Ähtäri

Ähtäri Etseri
vaakuna	sijainti
Ähtärin kaupungintalo
Sijainti	62°33′N, 024°04′E
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Kuusiokuntien seutukunta
Kuntanumero	989
Hallinnollinen keskus	Ähtärin keskustaajama
Perustettu	1867
– kaupungiksi	1986
Kuntaliitokset	Osa Keuruusta ja Multiasta (1923)
Kokonaispinta-ala	910,87 km² 125:nneksi suurin 2022
– maa	805,82 km²
– sisävesi	105,05 km²
Väkiluku	5 242 163:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	6,51 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	13,4 %
– 15–64-v.	52,9 %
– yli 64-v.	33,7 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	97,1 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	2,8 %
Kunnallisvero	10,10 % 22:nneksi suurin 2024
Työttömyysaste	12,9 % (2015)
Kaupunginjohtaja	Perttu Sonninen
Kaupunginvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • SDP  • Kok.  • PS  • KD  • Vas.	11 5 5 4 1 1
www.ahtari.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Ähtäri, aik. Ätsäri (ruots. Etseri) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu 5 242 ihmistä ja sen pinta-ala on 910,87 km², josta 105,05 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,51 asukasta/km². Kunnassa sijaitsee Ähtärin eläinpuisto, johon tuotiin vuonna 2018 kaksi jättiläispandaa.

Maantiede

Sijainti

Ähtärin kaupunki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan kaakkoiskulmassa rajoittuen sekä Keski-Suomen että Pirkanmaan maakuntiin. Ähtärin naapurikunnat ovat Alajärvi, Alavus, Keuruu, Multia, Saarijärvi, Soini ja Virrat. Ähtärin entisiä naapurikuntia ovat vuonna 2009 Alajärveen liitetty Lehtimäki, vuonna 1969 Keuruuseen liitetty Pihlajavesi, Saarijärveen vuonna 2009 liitetty Pylkönmäki sekä Alavuteen vuonna 2013 liitetty Töysä.

Luonto

Ähtärinjärvi

Metsä-, järvi- ja mäkimaisemineen Ähtäri muistuttaa Keski-Suomea. Lännessä Ähtäri rajoittuu Suomenselän vedenjakajaan.

Ähtärin kallioperä on pääasiassa graniittia. Yleisin maalaji on moreeni, joka on paikoin varsin kivistä. Savea on vähän, mutta turvetta on paljon etenkin Suomenselän alueella. Myös hiekkaa ja hietaa on varsin paljon. Kaupungin tunnetuimmat harjut ovat Soinin puolelle ulottuva valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Ison Koirajärven harju ja Peränteen Punkaharju. Punkaharju on osa katkonaista harjujaksoa, joka tulee Ähtärin puolelle etelästä Torakkakankaalle ja jatkuu Perännejärvelle särkkänä, jonka katkaisee vain kapea Kirkkosalmi. Peränneharjulta harju jatkuu Vähä Haapajärven kautta Töysän puoleiselle Liesjärvelle.

Ähtärin pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Erityisesti Suomenselän alueella Ähtärinjärven länsipuolella maasto on epätasaista. Jyrkkärinteiset, rotkomaisten laaksojen reunustamat mäet kohoavat yli 200 metrin korkeuteen. Myös Ähtärinjärven itä- ja eteläpuoliset alueet ovat yläviä ja vaihtelevia, vaikkakaan korkeuserot eivät ole niin huomattavia kuin lännessä. Ähtärin korkeimpia kohoumia ovat Ohranevaa ympyröivät mäet ja Murtomäki pohjoisessa, Hiironmäki itärajalla sekä Koiramäki länsirajalla.

Metsät peittävät kolme neljäsosaa kaupungin maa-alasta. Peltoa on vain runsaat kuusi prosenttia. Soita on eniten kaupungin itäosissa. Loukkusuo sekä Iso ja Pieni Tupasuo kaakossa on otettu turvetuotantoon.

Vesistöt

Ähtärin pääjärvi on pitkänomainen ja vähäsaarinen Ähtärinjärvi. Ähtärinjärven vedet laskevat Väliveden kautta Hankaveteen, sieltä koskista Inhanjokea pitkin Ouluveteen ja edelleen Peränne-järven laskujoesta Pakarinjoesta Vähään Vehkajärveen, joka kuuluu osittain Virtain puolella sijaitsevaan Isoon Vehkajärveen. Kaupungin itäpuoliskon järvistä, kuten Kivijärvestä ja Niemisvesi-Pemusta tulevat vedet yhtyvät Ähtärin reittiin Hankavedellä. Aivan Ähtärin etelärajalta vedet virtaavat paikoitellen Ähtärin reitistä poiketen Pihlajaveteen. Eri puolilla kaupunkia on soiden reunustamia järviä ja lampia.

Ähtärin järvet

> 5 km²

Ähtärinjärvi • Niemisvesi-Pemu • Hankavesi-Välivesi • Peränne • Liesjärvi

> 1 km²

Kivijärvi • Ouluvesi • Jauhojärvi • Iso Haapajärvi • Valkeinen • Vähä Haapajärvi • Iso Vehkajärvi • Kortteinen • Hautojärvi

> 50 ha

Voilampi • Hirvijärvi • Pusaanjärvi • Alainen-Tuhkio • Huikurinlampi • Renkainen • Saarinen • Arpainen • Kolunjärvi • Niemijärvi • Soukanjärvi • Vehunjärvi

> 10 ha

Vähä Liesjärvi • Iso-Manalainen • Pyhikki • Iso Koirajärvi • Yläinen-Sappio • Karvalampi • Alainen-Sappio • Lylylampi • Keskinen • Saarijärvi • Iso Niemolampi • Aitojärvi • Keskinen-Tuhkio • Yläinen-Tuhkio • Savilampi • Haapolampi • Likolampi • Hiironen • Keskinen-Sappio • Vihtalampi • Iso-Nuoramo • Mantilanjärvi • Pöyhösenlampi • Kalliolampi • Tyystänjärvi • Palolampi

> 5 ha

Kuorelampi • Polvilampi • Matolampi • Särkijärvi • Ahvenlampi • Kapealampi • Saarilampi • Heikinlampi • Lintulampi • Rajalampi • Heinä-Arpainen • Yläinen Heikinlampi • Pitkäjärvi • Ohenlampi • Heinälammi • Riutto • Suoverlampi • Mustalampi • Paloharjunlampi • Suolampi • Kaamatti • Onkilampi • Sysilampi • Kuolemainen • Kalliolampi • Mekkolampi • Hämeenlampi

> 2 ha

Niinilampi • Likolampi • Iso Itälampi • Suolampi • Perilampi • Pieni Koirajärvi • Hirvilampi • Hirvilampi • Mustalampi • Iso Perimmäinen • Levä • Haukilampi • Ohralampi • Kumpulampi • Heinälampi • Pieni-Manalainen • Ahvenlampi • Pieni Lintulampi • Hangonlampi • Rautolampi • Rautionlampi • Korteslampi • Iso Säynäslammi • Sirkuslampi • Suolampi • Kapealampi • Niittylampi • Kylkiäinen • Ahvenlampi • Sammakkolampi • Valkealampi • Housulammi • Kaakkolampi • Kalliolampi • Pökkölänlampi • Iso Hoikkalampi • Keskimmäinen-Nuoramo • Kotalampi • Pieni Itälampi • Pieni Palolampi • Paskolampi • Haukilampi • Haukilampi • Haukilampi • Hanhilampi • Kaakkolampi • Kissalampi • Koivulampi

< 2 ha

Suolilampi • Huippalampi • Jutulampi • Peuralampi • Lepikkolampi • Kaakkolampi • Pöntislampi • Pumppulampi • Likolampi • Valkealampi • Lehtilampi • Iso Helvelampi • Vasamanlampi • Sepänlampi • Saralammi • Luodeslampi • Rumpulampi • Torakkalampi • Onkilampi • Saralammi • Pieni-Perimmäinen • Paskolampi • Likolampi • Pahkalampi • Rasinlampi • Rajalampi • Iso Haapalampi • Pylkäslampi • Heinälampi • Niinilampi • Pihtisulku • Murtolampi • Perunalampi • Kuolemainen • Heinälammi • Suolikot • Pieni-Särkijärvi • Pykälikönlampi • Kilpilampi • Housulammi • Kaakkolampi

Ilmasto

Ähtärin ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −4,1 −3,6 1,2 7,6 14,7 19,1 21,6 19,6 13,8 6,4 1,1 −2,1 ka. 7,9 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −10,8 −11,6 −8,7 −3,0 2,0 7,2 10,3 8,8 4,7 0,5 −3,3 −7,5 ka. −0,9 Vrk:n keskilämpötila (°C) −7,0 −7,4 −3,6 2,3 9,0 14,0 16,8 14,7 9,5 3,7 −0,7 −4,4 ka. 3,9 Sademäärä (mm) 47 35 36 34 47 65 81 74 58 63 55 53 Σ 648 Sadepäivät (d) 11 9 9 8 8 10 11 10 9 11 11 12 Σ 119 L ä m p ö t i l a −4,1 −10,8 −3,6 −11,6 1,2 −8,7 7,6 −3,0 14,7 2,0 19,1 7,2 21,6 10,3 19,6 8,8 13,8 4,7 6,4 0,5 1,1 −3,3 −2,1 −7,5 S a d a n t a 47 35 36 34 47 65 81 74 58 63 55 53 Lähde: Tilastoja Suomen ilmastosta ja merestä 1991-2020

Keskustan asuinalueet

Hankola, Törö, Villelä, Riihimäki, Leppävuori, Pellonpää, Pöyhönen, Tapio, Ostola ja Ouluvesi.

Sivukylät

Alastaipale, Hankavesi, Inha, Inhan tehtaat, Itä-Ähtäri, Kivijärvi, Kukkeenkylä, Liesjärvi, Myllymäki, Mäkikylä, Niemisvesi, Peränne, Rämälä, Vehu, Vääräkoski, Ruha sekä Ähtärinranta.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Ähtärissä oli 5 906 asukasta, joista 3 654 asui taajamissa, 2 219 haja-asutusalueilla ja 33:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ähtärin taajama-aste on 62,2 %. Ähtärin taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Ähtärin keskustaajama	3 423
2	Myllymäki	231

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Historia

Pääartikkeli: Ähtärin historia

Esihistoria ja nimen etymologia

Ähtärin alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja Lopetista ja Kivijärven Akkosaaresta. Ennen vuotta 2016 Museoviraston rekistereissä oli kaikkiaan 95 kohdetta Ähtäristä, vuonna 2016 tehdyssä esiselvityksessä niitä löytyi lisää.

Ähtäri-nimi on todennäköisesti peräisin kivikauden ja erätalousaikaisen uudisasutuksen väliltä. Tuolloin alueella vaelsi harva saamelaisväestö, jolla onkin selvä vaikutus ähtäriläiseen nimistöön. Suuren järven ja sittemmin koko kunnan nimi ei kuitenkaan liene saamelaisperäinen, vaikka Sodankylästä löytyykin sopivantuntuinen verrokki, Ätsärijoki. Yksimielisyyttä nimen alkuperästä ei ole saavutettu. Yhtymäkohtia on nähty viron sanaan ätsä ’kukka, kukinto’ (mistä rentukka muistuttaa myös pitäjän vaakunassa) ja ruotsin sanaan ed ’taival’ (josta edsjö → Etseri). Äänneyhteys on myös huomattu laatusanoihin äkäinen ja äkeinen, joka yhteys tunnetaan myös Äetsästä. Mitä tuo Ätsäjärvi, Ätsäri sitten onkin merkinnyt, Ähtäri on joka tapauksessa alun perin vesistön nimi.

Erätalousaika ja Ähtärin asuttaminen

Ähtärin seudulla ei ollut pysyvää asutusta ennen myöhäistä keskiaikaa. Erämaat oli jaettu metsästystä, kalastusta ja kaskenpolttoa varten satakuntalaisille ja hämäläisille talonpojille. He viljelivät kesällä maata kotiseudullaan, mutta tekivät talvella pyyntimatkoja näille erämaa-alueille. Järjestelmä purettiin vuonna 1552 annetulla eräreduktiolla. Sen jälkeen myös karulle Suomenselälle alkoi tulla pysyvää asutusta: pirkkalaisten eräoikeuksien omistajien lisäksi savolaisia ja viimeksi myös pohjalaisia.

Ensimmäinen maininta asutuksesta Ähtärissä on vuoden 1589 maantarkastuskirjassa. Alastaipaleella oli kyläntapainen, lisäksi asutusta oli Peränteellä, Ouluvedellä ja Hankavedellä sekä Vehulla. Ähtärin asuttajat olivat maanviljelijöitä, jotka raivasivat viljavat maat nopeasti pelloiksi. Kaskiviljely aloitettiin jo ennen alueen asutusta. Sen sijaan tervaa poltettiin vain kotitarpeiksi. Etelä-Pohjanmaalla tärkeä tervatalous vahvistui Ähtärissä vasta 1800-luvulla.

Ähtäri kuului Ruoveden vuonna 1565 perustettuun seurakuntaan. Matka kirkolle oli pitkä. Oman kirkon perustamisasiakirja on vuodelta 1651. Ensimmäinen kappeli rakennettiin Hankolanmäelle, jolla seisoo myös nykyinen, järjestyksessä neljäs kirkkorakennus vuodelta 1937.

Ähtärin kappelikuntaan kuului aluksi vain 27 taloa. Kappelikuntarajoja järjesteltiin sen mukaan, miten kirkkoväki kulki vesireittejä pitkin.

Ruotsinvallan aika

Ähtäri pysyi erittäin harvaanasuttuna koko sen ajan, jonka se kuului Ruotsiin. Tähän vaikuttivat toistuvat katovuodet ja nälänhädät 1570-luvun kylmä ajanjakso, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi, vuosi 1601 joka muistetaan nimellä suuri olkivuosi, 1700-luvun katovuodet 1633, 1648–1650, 1657 ja etenkin 1666–1668 (Laurin hallavuodet), jolloin koko maassa kuoli yli neljännesmiljoona ihmistä ja vielä 1697 (suuri kuolovuosi).

Epävakautta aiheutti myös jatkuva sotiminen. Suurvalta Ruotsi hyökkäsi milloin Saksaan, milloin Baltiaan. Kolmikymmenvuotinen sota käytiin 1618–1648. Suuressa Pohjan sodassa, Ruotsin suurvalta-asema romahti.

Kaarle XII:n kärsittyä tappion Pultavan taistelussa 1709 Venäjän sotatoimet suuntautuivat Suomeen, ja venäläisvaara ylti Pohjanmaalle. Alkoi miehitysaika, isoviha. Ähtäri oli syrjäinen paikka merkittävien tieyhteyksien ulottumattomissa. Vuoden 1713 Pälkäneen taistelun jälkeen, kun ruotsalaisjoukkojen pako alkoi, Ähtärissäkin näkyi pakenevia sotilaita. Kostotoimet kuitenkin koskivat välillisesti myös Ähtäriä. Vastarintaa tukahduttaakseen venäläiset vangitsivat lähes kaikki viranhaltijat. Koko laajaan seurakuntaan jäi vain yksi pappi, Ähtärin kappalainen Johannes Collinus.

Ähtäriläisiä oli mukana myös 1700-luvun loppupuolen sodissa, mutta ne eivät olleet paikkakunnan kannalta kovin merkittäviä. Sen sijaan Suomen sota 1808–1809 kosketti suoranaisesti myös Ähtäriä. Kunnan alueella käytiin Myllymäen sotakorven taistelu 20. elokuuta 1808. Myllymäen yhteenotto oli Alavuden taistelun (18. elokuuta) jälkinäytös. Alavudelta perääntyvät venäläiset pyrkivät Ähtärin ja Myllymäen kautta Keuruulle. Heidän peräänsä lähetetty suomalaisosasto yhytti pakenijat ensin Inhassa, Nääsin salmen kohdalla ja toistamiseen Myllymäen sotakorvessa. Sotakorven maastosta kerrotaan sittemmin löytyneen luurankoja, tykinkuulia ja pistimiä, mutta varsinaisia kaivauksia alueella ei ole tehty. Keuruun talvitien varresta löytyi miekka, jota säilytetään Ähtärin kotiseutumuseossa.

Autonomian ajan uudistukset

Isojako, joka toteutettiin vuosina 1776–1822, merkitsi Ähtärissä lähinnä uudistilojen syntymistä, sillä vanhojen tilojen maat eivät olleet olleet pirstoutuneita sarkajaonkaan aikana.

Vuonna 1841 muodostetun uuden käräjäkunnan tuomarit Jacob Henrik Gadd, Erik Gustaf Roschier ja Walfrid Emanuel Waldén ovat olleet merkittäviä vaikuttajia Ähtärin kehitykselle.

Vuoden 1865 paikallishallinnon uudistus pakotti perustamaan maallisia paikallishallintoyksiköitä seurakuntien rinnalle. Ähtärissä kunnan perustamisesta päätettiin vuoden 1867 tapaninpäivänä kirkonmenojen jälkeen talonpoikien Obadias Tempakan ja Heikki Ruhan johtamassa kuntakokouksessa ilman isompia juhlallisuuksia.

Vuonna 1866 annetun kansakouluasetuksen jälkeen myös maaseudulle perustettiin kouluja: Niemisvedelle 1868 ja kunnallinen koulu kirkonkylään 1883. Myllymäki sai oman koulun vasta 1892.

Ähtäriläisillä oli ollut piirilääkäri Turussa jo vuodesta 1754, mutta pitkän matkan takia sairaanhoito jäi käytännössä kotikonstien ja kansanparantajien varaan. Vuoden 1819 jälkeen lääkärin pääsi ensin Saarijärvellä, sitten Kuortaneella ja lopulta Alavudella. Ensimmäinen oma kunnanlääkäri palkattiin vuonna 1912.

Asukasluvun kehitys itsehallinnon aikana

Ähtärin asukasluvun kehitys

Vuosi	Asukasluku
1720	n. 240
1750	n. 370
1810	748
1850	2 112
1865	2 981
1870	2 917
1880	3 874
1890	4 956
1900	5 991
1910	7 108
1920	7 728
1930	7 745
1940	7 285
1950	8 507
1960	8 412
1970	7 601
1980	7 528
1990	7 400
2000	7 300
2005	6 885

Ähtärin asukasluku kasvoi 1800-luvun aikana lähes nelinkertaiseksi, itsehallinnon alun 748 hengestä lähelle 3 000:ta. Kasvu johtui suuresta syntyvyydestä, joka ylitti selvästi kuolleisuuden tautiepidemioista huolimatta. 1880-luvun alkuun asti Ähtäristä muutti pois enemmän ihmisiä kuin Ähtäriin, mutta elinkeinorakenteen monipuolistuessa ja varsinkin rautatien rakentamisen jälkeen Ähtäriin muutti enemmän kuin sieltä pois. Noihin aikoihin kaski- ja tervatalous päättyivät, mutta metsätalous toi maaseudulle rahaa ja työpaikkoja.

Vuodet 1870–1930 olivat Pohjanmaalla ”suuren amerikansiirtolaisuuden aikaa”, kun suomalaisia kutsuttiin täyttämään Pohjois-Amerikan työvoimapulaa. Lähtijöistä enemmistö oli nuoria, naimattomia miehiä. Vuoteen 1910 mennessä Ähtäristä lähti 1 020 siirtolaista Amerikkaan, eniten heistä 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Teollistuminen

Ähtärin rautatieaseman asemarakennus.

Rautatie kiinnosti ihmisiä kaikkialla, niin myös Ähtärissä. 1872 näytti siltä, että poikittaisrata tulee Ähtäriin, mutta pitkittäisradat tultaisiin vetämään Ilmajoelle, jonne tulisi risteysasema. Liikenneyhteyksien tärkeys ymmärrettiin jo tuolloin: asian vauhdittamiseksi talolliset luovuttivat ilmaiseksi maata rautatien rakentamiseen kuntakokouksen päätöksellä. Haapamäki–Seinäjoki-radan linjaukset tehtiin vuosina 1877–1878 ja työt aloitettiin vuonna 1879. Enimmillään ratatöissä oli yli tuhat miestä. Ensimmäinen juna kulki radan päästä päähän 27. lokakuuta 1882. Keskinopeus oli 27 km/h. Vuosisadan vaihteen jälkeen kiskot vaihdettiin järeämmiksi, ja 1911 keskinopeus oli jo 50 km/h.

Tärkein asema oli Myllymäki. Siellä työskenteli 20 rautatieläistä, mutta kulkuyhteydet houkuttivat kylään kymmenittäin kauppa- ja palveluyrittäjiä, myös teollisuutta. Vuonna 1883 saatiin toinen asema, Etseri (nyk. Inha). Ähtärin nykyisen keskustaajaman kohdalle perustettiin vaihde 1886, Albergin vekseli. Siitä tuli varsinainen rautatieasema, Ostola 1896.

Ähtärin kunnalle leimallinen piirre on ollut verrattain vahva teollistuminen. Ähtärillä on ruukkipitäjän maine. Alueen ensimmäisiä teollisia yrittäjiä olivat Erik Roschier ja Peter Malm, jotka perustivat vesisahan Inhajoen Vääräkoskeen. Saha sai oikeudet 23. marraskuuta 1833. Alueelle rakennettiin saha, mylly ja paja. Syntyi yhdyskunta, jossa asui vuonna 1835 jo 41 ihmistä.

Inhan rautaruukki perustettiin alueelle hieman myöhemmin, vasta vuonna 1841. Toimintaan tyytymätön Roschier myi liiketoimintaoikeutensa Gustav Wasastjernalle 1842. Ruukissa käytettiin paikkakunnan omaa järvimalmia, minkä vuoksi tuotettu rautakin oli heikkolaatuista. Omistajat vaihtuvat monta kertaa, ja välillä harkkohytti- ja kankirautapaja seisahtui kokonaan 1776–1881. Rautatien tullessa 1883 ruukki työllisti vain yhdeksän henkeä.

Ruukin todellinen kehittäjä oli patruuna August Nilsson Keirkner (1856–1917). Hän alkoi tuoda rautamalmia Ruotsista ja romurautaa Suomesta. Perustettiin pultti- ja niittinaulatehdas. Vesisahan tilalle rakennettiin höyryvoimasaha. Yhdyskunta kasvoi. Oma koulu rakennettiin 1889, ja uusgoottilainen patruunan linna, Pytinki, 1898–1899. Ruukki siirtyi Fiskars Oy:n omistukseen vuonna 1918.

Muu teollisuus kasvoi ruukin rinnalla. Rautatie oli ratkaiseva tekijä monen teollisuusyrityksen perustamisessa. Johan Johansson ja Kustaa Emil Lönnqvist perustivat Ostolan höyrysahan 1898. Se toimitti puuta Englantiin. Ähtärissä toimi myös kaksi paperitehdasta: Ryötön paperitehdas (J. A. Johansson 1896) ja Vääräkosken kartonkitehdas (G. A. Lönnqvist 1900).

Kunnan todellinen teollisuus- ja etenkin kauppakeskittymä oli kuitenkin Myllymäki. Siellä sijaitsivat kaksi terva- ja tärpättitehdasta (Hagertin ja Myllymäen), sähköosakeyhtiö (1912) sekä toistakymmentä erikois- ja vähittäistavarakauppaa, muun muassa suuri leipomo ja kaksi suutarinliikettä. Tukkumyyntiä harjoitti useampikin liike (Finnilä, Wiri, Lassila & Tikanoja, myöh. myös Osuuskauppa). Myllymäellä oli myös katuvalot ja valaistu luistinrata.

Ähtärin matkailun ensimmäinen aalto koettiin vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Ähtäri oli yksi niistä kunnista, joihin Suomen taiteen nationalismin kultakauden edustajat suuntasivat hakemaan innoitusta ja lomailemaan. Taiteilijat majoittuivat maatiloille, enimmäkseen Peränteelle, mutta osin myös Niemisvedelle ja Ähtärinrannalle. Järnefeltit viettivät kesiään Suihkossa ja Sibelius Jaakkolassa. Jaakkolassa myös Eugen Schauman harjoitteli pistooliammuntaa ladon seinään. Peränteen Sarkola jäi Hugo Simbergin kuolinpaikaksi. Oppineita vieraita oli myös Ähtärinrannan Ohraniemessä, Männikössä ja Niemisveden Kauppalassa. Wilho Sjöström tallensi ähtäriläismaisemia erityisesti Inhassa. Siellä eli myös merkittävä taiteenkerääjä, ruukin patruuna Keirkner.

Sortokaudet ja sisällissota

Vuonna 1918 Ähtärissä teloitettujen miesten muistokivi Inhassa: ”Toverit, tähän päättyi matkanne v. 1918.”

Suomen itsehallinnon ajan kehitys katkesi vuosisadan vaihteen sortokausiin. Ensimmäinen sortokausi kutsuntalakkoineen näkyi myös Ähtärissä. Toinen sortokausi jätti maisemassakin näkyviä jälkiä: vallitustyöt, joita tehtiin 1916–1917. Ne rakennettiin Pietarin puolustuksen tueksi. Tehtiin kolme kehänmuotoista linnoitusketjua, joista yksi kulkee Ähtärin kohdalla.

Linnoitushanke oli koko maailmanmittakaavassakin huomattava. Pelkästään Ähtärissä se työllisti satoja rakentajia. Esimiehinä oli upseereita, kaivajina sotilaita mutta myös siviilityömiehiä. Aluksi kaivettiin juoksuhaudat tärkeimpien kulkuväylien läheisyyteen, myöhemmin kaivauksia täydennettiin varsinaisella linnoittautumisella. Jäljet ovat edelleen nähtävissä monin puolin pitäjää, esimerkiksi pururadalla Törönmäessä ja yläaste-lukion vieressä Kampinmäessä. Samanlaisia kaivauksia on muun muassa Peränteellä, Vääräkoskella, Inhassa, Mekkokalliolla ja Rämälässä. Vallituksia ei koskaan käytetty sotatoimissa. Vuoden 1917 vallankumoukset Venäjällä lopettivat linnoitushankkeen. Sortokausi päättyi ja Suomi itsenäistyi Venäjästä joulukuussa 1917.

Itsenäistymisajan räjähdysherkkä tilanne tuntui myös Ähtärissä. Pitäjän teollinen perinne oli vahva. Inha, Myllymäki ja Ostola olivat työväen kyliä. Myllymäeltä oli lähtöisin määrätietoisena tunnettu sosialistijohtaja Edvard Valpas-Hänninen, SDP:n puheenjohtaja ja sanomalehtimies. Hän omisti isänsä asuttaman kiinteistön Myllymäellä. SDP:llä oli myös oma ähtäriläinen kansanedustaja, leipuri Emanuel Pohjaväre. Inhassa oli Me vaadimme -ohjelman mukaisesti omalla lakolla jo siirrytty kahdeksantuntiseen työpäivään. Yleislakko 13. marraskuuta pyrki samaan koko maassa.

Tärkeä ähtäriläinen erityispiirre on kuitenkin se, etteivät työväenliikkeen ilmeisestä valveutuneisuudesta huolimatta paikalliset työväenyhdistykset sittenkään yhtyneet kapinallisiin, kun nämä pääsivät valtaan puolueessa. Tässä saattoi olla juuri Valpas-Hännisen vaikutusta – hänen oma toimintansahan suuntautui vallankumousta vastaan.

Tuomarniemen metsänvartijakoululla pidettiin suojeluskunnan perustava kokous 17. syyskuuta 1917. Suojeluskunta perustettiin myös Myllymäelle. Ähtärin tapahtumien kannalta keskeisessä roolissa oli kuitenkin Ähtärin Suojeluskunnan sihteeri, tuomarniemeläinen Arvid Borg. Kun pohjalaiset aloittivat ulkomaalaisiksi muuttuneiden venäläisten aseistariisumisen 28. tammikuuta 1918 Ähtärin valkoiset pitivät vihollisinaan linnoitustöissä vielä olleita 40 venäläistä. Ähtärissä punaiset eivät ottaneet haltuunsa rautateitä. Inhan ruukille oli kyllä muodostettu tehtaalaisten suojelukaarti 4. marraskuuta 1917, mutta se pysyi toimettomana. Suojeluskunta sai rautateitse välineet venäläisten karkottamiseen ja karkotti myös joukon kiihkeimpiä ähtäriläisiä 30. tammikuuta 1918.

Sodan alkuvaiheessa huomio kohdistui Haapamäen rataosuuteen. Vaikka Haapamäki on lähellä, Ähtärissä ei käyty varsinaisia sotatoimia. Rauhallisuus ilmenee muun muassa siitä, että Ähtärissä kutsuntoihin osallistui Jyväskylän sotilaspiirissä korkeat 6/7 asevelvollisista (vrt. esim. Jyväskylässä ½). Toisin sanoen punakaarti osallistui kutsuntoihin yhdessä suojeluskunnan kanssa. Poissa olevistakin 75 oli jo rintamalla. Kapinallisia ei Ähtärissä ollut. Sittenkin jännitys kuumeni terroriteoiksi.

Vaasan läänissä teloitetuista 67 punaisesta ähtäriläisiä oli peräti 32. Näistä yhdeksän ammuttiin yhdellä kertaa Juurikkakankaan verilöylyssä. Juurikkakankaalla teloitettiin kaikkiaan 12 punaista. Koko Jyväskylän sotilaspiirissä teloitettuja oli enemmän vain Keuruulla, joka olikin varsinaista sotatoimialuetta. Vuoden 1918 tapahtumat näyttävät olleen ähtäriläisten oma välienselvittely. Vain kaksi ähtäriläistä teloitettiin Vaasan läänin ulkopuolella. Punaista terroria ei Ähtärissä ollut. Terrorin uhreina kaatuivat Heinolassa Ähtärin rovastin kaksi poikaa Karl ja Martti von Pfaler. Tämä kuumensi tunteita Ähtärissä, vaikka paikallisilla työväenyhdistyksillä oli tapahtumaan tuskin minkäänlaista osaa.

Itsenäisyyden alun kunnanhallinto

Suomen itsenäistyttyä lainlaatijat valmistelivat keskeisiä, perustavanlaatuisia lakeja vuosittain: torpparilaki, työaikalaki, verolaki, uusi asevelvollisuuslaki, alkoholin kieltävä laki. Kunnallisia edistysaskeleitakin otettiin: kunnansairaala perustettiin maailmanhistorian suurimman sikainfluenssaepidemian pelästyttämänä 1919, pitäjä sähköistettiin ja kansakouluverkko rakennettiin valmiiksi (17 koulupiiriä). Elävien kylien Ähtäri oli aidoimmillaan.

Kuntakokous korvattiin vuonna 1917 pakollisella, vaaleilla valittavalla kunnanvaltuustolla. Valmistelevana ja täytäntöön panevana elimenä oli kunnallislautakunta (myöh. kunnanhallitus). 1918 joulukuussa pidettiin ensimmäiset vaalit. Ähtärille tyypillinen, mutta Etelä-Pohjanmaalla hyvinkin poikkeuksellinen porvarillinen vaaliliitto voitti ja piti hallussaan valtuuston puheenjohtajan paikkaa aina vuoteen 1964. Ruukkipitäjän perinne näkyi SDP:n hyvänä vaalimenestyksenä. Se oli suurin puolue yhtäjaksoisesti toisen maailmansodan alkuun, ja vahvistui taas jälleenrakennuksen aikana.

Vuonna 1921 Ähtärin kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Niini Hyrkki, ensimmäisenä kunnanvaltuuston naispuolisena puheenjohtajana Suomessa. Kaikki Hyrkin seuraajat olivat 2000-luvun vaihteeseen asti miehiä.

Ähtäriläiset sota-aikana

Syksyllä 1939 Suomessa varauduttiin mahdolliseen sotaan ylimääräisin kertausharjoituksin lokakuun alussa. Sotatila Neuvostoliiton kanssa julistettiin 30. marraskuuta.

Talvisodan joukko-osastot muodostettiin paikkakunnittain. Varsinaiseksi ähtäriläisosastoksi voi tämän mukaisesti nimetä II pataljoonan esikuntakomppanian Jalkaväkirykmentti 30:ssä (EK/II/JR30; myöh. EK/II/JR21) sekä kaksi konekiväärikomppaniaa samasta rykmentistä (2.KKK/II/JR30 ja 3.KKK/III/JR30). Joukko-osastot osallistuivat taisteluihin Karjalankannaksella, ennen muuta Taipaleenjoella. Siellä myös kaatui 70 sodan 103:sta ähtäriläisuhrista.

Jatkosodassa joukko-osastoja ei enää muodostettu kuntakohtaisesti. Muun muassa soinilaisten ns. Jylhän komppanian surkea kohtalo^selvennä sai aikaan sen, että saman seudun miehet pyrittiin jakamaan rykmentin sisällä eri pataljooniin. Ähtäriläiset sijoittuivat jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 16:een (JR 16), erityisesti III pataljoonaan, tykkipattereihin ja kranaatinheitinkomppanioihin. Uudelleensiirtojen jälkeen suuri osa JR 16:n ähtäriläisistä soti Jalkaväkirykmentti 58:ssa (JR 58), mutta myös monissa muissa osastoissa. Osa nuorimmista ikäluokista osallistui myös Lapin sotaan. Jatkosodassa kirjattiin 175 ähtäriläisuhria. Kannas oli tälläkin kertaa ähtäriläisille tuhoisin rintamalohko.

Sotatalous tuntui myös kotirintamalla. Elettiin säännöstelytaloudessa, ja työvoimasta oli kova pula. Sotavankeja sijoitettiin työvelvollisiksi maataloihin. Kriisiaika toi armeijan tehtäviä kaikille. Ilmavalvontaa tarvittiin paitsi siviilikohteiden myös kunnan alueella toimineen sotatarviketeollisuuden turvaksi (ampumatarvikevarikko, Fiskars, Ryöttö).

Sodan päättyessä Ähtärissä oleskeli tilapäisesti 2 000 evakkoa, mutta keväällä 1946 enää 949. Eniten oli vuoksenrantalaisia (805), joiden sijoitusalueeksi Ähtäri oli sodan aikana nimetty. Uudistiloja luotaessa sijoitusalueita vielä muutettiin, ja niinpä vuoden 1950 väestönlaskennassa 5,6 prosenttia ähtäriläisistä oli siirtoväkeä, tässä vaiheessa jo suurimpina ryhminä olivat jaakkimalaiset ja lumivaaralaiset, joiden sijoitusalueeksi Ähtäri nimettiin.

Palvelurakenteen monipuolistuminen

Ähtärin Shell (entinen)

Koko itsenäisyyden ajan Ähtärissä on rakennettu voimakkaasti uusia palveluja, mutta erityisen vahva palvelurakenteen muutos vavisutti Ähtäriä sotien ja jälleenrakentamisen aikana. Näistä ensimmäinen oli Ampumatarvikevarikko 8:n perustaminen Inhaan. Toiminta aloitettiin jo talvisodan aikana. Sotien jälkeen varikkojärjestelmää muutettiin rauhanolojen tarpeita vastaavaksi, ja Inhan asevarikosta tuli keskusvarikko (sittemmin Asevarikko 7, Ähtärin Asevarikko ja edelleen Ähtärin Varikko). Nopea palaaminen rauhan ajan vahvuuteen aiheutti varikolla kiireitä. Enimmillään varikkoa rakentamassa, materiaalia luetteloimassa ja varastoimassa uurasti yli 400 henkilöä, mutta varikon normaalivahvuuskin on ollut 75–150 työntekijää.

Toinen sodanaikainen rupeama oli vanhainkodin rakentaminen välirauhan aikana Kaijanniemeen Ouluveden rannalle. Heti sodan päätyttyä alettiin suunnitella myös oman oppikoulun rakentamista. Yksityinen kannatusyhdistys perustettiin helmikuussa 1945, ja jo samana syksynä aloitettiin opinnot kahdella luokka-asteella. Oma koulurakennus valmistui 1950.

Seuraavana vuonna otettiin käyttöön uusi kunnantalo, ja voimakas rakenteiden kehittäminen jatkui 1960-luvulla: vuonna 1962 aloitti toimintansa Ähtärin ammattikoulu, ja kun ammattikoulun uudisrakennus valmistui (1965), aloitettiin jo seuraavan suuren hankkeen, Ähtärin aluesairaalan, perustusten louhinta. Molemmissa hankkeissa kunnanjohtaja Väinö Jaakolan rauhallisen sitkeä työskentely koitui Ähtärin eduksi. Ammattikoululle ja aluesairaalalle olisi lähikunnissa ollut muitakin ottajia.

Jaakolan varsinainen kuningasajatus oli kuitenkin Ähtärin matkailun ideointi 1960-luvun lopussa. Tavoitteena oli pysäyttää väkiluvun lasku ja luoda Ähtäriin uusia työpaikkoja. Ensimmäisessä vaiheessa kuntaan haluttiin ravintola, sitten leirintäalue ja lopuksi hirvitarha – ajatus, joka laajeni sittemmin kokonaiseksi eläinpuistoksi ja lopulta matkailualueeksi. Ähtärin eläinpuisto aloitti toimintansa 17. kesäkuuta 1973. Matkailutoimi on laajentunut Hotelli Mesikämmenen, Mini-Suomen (Santerin seikkailumaa) ja monien yksityisten matkailualanyrittäjien ansiosta niin, että ympärivuotisia työpaikkoja on syntynyt Ähtäriin lähes 200 (vuonna 1999).

Samaan aikaan kunnassa tapahtui myös toisen aallon teollistuminen: 1900-luvun lopun suurimmat teolliset työnantajat loivat uusia työpaikkoja juuri 1970-luvulla – samaan aikaan, kun hyvinvointisektori laajeni sairaalan, terveyskeskuksen, peruskoulun ja Ähtärissä myös matkailun alueilla.

Kunnalliselämä sotien jälkeen

SDP:n hyvä menestys jatkui kunnallispolitiikassa 1950-luvulle. Ei-sosialistisilla puolueilla on kuitenkin ollut enemmistö Ähtärin kunnanvaltuustossa kahta katkosta lukuun ottamatta. Vuonna 1945 SKDL nousi Paasikiven puheen saattelemana kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, ja Ähtäri oli vuoteen 1948 vasemmistoenemmistöinen. Toisen kerran niukka sosialistienemmistö tuli vuoden 1964 vaaleissa yhdeksi kaudeksi.

Kunnanjohtaja valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1961. Valituksi tuli Väinö Jaakola, joka viihtyi tehtävässä eläkkeelle saakka. 1983 Jaakolan seuraajaksi valittiin Hannu Marttala ja 1992 Lea Tolonen.

1960-luvun puoliväliä lukuun ottamatta puoluekentän virta on vienyt vasemmalta oikealle koko sotien jälkeisen ajan. Syynä on edellä kuvattu elinkeinorakenteen muutos. Vuodesta 1951 suurin yksittäinen puolue on ollut Maalaisliitto, nykyinen Keskustapuolue. Muutkin porvaripuolueet, kuten Kokoomus, ovat lisänneet kannatustaan 1970-luvulta alkaen, missä näkyy elinkeinoelämän monipuolistuminen ja palvelualojen vahvistuminen. Etelä-Pohjanmaasta poikkeava puoluekentän voimakas heterogeenisyys on jatkuvasti ollut Ähtärille tyypillistä. Yhdellä poliittisella ryhmällä ei koskaan ole ollut enemmistöä kunnallispolitiikassa. Pienetkin poliittiset liikkeet ovat menestyneet Ähtärissä:IKL, liberaaliset Edistyspuolue ja LKP, SMP, TPSL, Kristilliset, Vihreä liike sekä 2000-luvun uusi puolue Perussuomalaiset, kaikki ovat melko nopeasti vuorollaan saaneet edustajansa kunnanvaltuustoon.

1960-luvun alussa Ähtärille ennustettiin synkkää tulevaisuutta. Vuosituhannen vaihteessa muuttotappiokunnassa asuisi 6 000–6 500 asukasta. Ennuste ei ollut niin virheellinen, kuin miltä se kuulostaa. Ilman sairaalan, ammattikoulun ja matkailuyhtiön antamaa kasvusysäystä tappion profetia olisi toteutunut. Ähtäristä tuli kaupunki 1986. Vuosituhannen vaihteessa Ähtärissä asui 7 300 asukasta – se oli tuhat asukasta vähemmän kuin vuonna 1960, mutta jokseenkin yhtä paljon kuin 1980.

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ähtärin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			7 548
1985			7 826
1990			7 814
1995			7 598
2000			7 215
2005			6 885
2010			6 482
2015			6 068
2020			5 608
Lähde: Tilastokeskus.

Kieli ja etnisyys

Ähtärin väestöstä oli vuonna 2023 suomenkielisiä 97,1 prosenttia, ruotsinkielisiä 0,1 prosenttia ja vieraskielisiä 2,8 prosenttia. Ähtärissä asui vuoden 2023 lopussa 124 ulkomaan kansalaista, mikä on 2,3 prosenttia kunnan väestöstä. Suurin yksittäinen ulkomaalainen väestöryhmä on ukrainalaiset, joita asuu Ähtärissä 59 henkeä.

Uskonto

Ähtärin helluntaiseurakunta huhtikuussa 2017.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ähtärissä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Ähtärin seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ähtärin alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.

Ähtärissä toimii myös helluntaiseurakunta ja Jehovan todistajat. Ähtärin ja sen ympäristön rauhanyhdistys halusi 1980-luvun lopulla rakentaa rukoushuoneensa Ähtäriin, mutta kyllästyneenä kunnan hitaaseen päätöksentekoon, jonka he ehkä tulkitsivat suvaitsemattomuudeksi, rakensivat rukoushuoneen Töysän kunnan puolelle.

Lestadiolaisesta liikkeestä erotettu ähtäriläinen saarnaaja Toivo Korpela vaikutti Pohjois-Ruotsissa nimeään kantavan herätysliikkeen syntymiseen. Enimmäkseen seuraajiensa johtaman korpelalaisen liikkeen kuuluisien sensaatiomaisten ylilyöntien aikaan Korpela itse oli Ähtärissä. Niitä on käsitellyt dokumentaaris-fiktiivisesti kirjailija Bengt Pohjanen. Sellaisiakin lehtikirjoituksia on, joissa korpelaisuuden tutkijat lähestyvät Ähtäriä kuin pyhää maata.

Talous

Ähtärin työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (10.7%)

  Jalostus (28.0%)

  Palvelusektori (59.8%)

  Muut sektorit (1.5%)

Talousalueena Ähtäri kuuluu Kuusiokuntien seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 33 036 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 61. suurin ja maan yhdeksänneksi pienin.

Ähtärissä oli vuonna 2022 yhteensä 2 005 työpaikkaa ja kaupungissa asui 1 966 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 74,9 prosenttia. Ähtärin työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 59,8 prosenttia, jalostuksen 28,0 prosenttia ja alkutuotannon 10,7 prosenttia.

Ähtärin työpaikkaomavaraisuus on 102,0 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 74,9 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,0 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Ähtärissä on 175,0 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Julkistalous

Vuosien 2015 ja 2016 konsernitilinpäätösten perusteella Ähtäri täyttää uuden kuntalain mukaiset kriisikuntakriteerit. Helmikuussa 2017 kriisikuntamenettelyn mukainen arviointiryhmä kuitenkin arvioi Ähtärin voivan jatkaa itsenäisenä kuntana, ja Ähtärin kriisikunta-asema poistui.

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat lujitemuoviovia valmistava Muovilami Oy, säiliöitä teollisuudelle tuottava Tankki Oy ja asfaltoitujen pintojen korjauksia ja paikkauksia tekevä Katutekno Oy.

Merkittävimmät työnantajat Ähtärissä vuonna 2016 (2015/2012)

Työnantaja	Toimiala	Työntekijöiden lukumäärä
Ähtärin kaupunki	julkiset palvelut	220 (320/320)
Inhan Tehtaat Oy Ab	veneiden valmistus	80 (135/190)
Kuusiolinna Terveys Oy (Ähtärin terveyskeskus)	terveydenhuoltopalvelut	194 (114/140)
Ähtärin varikko (osa Puolustusvoimien Logistiikkalaitosta)	puolustusvoimat	99 (99/130)
Tankki Oy	metallisäiliöiden valmistus	70 (70/70)
Sedu Koulutie	ammatillinen koulutus	50 (50/50)
Terhitec Oy, Silver-veneet	veneiden valmistus	45 (45/52)
Remu Oy	ympäristöteknologia	40 (40/41)
Muovilami Oy	muovituotteiden valmistus	39 (39/39)
Tuomarniemen metsäoppilaitos	ammatillinen koulutus	?? (50)
Seinäjoen keskussairaalan Ähtärin sairaala	terveydenhuoltopalvelut	0 (100/100)

Koulutus

Ähtärin ensimmäinen koulu oli vuonna 1868 kokeeksi rakennettu yksityinen Niemisveden koulu. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kouluja rakennettiin vuonna 1898 säädetyn piirijakoasetuksen ja vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuslain takia useita.

Ähtärin kyläkoulut
Nimi	Perustettu	Lakkautettu
Niemisvesi	1868	1960
Kirkonkylä	1879
Myllymäki	1892
Peränne	1895	2012
Ähtärinranta	1896	2006
Ruha	1903	1978
Inhan tehdas	1917	2016
Rämälä	1919	1967
Katajamäki	1920	1970
Korsumäki	1921	1965
Vääräkoski	1921	1978
Sipilä	1922	1966
Alastaipale	1926	2004
Huikuri	1926	1992
Mäkisalo	1927	1965
Vuorimäki	1936	1965
Tuhkio	1937	1968
Inhan asema	1945	2007

Lakkautettu
Palanut
Toiminnassa

Ähtärissä on yksi yläkoulu, joka sijaitsee keskustassa Pirkanlinnan vieressä. Yläkoulun ja lukion rehtorina toimii Anne Luodeslampi. Ähtärin lukio sijaitsee väistötiloissa Ähtärin sairaalan vanhoissa leikkaussalitiloissa. Se on pärjännyt hyvin STT:n lähtötason huomioivissa lukiovertailuissa.

Sedu Aikuiskoulutuksella on Ähtärissä kaksi kampusta:

• SEDU Koulutie:

1. Tekniikan ja liikenteen ala: ajoneuvoasentaja, koneistaja, levyseppähitsaaja, sähköasentaja, puuseppä ja talonrakentaja
2. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala: kodinhuoltaja, kokki ja matkailupalvelujen tuottaja
3. Sosiaali- ja terveysala: lähihoitaja
4. Valmentava koulutus: VALMA

• SEDU Tuomarniemi (metsäoppilaitos):

1. Luonnonvara- ja ympäristöala: metsuri- metsäpalvelujen tuottaja, metsäenergian tuottaja ja metsäkoneenkuljettaja

Kulttuuri

Pirkanpohjan taidekeskus

Ähtärin kulttuurikeskus Pirkanlinnassa on kirjasto ja lehtilukusali, elokuvanäytöksiä, auditorio, muita kokous- ja opetustiloja sekä näyttelytiloja aulassa.

Pirkanpohjan taidekeskus on Ähtärissä toimiva taidemuseo, jonka on perustanut kuvanveistäjä Eero Hiironen vuonna 1974.

Nähtävyydet

Ähtärin kirkko

Ähtärin matkailualueella on eläinpuisto, jonka uusimpia vetonauloja ovat vuonna 2018 Kiinasta saadut isopandat. Eläinpuiston yhteydessä on kallioon rakennettu Hotelli Mesikämmen.

Ähtärin nähtävyyksiin kuului aiemmin myös Mini-Suomi, jossa pääsi tutustumaan Suomeen pienoiskoossa, muiden muassa Saabin tehtaisiin, ydinvoimalaan, Muumi-teatteriin, Kuopion toriin ja eduskuntataloon. Mini-Suomi toimi joitakin vuosia uudella nimellä Santerin Seikkailumaa, kunnes se vuonna 2005 lopetettiin ja osa Seikkailumaan laitteista siirrettiin suoraan Ähtärin eläinpuiston yhteyteen. Nykyisin alue kuuluu Ähtäri Golfin kenttäalueeseen.

Vuonna 1987 eläinpuiston, Mini-Suomen ja junapysäkin lähelle avattiin Villin lännen kylä – satametrinen kadunpätkä, jota ympäröi lavastettu taajama, jossa oli ravintola, huvilaitteita, hevosia ja matkamuistomyyntiä. 4–5 kertaa päivässä järjestettiin yleisönäytöksenä pankkiryöstö lännenelokuvien tyyliin. Kylää oli tarkoitus laajentaa toisella kadulla, mutta laman tultua suunnitelmat pantiin jäihin ja kylä suljettiin vuonna 1991. Nykyään kylän jäänteet ovat autiot ja kasvillisuuden peittämät.

Ähtärin kirkko on 1935–1937 rakennettu arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema tiilinen, rapattu pitkäkirkko. Se rakennettiin 1935 salaman sytyttämässä tulipalossa tuhoutuneen 1846 valmistuneen puukirkon tilalle Hankolankankaalle.

Retkeily

Vaihtelevat maasto, erämaamaisemat ja pohjoisosan luonnontilaisena säilyneet vesistöt ovat luoneet erinomaiset edellytykset retkeilylle. Ähtärin alueella onkin kolme opastettua vaellusreittiä. Yksittäisiä luonnonnähtävyyksiä ovat muun muassa luonnonhoitometsä Iso-Arpaisen rannalla koillisrajalla, Sappion järvet Suomenselän vedenjakajalla ja Tuomarniemen aarnialue.

Ruoka

Ähtärin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla halakoperunat, sian ja mullin etuselästä ja perunoista keitetty muhennos.

Ähtäriläisissä pidoissa ennen vanhaan tarjoiltiin ensin pullakahvit nisuransseineen ja pikkuleipineen. Vasta sitten aloitettiin juhlapäivällinen, johon saattoi sisältyä leipiä ja limppuja, voita ja juustoa, kaljaa ja piimää, suolakalaa kuten lahnaa, sallattia, alatoopia, sylttyä, palvilihaa, kuivia lihoja, halkoperunat sekä perunalaatikko ja muita laatikoita. Jälkiruokana oli ohraryynipuuroa rusina- tai sekahedelmäsopan kera tai luumukreemiä kermavaahdolla.

Liikenne

Ähtärin rautatieasema

Ähtärin kautta kulkevat Jyväskylästä Vaasaan johtava valtatie 18 sekä Virroilta Pietarsaareen johtava kantatie 68. Matka-aika Helsingin ja Ähtärin välillä kestää junalla nopeimmillaan neljä tuntia sekä linja-auton suoralla pikavuorolla neljä tuntia ja 25 minuuttia. Ähtäristä on vaihdottomia junayhteyksiä Jyväskylään, Seinäjoelle ja Tampereelle.

Lähimmät lentoasemat sijaitsevat Ähtäristä noin 75 kilometrin etäisyydellä Ilmajoella, noin 115 kilometrin päässä Jyväskylässä ja noin 145 kilometrin etäisyydellä Pirkkalassa.

Tietoliikenneyhteydet

Ähtärissä toimii Kuusiokuntien yhteinen avoin langaton lähiverkko freedom. Ähtäri myös kuuluu verkko-osuuskunta Kuuskaistan, Kuusiokunnissa toimivan kaupallisen valokaapeliverkon toiminta-alueeseen.

Ähtärissä on useita yleisradiolähettimiä:

Radioasema	taajuus	teho	sijainti	yleisradiolupa	yhtiö	voimassaolo
City Pohjanmaa	89,1	1 000 W	24E0739 62N2617	BC1181904	Kevyt Kanava Oy	31.12.2019
Iskelmä Pohjanmaa	97,8	1 000 W	24E0739 62N2617	BC1181904	Kevyt Kanava Oy	31.12.2019
KISS	106,9	3 000 W	24E0739 62N2617	BC1158127	Bauer Media Oy	31.12.2019
Loop	93,3	1 000 W	24E0739 62N2617	BC1162168	Sanoma Media Finland Oy	31.12.2019
Mesikämmen Jääsprint	107,5	20 W	24E0739 62N2617	BC1218351	T:mi Tarkan Torvi	29.01.2017
NRJ	98,4	500 W	24E0739 62N2617	BC1161702	NRJ Finland Oy Ab	31.12.2019
Radio Aalto	105,5	300 W	24E0739 62N2617	BC1162168	Sanoma Media Finland Oy	31.12.2019
Yle Radio Suomi	96,6	3 000 W	24E0739 62N2617	BC1113563	Yleisradio Oy	31.12.2021
Radio Suomipop	104,9	1 000 W	24E0739 62N2617	BC1162168	Sanoma Media Finland Oy	31.12.2019
Yle Puhe	102,9	3 000 W	24E0739 62N2617	BC1113563	Yleisradio Oy	31.12.2021
Yle Radio 1	91,9	3 000 W	24E0739 62N2617	BC1113563	Yleisradio Oy	31.12.2021
YleX	94,6	3 000 W	24E0739 62N2617	BC1113563	Yleisradio Oy	31.12.2021

Hallinto ja politiikka

Hallinto

Ähtärin kaupunginjohtaja vuodesta 2024 on Perttu Sonninen.

Kaupunginvaltuustossa on 27 paikkaa, joista yksitoista on keskustan hallussa kaudella 2021–2025.

Tammikuussa 2017 kaupunginvaltuusto takasi Ähtärin eläinpuiston pandatalon rakentamista varten ottaman 8,2 miljoonan euron lainan. Kaupungin asukas vei kiistan hallinto-oikeuteen, sillä kuntalain mukaan kunta ei saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kaupunki hävisi jutun korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Politiikka

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa. (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)

Vuosi	KESK		KOK		SDP		PS		KD		VAS		VIHR
	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%
2017	1 193	41,8	512	18,0	686	24,1	60	2,1	245	8,6	112	3,9	43	1,5
2021	934	40,2	435	18,7	411	17,7	318	13,7	110	4,7	98	4,2	16	0,7

Merkittäviä henkilöitä

• Asarias Autio (1874–1920), metsä- ja kaivostyömies
• Asser Autio (1897–1981), veturinkuljettaja
• Anton Collin (1891–1973), talvi- ja kesäolympiaurheilija (hiihto, pyöräily) vuonna 1924, ”Holmenkollenin kukistaja”: ensimmäinen ei-norjalainen Oslon hiihtokilpailun voittaja vuonna 1922
• Paavo E. S. Elo (1911–1963), opettaja, kirjallisuudentutkija
• Eero Hautojärvi (1908–1991), satamatyömies, SKP-aktiivi
• Eero Hiironen (1938–2018), kuvanveistäjä, taiteilija
• Aki Hintsa (1958–2016), julkimolääkäri
• Kari Hirvonen (s. 1982), tangokuningas (vuoden 2003 Seinäjoen tangomarkkinat)
• Heikki Isomäki (1935–2012), lääkäri
• Toivo Korpela (1900–1963), vanhoillislestadiolainen lahkojohtaja
• Niko Korsumäki, snowcrossin MM-pronssimitalisti, moottorikelkka-enduron euroopanmestari ja enduron, sprintin ja snowcrossin moninkertainen suomenmestari
• Esa Latva-Äijö (s. 1965), näyttelijä
• Veikko Mattila (1912–1983), kansanedustaja 1964–1970, Ähtärin kirkkoherra 1954–1974
• Harri Ohra-aho (s. 1959), neuvotteleva virkamies (Puolustusministeriö), kenraalimajuri evp.
• Heikki Pakari (s. 1939), yritysjohtaja ja yrittäjä, kauppaneuvos
• Matti Pekkanen (1925–2004), valtakunnansovittelija, Suomen metsäteollisuuden keskusliiton toimitusjohtaja
• Pellervo Petäys (1928–2017), lääkäri
• Emanuel Pohjaväre (1875–1949), kansanedustaja
• Pekka Rokala (s. 1964), laulaja-lauluntekijä
• Mikko Savola (s. 1981), kansanedustaja
• Topi Sorsakoski (1952–2011), muusikko
• Antti Tammilehto (s. 1954), muusikko
• Seppo Tammilehto (s. 1952), muusikko
• Ilona Tomi (s. 1957), kirjailija
• Jouko Vainionpää (1913–1989), yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Edvard Valpas-Hänninen (1873–1937), SDP:n entinen puheenjohtaja

Yhtyeitä

• Noumena, death metal -yhtye

Ystävyyskaupungit

• Audru, Viro
• Lycksele, Ruotsi

Katso myös

• Ähtärinjärven Uutisnuotta
• Vekseli (maininta Albergin vekselistä sekä Ostolan rautatieasemasta)
• Ähtärin lukio
• Luettelo Ähtärin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• Riukulehto, Sulevi: Erämaasta palvelukaupungiksi. Katsaus Ähtärin historiaan. Teoksessa Kotiseutumme Virrat – Ähtäri 2000, 473–478. Botnia Foto, Vaasa 2000.

Kirjallisuutta

• Viertola, Juhani: Ähtärin historia 1865–1918. Ähtärin kaupunki, 1988. ISBN 952-90032-9-3.
• Viertola, Juhani: Ähtärin historia 1918–1980. Ähtärin kaupunki, 1989. ISBN 952-90033-0-7.

Aiheesta muualla

• Ähtärin kotisivut
• Tilastokeskus – Ähtärin avainluvut
• Ähtäri Ylen Elävässä arkistossa