Elina Knihtilä
Elina Knihtilä | |
---|---|
Elina Knihtilä 2010 Jussi-gaalassa. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Mari Elina Knihtilä |
Syntynyt | 6. kesäkuuta 1971 Valkeala |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1996– |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Mari Elina Knihtilä[1] (s. 6. kesäkuuta 1971 Valkeala)[2] on suomalainen näyttelijä. Hän toimii Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorina.[3]
Knihtilä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1990 ja teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1996 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalta.[1] Hän on näytellyt monia teatterirooleja muun muassa Q-teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa ja Ryhmäteatterissa sekä useissa elokuva- ja televisiotuotannoissa.
Knihtilä sai Jussi-palkinnon parhaasta naissivuosasta elokuvassa Putoavia enkeleitä vuonna 2008 ja naispääosasta elokuvassa Hyvä poika vuonna 2012.[2] Hän sai Parhaan naisnäyttelijän Kultaisen Venlan vuonna 2022 sarjasta Sisäilmaa, joka palkittiin Kultaisella Venlalla myös vuoden draamasarjana, hänet palkittiin myös Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalilla 2022.[4] Knihtilä esiintyi myös Jani Volasen ohjaamassa Ranuan kummit -tv-sarjassa, joka sai Venla-palkinnon vuonna 2006.
Knihtilä valittiin huhtikuussa 2016 WIFT (Women in Film & Television Finland) ry:n puheenjohtajaksi. Yhdistys ajaa audiovisuaalisen alan tasa-arvoa.[5]
Knihtilälle myönnettiin Suomi-palkinto 2023.[6]
Knihtilän avopuoliso on näyttelijä Tommi Korpela. Heillä on vuonna 1997 syntynyt poika.[1]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dubbaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 361. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Elina Knihtilä Elonetissä.
- ↑ Elina Knihtilä näyttelijäntyön professoriksi 22.5.2013. Teatterikorkeakoulu. Arkistoitu 16.4.2014. Viitattu 18.9.2015.
- ↑ 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ HS: Elina Knihtilä jatkaa tasa-arvon ajamista: WIFT ry:n johtoon www.iltalehti.fi. Viitattu 30.4.2016. fi-FI
- ↑ Suomi-palkinnot ansioituneille taiteilijoille Valtioneuvosto. 5.12.2023. Viitattu 7.12.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elina Knihtilä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Elina Knihtilä Elonetissä.
- Yle Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Elina Knihtilä
|