Julius Saaristo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julius Saaristo
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1891
Tampere
Kuollut12. lokakuuta 1969 (78 vuotta)
Tampere
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärimajuri

Juho Julius Saaristo (21. heinäkuuta 1891 Tampere – 12. lokakuuta 1969 Tampere) oli suomalainen jääkärimajuri, ensimmäinen suomalainen keihäänheiton olympiavoittaja ja maailmanennätysmies. Hänen vanhempansa olivat ylikonduktööri Kaarlo Saaristo (Lindholm) ja Wilhelmina Lindberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Olga Lydia Honkasen kanssa.[1][2]

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristo kävi kansakoulun ja ylemmän käsityöläiskoulun ja Tampereella teollisuuskoulun vuosina 1909–1912. Opintojaan hän jatkoi Saksassa Mittweidan ja Altstrelitzin teknillisissä opistoissa vuosina 1912–1915 kone- ja sähkötekniikkaa sekä suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Käkisalmen yhteiskoulussa vuonna 1928. Hän suoritti komppanianpäällikkökurssin vuonna 1930 ja pioneerikurssin vuosina 1934 ja 1937 Suojeluskuntain päällystökoulussa sekä pioneeriupseerikurssin Pioneeripataljoonassa vuosina 1932–1933.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Riianlahden rannikko­asemista.

Saaristo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 30. huhtikuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen 23. heinäkuuta 1916 pataljoona 4. komppaniaan ja 6. kesäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristo saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja 28. maaliskuuta 1918 alkaen 1. komppanian päällikkönä. Hän otti osaa Suomen sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristo palveli sisällissodan jälkeen edelleen komppanianpäällikkönä 2. Jääkärirykmentissä, joka nimettiin uudelleen ensin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi ja myöhemmin Savon jääkärirykmentiksi ja lopuksi Savon prikaatiksi. Hän toimi vuonna 1920 Repolassa Repolan ryhmän komentajana ja sen jälkeen Valasmossa Pälväjärven rintamaosastonpäällikkönä. Hän otti osaa Repolassa ja Porajärvellä käytyyn asema- ja sissisotaan. Hän toimi 1. syyskuuta 1925 – 1. syyskuuta 1926 Savon jääkärirykmentin 2. pataljoonan komentajan viransijaisena. Armeijasta hän erosi 30. marraskuuta 1927 ja astui 1. elokuuta 1928 Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja määrättiin Kuopion suojeluskuntapiirin 8. alueen päälliköksi, josta hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1930 5. alueen päälliköksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alkaessa Saaristo oli 23. pioneerikomppania päällikkönä. Hän osallistui komppanioineen taisteluihin Suvilahdella ja Kollaalla. Pioneerikomppaniasta hänet siirrettiin myöhemmin Osasto Tähtisen (JR 38) pioneerikomppaniaan ja otti sen mukana osaa taisteluihin Impilahdessa ja Laatokan saaristossa. Välirauhan aikana hän toimi samoissa tehtävissä kunnes jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin komentajaksi Pioneeripataljoona 3:een, jonka komentajana otti osaa taisteluihin Hyrsylässä ja Sotjärvellä. Hänet siirrettiin myöhemmin kotirintamalle ja hänet sijoitettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 8:n Alokaspataljoonan komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen hänet siirrettiin Sotilasvankileiri 6:n päällikön apulaiseksi ja vartiokomppanian päälliköksi, missä tehtävässä hän oli sodan loppuun saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet on haudattu Tampereelle.[2]

Toiminta urheiluseuroissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urho Peltonen, Julius Saaristo ja Väinö Siikaniemi olympiakisoissa vuonna 1912.

Julius Saaristo edusti urallaan Tampereen Pyrintöä, Viipurin Reipasta, Viipurin Urheilijoita ja Warkauden Urheilijoita.[3] Urheilu-uransa jälkeen Saaristo toimi Warkauden Urheilijoiden puheenjohtajana vuosina 1931–1932.[1][2]

Vanhuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julius Saaristo sairastui lopulta kurkkusyöpään, vaikka ei koskaan tupakoinut, ja eli loppuelämänsä Helsingissä Kivihaassa pienessä kaksiossa, sairaanhoitaja Helinä Saarelman asunnossa tämän kahden pojan kanssa. Helinä Saarelma oli Julius Saariston adoptoimaton kasvattitytär eli Juliuksen Olga-vaimon siskon tytär. Helinän isä ei koskaan suostunut viralliseen adoptioon, vaikka Julius olisi näin halunnut. Omia lapsia Saaristoilla ei ollut. lähde?

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa: Suomen suuriruhtinaskunta Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 keihäs
molemmat kädet
Hopeaa Hopeaa Tukholma 1912 keihäs
  • Olympiakultaa Tukholma 1912 (keihäänheitto molempien käsien yhteistulos 109,42 metriä, kisassa hän heitti ”paremmalla kädellä” epävirallisen maailmanennätyksen 61,00 metriä ja toisella kädellä 48,42)[4]
  • Olympiahopeaa Tukholma 1912 (keihäänheitto, tulos 58,66 m)[4]
  • Neljäs Antwerpen 1920 (keihäänheitto, jossa suomalaiset ottivat neloisvoiton, tulos 62,395)[5]
  • Suomen mestari keihäänheitossa molempien käsien yhteistuloksessa vuosina 1910 (yhteistulos 97,24), 1911 (97,98) ja 1919 (111,46)[3][6]
  • SM-hopeaa keihäänheiton yhteistuloksessa 1920, SM-pronssia paremmalla kädellä 1919 ja 1920[3]
  • SM-hopeaa seiväshypyssä ja kymmenottelussa 1911, SM-pronssia seiväshypyssä 1910[3]
  • Suomen ennätykset keihäänheitossa (yhteistuloksin): 1912 109,64 m, 1919 111,46 m ja 1923 112,39 m.
  • Armeijan mestari keihäänheitossa vuosina 1921 ja 1923
  • 3. Divisioonan mestari keihäänheitossa vuonna 1919
  • 2. Divisioonan mestari keihäänheitossa vuosina 1921, 1922 ja 1923
  • Armeijan mestari käsikranaatinheitossa vuosina 1921 ja 1922 ja kuulantyönnössä vuonna 1921
  • Hän oli myös mestariluokan ampuja sotilas- ja pienoiskiväärillä sekä sotilaspistoolilla, erikoismestariluokan ampuja kaksintaisteluammunnassa pistoolilla.
  • Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin mestari pistoolikouluammunnassa vuonna 1935.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY Porvoo 1938.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
  • Julius Saaristo Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. ↑ a b c d Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat: Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 289. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7
  4. ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
  5. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 22. Otava, 1970.
  6. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447–449. Otava, 1970.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Vänrikki 11. helmikuuta 1918
  • Luutnantti 16. toukokuuta 1919
  • Kapteeni 16. toukokuuta 1921
  • Majuri 1944
Vapaudenristi 3. lk. kunniamerkkinauhaVapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kunniamerkkinauhaVapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha
Talvisodan muistomitalin kunniamerkkinauhaHeimosotaristin kunniamerkkinauhaSaksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauhaSuomen urheiluliiton kultainen kunniamerkin kunniamerkkinauha
Jääkärimerkki
  • Vapaudenristi 3. lk.
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Talvisodan muistomitali
  • Heimosotaristi
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
  • Suomen urheiluliiton kultainen kunniamerkki
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julius_Saaristo&oldid=22723969”