Elefanttiritarikunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ritarikunnan ketju heraldisena symbolina

Elefanttiritarikunta (tansk. Elefantordenen), Tanskan vanhin ja arvokkain ansiomerkkiritarikunta, jonka Kristian V perusti 1. joulukuuta 1693.[1]

Elefanttiritarikunnan tunnus Blome-suvun hautakivessä Heiligenstedtenissä.

Tämän yksiluokkaisen ritarikunnan merkki on vaalea timantein koristeltu elefantti, jota kannetaan vaaleansinisessä nauhassa. Elefanttiritarikunnan suurmestari on Tanskan hallitsija ja sen jäseneksi nimitetään nykyään lähinnä valtionpäämiehiä ja kuninkaallisia.[2]

Suomalaisia ritarikunnan nykyisiä jäseniä ovat presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Carl Gustaf Emil Mannerheimista tuli ritarikunnan jäsen vuonna 1919 hänen tehdessään valtionhoitajana valtiovierailun Tanskaan. Suomalaisia edesmenneitä ritarikunnan jäseniä ovat lisäksi presidentit Lauri Kristian Relander, J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari. Myös tunnettu kustaviaani, kreivi Gustaf Mauritz Armfelt oli ritarikunnan jäsen, kuten myös Suomen kansalaisista Venäjän viimeinen hoviministeri Woldemar Freedericksz.

Ritarikunnan jäsen voi olla vain elossa oleva henkilö; tunnukset on palautettava ritarikunnalle hautajaisten jälkeen. Marsalkka Mannerheim on ainoa poikkeus:[3] Tanskan kuningashuone lahjoitti edesmenneen kuningas Fredrik VIII:n teettämän ns. matkakappaleen Elefanttiritarikunnan suurrististä nauhoineen sekä rintatähden museoitavaksi, koska Mannerheim oli ollut poikkeuksellisen merkittävä ritarikunnan jäsen. Tunnukset luovutti Tanskan prinssi Viggo ja ne ovat nykyään Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevassa Mannerheim-museossa. Näistäkään kunniamerkeistä tärkein ei ole siis varsinainen jaettu kappale vaan entisen suurmestarin käyttökappale – Mannerheim-museon mukaan ainoa lajissaan.

  • ritarikunnan nauha
  1. Historien bag Elefantordenen 2013. Kongehuset. Viitattu 27.12.2021. (tanska)
  2. Elefantordenen Den Store Danske. 2021. Viitattu 27.12.2021. (tanska)
  3. 70. Elefanttiritarikunnan Ritari 2021. mannerheim.fi. Viitattu 27.12.2021.