tahto

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *tahto, from the same origin as tahtoa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtɑhto/, [ˈt̪ɑ̝xt̪o̞]
• Rhymes: -ɑhto
• Syllabification^(key): tah‧to

Noun

tahto

1. will (one's independent faculty of choice; intention or decision; conscious intent or volition)

   hyvä tahto ― good will

2. way (determined course; resolved mode of action or conduct)

   Pikkusiskoni kitisee aina kunnes saa tahtonsa läpi.

   My little sister always whines until she gets her way.

   Jos hän saisi tahtonsa läpi, hän tuhoaisi yhtiön vuodessa.

   If she had her way, she’d ruin the company inside a year.

Declension

Inflection of tahto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative		tahto	tahdot
genitive		tahdon	tahtojen
partitive		tahtoa	tahtoja
illative		tahtoon	tahtoihin
		singular	plural
nominative		tahto	tahdot
accusative	nom.	tahto	tahdot
	gen.	tahdon
genitive		tahdon	tahtojen
partitive		tahtoa	tahtoja
inessive		tahdossa	tahdoissa
elative		tahdosta	tahdoista
illative		tahtoon	tahtoihin
adessive		tahdolla	tahdoilla
ablative		tahdolta	tahdoilta
allative		tahdolle	tahdoille
essive		tahtona	tahtoina
translative		tahdoksi	tahdoiksi
abessive		tahdotta	tahdoitta
instructive		—	tahdoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tahto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tahtoni tahtoni accusative nom. tahtoni tahtoni gen. tahtoni genitive tahtoni tahtojeni partitive tahtoani tahtojani inessive tahdossani tahdoissani elative tahdostani tahdoistani illative tahtooni tahtoihini adessive tahdollani tahdoillani ablative tahdoltani tahdoiltani allative tahdolleni tahdoilleni essive tahtonani tahtoinani translative tahdokseni tahdoikseni abessive tahdottani tahdoittani instructive — — comitative — tahtoineni second-person singular possessor singular plural nominative tahtosi tahtosi accusative nom. tahtosi tahtosi gen. tahtosi genitive tahtosi tahtojesi partitive tahtoasi tahtojasi inessive tahdossasi tahdoissasi elative tahdostasi tahdoistasi illative tahtoosi tahtoihisi adessive tahdollasi tahdoillasi ablative tahdoltasi tahdoiltasi allative tahdollesi tahdoillesi essive tahtonasi tahtoinasi translative tahdoksesi tahdoiksesi abessive tahdottasi tahdoittasi instructive — — comitative — tahtoinesi first-person plural possessor singular plural nominative tahtomme tahtomme accusative nom. tahtomme tahtomme gen. tahtomme genitive tahtomme tahtojemme partitive tahtoamme tahtojamme inessive tahdossamme tahdoissamme elative tahdostamme tahdoistamme illative tahtoomme tahtoihimme adessive tahdollamme tahdoillamme ablative tahdoltamme tahdoiltamme allative tahdollemme tahdoillemme essive tahtonamme tahtoinamme translative tahdoksemme tahdoiksemme abessive tahdottamme tahdoittamme instructive — — comitative — tahtoinemme second-person plural possessor singular plural nominative tahtonne tahtonne accusative nom. tahtonne tahtonne gen. tahtonne genitive tahtonne tahtojenne partitive tahtoanne tahtojanne inessive tahdossanne tahdoissanne elative tahdostanne tahdoistanne illative tahtoonne tahtoihinne adessive tahdollanne tahdoillanne ablative tahdoltanne tahdoiltanne allative tahdollenne tahdoillenne essive tahtonanne tahtoinanne translative tahdoksenne tahdoiksenne abessive tahdottanne tahdoittanne instructive — — comitative — tahtoinenne third-person possessor singular plural nominative tahtonsa tahtonsa accusative nom. tahtonsa tahtonsa gen. tahtonsa genitive tahtonsa tahtojensa partitive tahtoaan tahtoansa tahtojaan tahtojansa inessive tahdossaan tahdossansa tahdoissaan tahdoissansa elative tahdostaan tahdostansa tahdoistaan tahdoistansa illative tahtoonsa tahtoihinsa adessive tahdollaan tahdollansa tahdoillaan tahdoillansa ablative tahdoltaan tahdoltansa tahdoiltaan tahdoiltansa allative tahdolleen tahdollensa tahdoilleen tahdoillensa essive tahtonaan tahtonansa tahtoinaan tahtoinansa translative tahdokseen tahdoksensa tahdoikseen tahdoiksensa abessive tahdottaan tahdottansa tahdoittaan tahdoittansa instructive — — comitative — tahtoineen tahtoinensa

Derived terms

• tahdoton
• -tahtoinen

 

compounds

• heikkotahtoinen
• hoitotahto
• hyväntahdonlähettiläs
• hyväntahtoinen
• lujatahtoinen
• maanpuolustustahto
• omatahtoinen
• pahantahtoinen
• puolustustahto
• rauhantahto
• rauhantahtoinen
• tahdonalainen
• tahdonilmaisu
• tahdonilmaus
• tahdonlujuus
• tahdonponnistus
• tahdonvapaus
• tahdonvastainen
• tahdonvoima
• tahtoihminen
• tahtonainen
• tahtopelaaja
• tahtotila
• taistelutahto
• vahvatahtoinen
• vastentahtoinen
• voimakastahtoinen
• voitontahto

 

Further reading

• “tahto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tahot

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tahto, equivalent to tahtoa (“to want”) +‎ -o. Cognates include Finnish tahto and Veps taht.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑhto/, [ˈtɑhtŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑhto/, [ˈtɑhto̞]
• Rhymes: -ɑhto
• Hyphenation: tah‧to

Noun

tahto

1. wish, will

Declension

Declension of tahto (type 4/koivu, t- gradation)
	singular	plural
nominative	tahto	tahot
genitive	tahon	tahtoin, tahtoloin
partitive	tahtoa	tahtoja, tahtoloja
illative	tahtoo	tahtoi, tahtoloihe
inessive	tahos	tahois, tahtolois
elative	tahost	tahoist, tahtoloist
allative	taholle	tahoille, tahtoloille
adessive	tahol	tahoil, tahtoloil
ablative	taholt	tahoilt, tahtoloilt
translative	tahoks	tahoiks, tahtoloiks
essive	tahtonna, tahtoon	tahtoinna, tahtoloinna, tahtoin, tahtoloin
exessive1)	tahtont	tahtoint, tahtoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• hyväntaholliin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 567

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *tahto.

Noun

tahto (genitive tahton, partitive tahtuo)

1. will

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *tahto.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈtɑhto/, [ˈtɑhto]
• Rhymes: -ɑhto
• Hyphenation: tah‧to

Noun

tahto

1. wish, desire

Inflection

Declension of tahto (type II/võrkko, ht-h gradation)
	singular	plural
nominative	tahto	tahod
genitive	taho	tahtojõ, tahtoi
partitive	tahtoa	tahtoitõ, tahtoi
illative	tahtosõ, tahto	tahtoisõ
inessive	tahoz	tahtoiz
elative	tahossõ	tahtoissõ
allative	taholõ	tahtoilõ
adessive	tahollõ	tahtoillõ
ablative	taholtõ	tahtoiltõ
translative	tahossi	tahtoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “tahto”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn