Lyhenne

Lyhenne (lyhenne lyh.) on tilan tai kirjoitusvaivan säästämiseksi käytetty lyhyempi versio jostakin sanasta tai usean sanan kokonaisuudesta. Yleensä lyhentäminen on nimenomaan kirjoitusasuun liittyvä ilmiö ja lyhennetyt sanat oletetaan lausuttavan lyhentämättöminä. Ääntämyksellisesti poikkeavia lyhennetyyppejä ovat kuitenkin kirjainlyhenteet sekä lyhennesanat eli akronyymit.

Lyhenne voidaan muodostaa katkaisemalla sana (yleensä konsonantin ja vokaalin välistä) tai pudottamalla kirjaimia sanan sisältä. Lyhentäminen ei kuitenkaan ole mielekästä, jollei lyhennettävä ilmaus typisty vähintään puoleen alkuperäisestä. Lyhenteiden haittapuolena on, että liiallisesti tai huolimattomasti käytettyinä ne voivat heikentää tekstin ymmärrettävyyttä ja sujuvuutta: lukija voi joutua pohtimaan ja erikseen jäljittämäänkin oudon lyhenteen merkitystä, tai kirjoittajalta voi jäädä huomaamatta, että sama lyhenne voi viitata eri asioihin.

Arkikielessä lyhenteiksi usein kutsutaan myös jonkin kansainvälisen järjestelmän mukaisia tunnuksia, jotka on alun perin kenties muodostettu lyhentämällä, mutta jotka eivät enää varsinaisesti kytkeydy minkään yksittäisen kielen sanoihin tai lyhentämiskäytäntöihin. Tällaisia ovat muun muassa kansainvälisen yksikköjärjestelmän mukaiset mittayksiköiden tunnukset, kuten s (’sekunti’), cm (’senttimetri’), °C (’celsiusaste’) ja Ω (’ohmi’).

Yksittäisten sanojen lyhentäminen

Lyhenteiden kolme perustyyppiä ovat katkaisulyhenteet, sisälyhenteet, ja poimintalyhenteet. Lyhenteisiin voidaan rinnastaa myös eräät erikoismerkit.

Katkaisulyhenteet

Katkaisulyhenteestä eli loppulyhenteestä katkaistaan sanan loppuosa. Tyypillisesti katkaisulyhenne päättyy konsonanttiin, joka aloittaisi sanan ensimmäisen, toisen tai kolmannen tavun: s. (’sivu, sivulla; sana; substantiivi; syntynyt’), ins. (’insinööri’), apul. (’apulainen’). Katkaisulyhenne voi päättyä myös vokaaliin, mutta yleensä vain, jos se on sanan ensimmäinen kirjain: a. (’adjektiivi’; tavallisemmin kuitenkin: adj.).

Lyhenteen katkeaminen osoitetaan tavallisesti pisteellä, joka auttaa lukijaa hahmottamaan, että kyseessä on nimenomaan lyhenne (lyhennepisteet voidaan tosin jättää pois erityiseen tiiviyteen pyrkivissä teksteissä, kuten sanakirjoissa). Yleisesti pisteettömiä ovat mitta- ja rahayksiköiden lyhenteet tai tunnukset, joita käytetään numeroin kirjoitettujen lukuarvojen yhteydessä: 10 m (’kymmenen metriä’), 10 kr (’kymmenen kruunua’), 10 v (’kymmenen vuotta’); kuitenkin pisteellisenä, jos lyhenne esiintyy muuten kuin mittayksikkönä: 10-v. (’kymmenvuotias’), v. 2024 (’vuosi 2024, vuonna 2024’). Mittayksikön lyhenne tai tunnus erotetaan numerosta sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitovana välilyöntinä.

Poikkeuksellisesti pisteettömiä ja vokaaliloppuisia ovat viikonpäivien lyhenteet, joita kuitenkin suositellaan käytettäväksi lähinnä luettelomaisissa yhteyksissä: ma, ti, ke, to, pe, la, su.

Sisälyhenteet

Sisälyhenteeseen kirjoitetaan sanan alku ja loppu, mutta sisältä jätetään kirjaimia pois: klo (’kello’), krs (’kerros’), Hki (’Helsinki’). Vanhahtavan käytännön mukaan saatetaan puuttuva osa joskus osoittaa kaksoispisteellä: n:o (’numero’; kuitenkin nykyään tavallisesti ilman kaksoispistettä: nro). Sisälyhenteen loppuun ei lisätä pistettä (jollei se päätä virkettä).

Poimintalyhenteet

Poimintalyhenteeseen poimitaan yleensä sanan alkukirjain ja vähintään yksi kirjain sanan sisältä: ks. (’katso’), vrt. (’vertaa’), mrd. (’miljardi)’. Poimintalyhenteitä voidaan kutsua myös sisä-loppulyhenteiksi, koska kirjaimia jätetään pois sekä sanan sisältä että lopusta. Kuten katkaisulyhenteissäkin, sanan loppuosan puuttuminen osoitetaan tavallisesti pisteellä, paitsi jos kyseessä on mittayksikkö: 10 ltk (’kymmenen laatikkoa’), 10 kpl (’kymmenen kappaletta’); kuitenkin pisteellisenä, jos lyhenne esiintyy muuten kuin mittayksikkönä: kpl. 10 (’kappale kymmenen’ puhuttaessa tekstin tai oppikirjan jaksosta).

Lyhenteenomaiset erikoismerkit

Mitta- ja rahayksiköiden lyhenteiden kaltaisia ovat myös eräät erikoismerkit, joita käytetään numeroin kirjoitettujen lukuarvojen yhteydessä: 10 % (’kymmenen prosenttia’), 10 € (’kymmenen euroa’), 10 $ (’kymmenen dollaria’). Mittayksikkö­tunnusten ja -lyhenteiden tavoin tällainen lyhenteenomainen erikoismerkki kirjoitetaan suomessa numeron perään ja erotetaan siitä sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitovana välilyöntinä. Erikoismerkkiin ei lisätä lyhennepistettä.

Eräät tunnuksiksi määritellyt erikoismerkit kirjoitetaan poikkeuksellisesti kiinni numeroon: 10° (’kymmenen kulma-astetta’), 10′ (’kymmenen kulmaminuuttia; jalkaa’), 10″ (’kymmenen kulmasekuntia; tuumaa’). Erikseen on kuitenkin huomattava, että lämpötilaa ilmaistaessa asteen merkki on kiinteä osa celsiusasteen tunnusta, joka kokonaisuutena erotetaan numerosta sanavälillä: 10 °C.

Pykälän merkki voi esiintyä numeron edessä tai jäljessä: § 10 (’pykälä kymmenen’) tai 10. § (’kymmenes pykälä’; tosin lakikielessä järjestysluvun piste jää yleensä pois: 10 §).

Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhentäminen

Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet ovat muunnelmia yksittäisten sanojen lyhennetyypeistä. Suoraviivaisimmin yhdyssana voidaan lyhentää katkaisemalla sen perusosa: nimim. (’nimimerkki’), yliopp. (’ylioppilas’). Yhdyssanan osana esiintyvä sisälyhenne voidaan liittää muuhun osaan suoraan tai joskus selvyyden vuoksi yhdysviivalla: sivunro tai sivu-nro (’sivunumero’), tstotarvikkeet tai tsto-tarvikkeet (’toimistotarvikkeet’).

Erikoismerkkejä ei yleensä käytetä yhdyssanojen osina: ei siis kirjoiteta vero-% eikä %-yksikkö vaan lyhentämättä veroprosentti ja prosenttiyksikkö.

Lyhenteet voivat liittyä myös toisiin lyhenteisiin esimerkiksi siten, että yhdyssanan perusosana on katkaisulyhenne ja määriteosana sisälyhenne: tstosiht. (’toimistosihteeri’). Jos sekä määriteosana että perusosana on katkaisulyhenne, kumpikin osa päättyy lyhennepisteeseen: toim.joht. (’toimitusjohtaja’). Jos lyhenneyhdistelmän osat ovat keskenään rinnasteisia, ne lisäksi liitetään toisiinsa yhdysviivalla: suom.-ruots. (’suomalais-ruotsalainen’). Käytännössä yhdysviivan käyttö tosin horjuu: joskus viiva saatetaan jättää pois rinnasteisten osien välistä, mutta joskus sitä saatetaan käyttää silloinkin, kun osat eivät ole rinnasteisia.

Toisiinsa kytkeytyviä lyhenteitä ei yleensä eroteta sanavälillä, jollei kyse ole oppiarvon lyhenteestä, joka on muodostettu sanaliitosta: fil. tri (’filosofian tohtori’), kasvatust. kand. (’kasvatustieteen kandidaatti’). Aina sanavälillä sen sijaan erotetaan sellaiset lyhenteet, jotka ovat peräkkäin mutta eivät kiinteästi kytkeydy toisiinsa: 10 milj. km (’kymmenen miljoonaa kilometriä’; tässä milj. on lukuarvon lyhenne ja km puolestaan mittayksikön tunnus).

Koostelyhenteet

Usein yhdyssanoja kuitenkin lyhennetään voimakkaammin, niin että lyhenteeseen otetaan vain kunkin osan alkukirjain. Tällöin voidaan puhua koostelyhenteestä. Se vertautuu poimintalyhenteeseen, joten lyhennepiste merkitään ainoastaan lyhenteen loppuun: pj. (’puheenjohtaja’), alv. (’arvonlisävero’). Toisinaan koostelyhenteeseen voidaan alkukirjainten lisäksi sisällyttää muitakin kirjaimia: pvm. (’päivämäärä’). Kuten yksittäisiäkin sanoja lyhennettäessä, mittayksiköiden lyhenteet ja tunnukset ovat pisteettömiä: 10 km (’kymmenen kilometriä’), 10 mpk (’kymmenen meripeninkulmaa’).

Sanaliitoista voidaan muodostaa koostelyhenteitä samalla tavalla kuin yhdyssanoistakin lisäämällä lyhennepiste vain lyhenteen loppuun: ts. (’toisin sanoen’), jne. (’ja niin edelleen’). Vanhemman mallin mukaan piste on mahdollista kirjoittaa jokaisen kirjaimen perään, mutta näin tehdään nykyään vain poikkeustapauksissa: o.s. (’omaa sukua’); vrt. loppulyhenteeseen os. (’osoite; osasto’).

Koostelyhenne voi joskus esiintyä laajemman yhdyssanan osana. Yhdyssanan perusosana esiintyvä koostelyhenne voidaan liittää määriteosaan joko yhdysviivalla tai suoraan, jos tämän ei koeta haittaavan luettavuutta: vara-pj. tai varapj. (’vara­puheenjohtaja’). Jos koostelyhenne esiintyy yhdyssanan määriteosana, se voidaan liittää perusosaan yhdysviivalla ilman lyhennepistettä: yo-kokelas (’ylioppilas­kokelas’), pj-kausi (’puheenjohtajuus­kausi’) – tällöin koostelyhenne helposti hahmottuu kirjainlyhenteeksi, joka paitsi kirjoitetaan myös lausutaan lyhentyneenä.

Kirjainlyhenteet

Pääartikkeli: Akronyymi ja kirjainlyhenne

Kirjainlyhenne (myös alku- tai isokirjainlyhenne) eli initialismi on koostelyhenteen erityistapaus, joka muodostetaan yhdyssanan tai sanaliiton osien alkukirjaimista ja lausutaan kirjain kirjaimelta: HTML [hoo-tee-äm-äl] (engl. ’hypertext markup language’), STT [äs-tee-tee] (’Suomen Tietotoimisto’), USA [uu-es-aa] (engl. ’United States of America’). Lähtökohtaisesti kirjainlyhenteet kirjoitetaan yleensä kokonaan suuraakkosin ja ilman lyhennepisteitä.

Koska mikä tahansa koostelyhenne on mahdollista lausua kirjaimittain tai lyhentämättömänä, kirjainlyhenteen ja muunlaisen koostelyhenteen erottelu on toisinaan tulkinnanvaraista. Rajaa liudentaa sekin, että jotkin hyvin arkisiksi koetut kirjainlyhenteet, kuten TV (’televisio’) tai ATK (’automaattinen tietojenkäsittely’), kirjoitetaan usein pienaakkosin mutta silti kirjainlyhenteen tavoin ilman lyhennepistettä.

Erityisenä kirjainlyhennetyyppinä voidaan pitää henkilöiden nimikirjaimia, jotka saattavat esiintyä yksittäin tai usean kirjaimen ryhmänä: M. Meikäläinen, J. R. R. Tolkien. Tyypillisistä kirjainlyhenteistä ne poikkeavat siten, että kirjoitettaessa jokainen nimikirjain hahmottuu erilliseksi katkolyhenteeksi, joten kunkin perään kirjoitetaan lyhennepiste ja lisäksi ne erotetaan toisistaan välilyönnillä (mieluiten sitovalla). Usein sanavälit ja toisinaan lyhennepisteetkin tosin jätetään pois, ja tällöin nimikirjainkokonaisuus alkaa näyttää tavanomaiselta kirjainlyhenteeltä: UKK (’Urho Kaleva Kekkonen’).

Lyhennesanat eli akronyymit

Pääartikkeli: Akronyymi ja kirjainlyhenne

Kirjainlyhenteitä saatetaan kutsua myös akronyymeiksi, mutta oikeastaan akronyymi eli lyhennesana on pikemminkin kirjainlyhenteen muunnelma. Akronyymia ei äännetä kirjain kirjaimelta vaan tavallisen sanan tavoin, minkä vuoksi vakiintuneimpien akronyymien lyhennealkuperä saattaa hämärtyä ja unohtuakin. Akronyymeihin ei kirjoiteta lyhennepisteitä, ja suomen kielessä ne kirjoitetaan mieluiten pienaakkosin: laser (engl. ’light amplification by stimulated emission of radiation’), Kela (’Kansaneläkelaitos’), Nato (engl. ’North Atlantic Treaty Organization’).

Lyhenneluetteloita

Kirjoituslyhenteitä

1. Luettelo lyhenteistä
2. Luettelo suomen kielen lyhenteistä
3. Luettelo laivatyyppien lyhenteistä

Järjestelmälyhenteitä

1. Luettelo Suomen rautatieliikennepaikkojen lyhenteistä
2. Luettelo yliopistotutkintojen lyhenteistä

ISO-standardit

1. Maakoodit
2. Valuuttakoodit
3. Kielikoodit

Katso myös

• Akronyymi ja kirjainlyhenne
• Pikakirjoitus

Aiheesta muualla

• Jukka Korpela, Nykyajan kielenopas. ”Lyhenteet ja tunnukset”.
• Timo Nurmi, Kirjoittajan ABC-kortti. ”Lyhentämisen periaatteita”.
• Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Lyhenneluettelo.