Maaliskuun manifesti
Maaliskuun manifesti eli Julistuskirja Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiosäännön vakuuttamisesta sekä jälleen saattamisesta täysin toteutetuksi (AsK 20/1917) oli Venäjän väliaikaisen hallituksen antama säädös, joka päätti Suomen suuriruhtinaskunnassa toisen sortokauden. Manifesti annettiin helmikuun vallankumouksen jälkeen 20. maaliskuuta 1917, ja siinä määrättiin kumottaviksi vuoden 1890 postimanifesti, vuoden 1899 helmikuun manifestin perussäännökset (ei tosin itse manifestia), vuoden 1908 esittelyjärjestys sekä vuoden 1910 laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä ja annettiin Suomen senaatille toimeksianto kumota muitakin vanhoja määräyksiä. Manifestissa myös luvattiin myöntää poliittinen amnestia ja kutsua vuodesta 1914 hajalla ollut eduskunta koolle sekä antaa sille esitys uudeksi hallitusmuodoksi, jolla määriteltäisiin Suomen ja Venäjän suhteet.
Säädöstä nimitetään yleisesti manifestiksi, koska sen ruotsinkielinen otsikko kuuluu: "Manifest angående bekräftande af Storfurstendömet Finlands konstitution samt om densammas bringande i dess fulla tillämpning."
Manifestin valmistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen neuvottelu manifestin sisällöstä käytiin suomalaisten poliitikkojen ja Venäjän väliaikaisen hallituksen edustajien välillä venäläisten kutsusta Helsingissä 18. päivänä maaliskuuta. Suomalaisista ensimmäiseen neuvotteluun osallistuivat kutsuttuina nuorsuomalaiset K. J. Ståhlberg, Edvard Hjelt ja Kaarlo Castrén, vanhasuomalaiset Lauri Ingman ja Ernst Nevanlinna, ruotsalaisista Emil Schybergson ja August Ramsay, sosialisteista Edvard Gylling sekä Maalaisliiton Kyösti Kallio. Venäjän väliaikaista hallitusta edustivat Suomen asiain komissaari Fjodor Roditšev ja hänen avustajansa D. D. Protopopov. Helsingin neuvottelun jälkeen neuvottelijat siirtyivät Pietariin, missä käytiin jatkoneuvotteluja Suomen tulevasta asemasta. Suomalaisista Pietariin lähtivät J. R. Danielson-Kalmari, J. K. Paasikivi, Nevanlinna, Ståhlberg, Rudolf Holsti, E. N. Setälä, Julius Grotenfelt, Ernst Estlander, Axel Lille, Gylling, O. W. Kuusinen, Kullervo Manner, Oskari Tokoi, Santeri Alkio, Kallio ja L. Mäkinen.[1]
Neuvottelujen pohjaksi suomalaiset olivat laatineet kaksi manifestiehdotusta laittomien säädösten kumoamisesta ja laillisten olosuhteiden palauttamisesta. Toisen olivat laatineet sosialistit ja toisen porvarillisten puolueiden edustajat. Sosialistien ehdotuksessa vaadittiin Suomen valtiollisten oikeuksien palauttamisen lisäksi myös sosiaalisia uudistuksia. Porvarillisten puolueiden ehdotus keskittyi valtiollisten oikeuksien palauttamiseen ja valtiojärjestyksen kysymyksiin.[1]
Ennen lopullista hyväksymistä manifesti annettiin vielä ulkoministeri Pavel Miljukovin hyväksyttäväksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jussila, Osmo – Hentilä, Seppo – Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1999, s. 93. WSOY, Helsinki 1999.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 41-46. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Maaliskuun manifesti on Wikiaineistossa- Maaliskuun manifesti 1917 (Arkistoitu – Internet Archive) Merkittävimmät asiakirjat 1890–1917. Arkistolaitos.
