Jousisoitin
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Arco mainittava artikkelissa. |
Jousisoittimet, aiempi nimitys: jouhisoittimet, ovat kielisoittimia, joita soitetaan jousella.[1] Tavallisesti jousisoittimilla tarkoitetaan viuluperheeseen kuuluvia viulua, alttoviulua ja selloa sekä gambaperheen jälkeläisiin kuuluvaa kontrabassoa, jotka ovat vakiintuneet nykyaikaisiin yhtye- ja orkesterikokoonpanoihin.
Jousisoittimille on yhteistä se, että niitä soitetaan jousella. Poikkeus on keskiajalla kehitetty kampiliira, jossa jousen tehtävää hoitaa kieliä hankaava puukiekko. Kiekkoa pyöritetään kammella.
Jousten muodot ja koot vaihtelevat, mutta kaikissa on puusta, hiili- tai lasikuidusta tehty kaari, jonka päihin on jännitetty hevosen häntäjouhia. Jouhia kiristetään vääntämällä nuppia, joka liikuttaa frossin (jousen tyvipään) mekanismia saaden jouhet kiristymään. Frossi on yleensä rakennettu eebenpuusta, kilpikonnankuoresta tai norsunluusta.
Historiallisesti jousella on soitettu monia soittimia. Vanhoista soittimista nykypäivänä käytetään esimerkiksi suomalaisessa kansanmusiikissa jouhikkoa, ruotsalaisessa kansanmusiikissa avainviulua ja barokkiorkestereissa viola da gambaa.
Soittotekniikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavallinen tapa soittaa jousisoittimia on détaché (ransk. erikseen). Se tarkoittaa, että jousta vedetään kielen päällä eteen- tai taaksepäin erikseen joka nuotin kohdalla. Romantiikan ajan musiikissa sävelet tyypillisesti soitetaan yhteen, kun taas vanhemmissa teoksissa ne on tapana soittaa selvemmin erillään.
Legatokaarella merkityt nuotit soitetaan aina yhdellä jousenvedolla. Staccato voidaan tehdä nopeassa tempossa spiccato-tekniikalla eli käyttämällä hyppivää jousta. Hitaammissa staccatoissa jousi voidaan pitää kielellä eli käyttää kiinteää jousta. Tämän tekniikan nimi on martelé.
Muita ilmaisukeinoja:
- Pizzicato eli kielten näppäily.
- Sul ponticello eli tallan päällä soittaminen. Sointi on tällöin kova ja kylmä.
- Sul tasto eli otelaudan päällä soittaminen. Sointi on voimaton.
Jousisoittimilla voidaan tuottaa myös huiluääniä.
Varsinkin klassisia viuluperheen soittimia soitettaessa jousi on lähes poikkeuksetta oikeassa kädessä. Tämä johtuu siitä, että jousisoittajia on usein enemmän kuin yksi, ja varsinkin orkestereissa "vasenkätinen" tyyli (jousi vasemmassa kädessä) voisi aiheuttaa vaaratilanteita.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Facta 2001 osio 7 s. 204
