Lumikki
Lumikki (saks. Schneewittchen) on saksalainen kansansatu, joka kertoo iholtaan lumenvalkeasta neidosta, pahasta äidistä tai äitipuolesta, seitsemästä kääpiöstä sekä prinssistä. Sadun nykyisin tunnetuimman version julkaisivat Grimmin veljekset vuoden 1857 satukokoelmassaan. Walt Disney sovitti ”Lumikin” suosituksi kokoillan animaatioelokuvaksi Lumikki ja seitsemän kääpiötä vuonna 1937.[1]
Historia ja muunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Lumikki”-satua kerrottiin erilaisina muunnelmina Euroopan lisäksi muuallakin maailmassa. Samankaltainen kansansatu julkaistiin nimellä ”Nuori orja” Giambattista Basilen kokoelmassa 1634–1636 ja nimellä ”Richilde” Johann Karl August Musäusin kokoelmassa 1782–1786.[1]
Kaikkiaan ”Lumikista” on tunnistetty yli 400 muunnelmaa, jotka eroavat toisistaan muun muassa siinä, miten Lumikki yritetään surmata, ja siinä, ovatko hänen ystävänsä metsässä kääpiöitä vai joitain muita hahmoja, kuten eläimiä, vanhoja naisia tai varkaita. Ennen 1800-luvun alkua julkaistuissa versioissa Lumikin surmaaja on hänen oikea äitinsä eikä äitipuolensa, ja myös hänen isänsä rooli on suurempi.[1]
”Lumikista” on julkaistu paljon myös nykyaikaan sijoittuvia mukaelmia.[1] Neil Gaiman on kirjoittanut aiheesta novellin ”Lumesta, lasista ja omenoista”.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grimmin veljesten versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grimmin veljesten versiossa lapseton kuningatar istuu talvipäivänä ompelemassa linnan eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä. Hän pistää itseään sormeen, ja nähdessään punaiset veripisarat ikkunalaudan lunta vasten hän toivoo itselleen tytärtä, jonka iho olisi valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin eebenpuu. Hän saakin tyttären, jolla on nämä ominaisuudet, ja nimeää lapsen Lumikiksi.
Jonkin ajan kuluttua kuningatar kuolee ja Lumikki saa turhamaisen äitipuolen. Uudella kuningattarella on taikapeili, jolta hänellä on tapana kysyä: ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”, mihin peili vastaa kuningattaren olevan maan kaunein. Eräänä päivänä peili kuitenkin ilmoittaa Lumikin olevan kaunein, jolloin kateellinen äitipuoli haluaa tappaa tytön.
Lumikki viedään metsään, jossa hänen saattajansa on määrä tappaa hänet. Metsämies kuitenkin heltyy ja päästää tytön pakenemaan. Lumikki osuu metsässä seitsemän kääpiön luokse ja jää hoitamaan heidän talouttaan. Kuningatar saa kuitenkin selville, että Lumikki on vielä hengissä ja päättää tappaa Lumikin itse. Hän myrkyttää Lumikin omenan avulla. Kääpiöt eivät henno haudata kaunista Lumikkia maahan, vaan laskevat tämän lasiseen arkkuun keskelle metsää.
Riistaa ajava prinssi sattuu näkemään lasiarkussa makaavan Lumikin ja rakastuu häneen. Prinssi määrää arkun kannettavaksi linnaansa, ja arkkua nostettaessa Lumikki herää henkiin kun hänen kurkkuunsa juuttunut omenanpala irtoaa.
Äitipuoli saa rangaistuksekseen Lumikin ja prinssin häissä hehkuvan kuumat rautakengät, joissa hänen on tanssittava itsensä kuoliaaksi.
Disneyn versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Walt Disneyn piirroselokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) tarina poikkeaa alkuperäisestä esimerkiksi niin, että Lumikin maatessa lasikuvussa prinssi suutelee häntä herättäen tytön henkiin. Disney-elokuva ei myöskään sisällä kuningattaren rangaistusta, vaan kuningatar putoaa jyrkänteeltä alas.
Mahdollisia esikuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maria Sophia von Erthal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sadun Lumikin esikuvaksi on arveltu ainakin kahta todellista henkilöä. Saksalainen farmaseutti Karlheinz Bartels esitti vuonna 1986 teorian, jonka mukaan sadun aiheena olisi ollut Lohr am Mainissa 19. kesäkuuta 1729[2] syntynyt Maria Sophia Margaretha Catherina von Erthal.[3][4][5] Hänen isänsä oli Mainzin vaaliruhtinaskunnan diplomaattinen edustaja Philipp Christian von Erthal, joka oli siinä määrin läheisessä yhteydessä aikansa hallitsijoiden kanssa, että seudun asiakkaat saattoivat pitää häntäkin kuninkaallisena, etenkin kun hän asui palatsimaisessa Lohrin linnassa.[3] Vuonna 1743 hän leskimieheksi jäätyään solmi uuden avioliiton Claudia Elisabeth Maria von Venningenin kanssa, joka otti perheessä ohjat käsiinsä, etenkin kun aviomies diplomaattisten tehtäviensä vuoksi saattoi vain harvoin olla kotona.[3]
Aiheena sadussa esiintyvään puhuvaan "taikapeiliin" on mahdollisesti ollut mainzilaisen peilitehtaan, Kurmainzische Spiegelmanufakturin valmistama koristeltu peili, jonka kehyksiin on kaiverrettu monenlaisia aforismeja. Tällainen 1700-luvulla valmistettu, "aina toden kertova", 160 cm:n korkuinen peili on Lohrin linnassa edelleenkin,[3] ja yksi siihen kaiverretuista ranskankielisistä lauseista kuuluu: "Elle brille à la lumière" ("Hän loistaa valossa").[4]
Kaivoksissa työskentelevät kääpiöt esiintyvät useissa muissakin kansansaduissa. Aiheena on epäilemättä ollut se, että entisaikaan kaivoksissa usein käytettiin lapsityövoimaa, koska lapset mahtuivat aikuisia helpommin ryömimään ahtaissa kaivoskäytävissä.[4] Lisäksi kaivostyö ja huono ruokavalio usein johtivat siihen, että lapsuudesta saakka kaivoksissa työskennelleet jäivätkin pienikasvuisiksi.[6] Bartelsin teorian mukaan Lumikki-sadun kääpiöt työskentelivät Bieberin kaivoksissa noin 35 kilometrin päässä Lohrista.[4] Nykyisin Lumikin oletettu, Lohrista Bieberiin johtanut pakotie on erityisesti viitoitettu.[4]
Bartelsin mukaan Lumikille tarjottu omena oli myrkytetty myrkkykoison (Atropa belladonna) mehulla.[3][5] Myrkkykoisoa todella kasvaa runsaasti Lohr am Mainin ja Spessartin seudulla, ja jos sitä tulee niellyksi hieman tappavaa annosta pienempi määrä, se saattaa todella aiheuttaa sadussa kuvatun kaltaisen valekuoleman, jolloin myrkytyksen uhria helposti voidaan luulla kuolleeksi, mutta myöhemmin hän vielä virkoaa henkiin.[3][5]
Erthalin sukuhistorian laati myöhemmin M. B. Kittel. Hänen mukaansa Maria Sophia oli luonteeltaan eräänlainen "laupeuden ja hyvyyden enkeli", joka monin tavoin auttoi köyhiä ja kärsiviä. Tämän vuoksi seudun väestö alkoi pitää häntä jonkinlaisena prinsessan ihannekuvana, joka kansantarinoissa varsin pian kehittyi suorastaan satuhahmoksi.[3]
Hesseniläinen prinsessa Margarethe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eckhard Sanderin mukaan Lumikin todellinen esikuva oli Waldeckin kreivi Filip IV von Wildungenin tytär Margarethe (1533–1554).[6] Hänen isänsä omisti seudulla useita kuparikaivoksia, joiden työntekijöistä monet olivat lapsia. Margarethe joutui 17-vuotiaana pakenemaan kotoaan, koska hän ja hänen isänsä uusi puoliso eivät voineet sietää toisiaan. Margarethe asettui tuolloin Espanjan hallinnassa olleeseen Brysseliin.[7] Siellä häntä kosi Espanjan kruununprinssi, myöhempi kuningas Filip II. Avioliittohanke kuitenkin raukesi, kun Margarethe kuoli vain 21 vuoden ikäisenä, huhujen mukaan myrkytettynä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Joosen, Vanessa (toim. Haase, Donald): ”Snow White”, The Greenwood Encyclopedia of Folktales and Fairy Tales (Volumes 1–3), s. 884–886. Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33441-2
- ↑ Schneewitte - Ein Lohrerin lohrer-schneewittchen.de. Viitattu 25.3.2015. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g Snow White – a native girl from Lohr am Main (pdf) lohr.de. Arkistoitu 3.1.2014. Viitattu 25.3.2015.
- ↑ a b c d e Snow White – a native girl from Lohr am Main Spessart Museum. Arkistoitu 1.11.2015. Viitattu 25.3.2015.
- ↑ a b c Myrkkyomena toimii kuin Lumikissa. Tiede, marraskuu 2015, nro 11.
- ↑ a b Schneewittchen kommt aus Bad Wildungen und die sieben Zwerge aus Bergfreiheit schneewittchendorf.com. Arkistoitu 19.4.2015. Viitattu 25.3.2015.
- ↑ a b Wie kam Sander darauf, hier nach Parallelen zu forschen? schneewittchendorf.com. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 25.3.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lumikki suomen kielellä perustuen Grimmin veljesten satuun
- Terry Windling: Snow, Glass, Apples: The story of Snow White (englanniksi)
- SurLaLune Fairy Tale Pages: The Annotated Snow White and the Seven Dwarfs (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Snow-White and other tales of Aarne Thompson type 709 (englanniksi)
- Terri Windling: Snow, Glass, Apples: The Story of Snow White. (englanniksi)