Avoliitto
Avoliitto tarkoittaa juridisesti vahvistamatonta kahden ihmisen avioliittoa muistuttavaa yhteiselämää.[1][2] Avoliitossa seurusteleva pariskunta asuu yhdessä ja on säännöllisessä seksuaalisessa suhteessa keskenään, mutta he eivät ole solmineet virallista avioliittoa.[3]
Laki suhtautuu useimmissa maissa avoliittoon eri tavoin kuin avioliittoon. Joidenkin maiden laissa avioliiton kaltaiseen avoliittoon liitetään tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita myös avioliittoon kuuluu.[3]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avoliitosta on länsimaissa tullut 1900-luvun loppupuolelta alkaen hyväksyttävä vaihtoehto yksin asumiselle ja avioliitolle.[3] Esimerkiksi Yhdysvalloissa avoliittojen määrä on kymmenkertaistunut vuosien 1960–2000 aikana, ja aviopareista 70 prosenttia asuu yhdessä ennen häitä.[4]
Suomessa vuonna 2020 avopariperheitä oli 28 prosenttia kaikista parin muodostavista perheistä. Alle 30–34-vuotiaissa avoliitot ovat yleisempiä kuin avioliitot, sitä vanhemmissa harvinaisempia. Vuosittain kaikista avopareista muuttaa erilleen noin joka kymmenes.[5]
Syyt avoliitolle ja sen suhde muihin suhdemuotoihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avoliittoon siirrytään yksin asumisesta usein hitaasti useiden viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana. Jotkin avoliitossa olevat pariskunnat elävät käytännössä kuin seurusteleva pari. Toiset avoliitossa olevat pariskunnat elävät kuin aviopari, ja avioparina heihin myös suhtaudutaan. Myös monet tällaiset avoparit pitävät oman liittonsa eroa avioliittoon merkityksettömänä.[3]
Avoliittoon ei yleensä mennä yhtä sitoutuneina suhteeseen kuin avioliittoon mentäessä. Avoliittoon suhtaudutaan usein alustavana tai koesuhteena, joka päättyy ajallaan joko eroon tai avioliittoon. Avoliiton lopettaminen koetaan helpompana kuin avioero. Avoerot ovatkin noin 60 prosenttia yleisempiä kuin avioerot, ja takaisin yhteen palaaminen on avoeron jälkeen kolme kertaa harvinaisempaa kuin avioeron jälkeen.[3] Lisäksi avioerot ovat yleisempiä sellaisissa avioliitoissa, joita on edeltänyt avoliitto. Tämän ei arvella välttämättä johtuvan suoraan avoliitosta, vaan esimerkiksi siitä, että avoliittoja solmivat ihmiset ovat erilaisia kuin suoraan naimisiin menevät, tai että ihmiset jatkavat avoliitosta avioliittoon usein liian herkästi, vaikka he eivät sopisikaan toisilleen.[4]
Avoliitoissa pariskunnat ovat selvästi harvemmin uskollisia puolisolleen kuin avioliitoissa, ja uskollisuuden taso avoliitoissa vastaa sen sijaan selvästi enemmän seurustelevien mutta erillään asuvien uskollisuuden tasoa. Jotkut avoliitossa olevat pitävätkin avoliiton seksuaalista vapautta syynä siihen, miksi he eivät solmi avioliittoa kumppaninsa kanssa.[3]
Moni nuori pariskunta pitää avoliittoa lasten kasvatuksen kannalta huonompana kuin avioliittoa. Avoliitoissa syntyy myös selvästi vähemmän lapsia kuin avioliitoissa. Raskaaksi tuleminen toimii monelle avoliitossa elävälle pariskunnalle syynä solmia avioliitto. Siltikin suurin osa avoliitoissa alkaneista raskauksista on ollut suunniteltuja ja alle puolet odottamattomia, ja lasten tekeminen avoliitossa on muuttumassa aiempaa hyväksyttävämmäksi.[3]
Avoliitolla ei yleensä ole avioliiton tavoin takanaan yhteiskunnan normeja, julkisia rituaaleja, lakisääteisiä oikeuksia ja uskonnollisia opetuksia, eikä sillä ole samanlaista suvun, yhteisön, kirkon ja valtion antamaa tukea. Avoliitossa olevien ihmisten äidit eivät yleensä sano olevansa hyvillään lapsensa avoliitosta, vaan he toivoisivat lapsensa menevän mieluummin naimisiin.[3]
Noin puolet yhdysvaltalaisista avoliitossa elävistä sanoi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla aikovansa mennä avopuolisonsa kanssa varmasti naimisiin, ja lisäksi kolmasosa uskoi menevänsä naimisiin. Vain yksi viidestä ei uskonut koskaan menevänsä avopuolisonsa kanssa naimisiin. Joskus avoliitto nähdäänkin välivaiheena kihlauksen aikana ennen häihin liittyviä järjestelyjä. Joskus pariskunta pitää aviosuunnitelmansa omana tietonaan, ja joskus he kertovat niistä avoimesti muillekin. Joskus avoliitto aloitetaan vain tarkoituksena arvioida suhdetta ja parin yhteensopivuutta ennen kihlausta. Joissain kyselytutkimuksissa noin puolet avopareista kertoo tämän olleen heidän avoliittonsa aloittamisen syy. Useimmin avoliitto johtaa avioliittoon niillä avopareilla, jotka ovat kertoneet aviosuunnitelmistaan, ja harvimmin niillä, joilla ei alun perinkään ollut avioitumissuunnitelmaa.[3]
Joillekin avoliitto on vain seurustelun laajentamista, ja siihen mennään käytännön syistä, kuten rahan säästämiseksi tai mukavuussyistä. Tällainen avoliitto alkaa usein hitaasti ja ilman erillistä aloituspäätöstä niin, että pari viettää koko ajan useammin ja useammin öitään yhdessä, vaikka heillä olisikin vielä omat asunnot. Ne seurustelevat parit, jotka eivät ole avoliitossa, kertovat avoliiton välttämisen syyksi muun muassa emotionaaliset riskit, ystäviensä tai vanhempiensa kielteisen asenteen, taloudelliset riskit, moraalisen ongelman, sekä seurustelua suuremmat sitoutumisen ja uskollisuuden vaatimukset.[3]
Avoliitossa elävät ihmiset kertovat avoliiton eduiksi muun muassa avoliiton vähäisen sitovuuden avioliittoon verrattuna, seksuaalisen tyydyttävyyden sinkkuuteen verrattuna, elinkustannusten jakamisen, vähäisemmän uskollisuuden vaatimuksen avioliittoon verrattuna, mahdollisuuden testata yhteensopivuutta ennen avioliittoa sekä suuremman itsenäisyyden avioliittoon verrattuna. Ne, jotka eivät ole suunnitelleet menevänsä avopuolisonsa kanssa naimisiin, kertovat pitävänsä avoliiton suomasta monenlaisesta vapaudesta ja joustavuudesta avioliittoon verrattuna. Avioliitossa nähdään avoliittoon verrattuna laillisia ja yhteiskunnallisia rajoituksia, itsenäisyyden ja vapauden puutetta, ja siihen liitetään epätoivottuja rooli- ja käyttäytymisodotuksia sekä valtion sekaantumista.[3]
Suomen lainsäädännössä, verotuksessa ja sosiaalietuuksissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avoliitossa elävillä ei ole avio-oikeuteen verrattavaa oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen. Suhteen päättyessä kummallakaan ei ole velvollisuutta jakaa omaa tai perittyä omaisuutta entisen kumppanin kanssa. Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011) on säädetty 14.1.2011. Se koskee avopareja, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on (tai on ollut) yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.[6] Avoliiton on täytynyt alkaa vasta sen jälkeen, kun avoliittolaki tuli voimaan vuonna 2011. Avoliitto katsotaan päättyneeksi, kun puolisot muuttavat eri osoitteisiin tai kun toinen puolisoista kuolee.[7]
Omaisuuden erottelussa saa kumpikin avopuoliso lähtökohtaisesti pitää oman omaisuutensa. Yhteisen omaisuuden yhteisomistussuhde on vaadittaessa purettava. Omistukseltaan epäselvien irtainten esineiden kohdalla avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Avopuolisolla on tietyissä olosuhteissa oikeus hyvitykseen, jos hän on auttanut puolisoaan kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Avoliittolain säännöksistä on mahdollista poiketa sopimuksella.[7]
Avoliiton päättyessä toisen kuolemaan tämän leski ei peri puolisoaan, ellei hänen hyväkseen ole tehty testamenttia. Hän ei saa asumisoikeutta puolisoiden yhteiseen kotiin. Leskeneläkettä hän saa silloin, kun pariskunnalla on alaikäisiä lapsia.[8]
Verotus kohtelee lapsetonta avoparia tiukemmin kuin avioparia.[8]
Avoliitto ei ole siviilisääty, koska suhdetta ei ole vakinaistettu lain edessä. Joissakin viranomaisten lomakkeissa lukee sana "avoliitto" sen vuoksi, että pystytään esimerkiksi päättämään sosiaalietuudet sen perusteella, asuuko henkilön kanssa samassa taloudessa kumppani ja tarkastamaan tämän tulotiedot.
Avopuolison tulot eivät vaikuta opintotuen saamiseen tai sen määrään.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Thornton, Arland & Axinn, William G. & Yu Xie: Marriage and Cohabitation. The University of Chicago Press, 2007. ISBN 978-0-226-79866-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja: NetMot mot.kielikone.fi. Viitattu 2.12.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.kuluttajaliitto.fi/teemat/kuluttajan_talous/hankkeet_ja_materiaalit/valtti/lain_pykalia (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j k Thornton et al. 2007, s. 79–91.
- ↑ a b Stanley, Scott M. & Rhoades, Galena K. (toim. Reis, Harry T. & Sprecher, Susan): ”Cohabitation”, Encyclopedia of Human Relationships, Volume 1, s. 229–231. SAGE Publications, 2009. ISBN 9781412958462
- ↑ Timo Nikander: Joka kymmenes avopariperhe päätyy vuosittain erilleen muuttoon 26.11.2021. Tilastokeskus. Viitattu 5.8.2023.
- ↑ Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 26/2011 www.finlex.fi. Viitattu 17.8.2021.
- ↑ a b Avoliittolaki Minilex. Viitattu 5.8.2023.
- ↑ a b Elätkö avoliitossa - Lue, miten turvaat oman tilanteesi Lexly. 7.6.2023. Viitattu 5.8.2023.
- ↑ Opintoetuuksien infoesite (Arkistoitu – Internet Archive). PDF. Kela.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Avoliitto - kriittinen analyysi. Avoliiton tarkastelua kristillisestä näkökulmasta.
- Kimmo Närhi: Avioliiton ja avosuhteen ero Raamatun valossa (Arkistoitu – Internet Archive).