Helge Herala
| Helge Herala | |
|---|---|
 Helge Herala ja Marja Korhonen perheineen vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Helge Frans Birger Herala |
| Syntynyt | 30. syyskuuta 1922 Hämeenlinna |
| Kuollut | 27. helmikuuta 2010 (87 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | koomikko, näyttelijä |
| Puoliso |
Marja Korhonen ( 1952; 2010) |
| Lapset |
Jarkko Herala Turo Herala Heidi Herala |
| Sukulaiset | Niina Backman |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Heguli |
| Aktiivisena | 1946–2004 |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Parhaan miespääosan Jussi |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Helge Frans Birger ”Heguli” Herala (30. syyskuuta 1922 Hämeenlinna – 27. helmikuuta 2010 Helsinki)[1] oli suomalainen koomikko ja näyttelijä. 1950-luvulta alkaen hän näytteli teattereissa ja kymmenissä elokuvissa sekä esiintyi myös televisiossa.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnassa vuonna 1922 syntynyt Helge Herala joutui näyttelijäksi vahingossa. Teatteriharrastuksen hän aloitti toisen maailmansodan jälkeen Turussa. Nuorenmiehen uravalinta oli järkytys vanhemmille, jotka toivoivat pojastaan insinööriä. Tuleva näyttelijä kasvoi kasarmeilla, sillä hänen isänsä työskenteli puolustusvoimissa asemestarina.[3]
Teatterissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotavuodet merivoimissa palvellut Herala aloitti teatteriuransa Turun Työväen Teatterissa vuonna 1946 ja jatkoi vuonna 1947 Turun kaupunginteatterissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Marja Korhosen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1952.[4] Avioliitossa syntyi kolme lasta: Jarkko Herala (1952), Turo Herala (1954) ja Heidi Herala (1960).[5] Turo Heralan tytär on malli ja juontaja Niina Backman.[6]
Heralan ensimmäinen elokuvarooli oli nimiosa Roland af Hällströmin elokuvassa Hallin Janne vuonna 1950. Sitä seurasivat niin ikään af Hällströmin ohjaamat Tukkijoella (1951) ja Noita palaa elämään (1952). Aarne Tarkaksen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! (1959) hän näytteli toisen pääosan (kapteeni Routa) yhdessä Tommi Rinteen (sotamies Pöntinen) kanssa. Samana vuonna (1959) valmistui myös jännityskomedia Ei ruumiita makuuhuoneeseen, jossa Helge Herala ja Tommi Rinne esittivät miespääosat. Elokuvarooleja hänelle kertyi kaikkiaan noin viitisenkymmentä.[4]
Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin Herala siirtyi yhdessä aviopuolisonsa Marja Korhosen kanssa vuonna 1955 ja näytteli kaksi vuotta myös Intimiteatterissa, jossa hän esiintyi muun muassa Jaakko Hongan roolissa Maria Jotunin näytelmässä Kultainen vasikka. Saman näytelmän elokuvasovitus vuonna 1961 toi Heralalle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon seuraavana vuonna.[7]
Myös televisiossa Herala oli mukana alusta alkaen, ensin suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa, sitten suosituissa viihdeohjelmissa. Herala esiintyi elokuvissa 1960-luvulla muun muassa Matti Kassilan ohjauksessa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) majuri Vadenblickin roolissa ja Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1972) Vihtori Kiviojana.[4]
Kansallisteatteriin Herala ja Korhonen siirtyivät vuonna 1963. Vuonna 1973 Herala aloitti Kouvolan Teatterin johtajana. Heralan ja Korhosen esikoispoika Jarkko Herala kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Tuolloin Herala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa jonkin hajonneen sisällään. Hän vaihtoi uraa, jätti teatterin ja perusti veljensä kanssa Turkuun leipomon, joka oli toiminnassa vuoteen 1991 asti.[2][7][8]
Herala jatkoi silti vielä myös esiintymistä, ja 1980-luvulla hänet muistetaan roolistaan television viihdesarjassa Valehtelijoiden klubi (1981–1983) sekä esiintymisistään etenkin Spede Pasasen elokuvissa. Myös näyttämöllä Herala vieraili vielä Turun kaupunginteatterissa ja Q-teatterissa.
Loppuelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herala joutui vanhuusiällä pyörätuoliin. Vuonna 2003 hän sairastui diabetekseen, jonka seurauksena hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan. Vuodesta 2006 hän asui vaimonsa Marja Korhosen kanssa Helsingin Etelä-Haagan Riistavuoren palvelutalossa.[2][7] Helge Herala kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010. Herala on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[9]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Helge Heralan filmografia ja esiintymiset
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heidi Herala muistelee: Rakas isä on poissa Iltalehti. 2.3.2010. Alma Media Suomi Oy: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 2.3.2010.
- ↑ a b c Aromaa, Jonni: Näyttelijä Helge Herala on kuollut Yle Uutiset. 2.3.2010 (päivitetty 3.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Huovinen, Pentti ym.: ”Herala, Helge”, Kuka kukin on 1978, s. 217. Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 8.3.2013).
- ↑ a b c Helge Herala Elonetissä.
- ↑ Huovinen, Pentti ym.: ”Korhonen, Marja”, Kuka kukin on 1978, s. 420. Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 8.3.2013).
- ↑ Storgård, Päivi: Heidi ja Niina Herala: ”Vahva suku on voimavara.” Me Naiset. 29.10.2009. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 6.11.2009. Viitattu 7.9.2021.
- ↑ a b c Meri, Lauri: Herrasmies ja veijari teki pitkän uran näyttelijänä. Helsingin Sanomat, 3.3.2010, s. C 5. Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 18.3.2023.
- ↑ Tähdet kertovat, komisario Palmu Waltari valkokankaalla. Lasipalatsi. Viitattu 8.6.2010.
- ↑ Pekka Vauhkonen: Helge Heralan viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 9.5.2011. Viitattu 4.6.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aunila, Seija: Henkilökuvassa Helge Herala Yle Elävä arkisto. 2.3.2010.
- Lindfors, Jukka: Helge Herala Jatkoajassa Yle Elävä arkisto. 2.3.2010. • ”Missä sun nahkadrotsis on?” – Nuoret ovat hunningolla, rasvisfaija voihkii 29.8.2008
- Rytsä, Paavo: Sensuroitu huumoriohjelma TVH:sta Yle Elävä arkisto. 28.3.2008.
| ||||||||||||||
