Kalle Hämäläinen
| Kalle Hämäläinen | |
|---|---|
 Kalle Hämäläinen vuonna 1907. |
|
| Kansanedustaja | |
|
22.5.1907–1.2.1914
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Oulun eteläinen, Kuopion läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. tammikuuta 1881 Kuopion pitäjä |
| Kuollut | 15. marraskuuta 1953 (72 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja |
Kalle Hämäläinen (20. tammikuuta 1881 Kuopion pitäjä – 15. marraskuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1914.[1] Hän pakeni sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja asui myöhemmin Pohjois-Amerikassa, kunnes palasi Suomeen 1920-luvun lopussa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuopion pitäjän Hakkaralassa syntyneen Hämäläisen vanhemmat olivat Nilsiästä kotoisin ollut maanviljelijä Petteri Hämäläinen (s. 1843) ja Maaningassa syntynyt Sofia Snellman (1857−1935).[2] Hän työskenteli maatöiden lisäksi muun muassa Saastamoisen rullatehtaalla ja osallistui vuonna 1903 kutsuntalakkoon. Aseistakieltäytymisen johdosta Hämäläinen menetti mahdollisuuden kaavailemaansa työuraan valtion palveluksessa rautateillä tai postissa.[1][3]
Lähdettyään sosialidemokraattiseen työväenliikkeeseen Hämäläinen oli toimittajana Kansan Tahdossa 1906–1907, Savon Työmiehessä 1907–1911 ja Työmiehessä 1911–1918.[1] Vuonna 1907 hänet valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Hämäläinen oli kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1914 saakka. Oulussa asunut Hämäläinen valittiin aluksi Oulun eteläisestä vaalipiiristä ja Kuopioon muutettuaan Kuopion läntisestä vaalipiiristä.[1]
Sisällissodan aikana Hämäläinen työskenteli Helsingissä Työmiehen toimituksessa. Helmikuun alussa hänet valittiin SDP:n uuteen puoluetoimikuntaan, mutta Hämäläinen ei ottanut tehtävää vastaan, koska häneltä ei oltu kysytty suostumusta.[4] Sodan loppuvaiheessa Hämäläinen pakeni Neuvosto-Venäjälle ja liittyi kesäkuussa 1918 Muurmannin legioonaan. Kun legioona hajotettiin kesällä 1919, Hämäläinen oli yksi sen johtohahmoina pidetyistä henkilöistä, joilta Suomen viranomaiset eväsivät maahanpääsyn. Hämäläinen sai lopulta turvapaikan Kanadasta, jossa hän 1920-luvulla asui ainakin Manitobassa ja Ontariossa. Hämäläinen palasi Suomeen syksyllä 1927 ja työskenteli Kotkassa ilmestyneen Eteenpäin-lehden päätoimittajana 1928–1931.[5][6] Lisäksi hän kirjoitti lehteen pakinoita nimimerkillä ”Siktus”.[7] Hämäläinen oli myös Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen.[5] Hämäläinen eli viimeiset vuotensa Nuppulinnassa ja kuoli Helsingissä 72-vuotiaana marraskuussa 1953.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalle Hämäläisen veli oli juristi ja edistyspuolueen poliitikko Juho Hämäläinen.[6] Hänen toinen veljensä Vilho Hämäläinen (s. 1876) oli 1920-luvun alussa mukana kommunistisen SSTP:n toiminnassa.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kertomus Kuopion työväenyhdistyksen 15-vuotisesta toiminnasta vv. 1889–1904. Helsinki: Työväen kirjapaino, 1904.
- Tilaton väestö ja työväenliike. Helsinki: Työväen sanomalehti, 1906.
- Bauer, Otto: Kallis aika : johdatus sosialidemokratian talouspolitiikkaan. Suomentanut Kalle Hämäläinen. Helsinki: Työväen sanomalehti, 1916.
- Nykyaikainen elämänkäsitys : aatteellisen murroskauden ilmiöitä ja kysymyksiä. (Nimellä Kalervo Juursaari) Mikkeli: tekijä, 1938.
- Hämäläinen, Kalle (toim.): Voimistelu- ja urheiluseura Koitto 1929-1939. Mikkeli: Voimistelu- ja urheiluseura Koitto, 1939.
- Sosialistinen ulkopolitiikka : piirteitä Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista historian valotuksessa. Helsinki: Tammi, 1946.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kalle Hämäläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.4.2007.
- ↑ Kalle Hämäläinen 6.5.2022. Geni. Viitattu 22.9.2022.
- ↑ Hämäläinen, Kalle: ”Från värnpliktsstrejkens tid”, Folkkalender 1933, s. 131–134. Helsingfors: Finlands socialdemokratiska partistyrelse, 1932. Kansalliskirjasto. (ruotsiksi)
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
- ↑ a b Kalle Hämäläinen 50-vuotias. Eteenpäin, 19.1.1931, nro 8, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.9.2022.
- ↑ a b Snellman, Jouni: Veljessodan jälkipyykki – kirje maanpaosta Blogit. 17.5.2017. Uusi Suomi. Viitattu 22.9.2022.
- ↑ Suomen sanomalehdistön vuosikirja 1931, s. 21. Helsinki: Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, 1931. Kansalliskirjasto.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
