HMAS Stuart (D00)
| HMAS Stuart | |
|---|---|
 HMAS Stuart |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hawthorn Leslie and Company, Wallsend |
| Kölinlasku | 18. lokakuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 22. elokuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 11. lokakuuta 1933 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi 27. huhtikuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 605 t (standardi) 2 086 t (max) |
| Pituus | 101,35 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,68 m |
| Syväys | 3,45 m |
| Koneteho | 40 000 hv |
| Nopeus | 36,5 solmua |
| Miehistöä | 170 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 × 4,7″ (120 mm) BL Mk I -tykkiä yksiputkisina CP Mk VI -asennuksina 1 × 3″ (76 mm) QF-ilmatorjuntatykki S Mk III -asennuksena 2 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä 1 × .303″ Maxim-konekivääri 4 × .303" Lewis-konekivääriä 6 × 21″ (533 mm) torpedoputkea 2 × syvyyspomminheitintä |
HMAS Stuart (viirinumerot G46, F20, D00 ja I00) oli Australian laivaston hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Britannian kuninkaallisen laivaston Scott-luokan laivueenjohtaja HMS Stuart, joka siirrettiin 11. lokakuuta 1933 Australian laivastolle.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Scott-luokka (hävittäjät)
Alus tilattiin huhtikuussa 1917 osana vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelmaa Hawthorn Leslie and Companyltä Wallsendistä, missä köli laskettiin 18. lokakuuta. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1918 ja valmistui vielä saman vuoden lopulla 1. joulukuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Stuartin valmistuttua 22. elokuuta 1918 se palveli pääosan ajasta Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueessa. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa 1933.
Australian hallitus päätti korvata laivastollaan olleet viisi S-luokan hävittäjää (HMAS Stalwart, HMAS Success, HMAS Swordsman, HMAS Tasmania ja HMAS Tattoo) ja laivueenjohtaja HMAS Anzacin lainaamalla Britanniasta uudempia aluksia. Amiraliteetti päätti luovuttaa V-luokan alukset HMS Vampiren ja HMS Vendettan sekä W-luokan alukset HMS Voyagerin ja HMS Waterhenin. Lisäksi luovutettiin laivueenjohtajaksi Scott-luokan laivueenjohtaja HMS Stuart.[2]
Luovutettavat alukset poistettiin 11. lokakuuta 1933 Portsmouthissa kuninkaallisen laivaston palveluksesta, ja ne otettiin samana päivänä palvelukseen Australian laivastoon. Alukset lähtivät 17. lokakuuta Chathamista HMAS Stuartin johdolla. Alukset matkasivat Suezin kanavan ja Singaporen kautta Sydneyyn, jonne ne saapuivat 21. joulukuuta.[2]
Stuart palveli Australian asemalla, kunnes se poistettiin palveluksesta 1. kesäkuuta 1938 Sydneyssä. Alus palasi palvelukseen Münchenin kriisin ajaksi 29. syyskuuta – 30. marraskuuta, minkä jälkeen se palasi reserviin. Se palasi palvelukseen 1. syyskuuta 1939 toisen maailmansodan sytyttyä komentajanaan H.M.L. Waller.[2]
Aluksen sodan ajan sijoituspaikaksi määrättiin elokuussa Singapore yhdessä Kiinan asemalta siirrettävien alusten kanssa. Se aloitti syyskuussa valmistautumisen sodan ajan tehtäviin. Alus oli sodan alun sukellusveneidentorjuntatehtävissä tukikohtanaan Sydney yhdessä Waterhenin ja Vendettan kanssa vuorotellen. Alus siirtyi 14. lokakuuta Singaporeen yhdessä Waterhenin ja Vendettan kanssa matkaten Darwinin ja Lombokinsalmen kautta, missä se kohtasi Fremantlesta lähteneet Vampiren ja Voyagerin.[2] Alukset joutuivat palaamaan seuraavana päivänä myrskyn vuoksi Brisbaneen. Ne jatkoivat matkaansa 16. lokakuuta käyden pari päivää myöhemmin tankkaamassa Townsvillessä. Osasto ilmoittautui 22. lokakuuta Darwinissa, ja ne saapuivat 29. lokakuuta Singaporeen.[1]
Marraskuussa alus määrättiin Välimeren laivastoon ja se lähti 13. marraskuuta Singaporesta muiden Australian laivaston hävittäjien kanssa. Alus saapui 18. marraskuuta Colomboon Waterhenin kanssa, ja alukset jatkoivat 25. marraskuuta matkaansa Madagaskarille liittyäkseen risteilijä HMS Gloucesteriin ja Ranskan laivaston sluuppi Rigault de Genouillyyn. Alus saapui 10. joulukuuta Adeniin ja 1. tammikuuta 1940 Maltalle.[1][2]
Seuraavana päivänä aluksista muodostettiin 19. hävittäjäviirikkö Välimeren laivastoon. Alukset olivat saattajina sekä tekivät partiomatkoja joko yksin tai pareittain kaikkialla Välimeren alueella. Viirikkö ja 20. hävittäjäviirikkö liitettiin 27. toukokuuta yhteen ja niistä muodostettiin 10. hävittäjälaivue Wallerin alaisuuteen.[2]
Italian liityttyä 10. kesäkuuta sotaan ja Ranskan antauduttua 22. kesäkuuta Välimeren alueen tilanne muuttui, kun idässä ainoastaan Egypti, Palestiina ja Kypros olivat liittoutuneiden hallinnassa, Malta keskellä ja Gibraltar lännessä. Lisäksi Italialla oli merkittävä laivastovoima keskisellä Välimerellä, minkä rungon muodostivat viisi taistelulaivaa ja 25 risteilijää, sekä vahvat ilmavoimat.[2]
Alus oli vuosina 1940-1941 lähes jatkuvasti merellä joko suojaamassa raskaampia aluksia tai tukiessaan maissa käytäviä sotatoimia läntisellä aavikolla, Kreikassa, Kreetalla ja Syyriassa.[2]
Alus teki 25.-26. heinäkuuta 1941 viimeisen matkansa Tobrukiin, mistä se nilkutti takaisin Aleksandriaan. Alus lähti 22. elokuuta kotimatkan, jolloin sen vasen moottori ei toiminut. Alus saapui 16. syyskuuta Fremantleen ja 27. syyskuuta Melbourneen, missä korjaustyöt aloitettiin. Alus vapautui telakalta huhtikuussa 1942.[2]
Huhtikuussa 1942 alus palasi palvelukseen saattajana päällikkönään S. H. K. Spurgeon. Aluksi alus suojasi saatueita Australian vesillä, kunnes se lokakuussa aloitti Queenslandin alueen satamien ja Uuden-Guinean välisten saattueiden suojaamisen. Maaliskuussa 1943 alus palasi Australian rannikon saattueiden suojaksi, missä tehtävässä se oli vuoden loppuun.[2]
Maalis-huhtikuussa 1945 alus muutettiin varasto- ja joukkojenkuljetusalukseksi. Se kuljetti materiaalia ja joukkoja Uuden-Guinean ja Australian välisillä reiteillä tammikuuhun 1946. Helmikuussa alus läpäisi Sydney Headsin viimeisen kerran. Aluksella ei ollut sodan aikana vihollisen toiminnan seurauksena saanut surmansa yksikään merimies.[2]
Alus poistettiin palveluksesta 27. huhtikuuta 1946 ja se myytiin 3. helmikuuta 1947 T. Carr and Co Ltd:lle romutettavaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)