Formula 1 -kausi 1968

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1968
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 19.
Kilpailuja 12
Rengasvalmistaja(t) F, D, G
Kuljettajien mestari Graham Hill
Valmistajien mestari Lotus
← 1967 1969 →

Formula 1 -kausi 1968 oli 19. Formula 1 -kausi. Se alkoi 1. tammikuuta ja päättyi 3. marraskuuta 1968 12:n kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Graham Hill, ja valmistajien mestaruuden Lotus.[1]

Jo Schlesser kuoli Ranskan osakilpailussa.[2]

Säännöt lyhyesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Etelä-Afrikka Etelä-Afrikan Grand Prix 1. tammikuuta Kyalami Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
2 Espanjan Grand Prix 12. toukokuuta Jarama Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
3 Monaco Monacon Grand Prix 26. toukokuuta Monaco Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
4 Belgia Belgian Grand Prix 9. kesäkuuta Spa-Francorchamps Uusi-Seelanti Bruce McLaren Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
5 Alankomaat Hollannin Grand Prix 23. kesäkuuta Zandvoort Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
6 Ranska Ranskan Grand Prix 7. heinäkuuta Rouen-Les-Essarts Belgia Jacky Ickx Italia Ferrari Raportti
7 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 20. heinäkuuta Brands Hatch Sveitsi Jo Siffert Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
8 Saksa Saksan Grand Prix 4. elokuuta Nürburgring Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
9 Italia Italian Grand Prix 8. syyskuuta Monza Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
10 Kanada Kanadan Grand Prix 22. syyskuuta Mont-Tremblant Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford Raportti
11 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 6. lokakuuta Watkins Glen Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Ranska Matra-Ford Raportti
12 Meksiko Meksikon Grand Prix 3. marraskuuta Hermanos Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja RSA
Etelä-Afrikka 		ESP
Espanja 		MON
Monaco 		BEL
Belgia 		NED
Alankomaat 		FRA
Ranska 		GBR
Iso-Britannia 		GER
Saksa 		ITA
Italia 		CAN
Kanada 		USA
Yhdysvallat 		MEX
Meksiko 		Pisteet
1 Iso-Britannia Graham Hill 2 1 1 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 2 Kesk. 4 2 1 48
2 Iso-Britannia Jackie Stewart Kesk. 4 1 3 6 1 Kesk. 6 1 7 36
3 Uusi-Seelanti Denny Hulme 5 2 5 Kesk. Kesk. 5 4 7 1 1 Kesk. Kesk. 33
4 Belgia Jacky Ickx Kesk. Kesk. 3 4 1 3 4 DNS Kesk. 27
5 Uusi-Seelanti Bruce McLaren Kesk. Kesk. 1 Kesk. 8 7 13 Kesk. 2 6 2 22
6 Meksiko Pedro Rodríguez Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 NC Kesk. 6 Kesk. 3 Kesk. 4 18
7 Sveitsi Jo Siffert 7 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 11 1 Kesk. Kesk. Kesk. 5 6 12
8 Iso-Britannia John Surtees 8 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 5 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 12
9 Ranska Jean-Pierre Beltoise 6 5 Kesk. 8 2 9 Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. 11
10 Uusi-Seelanti Chris Amon 4 Kesk. Kesk. 6 10 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10
11 Iso-Britannia Jim Clark 1 9
12 Itävalta Jochen Rindt 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8
13 Iso-Britannia Richard Attwood 2 Kesk. 7 7 Kesk. 14 6
14 Ranska Johnny Servoz-Gavin Kesk. Kesk. 2 Kesk. Kesk. 6
15 Iso-Britannia Jackie Oliver Kesk. 5 NC DNS Kesk. 11 Kesk. Kesk. DNS 3 6
16 Italia Ludovico Scarfiotti Kesk. 4 4 6
17 Belgia Lucien Bianchi 3 6 Kesk. Kesk. NC NC Kesk. 5
18 Iso-Britannia Vic Elford 4 Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 8 5
19 Iso-Britannia Brian Redman Kesk. 3 Kesk. 4
20 Iso-Britannia Piers Courage Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 8 8 4 Kesk. Kesk. Kesk. 4
21 Yhdysvallat Dan Gurney Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. 4 Kesk. 3
22 Ruotsi Jo Bonnier Kesk. DNQ Kesk. 8 Kesk. 6 Kesk. NC 5 3
23 Australia Jack Brabham Kesk. DNS Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. 10 2
24 Sveitsi Silvio Moser DNQ 5 NC DNS DNQ 2
25 Ranska Henri Pescarolo Kesk. DNS 9 0
26 Rhodesia John Love 9 0
27 Saksa Hubert Hahne 10 0
28 Saksa Kurt Ahrens Jr. 12 0
– Etelä-Afrikka Jackie Pretorius NC –
– Iso-Britannia Derek Bell Kesk. Kesk. –
– Yhdysvallat Mario Andretti DNS Kesk. –
– Yhdysvallat Bobby Unser DNS Kesk. –
– Rhodesia Sam Tingle Kesk. –
– Etelä-Afrikka Basil van Rooyen Kesk. –
– Italia Andrea de Adamich Kesk. –
– Iso-Britannia Mike Spence Kesk. –
– Etelä-Afrikka Dave Charlton Kesk. –
– Ranska Jo Schlesser Kesk. –
– Iso-Britannia Robin Widdows Kesk. –
– Iso-Britannia David Hobbs Kesk. –
– Kanada Bill Brack Kesk. –
– Meksiko Moisés Solana Kesk. –
– Kanada Al Pease DNS –
– Australia Frank Gardner DNQ –
Sija Kuljettaja RSA
Etelä-Afrikka 		ESP
Espanja 		MON
Monaco 		BEL
Belgia 		NED
Alankomaat 		FRA
Ranska 		GBR
Iso-Britannia 		GER
Saksa 		ITA
Italia 		CAN
Kanada 		USA
Yhdysvallat 		MEX
Meksiko 		Pisteet
Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Graham Hill 10 Yhdistynyt kuningaskunta 48 3 6 2
2 Jackie Stewart 15 Yhdistynyt kuningaskunta 36 3 4
3 Denny Hulme 1 Uusi-Seelanti 33 2 3
4 Jacky Ickx 7 Belgia 27 1 4 1
5 Bruce McLaren 2 Uusi-Seelanti 22 1 3
6 Pedro Rodríguez 8 Meksiko 18 3
7 John Surtees 5 Yhdistynyt kuningaskunta 12 2 1
8 Jo Siffert 16 Sveitsi 12 1 1 1
9 Jean-Pierre Beltoise 21 Ranska 11 1
10 Chris Amon 6 Uusi-Seelanti 10 1 3
11 Jim Clark 4 Yhdistynyt kuningaskunta 9 1 1 1
12 Jochen Rindt 4 Itävalta 8 2 2
13 Johnny Servoz-Gavin 23 Ranska 6 1
14 Richard Attwood 11 Yhdistynyt kuningaskunta 6 1
15 Jackie Oliver 11 Yhdistynyt kuningaskunta 6 1
16 Ludovico Scarfiotti 6 Italia 6
17 Lucien Bianchi 19 Belgia 5 1
18 Vic Elford 18 Yhdistynyt kuningaskunta 5
19 Piers Courage 22 Yhdistynyt kuningaskunta 4
20 Brian Redman 16 Yhdistynyt kuningaskunta 4 1
21 Joakim Bonnier 17 Ruotsi 3
22 Dan Gurney 14 Yhdysvallat 3
23 Jack Brabham 3 Australia 2
24 Silvio Moser 19 Sveitsi 2
25 Andrea de Adamich 10 Italia
26 Jackie Pretorius 23 Etelä-Afrikka
27 Robin Widdows 16 Yhdistynyt kuningaskunta
28 Basil van Rooyen 25 Etelä-Afrikka
29 Sam Tingle 18 Rhodesia
30 Bill Brack 27 Kanada
31 Bobby Unser 9 Yhdysvallat
32 Moises Solana 12 Meksiko
33 Mike Spence 12 Yhdistynyt kuningaskunta
34 Henri Pescarolo 9 Ranska
35 Kurt Ahrens Jr. 17 Saksa
36 Dave Charlton 22 Etelä-Afrikka
37 David Hobbs 15 Yhdistynyt kuningaskunta
38 John Love 17 Rhodesia
39 Derek Bell 7 Yhdistynyt kuningaskunta
40 Frank Gardner 28 Australia
41 Mario Andretti 12 Yhdysvallat 1
42 Hubert Hahne 18 Saksa

Valmistajien lopullinen järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Talli Runko Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford 49
49B 		Ford Cosworth DFV 62 5 9 5
2 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Ford M7A Ford Cosworth DFV 49 3 6
3 Ranska Matra-Ford MS7
MS9
MS10 		Ford Cosworth DFV 45 3 5
4 Italia Ferrari 312 Ferrari 242C 32 1 5 4
5 Yhdistynyt kuningaskunta BRM P115
P126
P133
P138 		BRM P142 28 4
6 Japani Honda RA300
RA301 		Honda RA273E
Honda RA301E 		14 2 1
7 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-BRM T86B BRM P142 14 2
8 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco BT24
BT26 		Repco 740
Repco 860 		10 2 2
9 Ranska Matra MS11 Matra MS68 8 1
10 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-BRM M5A BRM P142 3
11 Etelä-Afrikka LDS-Repco Mk3B Repco 620
12 Yhdysvallat Eagle-Weslake T1G Gurney-Weslake 58
13 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati T81B Maserati Tipo 10/F1
14 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Climax T79 Climax FPF
15 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Climax BT11 Climax FPF
16 Yhdistynyt kuningaskunta Lola-BMW T102 BMW M12/3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hill takes title for the grieving Lotus team ESPN. Arkistoitu 21.9.2018. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Jo Schlesser - France ESPN. Arkistoitu 4.2.2020. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
Formula 1 -kausi 1968

Etelä-Afrikka | Espanja | Monaco | Belgia | Hollanti | Ranska
Iso-Britannia | Saksa | Italia | Kanada | Yhdysvallat | Meksiko

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_-kausi_1968&oldid=22652018”