka ja ristiriitoja. Asian voi sanoa niinkin, kykene ylittämään litteää käsitystä, mukaan merkitys rakentuu symbolis- että negatiivinen paradigma on ana- jossa subjekti on alamainen. Tähän ten dualismien (normaali–patologinen, lyyttisesti rajoittunut, koska se korvaa käsitteelliseen kyvyttömyyteen kehit- inkluusio–ekskluusio, eritellymmän sosiologisen käsityksen tää substantiaalisempi ja aktiivisempi identiteetti–ei-identiteetti) avulla. Ko- näkemys subjektiviteetista ja toimijuu- kemuksellisen näkökannan mukaan desta on useita syitä, joista joitakin olen näitä symbolisia dualismeja kuitenkin pohtinut kirjoissani. välittävät erilaiset sosiaaliset suhteet, sama–toinen, vallasta lingvistisellä valtamallilla. Kohti฀toimijuuden฀ positiivista฀paradigmaa Yksi syysarja on, että jälkistruktura- mikä murtaa ja mutkistaa sen tavan, listinen ajattelu nousi Sartressa esimer- jolla binariteetit eletään. Se, että on ho- K: Yksi kulttuurintutkimuksen ja killistyneen fenomenologisen tradition moseksuaali, ei tarkoita, että olisi yksi- sosiologian ikuisuuskysymyksistä on, eli muun muassa sen kokemukselli- selitteisesti hyljeksitty sillä tavoin kuin kuinka voidaan yhdistää yksilöllisiä suuspainotusten hylkäämisestä. Ko- Butler varhaisessa työssään kuvaa; en- toimijuuden kokemuksia tavoitteleva kemus on totta kai – etenkin feministi- nemminkin subjektit ovat mukana sa- ja käytäntöjen, normien ja rakenteiden sen ajattelun mukaan – riidanalainen manaikaisesti sisään- ja ulossulkemisen vaikutusta korostava lähestymistapa käsite ja syystäkin nähty yhteydessä prosesseissa. Esimerkiksi homomiehet – ilman, että liioitellaan joko yksilön epäkriittiseen subjektivismiin. Uskon kuuluvat usein ekonomisesti etuoi- vapautta ja tahtoa tai valtarakentei- kuitenkin, ettei kokemuksellinen tai keutettuihin ryhmiin, vaikka kohtaa- den rajoittavuutta. Monille tutkijoille tulkinnallinen perspektiivi ole varsi- vatkin elämässään homofobiaa. Myös jo edellä viitattu Butlerin teoria perfor- naisesti subjektivistinen, etenkään jos heteroseksuaalisuutta taivutetaan rat- matiivisuudesta on antanut vastauksia se jäsennellään relationaalisen valtakä- kaisevasti luokka- ja gender-suhteiden tähän ongelmaan. Esitelmässäsi Power- sityksen kehykseen. kautta, minkä takia sen uusintaminen konferenssissa kuitenkin muistutit on kaukana suoraviivaisesta, eikä se ole siihen liittyen, että identiteetin mää- yksinkertaisesti dominantti positio. rittämättömyyden (epämääräisyyden, Nähdäkseni jälkistrukturalismi liioittelee samastaessaan kokemuk- 8 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN sellisen perspektiivin essentialismiin Näitä kompleksisuuksia, jännit- häilyvyyden; indeterminacy) abstraktia ja/tai subjektivismiin. Tällä on sen toi- teitä ja leikkauspisteitä on vaikea mahdollisuutta ei tulisi automaatti- mijuuskäsitykselle hankalia teoreettisia hahmottaa negatiivisen paradigman sesti yhdistää tuon mahdollisuuden seurauksia. diskursiivisesta perspektiivistä, jossa K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS mielekkääseen toteutumiseen. Mitä syvään juurtunut vastahanka ajallisia liittisen toimijuuden mobilisaatiota ja tarkoititkaan? ja tiedollisia epävarmuuksia kohtaan. sitä, miten suostutella yksilöitä vas- Yksilöiden mielekäs itsekokemus näyt- taanottavaisiksi toiseuteen liittyville LM: Butlerin työllä on ollut oikeute- tää vaativan tietynasteista koherenssia epävarmuustekijöille. Näiden kysy- tusti hyvin suuri merkitys minun ja ja pysyvyyttä. Nämä pyrkimykset eivät mysten ajatteleminen edellyttää, että monien muiden ajattelulle, ja hänen ehkä ole luontaisia tai väistämättömiä, kyseenalaistamme tiettyjä radikaalien teorioistaan ja käsitteistään esittämäni mutta joka tapauksessa ne rajoittavat ajattelijoiden yleisesti esittämiä ole- kommentit ovat pikemminkin imma- ihmisten toimintaa merkittävästi, eikä tuksia, kuten sen, miksi määrittämät- nenttia kritiikkiä kuin nollasumma- niistä päästä kehottamalla syleilemään tömyys olisi väistämättä radikaalia. affirmaatiota tai hänen ajatustensa epävakautta ja muuttuvuutta. totaalista vastustamista. Toisin sanoen Epämääräisyyttä eli häilyvyyttä K: Teksteissäsi näyttää toistuvan ajatus painotan joitain hänen ajatuksiaan ja välittävät aina määrätyt sosiaaliset vallitsevien ajatusten ja oletusten ”yli” oletuksiaan nähdäkseni, mihin ne joh- muodot. Tämä asettaa rajoituksia so- tai ”tuolle puolen” (beyond) menemi- tavat toimijuutta ajateltaessa – ja kuin- siaaliselle muutokselle ja sille, minkä sestä. Voisitko selittää lyhyesti, miksi ka niitä voitaisiin viedä pidemmälle. tyyppisiä uudistumisia siitä voi seu- näin? Butlerin käsitys performatiivisesta rata. Jokaisella muutostendenssillä on toimijuudesta uhkaa mielestäni jäädä pienenpieni mahdollisuutensa, mutta LM: Tavallaan toivon, ettei kyse ole abstraktien kategorioiden vangiksi, yleisesti ottaen vain harvat niistä ak- minulle luonteenomaisesta eleestä. koska siitä puuttuu fenomenologinen tualisoituvat sosiaalisessa todellisuu- Epäilen sellaisia pyrkimyksiä, joilla ulottuvuus. Ajateltaessa identiteetti- dessa. On tärkeää pyrkiä selittämään, teoreettiset vastustajat kaavamais- politiikkaa hänen tapaansa varmuuden miksi tuhannet mahdollisuudet eivät tetaan väärään antiteesiin – kuten menettämisenä ja ei-identtisyyden ris- yksinkertaisesti toteudu ja kuinka yh- Nancy Fraser asian ilmaisee – ja pön- kin ottamisena ei nähdäkseni ymmär- teiskunnat häilyvyydestä huolimatta kitetään omia argumentteja keskitienä retä riittävästi sitä, miten tällaiset epä- pysyvät verraten stabiileina. suhteessa varmuudet todentuvat sosiaalisesti tai eletään ruumiillisessa olemisessa. Näin Butlerin ajattelu sivuuttaa liioiteltuun dualismiin. Rakentamalla poliittista vastarin- Ihailen esimerkiksi Bourdieun työtä, taa häilyvyyden ja ei-identtisyyden mutta on myönnettävä, että hän usein abstraktien ideoiden avulla Butler ja käyttää tällaista retorista tehokeinoa inhimillisen monet muut niin sanotut jälkistruk- oikeuttaakseen omat argumenttinsa. tarpeen kääntää epävakaisuus ja elä- turalistiset ajattelijat jättävät sivuun Se on tarpeetonta, koska hänen kritiik- män epävarmuudet koherenteiksi ja henkilöityneen kokemuksen rajoituk- kinsä on riittävän vahvaa ilmankin eikä vakaiksi narratiivisiksi kuvauksiksi. sia ja määräytyneitä sosiaalisia muo- tarvitse poleemisia ja yksinkertaistavia Ricoeur kutsuu sitä kvasiontologiseksi toja. Siksi Butlerin poliittisen teorian kuvauksia teoreettisista vastustajista. tarpeeksi. Eletyn kokemuksen näkö- seuraaminen on erityisen hankalaa Tämän sijaan toivonkin ylimenemi- kulmasta ihmisillä vaikuttaa olevan silloin, kun pohditaan tehokkaan po- sestä puhuessani välittäväni ajatuksen syvään juurtuneen K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 9 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN siitä, miten tärkeää on vastustaa kritiiki- monimutkaiset päätelmät ovat aina paradigmaa subjektiviteetista ja toi- töntä turvautumista vallalla oleviin teo- jossain määrin riippuvaisia tiettyjen mijuudesta? reettisiin paradigmoihin ja kyseenalais- intentioiden ja toimijoiden päämäärien taa se, että omaksutaan kollektiivisesti ymmärtämisestä tietyssä tilanteessa LM: Teoreettisista painopisteistäni tietyt ongelmien hahmottamismallit ja – mihin toimija pyrki tekemällä jotain, minulle on syntynyt pitkällinen kiin- tavat jäsentää maailmaa. miten yleisö tulkitsi tämän toiminnan nostus ajattelijoihin, jotka työskente- ja niin edelleen. levät väljästi sanoen eksistentialistisen Vaikka Foucault’n ajattelu on mielestäni nerokasta ja oikeutetusti Poliittiset vaikutukset eivät ole mer- fenomenologian piirissä. Perinteen vaikutusvaltaista, se on myös johtanut kitysjärjestelmien tai kielen epävakai- ajattelijoita ovat esimerkiksi Sartre, de sellaiseen raamatunselitykselliseen ta- suuksien sisäsyntyisiä piirteitä. Pikem- Beauvoir, Merleau Ponty ja Ricoeur, paan ajatella subjektiviteettia ja toimi- minkin ne ovat erityisten toimintojen mutta myös Bourdieu joltain osin. juutta, joka jättää meidät jumiin ajatel- spesifejä vaikutuksia. Näin sanoessani Erityisesti minua kiinnostaa se, missä taessa poliittista toimintaa maailmassa. en tietenkään tarkoita paluuta mi- määrin heidän ajatuksensa ihmisen Valaiseva esimerkkitapaus on se, miten hinkään naiviin subjektivismiin, joka ruumiillisesta maailmassa olemisesta tahdon ja intention ideoille käy. Butler ottaa toimijan puheen annettuna ja sopii toimijuuden pragmaattisempaan ja muut foucault’laiset sanoisivat, että kohottaa sen toiminnan kokonaisval- ja sosiosentrisempään kuvaukseen, kun intentio on diskursiivinen seuraus tai taiseksi kuvaukseksi. Sen sijaan feno- tarkastellaan sosiaalisten hierarkioiden post hoc -konstruktio, joka sallii meidän menologisella traditiolla on mielestäni uusintamista. pitää singulaarisuutta ja koherenssia erittäin kiinnostava ja monipuolinen Feminismin toisen aallon historial- sellaisen subjektin toimintoina, jonka ote intentionaalisuuteen, koska siihen linen samanaikaisuus jälkistruktura- alkuperä on itse asiassa moninaisem- sisältyy käsitys ruumiillisen olemas- listisen ajattelun nousun kanssa 1970- pi, metkuisampi, persoonattomampi saolon latentista ja prerefleksiivisestä luvun lopulta eteenpäin on merkinnyt ja irrationaalisempi. Näin he purkavat orientaatiosta. Se avaa paljon mielen- sitä, että feminististä ja muuta radikaa- ajatuksen subjektin tahdosta ja inten- kiintoisemman näkymän toimijuuden lia pohdintaa subjektin muodostumi- tiosta alkuperänä, mikä onkin vahva kvasi-intentionaalisiin aspekteihin sesta ovat hallinneet foucault’laiset, tapa kiistää liberaalin ajattelun tietyt ja dispositioiden ja motivaatioiden derridalaiset ja lacanilaiset teoriat. oma- ja vapaaehtoisuuden illuusiot. erotteluihin kuin yliarvostettu vastak- Minusta tämä on johtanut siihen, Aikaansaatu diskursiivinen abstraktio kainasettelu liberalismin rationaalisen että nykyajattelijat ovat hyväksyneet ei kuitenkaan ole kovin hyödyllinen, toimijan ja poststrukturalismin eksent- turhan itsestään selvinä jälkistruk- kun pitäisi tehdä päätelmiä toimin- risen subjektin välillä. turalistien väitteet fenomenologisen nan poliittisista vaikutuksista eli siitä, tradition subjektivismista, totalisoi- mistä kumpuaa jonkin tietyn, eikä K: Mitä teorioita tai keitä teoreetikkoja vasta luonteesta ja negatiivisuuden jonkin toisen, toiminnan radikaali tai pidät tällä hetkellä kaikkein kiinnos- ja eron aliarvioimisesta. Uraauurtava vastustava voima. Tällaiset kiistämättä tavimpina etsittäessä positiivisempaa puheenvuoro noiden väitteiden kan- 10 K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS nalta oli Deleuzen Nietzsche ja filosofia, pyrin hahmottelemaan – erittäin alus- seuraten relationaaliseksi fenomeno- ja ymmärtäähän sen, sillä radikaaleil- tavalla tavalla – toisenlaista tapaa vas- logiaksi. Tämä oivallus ei ole mikään le ajattelijoille on usein tarpeellista tata kysymykseen sukupuolittuneesta uusi. Jo Weberistä lähtien sosiologit tuomita omat filosofiset esi-isänsä. (gendered, suom. huom.) toimijuudesta, ovat painottaneet, että ymmärtämisen Esimerkiksi viimeisimmissä haastatte- kuin mitä feministisen korkeateorian (verstehen) hetki on aina liitettävä laa- luissaan minuuden etiikasta Foucault seksualisoidut (sexualized) mallit edus- jempaan sosiaalisten suhteiden selittä- kerta toisensa jälkeen korosti, että hä- tavat. Siinä teema on kuitenkin vielä vään kuvaamiseen (erklaren). Toimijan nen ajatuksensa olemisen estetiikasta mitä suurimmassa määrin työstövai- näkökulma antaa tärkeitä näkökantoja poikkeavat perustavanlaatuisesti Sart- heessa. Tuon luvun kirjoittaminen oli sosiaaliseen toimintaan, erityisesti rep- ren eksistentiaalisesta projektista. En vaikeaa, ja se toimiikin lähinnä pohjana ressioon ja sortoon, mutta se ei tarjoa ole kuitenkaan samaa mieltä. Minusta tutkimustyöni tuleville suunnille. tyhjentävää selitysmallia. Sartren ja Foucault’n töissä on mielen- Subjektivismin vaaroja on kerrattu kiintoisia yhtymäkohtia ja samankaltai- K: Palataan vielä hetkeksi teokseen tutkimuksissa suuksia, mutta Foucault ei ole valmis Gender and Agency. Siinä siis väität, että minkä vuoksi en tarkastele niitä kovin tunnustamaan niitä. Harold Bloomhan yksilölliset käytännöt eivät suoraviivai- paljoa. Sen sijaan pyrin huomioimaan kutsuu tätä vaikutusahdistukseksi. sesti heijasta ulkoisen subjektivoinnin objektivismin rajoittuneisuuden nosta- kuvaillusta muotoja ja sosiaalisia pakkoja. Onko en esille niitä ongelmia, joita jälkistruk- feministi- kuitenkin vaara, että tällaista argu- turalistisesti virittyneeseen subjektivi- Seurauksena ainakin sessä edellä anglosaksisessa teoriassa moneen fenomenologinen menttia käytetään tekosyynä sellaiselle teetin tutkimusperinne on marginalisoitu mikrososiologiselle tai fenomenologi- paradigmaan liittyy. Jälkistrukturalis- ajateltaessa sukupuoli-identiteettiä ja selle analyysille, jossa yksilö nähdään tinen kritiikki subjektin ensisijaisuutta subjektiviteettia. Ajattelen kuitenkin kokemustensa autenttisena keskukse- kohtaan on korvaamatonta, mutta Toril Moin ja Sonia Kruksin kaltaisten na? Tai ylioptimistisesti oletetaan yk- monet kritiikin oivalluksista uhkaavat feministiajattelijoiden hengessä, että silön vapaus liberaalin voluntarismin muodostua kliseiksi tai teoreettisiksi fenomenologisella perinteellä on pal- hengessä? selviöiksi, joita toistellaan pohtimatta, jon kiinnostavaa sanottavaa erityisesti tutkimuksen otteeseen, negatiiviseen mihin asti ne subjektiviteettia ja toimi- ruumiillisuudesta ja tilanteisuudesta. LM: Totta kai toimijakeskeisen näkö- juutta ajateltaessa vievät. Käsittääkse- Nämä ajatukset voivat viedä meitä kulman käytössä on aina subjektivis- ni yksilön identiteetistä, minuudesta, edelleen suuntiin, joihin poststruktu- min riski. Juuri siksi korostan Against kokemuksesta ja itseymmärryksestä ralistisen teorian avulla ei päästä. Tut- Recognition -kirjassa, että on tärkeää puhuminen ei välttämättä tarkoita pa- kiskelin, mitä jotkut noista suunnista saattaa fenomenologian tulkitseva luuta kestämättömään essentialismiin. voisivat olla, teoksessani Gender and näkökulma yhteen sosiaalisten valta- Kuten äsken mainitsin, yksi alue, Agency ja niin ikään teoksen Against suhteiden edistyksellisen kuvaamisen jossa meidän tulee pystyä ajattele- Recognition viimeisessä luvussa, jossa kanssa. Kutsun tätä tapaa Bourdieuta maan yli annettujen teoreettisten K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 11 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN oppien, on toimijuuden ja intention jotta vastarinnasta ei tulisi banaalia muuksista. Heille identiteettipolitiikka rajapinta. Meillä täytyy olla muitakin käsitettä. Yksi, vaikkakaan ei missään on rajojen tauotonta koettelemista ja tapoja lähestyä toimijuuden intentio- nimessä ainoa, keino pyrkiä tähän on ennen näkemättömien olemisen muo- naalisia aspekteja kuin joko Butlerin ottaa vakavasti ne toimijuuden puolet, tojen etsimistä. Tämä on eittämättä tapa käsittää ne diskursiivisesti tuote- jotka negatiivinen paradigma on pyrki- arvokas demokraattinen eetos, mutta tuiksi tahtovaikutelmiksi – se herättää nyt ohittamaan essentialistisina. jos radikaalin toimijuuden ajattelemi- enemmän kysymyksiä kuin vastauksia nen merkitsee pelkästään häilyvyyttä, – tai liberaalien riittämätön oletus, että K: Voisitko antaa tarkentavan esimer- sillä ei ole fenomenologista tukea. toimijuus olisi ilmaus pidäkkeettömäs- kin tuosta ongelmakentästä? Tällöin se ei edistä tutkimusta niistä tä refleksiivisyydestä. sosiaalisista olosuhteista ja ehdoista, Purkamista kaipaava teoreettinen LM: Viime vuosina monet vaikutus- joita tosiasiallinen poliittinen toiminta latteus on myös ’vastarinta’. Se on valtaiset feministit, niin kuin Wendy välttämättä tarvitsee. kovin kiinni abstraktissa arviossa mer- Brown ja Linda Zerilli, ovat sanoneet, Olisi tärkeää, että post-identiteetti- kityksen symbolisesta rakentumisesta, että feminismin tulisi keskittyä suku- teoreetikot käsittelisivät tuollaisia piile- ja vastustaminen assosioituu siihen, puoli-identiteettiin liittyvien asioiden viä kysymyksiä poliittisen tietoisuuden mikä pakenee kielellistä haltuunottoa sijaan ’post-identiteetteihin’. He väit- ja toimijuuden mobilisaatiosta, varsin- – epämääräisyyksiin, tävät, että yksipuolinen kiinnostus kin kun identiteettipolitiikka yleensä halujen oikkuihin, lyhyesti sanoen sukupuoli-identiteettiin on sotkenut pohjautuu kokemuksiin tunnustamat- ei-identtisyyteen. Tätä vastustuksen feminismin nurkkakuntaiseen tunnus- tomuudesta. Ajattelun sitominen tällai- käsittämisen tapaa on käytetty niin tuksen politiikkaan, jonka päämäärät seen kokemukselliseen kasvualustaan paljon pinnallisesti epäkonformistisia rajoittavat feminismin poliittista mieli- on välttämätöntä, jotta ymmärrettäi- käyttäytymistapoja ja käytäntöjä ku- kuvitusta ja estävät sitä kytkeytymästä siin, millä keinoin voitaisiin vakuuttaa vattaessa, että käsitteen analyyttinen laajempiin demokraattisiin debatteihin. yksilöt tarpeesta siirtyä tunnustuksen hyödynnettävyys on kärsinyt. Usein Näillä post-identiteettiargumenteilla politiikan tuolle puolen. Ohittaessaan on epäselvää, mitä vastustetaan ja on oikeutettu voimansa, mutta minusta tosiasiallisen toimijuuden sosiaaliset mitkä ovat vastarinnan poliittiset mo- niitä heikentää yltiöpäinen identiteetti- mahdollisuusehdot post-identiteetti- tiivit; joskus jopa se, ketkä vastarintaa politiikan vastustus, minkä myötä ne feministit jättävät tärkeät väitteensä tekevät. Mikä ongelmallisinta, vastarin- eivät pysty vastaamaan tiettyihin poliit- ilmassa leijuviksi kehotuksiksi. Ne nan käsitteellä tuotetaan jonkinlainen tisen toimijuuden perustavanlaatuisiin eivät ankkuroidu niiden subjektien oppositionaalinen patina käytännöil- kysymyksiin. Post-identiteettiteoreeti- henkilöityneisiin kokemuksiin, joita le, joiden kamppailulliset vaikutukset kot kuten Brown ja Zerilli näyttävät he toivoisivat mobilisoivansa. ovat kyseenalaisia. Täytyisi keskittyä ymmärtävän radikaalin poliittisen entistä tarkemmin siihen, mitä tar- toimijuuden koitamme poliittisella toimijuudella ja idean puitteissa, kääntymisenä pois sen sosiaalisilla mahdollisuusehdoilla, minuuden 12 merkityksen määrittämättömyyden kokemuksellisista var- K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS Bourdieu฀ja฀kysymys฀ luokasta lähteenä pyrkiessään vastaamaan tu- LM: Luokka on pahamaineisen moni- levaisuuden epävarmuuksiin. Tämä mutkainen asia. Oma mielenkiintoni dynaaminen ja temporalisoitu malli siihen ei kulje samaa rataa poliittisen Michel taipuu toimijuuden teoriaksi helpom- sosiologian valtavirran kanssa, sillä Foucault’n käsitykset vallasta näh- min kuin Foucault’n kurinalaistavan en tarkastele luokkasuhteiden ja -ra- dään usein keskenään ristiriitaisina. kontrollin teoria. kenteen muutoksia tai niihin liittyviä Bourdieun K: Pierre Bourdieun ja konventionaalisempi muutoksia luokkakäyttäytymisessä. Pi- lijan suhteen? Ajatteletko esimerkiksi, sosiologinen valtakäsitys – varsinkin kemminkin olen kiinnostunut luokan että Bourdieu ja hänen habituksen luokkasuhteiden korostus – soveltuu ja sukupuolen spesifeistä leikkauspis- käsitteensä olisi vastaus joihinkin paremmin ajatuksiini toimijuuden teistä feminististen debattien konteks- Foucault’n ongelmiin? sukupuolittuneista Millaisena näet näiden kahden ajatte- kuin tissa, jossa käsitellään sukupuolira- Foucault’n jokseenkin erittelemätön malleista kenteiden epäsäännöllisiä, eriaikaisia LM: Minusta heidän työnsä ei suinkaan teoria kurista. Täytyy kuitenkin muis- ja konfliktuaalisia muutoksia. Luokan ole ristiriitaista tai toisilleen vastakkais- taa, että Bourdieun työssä on puolia, ja sukupuolen risteämistä koskien olen ta. Totta kai on eroja tavoissa, joilla he jotka ovat eittämättä ongelmallisia, ja tällä hetkellä kiinnostunut erityisesti kehittelevät tiettyjä ideoita, mutta he hänen elämäntyönsä on kokonaisuute- habituksen idean mahdollisuuksista jakavat peruslähtökohdan, jonka mu- na jäykempi kuin Foucault’n. Jälkim- selitettäessä sitä, miten tietyn sosiaa- kaan periaatteessa mielivaltaiset sosiaa- mäinen on herkempi ja oivaltavampi, lisen aseman vaikutukset koetaan liset hierarkiat luonnollistuvat ja tule- kun ajatellaan poliittisia käytäntöjä. ruumiillisena affektina. vat legitimoiduiksi ruumiin salakava- Siispä liikun näiden kahden ajattelijan lan muokkaamisen kautta. Foucault’n välillä kehitellessäni omia ideoitani. Feministinen tutkimus näyttää ruumiillisuuden toimivan post- foucault’laisen tai post-lacanilaisen ajatukset kurista ja Bourdieun ajatukset symbolisesta väkivallasta täydentävät K: Tuodessasi mukaan Bourdieun mallin sisällä nojaten halun ja seksuaali- monin tavoin toisiaan. Toimijuuden tosiaankin viittaat tarpeeseen ottaa suuden logiikkaan. Siitä pitkälti puut- suhteen Bourdieun työstä saa mieles- luokkasuhteet vakavaan puntaroin- tuu luokkanäkökulma ja sosiosent- täni enemmän irti, koska hän korostaa tiin. Jos sattui kasvamaan 1990-luvun rinen käsitys tunteista. Teoreetikot, sitä, miten valtasuhteiden sisäisty- kulttuurintutkimuksen valtavirrassa, jotka alituiseen viittaavat sosiaalisten minen realisoituu ruumiillistuneissa, jossa puhe luokasta oli vähäistä, vajosi erojen monimutkaisuuteen, ovat pe- henkilöityneissä eli koomaan ja heräsi vasta eilen, se saat- rin kiinnostuneita malleista, jotka yhä habituksessa. Foucault’n käsitys ruu- taisi kuulostaa yllättävältä. Vakavasti näyttävät suosivan sukupuolijakoa yli miista on passiivisempi. Bourdieulla puhuen, kuinka pitkälle olemme pääs- muiden sosiaalisten jakojen ja valta- henkilöitynyt käytäntö sekä vahvistaa seet luokan pohdiskelussa ja uudelleen rakenteiden. Se on ironista. Feminis- maailman latentteja tendenssejä että ajattelussa? tisessä ajattelussa identiteetin hybridi käytännöissä luonne on toki aina tiedostettu, mutta toimii muutoksen mahdollisuuden ajatusta ei mielestäni ole koskaan täysin K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14 13 VALTA, TOIMIJUUS JA TUNNUSTUS OJAJÄRVI & PYYKKÖNEN sisällytetty niiden vaikutusvaltaisten siitä, mitä feministit itse asiassa tar- subjektiteorioiden ytimeen, jotka yhä koittavat toimijuudesta puhuessaan ja korostavat yhtä sukupuoli-identitee- miten he kerta toisensa jälkeen pitävät tin ulottuvuutta – seksuaalisuutta – yli yhtenä kahta toisiinsa liittyvää, mutta kaikkien muiden. Vaikka naiset osal- luonteeltaan erilaista ajatusta toimi- listuvat maailmaan monin eri tavoin, juudesta – arkipäiväistä ja poliittista. suuressa osassa feminististä teoriaa Näiden puolten sekoittaminen johtaa tämä toimijuus konstruoidaan ylisek- toisinaan naiiveihin kuvauksiin vasta- sualisoiduin termein ja halun logiikan rinnan politiikasta. mukaisesti. FT, kirjallisuudentutkija Jussi Ojajärvi ja YTT, tutkijatohtori Miikka Pyykkönen toimittavat Kulttuurintutkimusta. Yleensä tapaan saada aikaan jon- Tässä on suurin piirtein se, mitä Bour- kin laajemman projektin sitä kautta, dieun ajattelu voi lisätä Foucault’hon: että kirjoitan ensin pieniä, fokusoitu- se antaa sinänsä vahvaan mutta usein neempia palasia. Palasten temaattiset yksiulotteiseen ajatukseen biovallan yhteydet ilmenevät minullekin usein kontrollista herkkyyttä luokkaeroille. vasta viime hetkillä. K: Voisitko lopuksi kertoa, mikä sosiaaliteoreettinen säie on esillä seuraavassa kirjassasi? LM: Minulla ei ole mitään tiettyä laajaa projektia käynnissä juuri nyt. Olen viime aikoina jatkuvasti palannut identiteettiin ja post-identiteettiin liittyviin aiheisiin, mutta en tiedä, saanko niistä välttämättä aikaan kokonaisuutta. Pyörin toimijuuden idean ympärillä, josta on muodostunut keskeinen teema kahdessa edellisessä kirjassani, ja tuntuu, että minun täytyy edelleen kehittää kokonaisvaltaisempaa ajatusta siitä, mitä tarkoitan relationaalisella fenomenologialla. Yritän tehdä näitä kahta asiaa paraikaa pienessä jutussa 14 K U LT T U U R I N T U T K I M U S 26(2009):1, 3–14